Lahjahuivi

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Rudolf Aarre Mörökölli

Mollamaijan muodonmuutos

Ostin joitakin vuosia sitten kuopuksellemme joululahjaksi ihanan mollamaijan Tampereen Kädentaidot-tapahtumasta. Nukella oli ihanaiset pellavalangasta tehdyt letit, mutta vuosien retuutuksen jälkeen nukke alkoi valitettavasti näyttää... no... ankarista sytostaattihoidoista toipuvalta tyttöparalta. Hiuksia oli enää pieni tukko jäljellä ja nekin vain löysästi kiinni päässä, eikä lapsi enää oikein halunnut kelpuuttaa nukkea mukaan leikkeihin.

Hätä keinot keksii ja lapsen luottamus äidin käsityötaitoihin on onneksi vielä rajaton :-) Niinpä esittelin tyttärelle muutaman hyvän ehdotuksen uusiksi hiuksiksi, ja päädyimme siihen, että pellavapää muuttuisi kiharapäiseksi brunetiksi. Novitan Polku-langasta löytyi juuri sopivaa ruskeansävyistä lankaa uusia hiuksia varten. Lisäksi siinä väri vaihtelee elävästi, joten hiuksistakin tuli tosi oikean näköiset: tummanruskean seassa vilahtelee siellä täällä punertavanruskeita raitoja. Kiinnitin hiukset virkkuukoukun avulla ompelulankaan, joka oli pudonneiden hiusten jäljiltä jäänyt jakaukseksi nuken päähän.

Mollamaija näytti hiustensiirto-operaation jälkeen kerrassaan iloiselta - ja niin nuken omistajakin! Kyllä nyt kelpaa taas leikkiä!

Kissapäiviä

Viime tiistaina kuulin naapuriltamme, että kotitiellämme ja pihoillamme on hiiviskellyt tuntematon musta kissa. Kissa on ollut  kovasti sen oloinen, että se olisi ollut jo jonkin aikaa karkuteillä - nälkäinen, väsynyt ja pyrkinyt sisälle keinolla millä hyvänsä. Tiistai-iltana myöhään palasimme mieheni kanssa Ian Andersonin keikalta, ja eiköhän musta kissa tassutellut auton valokeilassa suoraan pihallemme. Se pääsi livahtamaan tuulikaappiin ja vain vaivoin saimme sen häädettyä ulos kylmään ja pimeään yöhön...

... Aamulla selvisi, että kaunis kulkuri oli viettänyt yön terassillamme pehmustetussa terassituolissa. Siellä se nukkui pienellä kerällä aamulla, kun raotimme sälekaihtimia. Mies vei sille aamiaiseksi kupillisen kermaa (jälkeenpäin kuulin, että maitoa ja kermaa ei kissoille saisi antaa, eikä kuulemma raakaa kalaakaan...). Minulla oli iltapäivästä edessä lähtö työmatkalle, joten olin päivän etätöissä kotona ja yritin samanaikaisesti selvitellä kissan omistajaa. Soitin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselin, oliko heillä tietoja kadonneesta mustasta kissasta. Sainkin erään paikkakunnallamme asuvan naisen yhteystiedot, ja pari tuntia myöhemmin nainen tuli katsomaan vierastamme. Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ollut heidän kissansa.

Sovimme naapurin kanssa, että vuorotteleme kissan hoitajina ja yritämme vielä selvitellä sen omistajaa. Huomenna on tulossa perhe Porista asti katsomaan kissaa... Toivottavasti kissan oikea koti löytyisi - muuten voi olla edessä kissanhoitotarvikkeiden hankinta. Tai no...mies oli kyllä työmatkani aikana hankkinut jo hiekkalaatikon :-)