Kirja(l)lista

Marraskuun alussa Liivia listasi kymmenen kirjaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet häneen. Aihe on pyörinyt ajatuksissani siitä lähtien ja odottanut muotoutumista omaksi kirjalistakseni. Todella vaikeaa yrittää päättää, mitkä kirjat pääsisivät Top 10:een, niinpä päädyinkin tekemään listan niistä kirjoista, joiden pariin olen tavalla tai toisella palannut vuosien varrella. Kirjat ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä, missä olen niihin aikanaan tutustunut. Tämänkään listan laatiminen ei ollut ihan yksinkertaista... maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Luettuja ja lukemattomia. (Pitäisikin varmaan listata myös ne kirjat, jotka pitäisi/haluaisi lukea...)

1. Tuhannen ja yhden yön tarinat (lainasin upeasti kuvitetun version lapsena joka kesä lomalukemiseksi)

2. C.S. Lewis: Narnia-sarja (ihanaa seurata nyt, miten esikoinen uppoutuu tarinan lumoon)

3. L.M. Montgomery: Anna-sarja (must-lukemistoa runotytöille ja romantikoille)

4. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia (jokaisella lukukierroksella (ja elokuvien katselukierroksella) tarinasta löytyy uusia vivahteita)

5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia (pitäisi saada pakolliseksi koulujen historianopetukseen)

6. John Steinbeck: Ystävyyden talo (tämän luettuani ahmin samantien kaikki muutkin Steinbeckit)

7. Agatha Christie: koko tuotanto (enkä ikinä arvannut yhtäkään murhaajaa!)

8. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (seikkailun- ja romantiikannälkään)

9. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (samaan aikaan kammottava ja toivoa antava lukukokemus)

10. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (todellisuuden ja kuvitelmien sekoittuminen kiehtoo suunnattomasti. Täältäkö on peräisin myös viehtymykseni latinorytmeihin?)

*****
Pika-analyysi ylläolevasta:

Nykyisin luen etupäässä suomalaista nykykirjallisuutta. Sen edustajista yksikään ei kuitenkaan ole listallani. Jos pitäisi joku mainita, niin se olisi kaiketi Anja Kauranen (Snellman), jonka tuotannon olen lukenut lähestulkoon kokonaan, Sonja O:n useampaankin kertaan. Hänen kirjansa eivät kuitenkaan jää muhimaan ajatuksiin samalla tavalla kuin monet muut.

Listalla on huomattavan paljon satua, fantasiaa ynnä muuta ei-realistista kirjallisuutta. Eskapismiako? Tarinoiden hämärään taikamaailmaan on ihana paeta kuraista arkea.

Historiaa löytyy runsaasti, varmaan samasta syystä kuin satuakin.

Listalla olevista neljään ensimmäiseen olen tutustunut ala-asteella, kolmeen keskimmäiseen yläasteella ja kolmeen viimeiseen lukiossa. Enkö ole aikuisiällä törmännyt yhteenkään kirjaan, joka olisi vaikuttanut minuun enemmän tai yhtä paljon kuin nämä luettelossa olevat? No onhan se tietysti selvää ettei elämän ruuhkavuosissa jaksa panostaa kirjallisuuden laatuun ihan täysillä. Mutta silti... Vai kertooko tämä vain siitä, että nuoruudenkokemukset ja -elämykset oikeasti määrittävät ajatteluamme pitkälle aikuisuuteen...?

Puuhailua lasten kanssa

Lapsemme ovat pienen ikänsä olleet innokkaita piirtäjiä ja maalaajia. Erityisesti veljeksistä 14 minuuttia kaksosveljeään nuorempi on herättänyt ihailua tällä saralla. Piirustuspaperia ja -tarvikkeita kuluu hurjaa tahtia; etenkin väriliitujen tasaisen vahva jälki miellyttää kovasti Tulisieluisen Taiteilijan luonnetta. Ohessa kuitenkin vaihteeksi näyte puuvärien käsittelystä ja yksityiskohtien tarkkuudesta:

Aika hyvä moottoripyörä 6-vuotian piirtämäksi!

Isosisko on pienestä pitäen ollut innostunut ja taitava askartelija. Pikkusisko sai vähän aikaa sitten lahjaksi tällaisen yksinkertaisen mutta kauniin kruunun:

Toinen veljeksistä on hämmästyttänyt minua syksyn aikana useampaan kertaan tarkalla ja taitavalla neulankäytöllään. Päiväkodissa ja kotona on syntynyt kirjontatöitä vohvelikankaalle, ja Kärsimätön Kiukkupussi malttaa ihmeen hyvin rauhoittua keskittymistä vaativien töiden pariin. Pari viikkoa sitten innostuimme kudontaharjoituksista Jane Bullin Jokasään puuhakirjan ohjeiden innoittamina.

Periaatteessa kudontalankojen pitäisi punoutua loimilankojen yli ja ali "joka toinen yli, joka toinen ali" -periaatteella, mutta ei se niin nokonuukaa ole. Hyvin työ pysyy kasassa vaikka välillä tulisikin vähän oikaistua... Valmiista työstä voi tehdä vaikka maton nukkekotiin, pienen pussukan tai neulatyynyn:

Vasemmalla oma tekeleeni, oikealla oppipojan lahja kummitädilleen.

Ruususen neuletakki

Pikku neitosen palmikkoneuletakin osat valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Koska talvipakkaset ovat sitkeästi pysytelleet poissa, en mitenkään kiirehtinyt osien yhdistelemisen suhteen (seli seli...), mutta viime viikonloppuna vihdoin sain pujoteltua langanpäät piiloon ja ommeltua vetoketjun. Villatakista tuli kyllä mielestäni aika suloinen! Ohje on muokattu Novita Muksu -lehden palmikkohupparin ohjeesta. Jätin hupun pois, koska se on aika epäkäytännöllinen talvihaalarin tai -takin alla, ja kaula-aukkoon virkkasin muutaman kierroksen kiinteitä silmukoita, jotta takki istuisi napakammin hoikkeliinikeijukaisellemme.

Pikkutytön palmikkoneulehuppari 7 veljestä -langasta (ohje Novita Muksu 2008 -lehdestä). Puikot nro 4, koko n. 86-senttisen.

Isänpäivä

Lapset valmistelivat isänpäivää herkkuineen ja pienine yllätyksineen pitkään ja hartaasti. Esikoinen ja toinen veljeksistä ompelivat neulat suihkien, kuopus ja toinen Veli Veijari puolestaan leikkailivat ja liimailivat kortteja. Käsityö- ja askartelutouhuissa saatiin kulumaan monta mukavaa hetkeä ja samalla harjoiteltiin tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Aarteet piilotettiin hyvissä ajoin salaiseen piilopaikkaan odottamaan isänpäivää.

Lapset osallistuivat innolla myös isänpäiväkakun leivontaan. Taikinan teimme yhteistyössä - jokainen sai vuorollaan mitata aineksia ja kipata niitä taikinakulhoon. Lopuksi kulho kaavittiin putipuhtaaksi suklaataikinasta.

Isänpäiväkakku

(taikinan ja kuorrutuksen ohje täältä;

välissä kermavaahtoa ja omenamarmeladia,

koristeltu Pihlajanmarja-karkeilla)

Isänpäivän päätteeksi ajateltiin jo vähän tonttujen asioita ja lapset kirjoittivat kirjeet joulupukille. Yön hämäryydessä tonttu kävi hakemassa kirjeet lipaston päältä, ja nyt ne jo taitavat olla matkalla Korvatunturille...

Lumen taikaa

Viime yönä talvi saapui kotinurkillemme ja tänään lunta on tullut lisää tasaista tahtia pitkin päivää. Vielä eilen punatulkku vihelteli tyypillisen marraskuisessa maisemassa, tänään tintit ja varpuset ovat saaneet pyrähdellä lumihiutaleiden keskellä.

Lapsia ei juuri tarvinnut maanitella hereille aamulla, riitti kun kehotti heitä avaamaan silmät ja katsomaan ulos ikkunasta. Koko konkkaronkka suuntasi kouluun ja päiväkotiin suut hymyssä ja silmät loistaen.

Minullakaan ei olisi mitään sitä vastaan että marraskuu olisi oikeasti ohi viikossa, mutta pahoin pelkään tämän valkoisen nautinnon jäävän vain parin päivän mittaiseksi.

Lumikani haluaa toivottaa kaikille blogiystäville mukavaa alkutalvea!

Valoa, iloa ja lämpöä

Muutamat kunnon yöunet ovat saaneet mieleni taas vähän valoisammaksi, ja sen kunniaksi päätinkin listata pieniä ilon aiheita kuluneelta viikolta.

1. Pyhäinpäivän aurinkoinen sää innosti koko perheen haravointi- ja muihin ulkopuuhiin

Haravointi on mukavaa ja tehokasta hyötyliikuntaa ja työn tulos on välittömästi näkyvissä. Lehtikasoista on myös uskomattoman paljon hupia lapsille!

Poikien pipot Novita Temposta, neulottu nro:n 5 pyöröpuikolla 84 s:lla (2 o, 1 n).

Laitoimme lintulaudat pihalle ja saimme heti pikku ystäviä vieraiksi. Orava herkutteli maahan pudonneilla pähkinöillä ja harakka teki kaikkensa saadakseen kokonaisen talipallon pois telineestä.

2. Söimme viikonloppuna joka aterialla lämmittävää, lihaisaa ruokaa:


- chilistä jauhelihakastiketta ja spagettia
- hirvipaistia (tämän syksyn vasaa)
- kalkkunarullaa
- poronkäristystä ja perunamuusia

(valitettavasti mitään näistä ei tullut kuvattua eikä reseptejä kirjoitettua ylös)

Aikuiset nauttivat myös lämmittäviä juomia. (Glögikaudenkin avasimme jo eilen illalla!)

3. Kynttilöitä on poltettu lähes päivittäin, ja ulkotuliakin on tullut sytyteltyä. Olen tällä hetkellä aivan ihastunut ruskeansävyisiin ja oransseihin kynttilöihin.

4. Olen ehtinyt harrastaa liikuntaa keskimääräistä enemmän:

- jumppaa
- kuntosalia
- sauvakävelyä
- tavallista reipasta kävelyä lounastunnilla (tähän sekä sauvakävelyyn yhdistyi myös sosiaalinen ulottuvuus eli rupattelua työkavereiden/naapureiden kanssa)
- ja sitä hyötyliikuntaa haravoinnin merkeissä



5. Kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli ihanaa työntää sormet saveen - ja siellä tuli tehtyä kaikenlaista jouluistakin...

(Selvennyksenä todettakoon, että kaikki kuvassa näkyvät työt eivät ole omia aikaansaannoksiani; osa kyllä.)

6. On ollut aikaa soittaa pianoakin. Bachia, Mozartia, Beethovenia. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kahlata läpi Debussyn Children's Cornerin kaksi ensimmäistä osaa (Doctor Gradus ad Parnassum ja Jimbo's Lullaby). Harjoiteltavaa riittää...

7. Kolmen päivän migreeni kestikin tällä kertaa vain 2,5 päivää!