Lankainventaario

Molemmat ekaluokkalaiset poikani ovat todella innostuneita matematiikasta. Kotitehtävissä ei riitä tarpeeksi tekemistä, joten yritän aina välillä keksiä heille jotain mielekästä laskemista. Nyt Sukkasadon kynnyksellä annoin toiselle veljeksistä tehtäväksi laskea, montako lankakerää minulla on 16 muovilaatikossa ja muutamassa kassinyssäkässä. Ihan kaikkein pienimpiä keränloppuja ei otettu saldoon mukaan, mutta lopputulos oli silti ällistyttävä:

320 lankakerää!!

Kovan onnen sukat

Nämä sukat tulivat puolivalmiiksi viime talvena. Ei niistä jäänyt puuttumaan muuta kuin lankojen päättely, mutta sehän nyt tunnetusti on niitä puuhia joihin ei vaan tule ryhdyttyä... olipa siis jäänyt tämäkin homma vähäksi aikaa roikkumaan. No, viime viikonloppuna kaivoin sukat esille ja päätin, että nyt päätellään että sukat pääsevät pian käyttöön - illat alkavat jo ihmeesti viilentyä ja palelevat varpaani eivät enää pitkään tule toimeen ilman villasukkien kotoisaa lämpöä. Päättelyhommaan ryhtyessäni totesin kauhukseni, että toisen sukan varsi oli noin sentin verran pitempi kuin toisen! No ei hätää, ryhdyin urheasti purkamaan sukanvartta. Ei auttanut muu kuin purkamisen jälkeen virkata yläreunaan kerros kiinteitä silmukoita, ja eivät nuo sukanvarret nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi poikkea ulkonäöltään toisistaan. Hyvin olisivat menetelleet koti- tai saapassukkina. Mutta kun kävi niin että virkatusta reunuksesta tuli hieman liian tiukka, eikä sukka mitenkään mahtunut paksun pohkeeni ympärille!!

Rupesin jo visioimaan sukkien uusiokäyttöä vaikka keppiheppapuuhiin (ollut to do -listalla siitä asti kun näin nämä ihastuttavat hirnujat). Mutta sittenpä kävikin niin, että esikoinen, jonka jalkaterä on vaivihkaa venynyt samoihin mittoihin kuin omani mutta jonka sääri on vielä aavistuksen sutjakampi, poimi sukat sohvalta jalkoihinsa. Hyvä niin, ja sitäpaitsi väriyhdistelmäkin sopii hänelle paljon paremmin kuin minulle. Taitaa Sukkasato 2010 sukkaurakointeineen osua juuri sopivaan ajankohtaan!

(Sukat on tehty ihan perusohjeella, varren joustin 2 o 2 n.)

Tico Ticoa tytöille

Ihastuin viime talvena Novitan Tico Tico -lankaan, josta neuloin itselleni pipon. Mielessäni oli, että pipo tarvitsisi kaverikseen kaulaliinan ja vaikka lapasetkin. Olen aina tykännyt turkoosista varsinkin kesävaatteissa, ja piristäähän se talvipäivääkin ihan ihmeesti.

Huivien ohje on Novita syksy 2009 -lehdestä, malli 23. 34 s, lanka Novita Tico Tico, puikot nro 3.

Turkoosi huivi valmistui hi-taas-ti kesäloman aikana - alkuun se pääsi lentomatkalla etelän aurinkoon, edistyi lomamatkan aikana muutaman palmikonkierron verran, eteni vähän joutuisammin mökkeillessämme heinäkuun lopulla, ja pääsi pääteltäväksi lasten uimakouluviikon aikana. Kuopuksemme ihastui kovasti huiviin ja toivoi itselleen samanlaista, ja sattumoisin kätköistäni löytyi myös vaaleanpunaisen ja liilan sävyistä Tico Ticoa. Tästä huivista tuli hieman lyhyempi mutta muita eroja huivien toteutuksessa ei ollut. Esikoinen alkoi tietysti myös mieliä samanlaista huivia itselleen, ja hetken asiaa pohdittuani päätin lahjoittaa turkoosisävyisen huivin hänelle, koska muistaakseni pipon ohjeen yhteydessä oli ohje myös palmikkoja ja nyppyjä sisältävään huiviin. Pitäisi vähän järjestellä noita käsityölehtikasoja, ehkä se ohje sieltä jostain vielä löytyy...

Vierasaitassa

Vanhemmillani on ollut vuodesta 1993 saakka kesämökki Laukaassa, Keski-Suomessa. Mökki on saaressa, ja siirtyminen autosta tavaroiden kanssa rantaan venekyytiä odottamaan on muodostunut rauhoittavaksi siirtymärituaaliksi arjen hyörinästä rentouttavan alkeellisiin mökkipuuhiin. Mökillä ei alkuun ollut sähköjä ollenkaan, mutta nyttemmin olemme päässeet nautiskelemaan aurinkosähkön ylellisyydestä. Erityisesti loppukesän hämärinä iltoina sähkövalo on tervetullut lisä öljylamppujen ja kynttilöiden lepattavista liekeistä tulevalle tunnelmalliselle valolle.

Lapsetkin ovat jo kokeneita mökkeilijöitä - heidät kaikki on kylvetetty mökkisaunan löylyissä ensimmäisenä kesänään, ja verkonlaskuun ja -nostoonkin ovat kaikki kuopusta lukuunottamatta jo päässeet osallistumaan. Jokainen nautiskelee mökin rauhasta omalla tyylillään - yksi kirjoihin uppoutuen, toinen auttaen pappaa kaikissa "oikeissa töissä", kolmas piirrellen ja haaveillen, neljäs kivillä kiipeillen ja hiekkakakkuja taputellen.

Mökin nukkumatilat ovat melko rajalliset; itse mökkiin mahtuu mukavasti puolentusinaa yöpyjää ja aittaan pari. Niinpä mieheni ja minä ilahduimmekin tavattomasti, kun viimeisimmällä mökkilomalla vanhempani olivat järjestäneet meille (kenties syntymäpäiväni kunniaksi) kerrassaan mukavan yllätyksen: pääsimme majoittumaan mökkinaapureiden ylelliseen hirsiaittaan! Aitta oli sisustettu viehättävästi, rantakallioilta oli suloista pulahtaa vilpoiselle yöuinnille, ja aamulla oli ihanaa herätä tuulen suhinaan kaislikossa. Todellista laatuaikaa kahdestaan :-)

Prinsessa ja trubaduuri

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

Tule ikkunan taa,
mut varpaillas!-
Täällä vahditaan tyttöjen unta.
Kuka uskaltaa
luo prinsessain,
sitä uhkaa valtakunta.

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

- Einari Vuorela -

Herkkuja nimipäiväsankarille

Meillä on ollut tapana juhlia lasten nimipäiviä pienimuotoisesti perheen kesken - tapa sai alkunsa siitä, että halusimme kummallekin kaksospojistamme edes yhden oman juhlapäivän. Yleensä päivänsankari on saanut pienen paketin ja tarjolla on ollut jotain toiveherkkua, vähintäänkin jäätelöä. Kuopuksen nimipäivä osuu loppukesän kynnykselle, ja tänä vuonna päästiin juhlimaan suorastaan sadonkorjuutunnelmissa. Punajuurista pitävä neitonen sai lounaaksi vaaleanpunaista punajuurispagettia ja makeana herkkuna vadelmilla, mustikoilla ja nougat-jäätelöllä kuorrutettua kakkua.




Vaaleanpunainen punajuurispagetti (n. 4:lle)


6 pientä tuoretta punajuurta
1 iso sipuli
valkosipulia maun mukaan (käytin Hunaja-Aitan hunajaista valkosipulimurskaa)
suolaa, pippuria
ruokakermaa
oliiviöljyä
kourallinen saksanpähkinöitä



Kuori ja paloittele punajuuret pieniksi viipaleiksi tai kuutioiksi ja silppua sipuli. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja hauduta punajuuria ja sipulisilppua muutama minuutti. Lisää valkosipuli, suola ja pippuri. Kaada päälle ruokakerma ja anna hautua hiljalleen kannen alla sen aikaa kun spagetti kypsyy. Ei haittaa, vaikka punajuuret jäisivät rapsakoiksi. Murustele kourallinen saksanpähkinöitä valmiin kastikkeen päälle.

Kakkupohjana on ihan tavallinen sokerikakku (ohje Kotitalous 7 -kirjasta, kääretorttupohjan ohje).

Syntymäpäivän juhlintaa

Ystävälläni Ketturouvalla ja minulla on syntymäpäivät heinä-elokuussa vajaan viikon välein, ja olemme ylläpitäneet säännöllisen epäsäännöllistä yhteisjuhlaperinnettä jo 15 vuoden ajan. Tänä vuonna säät sallivat retkeilyä ja leiriydyimme muutamaksi tunniksi Sääksin ihanalle hiekkarannalle nauttimaan kesän helteestä ja lasten vesileikkien katselusta. Eväinä meillä oli ainakin


- hirvenpaistia ohuina viipaleina
- kanankoipia ja -siipiä
- pastasalaattia
- voileipiä (paria eri sorttia)
- nakkeja ja lihapullia
- dippikasviksia ja valkosipulidippiä
- jääteetä
- kuohuviiniä


Suurin osa tarjottavista oli helposti valmistettavia ja näppärästi mukaan otettavia, lapsillekin maistuvia herkkuja. Tavalliset ruispalat saivat vähän piristystä chilikastikkeesta ja sipulista:




Retkeilijän ruispalat
(1-2 leipää per syöjä)


ruispaloja (tai Reissumiestä)
voita
n. 1 dl makeaa chilikastiketta
1/2 sipulia
1-2 keitettyä perunaa viipaleina
tuoretta basilikaa

Sekoita chilikastike, sipulisilppu ja basilika tasaiseksi tahnaksi. Voitele leivät (molemmat puoliskot), levitä päälle chilitahnaa ja asettele leipäpalalle 1-2 perunaviipaletta. Paina toinen leivänpuolisko kanneksi. Anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua.

Rantaretken jälkeen tulimme vielä meille nauttimaan kakkukahvit. Leipomani vadelmakakku katosi viimeistä murua myöten eikä ihme, se oli taivaallisen hyvää vaikka itse kehunkin :-)



Suklainen vadelmakakku

kakkupohja
(ohje: Pyöräniemi ym. (1984) : Kotitalous 7, s. 113, Suklaatorttulevy)

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

kostutukseen:

appelsiini- tai sitruunamehua

täytteeksi:

vatkautuvaa vaniljakastiketta
valkoherukkahilloa

koristeeksi:

tuoreita vadelmia
kermavaahtoa

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Mittaa jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe valmiiksi. Riko munat kulhoon ja lisää sokeri, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos siivilän läpi ja kääntele taikinaa varovasti kaapimella. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja paista kypsäksi (kokeile kypsyyttä esim. hammastikulla). Kumoa kypsä kakku lautaselle ja anna jäähtyä ennen kuin leikkaat kakun 2-3 osaan. Kostuta kakkukerrokset, täytä ja koristele kakku.

Tavallisesti viimeistelen marjakakut hyytelösokerista tehtävällä kiilteellä, mutta nyt oli vähän kiire joten kiille sai jäädä. Jotta vadelmat pysyisivät kakun päällä, levitin päällimmäisen kakkukerroksen päälle hieman vaniljavaahtoa ja asettelin vadelmat vaahdon päälle.