"Kolme yötä jouluun on..."

Koti on täyttynyt joulukoristeista, puuttuu enää kuusi koristeineen. Se pääsee olohuoneeseen tunnelmaa ja tuoksua tuomaan vasta jouluaattona.





Himmeli on jo aika vanha ja kulunut. Olen sen omin pikku kätösin näpertänyt Päijänteen rannoilta kerätyistä kaisloista joskus ala-asteikäisenä. Joka joulu suunnittelen, että sitten ensi jouluksi teen uuden himmelin... no, ehkä sitten jouluksi 2011? :-)

Joulukortteja on ihana lähettää ja saada! Säästän ne kaikki. Osa kaupan korteista päätyy kierrätykseen (jouluaskarteluihin), mutta itsetehdyt kortit ovat todellisia aarteita. Vanhoja kortteja on mukava katsella ja poimia niistä ideoita uusiin jouluaskarteluihin.

Rauhallista joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Tule joulu kultainen

Syksy on tuntunut pitkältä ja uuvuttavalta: on ollut työkiireitä (joiden hoitamiseen 6-tuntinen työpäivä ei ole oikein tuntunut riittävän), poikien koulun aloitus (uusiin kuvioihin sopeutumista, vaikka koulu onkin mennyt hyvin), tavallista arkivelvollisuuksien ja vähäisen vapaa-ajan kanssa tasapainoilemista. Onneksi sentään ihana luminen talvi tuli aikaisin ja kurahousuvaiheesta päästiin nopeasti eroon!

Meidän perheessämme joulustressi on tuntematon käsite. Aloitamme jouluvalmistelut aina hyvissä ajoin riittävän väljällä aikataululla, jotta mahdolliset yllättävät menot ja muut odottamattomat jutut (joita aina tulee) eivät pääse liikaa sotkemaan kuvioita. Jouluverhot laitoimme itsenäisyyspäivänä, jouluvalot ulos ja sisälle jo vähän aikaisemmin, ja viimeksi kuluneen viikon aikana olemme vähitellen ottaneet joulukoristeita esille.

Kynttilöitä ei voi olla liikaa :-) Tämän on askarrellut toinen pojistamme viime vuonna eskarissa.

Tonttuperhe on jouluvalmisteluissaan jo aika pitkällä, kuusikin koristeltuna :-) Tontut valmistuivat lokakuun loppupuolella paperiposliinikurssilla. Kuusen runkona on tyhjä Novita Gold -langan sisuskartio, jonka päälle on liimattu vihreää huopaa. Koristeina kimalleliimaa ja kullanväristä lahjanarua. Latvatähti on peräisin viimevuotisten joulukukkien koristeista.

Lasten joulu ei ole mitään ilman piparitaloa, ja viime vuosina olemme tehtailleet niitä myös päiväkodin vanhempainyhdistyksen joulumyyjäisiin. Työnjaosta ei tarvitse kinastella: minä toimin arkkitehtina ja koristelijana, puoliso rakennusmestarina :-)

Käpykoristeen isot kävyt keräsin Garda-järven rannalta kesälomamatkallamme v. 1998. Kävyt on maalattu askartelumaalilla ja kiinnitetty ohuella kultanauhalla sydänkranssiin.

Oksanhaarakorien alla oleva liina on ajalta ennen internetiä, valmistunut jouluksi 1992. Ristipistotyöt (ja kirjonta muutenkin) olivat ensimmäinen käsityöaiheinen hurahdukseni, mutta nyttemmin ei ole oikein kärsivällisyys riittänyt niiden tekemiseen. Ei taitaisi enää näkökykykään riittää...

Jouduin enkeli-innostuksen valtaan vuosi sitten kansalaisopiston Tunnelmallisia esineitä keramiikasta -kurssilla (yksi enkeli nähtävissä täällä). Paperiposliinista saa tehtyä todella ohuita, läpikuultavia esineitä, ja taimmaiseen enkeliin samoin kuin etualalla olevaan kuuseen voisi laittaa vaikka tuikun sisälle.

Neilikka-appelsiini on puolison lapsuudenkodista meille kulkeutunut jouluperinne.

*****

Viikon päästä olenkin jo joululomalla ja joulusiivous toivottavasti jo hyvällä mallilla. Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille blogissani vieraileville!

Pajunpunontaa

Osallistuin viikonloppuna kansalaisopiston pajunpunontakurssille, minkä kyllä huomaa käsistä: sormenpäät hellänä, kynnet riekaleina, ranteet jäykkinä ja hartiat jumissa. Mutta mitäpä sitä valittamaan, kun kurssilla kuitenkin oli tosi mukavaa ja sain aikaiseksi paljon kivoja ja hyödyllisiä esineitä.

Olin varustautunut pajukurssille kahdella omenapuusta leikatulla oksanhaaralla, joista tein oksanhaarakorit. Kurssin vetäjä ehdotti, että niihin voisi jouluksi laittaa vaikka punaiset silkkinauhat koristeeksi ja täyttää korit omenilla, pähkinöillä tai joulukarkeilla. Pääsiäisenä sitten keväisen väriset nauhat ja koristeeksi pääsiäismunia tai tipuja... Nämä olivat helppoja ja nopeita tehdä ja onnistuivat mielestäni tosi hyvin.

Tähtiä ei taida syntyä millään alalla ilman ponnistelua, harjoittelua, itkua ja hammasten kiristystä. Ainakin tämän pajutähden tekeminen oli yllätättävän hankalaa! Tähti näyttää jotenkin niin simppeliltä: sidotaan vaan muutama pajunippu solmuilla yhteen ja siinä se. Oikeasti nuo sakaroiden japanilaiset solmut olivat viheliäisen hankalia! Keskustan jumalansilmät onnistuivat sentään vähän vähemmällä tuskailulla. Yksi tällainen tähti sai riittää, vaikka ensin olinkin suunnitellut tekeväni niitä useammankin vaikkapa joululahjoiksi...

Sunnuntai-iltapäivän käytin kaaospunonnan harjoitteluun. Kaaoskori rakennettiin viidestä lehdykästä ja pohjaympyrästä, jotka yhdistettiin ensin rautalangoilla toisiinsa. Työn edetessä rautalangat poistettiin ja lehdykät sekä pohja täytettiin punomalla ohuita pajuja sikinsokin. Korista tuli ihan hauskannäköinen, ja se päätyi välittömästi sohvapöydälle hyötykäyttöön eli lankojen säilytykseen.

Äidin pipo

Tähän lankaan (Schoppel Wolle Amiga) on onnistuttu yhdistämään kaikki lempivärini. Ostin tätä pari kerää joskus alkukesästä Lankamaailma Nordiasta ajatuksenani tehdä siitä itselleni syksyinen pipo ja ehkä huivikin. Sukkasadon päätyttyä ryhdyin etsiskelemään pipo-ohjetta, ja sopiva löytyikin Ullasta - Dusty Hill -pipo vaikutti riittävän helpolta mutta mielenkiintoiselta kokeiltavaksi. Lanka oli melko nopeaa neuloa, vähän kyllä tahtoi mennä välillä säikeiksi, erityisesti langan ympärillä kiertävä kimaltava säie karkasi helposti pois puikolta. Laiskana ja kärsimättömänä en tietenkään malttanut neuloa malitilkkua... Näppituntumalta lanka vaikutti jotakuinkin samanpaksuiselta kuin ohjeessa mainittu Cotton Luxus, joten sovelsin ohjetta sen mukaisesti.

Urakoin pipon valmiiksi syyslomavierailulla vanhempieni luona, ja niinhän siinä kävi että äitini ihastui pipoon ja sovitti sitä, ja täytyy myöntää että hänen siroon päähänsä se sopi huomattavasti paremmin kuin omaani. Lankaa jäi vielä se toinen kerä, mutta yksinään se ei kyllä riitä mihinkään. Mietiskelinkin, että miltäköhän se näyttäisi esimerkiksi oranssinsävyiseen tai ruskeaan yhdistettynä? Jos kerän jakaisi puoliksi ja käyttäisi tehosteena pipossa ja huivissa...

Dusty Hill -pipo, ohje Ulla 2/10. Lanka: Schoppel Wolle Amiga (oranssi-vihreä-ruskea), 102 silmukkaa, pyöröpuikko 3,5.

Taistelua talvea vastaan

Tälle viikolle on lupailtu lumisadetta Etelä-Suomeenkin, joten on korkea aika aloittaa valmistautuminen kylmään vuodenaikaan. Eilen vietin syyslomapäivää lasten kanssa, ja käytin päivän hyödyllisesti korjausompelemalla edellisen talvikauden vaatteita. Pipot olivat jostain syystä venähtäneet alareunastaan pesussa, joten pujottelin niihin ihan ohuet mustat kuminauhat tuomaan napakkuutta. (Yksi pipoista vilahtaa täällä, kuvia viime vuodelta täällä ja täällä.)

Musta merinovillainen neuletakkini koki viime talvena tylyn kohtalon ja kutistui liian lämpimässä vesipesussa. Minun päälleni se ei enää mahtunut, mutta tyttösistä vanhemmalle se on juuri sopivan kokoinen, vain hihat ovat hivenen liian pitkät. Neuletakki kaipasi kuitenkin pientä piristystä, joten kirjoin siihen muutamia kukkasia koristeeksi. Väritoivomus oli yksinkertaisesti "mitä tahansa muuta paitsi pinkkiä". Vaaleanpunainen kausi alkaa selvästikin olla esikoiselta kohta ohi :-)

Mitä kylmemmäksi sää tulee, sitä tuhdimpaa ja lämmittävämpää ruokaa tekee mieli. Uunimakkaraa ei tulisi mieleenkään kokkailla kesällä, syksyllä ja talvella se kyllä maistuu oikein hyvin.

Uunimakkara
(6:lle nälkäiselle syöjälle)

2 pakkausta HK:n sinistä
pari valkosipulinkynttä
suolakurkkua
juustoa (esim. punaleima-Emmental)

Poista makkaroista kuori, puolita lenkinpuolikkaat ja tee niihin 4-5 viiltoa. Laita viiltoihin juustonpaloja, suolakurkkua ja ohuita valkosipuliviipaleita. Lorauta uunivuokaan öljyä ja aseta makkarat täytteineen vuokaan (halutessasi voit kypsentää makkarat esim. kasvispedillä). Paista 200-asteisessa uunissa kunnes juusto on sulanut ja makkarat ovat saaneet väriä. Tarjoile perunamuussin kanssa.

Punajuuret purkkiin

Punajuuri kuuluu ehdottomiin suosikkijuureksiini. Se maistuu herkulliselta yhdistettynä sinihomejuustoon, fetaan tai vuohenjuustoon, värjää sosekeiton upeasti ja sopii mainiosti tuomaan mehevyyttä kiusauksiin. Välillä minulle tulee melkein himo perinteisiin etikkapunajuuriin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kokeilla niiden tekemistä ihan itse. Pikkuinen kasvimaamme oli tehnyt punajuurisatoa lähes neljänkymmenen vaihtelevankokoisen yksilön verran, joten säästin muutaman suurimman sosekeittoa varten ja loput pääsivät etikkaliemeen maustumaan. Ohjeen katsoin suoraan punajuurisäilötepussista, joten en kirjoita sitä tähän (säilötteen lisäksi tarvitaan vettä, väkiviinaetikkaa ja sokeria).

Kahden viikon kuluttua päästään maistamaan... Näistä ei kyllä varmaan riitä joulupöydän rosollin ainaksiksi :-)

Pastaa!

Kuluneella viikolla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja hankimme pastakoneen. Tänään testasimme konetta ensimmäistä kertaa ja teimme lounaaksi

Tagliatellea ja savunieriäkastiketta

(6:lle nälkäiselle syöjälle)

pastataikina:

500 g durumvehnäjäuhoja*

5 munaa

(tilkka vettä)

Mittaa jauhot isoon kulhoon (tai pöydälle). Tee kuoppa jauhoihin ja riko munat jauhojen päälle. Riko munien rakenne, sekoita munat ja jauhot tasaiseksi, sileäksi taikinaksi (lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos taikina tuntuu liian kuivalta). Anna taikinan levätä hetki. Valmiin pastataikinan voi kaulia käsin ja leikata haluttuun muotoon tai käyttää pastakonetta. Keitä pasta runsaassa vedessä, johon on lisätty suolaa. (Suolaa saa olla melko reilustikin, koska pastataikina on suolatonta.)

*Pastakoneen mukana tulleessa ohjeessa sanottiin, että osan durumvehnäjauhoista voi korvata tavallisilla vehnäjauhoilla, jos haluaa pastan olevan al dente.

Savunieriäkastike

1 pieni savustettu nieriä (n. 400 g)

1 pieni sipuli

1 valkosipulinkynsi

2 dl (ruoka)kermaa

3 tl vahvaa sinappia

2 tl kuivattua tilliä

oliiviöljyä

pippuria

(suolaa)

Kuumenna oliiviöljy kasarissa, kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kuivattu tilli. Kaada sekaan ruokakerma, sekoita mukaan sinappi. Lisää pilkottu savunieriä, mausta pippurilla (ja tarvittaessa suolalla; käyttämämme kala oli melko vähäsuolaista).

Valitettavasti ruoka oli niin hyvää että se katosi lautasilta ennen kuin valokuvaus juolahti mieleen. Täytynee tehdä joskus uudestaan!

(Kastikkeesta tuli tuorepastalle melko sakeaa, seuraavalla kerralla pitää lisätä nestettä. Vaikkapa valkoviiniä?)

Syystunnelmia

Blogini on viettänyt hiljaiseloa monta viikkoa. Neulerintamalta ei mitään uutta: sukkia tehtailen tasaista tahtia Sukkasatoon, ja ajattelin osallistua myös tähän tempaukseen.

Syksy on ollut tänä vuonna käsittämättömän kaunis, ja olenkin yrittänyt ahkerasti tallentaa väriloistoa kameralla niin kotinurkilta kuin kauempaakin. Pihatöitä riittäisi vielä vaikka kuinka paljon - muutama viikko sitten kipeytynyt alaselkä on harmillisesti hidastanut haravointia ja muita syyspuuhia.

Hilloja hyllylle

Syksyisin minut valtaa aina hirmuinen säilömisvimma. Nautin hellalla porisevien hillokattiloiden hämmentämisestä ja marjamehun pirskahtelusta survimen alla. Lasiset hillopurkit ovat kauniita jääkaapin hyllyllä, ja purkeista on mukavaa kaapaista aamuisin vitamiiniherkkuja puuron, jogurtin tai paahtoleivän päälle.

Puolukkahilloa



Pihlajanmarjahyytelöä

Kahdenlaista omenahilloa: tavallista sekä inkiväärillä ja kanelilla maustettua

Puolukkamehua

Hillojen, hyytelöiden ja marmeladien ohjeet olen katsonut hillosokeri- ja Melatin-pakkauksista, mutta en ole noudattanut niitä mitenkään orjallisesti. Mielestäni sokeripakkauksissa lievimmin sanottuna liioitellaan sokerin määrää, itse käytin esimerkiksi omenahilloon vain neljäsosan ohjeessa olleesta sokerimäärästä.

Ahkera Apulaiseni kirjoitti tarralaput pakastimeen meneviin puolukkasurvosrasioihin.

Sunnuntain iltapala: omena-puolukkapiirakkaa vaniljajäätelön ja
kinuskikastikkeen kera, nam-nam!

Lankainventaario

Molemmat ekaluokkalaiset poikani ovat todella innostuneita matematiikasta. Kotitehtävissä ei riitä tarpeeksi tekemistä, joten yritän aina välillä keksiä heille jotain mielekästä laskemista. Nyt Sukkasadon kynnyksellä annoin toiselle veljeksistä tehtäväksi laskea, montako lankakerää minulla on 16 muovilaatikossa ja muutamassa kassinyssäkässä. Ihan kaikkein pienimpiä keränloppuja ei otettu saldoon mukaan, mutta lopputulos oli silti ällistyttävä:

320 lankakerää!!

Kovan onnen sukat

Nämä sukat tulivat puolivalmiiksi viime talvena. Ei niistä jäänyt puuttumaan muuta kuin lankojen päättely, mutta sehän nyt tunnetusti on niitä puuhia joihin ei vaan tule ryhdyttyä... olipa siis jäänyt tämäkin homma vähäksi aikaa roikkumaan. No, viime viikonloppuna kaivoin sukat esille ja päätin, että nyt päätellään että sukat pääsevät pian käyttöön - illat alkavat jo ihmeesti viilentyä ja palelevat varpaani eivät enää pitkään tule toimeen ilman villasukkien kotoisaa lämpöä. Päättelyhommaan ryhtyessäni totesin kauhukseni, että toisen sukan varsi oli noin sentin verran pitempi kuin toisen! No ei hätää, ryhdyin urheasti purkamaan sukanvartta. Ei auttanut muu kuin purkamisen jälkeen virkata yläreunaan kerros kiinteitä silmukoita, ja eivät nuo sukanvarret nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi poikkea ulkonäöltään toisistaan. Hyvin olisivat menetelleet koti- tai saapassukkina. Mutta kun kävi niin että virkatusta reunuksesta tuli hieman liian tiukka, eikä sukka mitenkään mahtunut paksun pohkeeni ympärille!!

Rupesin jo visioimaan sukkien uusiokäyttöä vaikka keppiheppapuuhiin (ollut to do -listalla siitä asti kun näin nämä ihastuttavat hirnujat). Mutta sittenpä kävikin niin, että esikoinen, jonka jalkaterä on vaivihkaa venynyt samoihin mittoihin kuin omani mutta jonka sääri on vielä aavistuksen sutjakampi, poimi sukat sohvalta jalkoihinsa. Hyvä niin, ja sitäpaitsi väriyhdistelmäkin sopii hänelle paljon paremmin kuin minulle. Taitaa Sukkasato 2010 sukkaurakointeineen osua juuri sopivaan ajankohtaan!

(Sukat on tehty ihan perusohjeella, varren joustin 2 o 2 n.)

Tico Ticoa tytöille

Ihastuin viime talvena Novitan Tico Tico -lankaan, josta neuloin itselleni pipon. Mielessäni oli, että pipo tarvitsisi kaverikseen kaulaliinan ja vaikka lapasetkin. Olen aina tykännyt turkoosista varsinkin kesävaatteissa, ja piristäähän se talvipäivääkin ihan ihmeesti.

Huivien ohje on Novita syksy 2009 -lehdestä, malli 23. 34 s, lanka Novita Tico Tico, puikot nro 3.

Turkoosi huivi valmistui hi-taas-ti kesäloman aikana - alkuun se pääsi lentomatkalla etelän aurinkoon, edistyi lomamatkan aikana muutaman palmikonkierron verran, eteni vähän joutuisammin mökkeillessämme heinäkuun lopulla, ja pääsi pääteltäväksi lasten uimakouluviikon aikana. Kuopuksemme ihastui kovasti huiviin ja toivoi itselleen samanlaista, ja sattumoisin kätköistäni löytyi myös vaaleanpunaisen ja liilan sävyistä Tico Ticoa. Tästä huivista tuli hieman lyhyempi mutta muita eroja huivien toteutuksessa ei ollut. Esikoinen alkoi tietysti myös mieliä samanlaista huivia itselleen, ja hetken asiaa pohdittuani päätin lahjoittaa turkoosisävyisen huivin hänelle, koska muistaakseni pipon ohjeen yhteydessä oli ohje myös palmikkoja ja nyppyjä sisältävään huiviin. Pitäisi vähän järjestellä noita käsityölehtikasoja, ehkä se ohje sieltä jostain vielä löytyy...

Vierasaitassa

Vanhemmillani on ollut vuodesta 1993 saakka kesämökki Laukaassa, Keski-Suomessa. Mökki on saaressa, ja siirtyminen autosta tavaroiden kanssa rantaan venekyytiä odottamaan on muodostunut rauhoittavaksi siirtymärituaaliksi arjen hyörinästä rentouttavan alkeellisiin mökkipuuhiin. Mökillä ei alkuun ollut sähköjä ollenkaan, mutta nyttemmin olemme päässeet nautiskelemaan aurinkosähkön ylellisyydestä. Erityisesti loppukesän hämärinä iltoina sähkövalo on tervetullut lisä öljylamppujen ja kynttilöiden lepattavista liekeistä tulevalle tunnelmalliselle valolle.

Lapsetkin ovat jo kokeneita mökkeilijöitä - heidät kaikki on kylvetetty mökkisaunan löylyissä ensimmäisenä kesänään, ja verkonlaskuun ja -nostoonkin ovat kaikki kuopusta lukuunottamatta jo päässeet osallistumaan. Jokainen nautiskelee mökin rauhasta omalla tyylillään - yksi kirjoihin uppoutuen, toinen auttaen pappaa kaikissa "oikeissa töissä", kolmas piirrellen ja haaveillen, neljäs kivillä kiipeillen ja hiekkakakkuja taputellen.

Mökin nukkumatilat ovat melko rajalliset; itse mökkiin mahtuu mukavasti puolentusinaa yöpyjää ja aittaan pari. Niinpä mieheni ja minä ilahduimmekin tavattomasti, kun viimeisimmällä mökkilomalla vanhempani olivat järjestäneet meille (kenties syntymäpäiväni kunniaksi) kerrassaan mukavan yllätyksen: pääsimme majoittumaan mökkinaapureiden ylelliseen hirsiaittaan! Aitta oli sisustettu viehättävästi, rantakallioilta oli suloista pulahtaa vilpoiselle yöuinnille, ja aamulla oli ihanaa herätä tuulen suhinaan kaislikossa. Todellista laatuaikaa kahdestaan :-)

Prinsessa ja trubaduuri

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

Tule ikkunan taa,
mut varpaillas!-
Täällä vahditaan tyttöjen unta.
Kuka uskaltaa
luo prinsessain,
sitä uhkaa valtakunta.

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

- Einari Vuorela -