Joulutähti

Blogini on viettänyt hiljaiseloa jo melko pitkään. Syynä tähän on ollut se, että lokakuun loppupuolella vasen käteni kipeytyi enkä lopulta saanut enää sormia kunnolla suoristettua. Pari viikkoa kitkuteltuani ja ihmeparantumista toivottuani marssin lopulta työterveyslääkärille. Jonkinsorttinen jännetuppitulehdus siellä ilmeisesti oli - lääkkeeksi kuuri Motifene-kipulääkettä ja suositus pitää kättä levossa mahdollisimman paljon. Neuloin ja virkkasin siis vain ihan satunnaisesti - lopettelin ja viimeistelin keskeneräisiä töitä, kokeilin uusia juttuja (kuten neulakinnastekniikkaa ja jouluisia helmitöitä) ja lueskelin käsityö- ja askarteluaiheisia kirjoja ja lehtiä. 1,5 viikon lääkkeiden nappailun jälkeen olen yrittänyt palata käsitöiden pariin maltillisesti - olen neulonut vain joka toinen päivä, tai töissä vain jommallakummalla kahvitunnilla... eikä käsi ole onneksi vielä ainakaan kipeytynyt uudestaan.

Joulu on jo ihan nurkan takana ja vielä olisi monenlaista puuhaa to do -listalla. Välillä tekee kuitenkin hyvää rauhoittua katselemaan joulutähden loistetta. Paperitähden ohje on täältä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Lahjahuivi

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Rudolf Aarre Mörökölli

Mollamaijan muodonmuutos

Ostin joitakin vuosia sitten kuopuksellemme joululahjaksi ihanan mollamaijan Tampereen Kädentaidot-tapahtumasta. Nukella oli ihanaiset pellavalangasta tehdyt letit, mutta vuosien retuutuksen jälkeen nukke alkoi valitettavasti näyttää... no... ankarista sytostaattihoidoista toipuvalta tyttöparalta. Hiuksia oli enää pieni tukko jäljellä ja nekin vain löysästi kiinni päässä, eikä lapsi enää oikein halunnut kelpuuttaa nukkea mukaan leikkeihin.

Hätä keinot keksii ja lapsen luottamus äidin käsityötaitoihin on onneksi vielä rajaton :-) Niinpä esittelin tyttärelle muutaman hyvän ehdotuksen uusiksi hiuksiksi, ja päädyimme siihen, että pellavapää muuttuisi kiharapäiseksi brunetiksi. Novitan Polku-langasta löytyi juuri sopivaa ruskeansävyistä lankaa uusia hiuksia varten. Lisäksi siinä väri vaihtelee elävästi, joten hiuksistakin tuli tosi oikean näköiset: tummanruskean seassa vilahtelee siellä täällä punertavanruskeita raitoja. Kiinnitin hiukset virkkuukoukun avulla ompelulankaan, joka oli pudonneiden hiusten jäljiltä jäänyt jakaukseksi nuken päähän.

Mollamaija näytti hiustensiirto-operaation jälkeen kerrassaan iloiselta - ja niin nuken omistajakin! Kyllä nyt kelpaa taas leikkiä!

Kissapäiviä

Viime tiistaina kuulin naapuriltamme, että kotitiellämme ja pihoillamme on hiiviskellyt tuntematon musta kissa. Kissa on ollut  kovasti sen oloinen, että se olisi ollut jo jonkin aikaa karkuteillä - nälkäinen, väsynyt ja pyrkinyt sisälle keinolla millä hyvänsä. Tiistai-iltana myöhään palasimme mieheni kanssa Ian Andersonin keikalta, ja eiköhän musta kissa tassutellut auton valokeilassa suoraan pihallemme. Se pääsi livahtamaan tuulikaappiin ja vain vaivoin saimme sen häädettyä ulos kylmään ja pimeään yöhön...

... Aamulla selvisi, että kaunis kulkuri oli viettänyt yön terassillamme pehmustetussa terassituolissa. Siellä se nukkui pienellä kerällä aamulla, kun raotimme sälekaihtimia. Mies vei sille aamiaiseksi kupillisen kermaa (jälkeenpäin kuulin, että maitoa ja kermaa ei kissoille saisi antaa, eikä kuulemma raakaa kalaakaan...). Minulla oli iltapäivästä edessä lähtö työmatkalle, joten olin päivän etätöissä kotona ja yritin samanaikaisesti selvitellä kissan omistajaa. Soitin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselin, oliko heillä tietoja kadonneesta mustasta kissasta. Sainkin erään paikkakunnallamme asuvan naisen yhteystiedot, ja pari tuntia myöhemmin nainen tuli katsomaan vierastamme. Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ollut heidän kissansa.

Sovimme naapurin kanssa, että vuorotteleme kissan hoitajina ja yritämme vielä selvitellä sen omistajaa. Huomenna on tulossa perhe Porista asti katsomaan kissaa... Toivottavasti kissan oikea koti löytyisi - muuten voi olla edessä kissanhoitotarvikkeiden hankinta. Tai no...mies oli kyllä työmatkani aikana hankkinut jo hiekkalaatikon :-)

Yrttiset ruisrieskat

Olen vannoutunut puuroihminen - erityisesti kaurapuuro saa vatsani hyvälle tuulelle ja päivän alkamaan energisesti. Joskus keitän puuronhimossani liiankin ison annoksen herkkuani enkä tietenkään raaskisi heittää loppua pois... eräänkin kerran tullut säilöttyä puuronloppuja jääkaapissa pari päivää, kun ei sitä sitten kuitenkaan ole ehtinyt hyödyntää mihinkään... :-)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja käytin aamupuuron loput leivontaan. Perhe sai iltapalalla herkutella yrttisillä ruisrieskoilla. Päälle voita ja juustoa, ai että oli hyvää! (Määrät ovat vähän sinnepäin, en mitannut mitään vaan tein taikinan näppituntumalla.)


Yrttiset ruisrieskat

loput aamiaiselta jääneestä kaurapuurosta (n. 4 dl)
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 2 dl ruisleseitä
n. 1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä
kuivattua oreganoa
suolaa
1 tl soodaa
n. 1 rkl oliiviöljyä


Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Tarkkaa jauhomäärää on vaikea antaa, koska taikinan nesteisyys riippuu mm. siitä, miten löysää käyttämäsi puuro on :-) Taputtele taikinasta jauhoisilla käsillä litteitä pikkurieskoja leivinpaperille. Voit myös levittää taikinan levyksi leivinpaperille ja leikata paistetusta taikinalevystä valmiita rieskoja.

Paista 200 C:ssa n. 10-15 min.

Hunajainen salaatinkastike

En ole kovin innokas salaatinkastikkeiden käyttäjä. Kaupasta saatavia myydään liian suurissa pulloissa (niitä tulisi kuitenkin käytettyä vain kerran tai pari), ja etenkin arki-iltaisin lapsiperheen salaatiksi välttävät useimmiten kurkku ja tomaatti - usein vielä mahdollisimman helpossa muodossa eli kirsikkatomaatteina tai miniluumutomaatteina.

Rakastan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta! Ananas sopii mainiosti kaalin seuraksi, tai hapan puolukka (kokonaisena tai survottuna), appelsiini puolestaan porkkanan pariksi. Aina noita lisukkeita ei kuitenkaan ole tarjolla silloin kun tekisi raastetta mieli, ja jotain mehevyyttä pitäisi raasteeseen kuitenkin saada. Viime viikonloppuna olin kansalaisopiston Keskiajan hoitavat yrtit -kurssilla, jolla tehtiin tuoreista ja kuivatuista yrteistä kosmetiikkaa, jalkakylpyjä, teetä, leipää ja salaattia. Ensimmäisenä päivänä hääräsin keittiössä salaatin parissa, ja kehittelin tarjolla olleista aineksista tällaisen sangen maistuvaksi osoittautuneen salaatinkastikkeen (määriä en mitannut):

Salaatinkastike 

oliiviöljyä
sitruunamehua (joko tiivistettä tai tuoreesta sitruunasta puristettua)
kuivattua kirveliä ja kynteliä (tai muita yrttejä maun mukaan)
hienoa merisuolaa
hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada kastike raasteen tai salaatin sekaan. Sekoita hyvin.

(Voit myös pilkkoa sipulia ja sekoittaa silpun marinoitumaan salaatinkastikkeeseen, ja sekoittaa marinoidun sipulisilpun valmiin salaatin sekaan.)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Syksyn säveliä

Sade on rummuttanut peltikattoa koko päivän, linnut visertelevät muuttosuunnitelmiaan ja luonto alkaa muistella talviunilaulun säveliä. Sadonkorjuupuuhat ovat kiivaimmillaan, mutta iltaisin jo vetäydytään sisätiloihin tunnelmoimaan, hörppimään kuumaa teetä ja kutomaan villasukkia talven varalle.

Heinäkuun lopussa juhlin syntymäpäivääni ystävien seurassa - puoliso hemmotteli meitä herkuillaan ja aurinko lämmöllään. Oli kerrassaan ihana juhlapäivä ja -ilta!

Siskon kanssa urakoimme eräänä elokuisena maanantaina punaherukkamehua - päivän saldo kolme mehumaijallista! Puuhasta innostuneena menin ja ostin itsellenikin mehustimen tulevaa käyttöä varten, vaikka omat marjapensaamme ovatkin vielä melko pieniä... no tuli niistäkin sentään muutama litra marjoja pakastimeen talven varalle. Saimme tänäkin vuonna luvan hyödyntää naapureiden runsasta marjasatoa, ja niinpä tein mustaherukoista paitsi mehua myös nektaria tautisten talvipäivien taikajuomaksi.

Säiden hieman viilettyä innostuin sisustamaan myös kuistin uusiksi. Nyt sieltä löytyy mukava aamiaispaikka kahdelle hengelle :-) Viltti on Ikeasta ja kolmiopöytä taisi löytyä Kodin Ykkösestä. Noita sinisiä tuoleja on yhteensä 6 kpl ja ne ovat tähän asti palvelleet sarjaan kuuluvan ruokapöydän parina terassilla, mutta ovat olleet siihen tarkoitukseen hieman liian raskastekoisia ja saivatkin väistyä Ikean pikkujakkaroiden alta pois.

 

Kuopuksemme on ollut koko kesän ajan innokas puutarha-apulainen. Papusatoa tuli tänäkin vuonna runsaasti, ja kesäkurpitsapenkissä on edelleen muutama muhkea yksilö kasvamassa.

Rikkaruohojen kitkemisessä olen yhtä laiska kuin ennenkin. Sitä paitsi osa rikkaruohoista on aivan liian kauniita kitkettäväksi...

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme lasten serkun häissä Pietarsaaressa. Hääpari ei halunnut mitään materiaa lahjaksi, mutta kortin kuitenkin askartelin. Ulkokerros käsintehtyä paperia, samasta paperista leikkasin piparimuotin avulla sydämet kirjekuoreen ja yhden sydämen myös kortin sisäosaan.

Sydänaukosta näkyy Risto Rasan runo:

Yötuuli heiluttaa

veneeni lyhtyä

Suuntaneulana rinnassani

pyörähtää sydämen sakara

Kesä oli upea, lämmin, aurinkoinen, rentouttava... mutta tervetuloa kaunis, värikäs, energinen syksy!

Marjaherkkuja

Meistä moni joutui lapsena vastentahtoisesti marjametsään - vanhemmat himoitsivat mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joissain perheissä kuljettiin lakkasoillakin. Niin myös meillä, ja lisäksi piti poimia talteen punaiset ja mustat viinimarjat oman pihan pensaista. Parina kesänä olin töissä mansikanpoimijana. Marjojen poimiminen oli yhtä tuskaa: hiki valui ohimoilla ja selkää pitkin, hyttyset ja mäkäräiset riehuivat ympärillä, marjaämpäri ei tuntunut millään täyttyvän. Eipä ihme että marjametsään joutuneen Uppo-Nallen ajatus siitä, että yksi mansikka täyttäisi koko mukin, tuntuu hykerryttävältä.

Omia lapsiani olen vienyt metsän herkkujen äärelle varovaisesti ja heidän jaksamistaan tarkkaan kuulostellen. Jos touhu alkaa yhtään tuntua pitkäpiimäiseltä ja kärsimystä aiheuttavalta, kiirehdimme nopeasti pois. Marjoja saa syödä poiminnan lomassa niin paljon kuin haluaa ja metsässä saa välillä leikkiäkin. Juotavaa on oltava riittävästi mukana ja kunnon hyttysmyrkyt kaulassa ja kädenselässä.

Mutta kylläpä ne herkut maistuvatkin hyvältä uurastuksen jälkeen! Kuluneella viikolla olen tehnyt hilloa, marmeladia ja vispipuuroa punaherukoista, leiponut pari mustikkapiirakkaa (pullataikinapohjalla) ja pakastanut mustikoita ja lakkoja. Seuraavaksi ovat vuorossa mustaherukat ja karviaiset... kunhan ovat vielä imeneet itseensä aurinkoenergiaa muutaman päivän ajan!

Kotipizzaa

Klaukkalan Kotipizza tuli taannoin tunnetuksi ex-pääministerin kantapaikkana, ja mekin olemme törmänneet häneen muutaman kerran pizzaostoksilla. Kotipizzan pizzat (vaiko pitsat?) ovat ihan maistuvaa syötävää erityisesti ohjelmantäyteisinä viikonloppuina, kun aikaa ja voimia ruuanlaittoon ei tahdo löytyä. 

Itse tehty pizza on tietysti monin verroin herkullisempaa; valitettavan harvoin vain tulee hommaan ryhdyttyä. Tällä viikolla puoliso on ollut kesälomalla lasten kanssa, ja tänään oli pizzataikina valmiina odottamassa palatessani töistä kotiin. Täytteet oli pilkottu valmiiksi kulhoihin, ja minun tehtäväkseni jäi taikinoiden kauliminen. Tein sen siten että asettelin leivinpaperin vähän kostealle pöydälle ja kaulin taikinan marmorikaulimella suoraan paperille mahdollisimman ohueksi. 

Pohjan ohje löytyi googlaamalla (lähteenä taisi olla Myllyn Paras). Pizzat paistuivat 250 asteessa n. 10 minuuttia. 

Jokainen sai valita pizzaan mieleisensä täytteet - taka-alalla oma valintani: mozzarellaa, basilikaa, sipulia, paprikaa ja oliiveja.

Lasten pizza: jokaiselle oma neljännes. Urheilijapoikamme olisi halunnut omaan pizzaansa pelkästään jauhelihaa, pepperonia ja kinkkua, ja lähes suuttui kun siihen ujutettiin koristeeksi paprikaa ja yksi basilikanlehti :-)

Kassit ja krassit

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!

Kesäinen katkarapurisotto

Kenellekään ei liene yllätys, että katkaravut ovat suurta herkkuani :-) Ne sopivat lähes kaikkeen - pastakastikkeeseen, tortillojen täytteeksi, salaattiin, herkkuvoileivän päälle, wokkiin, risottoon. Lapsillekin ne maistuvat oikein hyvin - onko se nyt ihme kun ovat makuun tottuneet jo äidinmaidossa?

Katkarapurisotto
(n. 4:lle)

1 pieni sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
n. 2 1/2 dl risottoriisiä
1 pss pakastekatkarapuja (esim. chili-korianteri)
1 pss pakasteherneitä (tuoreet herneet sopisivat varmasti vielä paremmin)
muita kasviksia maun mukaan (käytin muutaman paistetun munakoisoviipaleen ja n. 1/2 punaista paprikaa)
kuivattua tilliä
sitruunapippuria
kalafondia
vettä
oliiviöljyä

koristeeksi:
ruohosipulia tai pilkottuja sipulinvarsia


Kuumenna oliiviöljy kasarissa, pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Vähennä lämpöä, lisää pilkottu valkosipuli ja riisi, kuullota. Varo ettei valkosipuli pääse palamaan. Sekoita kalafondi veteen ja lisää nestettä vähitellen niin että neste ehtii aina välillä imeytyä riisiin. (En mitannut nesteen määrää, arvelisin että sitä oli yhteensä n. 6 dl.) Sekoittele välillä ja lisää mausteet. Pilko kasvikset ja sekoita ne riisin joukkoon. Kun risotto on kypsää, sulata pakastekatkaravut nopeasti juoksevan veden alla ja lisää risoton sekaan lämenemään. Koristele ruohosipulilla.

Sateisia sukkailtoja

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Kesähattu

Kevätkausi ei ollut erityisen tuottoisa valmistuneiden käsitöiden suhteen. Tämän kesähatun virkkaamisen aloitin pääsiäisen aikoihin, ja vasta eilen illalla sain viimeistelyhommat (langanpätkien päättely ja napin ompeleminen) valmiiksi. Hattu oli ensimmäinen kokeiluni Novitan Puro Batik -langasta. Kerällä ollessaan lanka vaikuttaa mukavan ohuelta, sileältä ja pehmeältä, jotenkin bambuiselta koostumukseltaan, vaikka onkin 100 %:sti akryylia. Halusin hatusta melko napakan ja tiiviin, joten päädyin 3-koon virkkuukoukkuun. 3,5 olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, sillä lanka olikin yllättävän paksua eikä valmis hattu liiemmin jousta. Ehkä se kuitenkin vähän venyy käytössä? Nähtäväksi jää... 

Ohje on omasta päästä ja hattu sopii mittojensa puolesta sekä minulle että esikoiselle.

Kasvisherkkuja

Kesä ja tuoreet kasvikset - mikä ihana yhdistelmä! Olen yrittänyt lanseerata perheessämme kasvisruokapäivän ja heittänyt ilmaan ajatuksen jopa kasvisruokaviikosta, mutta ihan vielä muu perhe ei ole ajatukselle lämmennyt. Lapset varsinkin katselevat hieman otsa  kurtussa kaikenlaisia uusia kokeiluja lautasellaan, mutta luotan siihen, että sitkeä maistatus jossain vaiheessa palkitaan.

Perjantai-illan herkkupalat kokkasi puoliso minun ideointini pohjalta.

Täytetyt herkkusienet

1 iso herkkusieni/ruokailija
pekonisiivuja (1-3/sieni)
Aura-juustoa
maustettua tuorejuustoa
sipulia
tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria ja timjamia)

Leikkaa sienistä jalka pois ja pilko pieneksi silpuksi. Hienonna myös sipuli (kuullota pannulla öljyssä) ja yrtit ja sekoita sienenpalasten kanssa. Murustele Aura-juusto täytteen sekaan. Notkista tuorejuustolla. Annostele täytettä sienten sisälle. Kääri sienten ympärille pekoniviipale(et) ja kiinnitä cocktail-tikulla. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.



Paistetut munakoisoviipaleet















Viipaloi munakoiso n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja itketä niitä (molemmin puolin). Pyyhi irronnut neste pois talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti kumaltakin puolelta; mausta mustapippurilla ja tarjoa kuumina herkkusienten lisukkeena.

Hellepäivä

Juhannusruusut puhkesivat kukkaan viikonlopun aikana, ja uusia nuppuja 

on odottamassa  sadoittain!

Mansikkamaata en kaipaa - vielä ainakaan. Amppelimansikka riittäköön tänä kesänä!

Rakastan hellepäiviä! On ihanaa hikoilla puutarhapuuhissa, syödä lounasta tai päivällistä terassilla, lueskella tai neuloa aurinkotuolissa. Tänään kävin paikallisessa puutarhamyymälässä ostamassa perennoita, yrttejä ja amppelimansikan ja vietin muutaman tunnin auringonpaahteessa niitä istuttaen. Hyötykäyttöön pääsi mm. vanha kylpyamme, jonka pohjaan mieheni oli jo aiemmin porannut reikiä. Istutin siihen tänään ostamani piparmintun, laventelin, sitruunamelissan, iisopin, oreganon ja meiramin taimet. Aiemmin olin jo hankkinut pari basilikaa, rosmariinia, timjamia, rakuunaa ja  lehtiselleriä taimina sekä kylvänyt maahan tillin ja persiljan siemeniä. Ihme kyllä korianteri oli selvinnyt talvesta - arvelen että se oli siementänyt onnistuneesti loppukesästä ja siemenet olivat saaneet rauhassa talvehtia paksun lumihangen alla. Myös salaatti kukki komeasti ennen talven tuloa ja pian pääsemme maistelemaan uuden sukupolven salaatinlehtiä.

Viime keväänä teimme havukasveille oman kasvupaikan, ja onneksi kaikki näyttivät selvinneen talvesta. Havut taitavat kasvaa melko hitaasti, ja havualue oli minusta jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, että se kaipaisi jotain piristystä. Niinpä istutin siihen lehtosalviaa, kurjenpolvia ja muita väriläiskiä. Palavarakkaus pääsi kivisydämen viereen :-)

Hellepäivän lounaaksi nautimme tänään kanasalaattia. Ohje oli tyypillinen "otetaan mitä löytyy", mutta hyvää siitä tuli!

Kanasalaatti
(6-8 hengen annos)

(hunaja)marinoituja kanasuikaleita
spagettia tai muuta pastaa (n. 200g)
1 prk kikherneitä
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
kourallinen salaatinlehtiä
muutama ruohosipulin varsi
n. 10 isoa basilikan lehteä

lisäksi:: oliiveja, kapriksia, grillattua paprikaa, fetaa... (tai jotain muuta suolaista)

Nämä kurjenpolvet tuntevat nimen "Hempukka" :-)

Hellepäivän janojuoma - vettä ja jäisiä viinimarjoja.