21.9.2011

Yrttiset ruisrieskat

Olen vannoutunut puuroihminen - erityisesti kaurapuuro saa vatsani hyvälle tuulelle ja päivän alkamaan energisesti. Joskus keitän puuronhimossani liiankin ison annoksen herkkuani enkä tietenkään raaskisi heittää loppua pois... eräänkin kerran tullut säilöttyä puuronloppuja jääkaapissa pari päivää, kun ei sitä sitten kuitenkaan ole ehtinyt hyödyntää mihinkään... :-)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja käytin aamupuuron loput leivontaan. Perhe sai iltapalalla herkutella yrttisillä ruisrieskoilla. Päälle voita ja juustoa, ai että oli hyvää! (Määrät ovat vähän sinnepäin, en mitannut mitään vaan tein taikinan näppituntumalla.)


Yrttiset ruisrieskat

loput aamiaiselta jääneestä kaurapuurosta (n. 4 dl)
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 2 dl ruisleseitä
n. 1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä
kuivattua oreganoa
suolaa
1 tl soodaa
n. 1 rkl oliiviöljyä


Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Tarkkaa jauhomäärää on vaikea antaa, koska taikinan nesteisyys riippuu mm. siitä, miten löysää käyttämäsi puuro on :-) Taputtele taikinasta jauhoisilla käsillä litteitä pikkurieskoja leivinpaperille. Voit myös levittää taikinan levyksi leivinpaperille ja leikata paistetusta taikinalevystä valmiita rieskoja.

Paista 200 C:ssa n. 10-15 min.

19.9.2011

Hunajainen salaatinkastike

En ole kovin innokas salaatinkastikkeiden käyttäjä. Kaupasta saatavia myydään liian suurissa pulloissa (niitä tulisi kuitenkin käytettyä vain kerran tai pari), ja etenkin arki-iltaisin lapsiperheen salaatiksi välttävät useimmiten kurkku ja tomaatti - usein vielä mahdollisimman helpossa muodossa eli kirsikkatomaatteina tai miniluumutomaatteina.

Rakastan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta! Ananas sopii mainiosti kaalin seuraksi, tai hapan puolukka (kokonaisena tai survottuna), appelsiini puolestaan porkkanan pariksi. Aina noita lisukkeita ei kuitenkaan ole tarjolla silloin kun tekisi raastetta mieli, ja jotain mehevyyttä pitäisi raasteeseen kuitenkin saada. Viime viikonloppuna olin kansalaisopiston Keskiajan hoitavat yrtit -kurssilla, jolla tehtiin tuoreista ja kuivatuista yrteistä kosmetiikkaa, jalkakylpyjä, teetä, leipää ja salaattia. Ensimmäisenä päivänä hääräsin keittiössä salaatin parissa, ja kehittelin tarjolla olleista aineksista tällaisen sangen maistuvaksi osoittautuneen salaatinkastikkeen (määriä en mitannut):

Salaatinkastike 

oliiviöljyä
sitruunamehua (joko tiivistettä tai tuoreesta sitruunasta puristettua)
kuivattua kirveliä ja kynteliä (tai muita yrttejä maun mukaan)
hienoa merisuolaa
hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada kastike raasteen tai salaatin sekaan. Sekoita hyvin.

(Voit myös pilkkoa sipulia ja sekoittaa silpun marinoitumaan salaatinkastikkeeseen, ja sekoittaa marinoidun sipulisilpun valmiin salaatin sekaan.)

16.9.2011

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.




Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?



Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!


Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)