Kotinurkissa - Kissaemon puuhia

Talvisia nautintoja

2012-01-15T23:55:00.000+02:00

Pikkupakkanen. Lumisade - kevyttä pakkaslunta, jota vastaan ei tarvitse taistella lumikolan ja -lapion avulla. Pulkkamäki. Luistinrata. Lapaset ja villasukat (tosin kuljen villasukat jalassa ympäri vuoden). Lintulauta täynnä ruokailijoita. Pupun jäljet lumihangella. Saunasta lumihankeen ja äkkiä takaisin saunaan.

Kuuma kasvissosekeitto. Sipulikeitto. Tuoreet sämpylät, joiden päälle voi sulaa ihanasti. Iso kupillinen höyryävän kuumaa teetä (hunajan kera).

Kasvissosekeittoa itämaisittain: bataattia, porkkanaa, perunaa, kookosmaitoa, inkivääriä, chiliä... koristeena korianteria ja cashewpähkinöitä.

Lakastuneiden joulukukkien korvaaminen tulppaanikimpulla - valkoinen amaryllis saa vielä jäädä kasvattamaan uusia kukkia.

Valon määrän lisääntyminen, kun siirrytään kohti kevättalvea. Kohta voi jo laittaa siemeniä itämään yrttihyllylle...

Tilkkuja kissalle - tyynynpäällistä varten :-)

Tähtien tuiketta uuteen vuoteen!

2012-01-03T23:10:00.000+02:00

Vanha vuosi on taas saateltu muistoihin ja uusi vuosi otettu vastaan asiaankuuluvin juhlamenoin. Joululoma oli koululaisillamme tänä vuonna valitettavan lyhyt, hädin tuskin puolitoista viikkoa. Sinä aikana en ehtinyt sen paremmin siivota kaappeja, järjestää varastoa kuin päivittää blogiakaan... mutta ei kai kaikesta jaksa ottaa stressiä? ;-) (Joulustressin mieheni ja minä olemme jo vuosikaudet onnistuneet välttämään joulu-excelillä, joka on herättänyt hämmästystä, kummastusta ja hilpeyttäkin ystäväpiirissäni - tosin myös matkimishalukkuutta!)

Kamera pullistelee jouluaiheisia kuvia, joten nautiskellaan hetki vielä lomapäivien leppoisasta tunnelmasta muutaman kuvan äärellä, vaikka tänään olikin jo toinen työpäiväni loman jälkeen. Sentään arkirumba lasten harrastusmenoineen käynnistyy vasta ensi viikolla! Jonkinlainen pehmeä lasku siis sentään :-)

Meillä oli ensimmäistä kertaa kaksi joulukuusta - toinen olohuoneessa ja toinen kuistilla lintujen ja oravien ilona :-)

Norjalaiset Arne & Carlos onnistuivat tekemään Joulupallot -kirjastaan varsinaisen hittituotteen! Minäkin ostin tuon kirjan itselleni joululahjaksi :-) Kuvan kolme palloa päätyivät lahjoiksi kuopuksen päiväkotiryhmän hoitajille. Kuinkahan monta tällaista mahtaa joulukuusestamme löytyä ensi jouluna? :-)

Jouluisia herkkuja... kermakaramellien ohje on HS:n Ruokatorstai-kirjasta, pähkinärouhe oli oma lisäyksemme ohjeeseen.

Havusydämen pohjana on keväällä 2011 tekemäni risusydän. Havusydämen askartelin aatonaattoiltana, kun "ei ollut muutakaan tekemistä" (vai oliko se niin ettei huvittanut siivota...) :-)

* *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** * *** *

Oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Joulutähti

2011-12-08T20:31:00.000+02:00

Blogini on viettänyt hiljaiseloa jo melko pitkään. Syynä tähän on ollut se, että lokakuun loppupuolella vasen käteni kipeytyi enkä lopulta saanut enää sormia kunnolla suoristettua. Pari viikkoa kitkuteltuani ja ihmeparantumista toivottuani marssin lopulta työterveyslääkärille. Jonkinsorttinen jännetuppitulehdus siellä ilmeisesti oli - lääkkeeksi kuuri Motifene-kipulääkettä ja suositus pitää kättä levossa mahdollisimman paljon. Neuloin ja virkkasin siis vain ihan satunnaisesti - lopettelin ja viimeistelin keskeneräisiä töitä, kokeilin uusia juttuja (kuten neulakinnastekniikkaa ja jouluisia helmitöitä) ja lueskelin käsityö- ja askarteluaiheisia kirjoja ja lehtiä. 1,5 viikon lääkkeiden nappailun jälkeen olen yrittänyt palata käsitöiden pariin maltillisesti - olen neulonut vain joka toinen päivä, tai töissä vain jommallakummalla kahvitunnilla... eikä käsi ole onneksi vielä ainakaan kipeytynyt uudestaan.

Joulu on jo ihan nurkan takana ja vielä olisi monenlaista puuhaa to do -listalla. Välillä tekee kuitenkin hyvää rauhoittua katselemaan joulutähden loistetta. Paperitähden ohje on täältä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Lahjahuivi

2011-10-26T23:10:00.000+03:00

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Rudolf Aarre Mörökölli

2011-10-22T08:48:00.000+03:00

Mollamaijan muodonmuutos

2011-10-16T17:57:00.000+03:00

Ostin joitakin vuosia sitten kuopuksellemme joululahjaksi ihanan mollamaijan Tampereen Kädentaidot-tapahtumasta. Nukella oli ihanaiset pellavalangasta tehdyt letit, mutta vuosien retuutuksen jälkeen nukke alkoi valitettavasti näyttää... no... ankarista sytostaattihoidoista toipuvalta tyttöparalta. Hiuksia oli enää pieni tukko jäljellä ja nekin vain löysästi kiinni päässä, eikä lapsi enää oikein halunnut kelpuuttaa nukkea mukaan leikkeihin.

Hätä keinot keksii ja lapsen luottamus äidin käsityötaitoihin on onneksi vielä rajaton :-) Niinpä esittelin tyttärelle muutaman hyvän ehdotuksen uusiksi hiuksiksi, ja päädyimme siihen, että pellavapää muuttuisi kiharapäiseksi brunetiksi. Novitan Polku-langasta löytyi juuri sopivaa ruskeansävyistä lankaa uusia hiuksia varten. Lisäksi siinä väri vaihtelee elävästi, joten hiuksistakin tuli tosi oikean näköiset: tummanruskean seassa vilahtelee siellä täällä punertavanruskeita raitoja. Kiinnitin hiukset virkkuukoukun avulla ompelulankaan, joka oli pudonneiden hiusten jäljiltä jäänyt jakaukseksi nuken päähän.

Mollamaija näytti hiustensiirto-operaation jälkeen kerrassaan iloiselta - ja niin nuken omistajakin! Kyllä nyt kelpaa taas leikkiä!

Kissapäiviä

2011-10-14T23:52:00.001+03:00

Viime tiistaina kuulin naapuriltamme, että kotitiellämme ja pihoillamme on hiiviskellyt tuntematon musta kissa. Kissa on ollut kovasti sen oloinen, että se olisi ollut jo jonkin aikaa karkuteillä - nälkäinen, väsynyt ja pyrkinyt sisälle keinolla millä hyvänsä. Tiistai-iltana myöhään palasimme mieheni kanssa Ian Andersonin keikalta, ja eiköhän musta kissa tassutellut auton valokeilassa suoraan pihallemme. Se pääsi livahtamaan tuulikaappiin ja vain vaivoin saimme sen häädettyä ulos kylmään ja pimeään yöhön...

... Aamulla selvisi, että kaunis kulkuri oli viettänyt yön terassillamme pehmustetussa terassituolissa. Siellä se nukkui pienellä kerällä aamulla, kun raotimme sälekaihtimia. Mies vei sille aamiaiseksi kupillisen kermaa (jälkeenpäin kuulin, että maitoa ja kermaa ei kissoille saisi antaa, eikä kuulemma raakaa kalaakaan...). Minulla oli iltapäivästä edessä lähtö työmatkalle, joten olin päivän etätöissä kotona ja yritin samanaikaisesti selvitellä kissan omistajaa. Soitin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselin, oliko heillä tietoja kadonneesta mustasta kissasta. Sainkin erään paikkakunnallamme asuvan naisen yhteystiedot, ja pari tuntia myöhemmin nainen tuli katsomaan vierastamme. Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ollut heidän kissansa.

Sovimme naapurin kanssa, että vuorotteleme kissan hoitajina ja yritämme vielä selvitellä sen omistajaa. Huomenna on tulossa perhe Porista asti katsomaan kissaa... Toivottavasti kissan oikea koti löytyisi - muuten voi olla edessä kissanhoitotarvikkeiden hankinta. Tai no...mies oli kyllä työmatkani aikana hankkinut jo hiekkalaatikon :-)

Yrttiset ruisrieskat

2011-09-21T13:31:00.000+03:00

Olen vannoutunut puuroihminen - erityisesti kaurapuuro saa vatsani hyvälle tuulelle ja päivän alkamaan energisesti. Joskus keitän puuronhimossani liiankin ison annoksen herkkuani enkä tietenkään raaskisi heittää loppua pois... eräänkin kerran tullut säilöttyä puuronloppuja jääkaapissa pari päivää, kun ei sitä sitten kuitenkaan ole ehtinyt hyödyntää mihinkään... :-)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja käytin aamupuuron loput leivontaan. Perhe sai iltapalalla herkutella yrttisillä ruisrieskoilla. Päälle voita ja juustoa, ai että oli hyvää! (Määrät ovat vähän sinnepäin, en mitannut mitään vaan tein taikinan näppituntumalla.)

Yrttiset ruisrieskat

loput aamiaiselta jääneestä kaurapuurosta (n. 4 dl)
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 2 dl ruisleseitä
n. 1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä
kuivattua oreganoa
suolaa
1 tl soodaa
n. 1 rkl oliiviöljyä

Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Tarkkaa jauhomäärää on vaikea antaa, koska taikinan nesteisyys riippuu mm. siitä, miten löysää käyttämäsi puuro on :-) Taputtele taikinasta jauhoisilla käsillä litteitä pikkurieskoja leivinpaperille. Voit myös levittää taikinan levyksi leivinpaperille ja leikata paistetusta taikinalevystä valmiita rieskoja.

Paista 200 C:ssa n. 10-15 min.

Hunajainen salaatinkastike

2011-09-19T23:41:00.002+03:00

En ole kovin innokas salaatinkastikkeiden käyttäjä. Kaupasta saatavia myydään liian suurissa pulloissa (niitä tulisi kuitenkin käytettyä vain kerran tai pari), ja etenkin arki-iltaisin lapsiperheen salaatiksi välttävät useimmiten kurkku ja tomaatti - usein vielä mahdollisimman helpossa muodossa eli kirsikkatomaatteina tai miniluumutomaatteina.

Rakastan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta! Ananas sopii mainiosti kaalin seuraksi, tai hapan puolukka (kokonaisena tai survottuna), appelsiini puolestaan porkkanan pariksi. Aina noita lisukkeita ei kuitenkaan ole tarjolla silloin kun tekisi raastetta mieli, ja jotain mehevyyttä pitäisi raasteeseen kuitenkin saada. Viime viikonloppuna olin kansalaisopiston Keskiajan hoitavat yrtit -kurssilla, jolla tehtiin tuoreista ja kuivatuista yrteistä kosmetiikkaa, jalkakylpyjä, teetä, leipää ja salaattia. Ensimmäisenä päivänä hääräsin keittiössä salaatin parissa, ja kehittelin tarjolla olleista aineksista tällaisen sangen maistuvaksi osoittautuneen salaatinkastikkeen (määriä en mitannut):

Salaatinkastike

oliiviöljyä
sitruunamehua (joko tiivistettä tai tuoreesta sitruunasta puristettua)
kuivattua kirveliä ja kynteliä (tai muita yrttejä maun mukaan)
hienoa merisuolaa
hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada kastike raasteen tai salaatin sekaan. Sekoita hyvin.

(Voit myös pilkkoa sipulia ja sekoittaa silpun marinoitumaan salaatinkastikkeeseen, ja sekoittaa marinoidun sipulisilpun valmiin salaatin sekaan.)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

2011-09-16T22:57:00.000+03:00

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.

Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Syksyn säveliä

2011-08-31T13:26:00.000+03:00

Sade on rummuttanut peltikattoa koko päivän, linnut visertelevät muuttosuunnitelmiaan ja luonto alkaa muistella talviunilaulun säveliä. Sadonkorjuupuuhat ovat kiivaimmillaan, mutta iltaisin jo vetäydytään sisätiloihin tunnelmoimaan, hörppimään kuumaa teetä ja kutomaan villasukkia talven varalle.

Heinäkuun lopussa juhlin syntymäpäivääni ystävien seurassa - puoliso hemmotteli meitä herkuillaan ja aurinko lämmöllään. Oli kerrassaan ihana juhlapäivä ja -ilta!

Siskon kanssa urakoimme eräänä elokuisena maanantaina punaherukkamehua - päivän saldo kolme mehumaijallista! Puuhasta innostuneena menin ja ostin itsellenikin mehustimen tulevaa käyttöä varten, vaikka omat marjapensaamme ovatkin vielä melko pieniä... no tuli niistäkin sentään muutama litra marjoja pakastimeen talven varalle. Saimme tänäkin vuonna luvan hyödyntää naapureiden runsasta marjasatoa, ja niinpä tein mustaherukoista paitsi mehua myös nektaria tautisten talvipäivien taikajuomaksi.

Säiden hieman viilettyä innostuin sisustamaan myös kuistin uusiksi. Nyt sieltä löytyy mukava aamiaispaikka kahdelle hengelle :-) Viltti on Ikeasta ja kolmiopöytä taisi löytyä Kodin Ykkösestä. Noita sinisiä tuoleja on yhteensä 6 kpl ja ne ovat tähän asti palvelleet sarjaan kuuluvan ruokapöydän parina terassilla, mutta ovat olleet siihen tarkoitukseen hieman liian raskastekoisia ja saivatkin väistyä Ikean pikkujakkaroiden alta pois.

Kuopuksemme on ollut koko kesän ajan innokas puutarha-apulainen. Papusatoa tuli tänäkin vuonna runsaasti, ja kesäkurpitsapenkissä on edelleen muutama muhkea yksilö kasvamassa.

Rikkaruohojen kitkemisessä olen yhtä laiska kuin ennenkin. Sitä paitsi osa rikkaruohoista on aivan liian kauniita kitkettäväksi...

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme lasten serkun häissä Pietarsaaressa. Hääpari ei halunnut mitään materiaa lahjaksi, mutta kortin kuitenkin askartelin. Ulkokerros käsintehtyä paperia, samasta paperista leikkasin piparimuotin avulla sydämet kirjekuoreen ja yhden sydämen myös kortin sisäosaan.

Sydänaukosta näkyy Risto Rasan runo:

Yötuuli heiluttaa

veneeni lyhtyä

Suuntaneulana rinnassani

pyörähtää sydämen sakara

Kesä oli upea, lämmin, aurinkoinen, rentouttava... mutta tervetuloa kaunis, värikäs, energinen syksy!

Marjaherkkuja

2011-07-23T14:31:00.000+03:00

Meistä moni joutui lapsena vastentahtoisesti marjametsään - vanhemmat himoitsivat mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joissain perheissä kuljettiin lakkasoillakin. Niin myös meillä, ja lisäksi piti poimia talteen punaiset ja mustat viinimarjat oman pihan pensaista. Parina kesänä olin töissä mansikanpoimijana. Marjojen poimiminen oli yhtä tuskaa: hiki valui ohimoilla ja selkää pitkin, hyttyset ja mäkäräiset riehuivat ympärillä, marjaämpäri ei tuntunut millään täyttyvän. Eipä ihme että marjametsään joutuneen Uppo-Nallen ajatus siitä, että yksi mansikka täyttäisi koko mukin, tuntuu hykerryttävältä.

Omia lapsiani olen vienyt metsän herkkujen äärelle varovaisesti ja heidän jaksamistaan tarkkaan kuulostellen. Jos touhu alkaa yhtään tuntua pitkäpiimäiseltä ja kärsimystä aiheuttavalta, kiirehdimme nopeasti pois. Marjoja saa syödä poiminnan lomassa niin paljon kuin haluaa ja metsässä saa välillä leikkiäkin. Juotavaa on oltava riittävästi mukana ja kunnon hyttysmyrkyt kaulassa ja kädenselässä.

Mutta kylläpä ne herkut maistuvatkin hyvältä uurastuksen jälkeen! Kuluneella viikolla olen tehnyt hilloa, marmeladia ja vispipuuroa punaherukoista, leiponut pari mustikkapiirakkaa (pullataikinapohjalla) ja pakastanut mustikoita ja lakkoja. Seuraavaksi ovat vuorossa mustaherukat ja karviaiset... kunhan ovat vielä imeneet itseensä aurinkoenergiaa muutaman päivän ajan!

Kotipizzaa

2011-07-01T23:07:00.000+03:00

Klaukkalan Kotipizza tuli taannoin tunnetuksi ex-pääministerin kantapaikkana, ja mekin olemme törmänneet häneen muutaman kerran pizzaostoksilla. Kotipizzan pizzat (vaiko pitsat?) ovat ihan maistuvaa syötävää erityisesti ohjelmantäyteisinä viikonloppuina, kun aikaa ja voimia ruuanlaittoon ei tahdo löytyä.

Itse tehty pizza on tietysti monin verroin herkullisempaa; valitettavan harvoin vain tulee hommaan ryhdyttyä. Tällä viikolla puoliso on ollut kesälomalla lasten kanssa, ja tänään oli pizzataikina valmiina odottamassa palatessani töistä kotiin. Täytteet oli pilkottu valmiiksi kulhoihin, ja minun tehtäväkseni jäi taikinoiden kauliminen. Tein sen siten että asettelin leivinpaperin vähän kostealle pöydälle ja kaulin taikinan marmorikaulimella suoraan paperille mahdollisimman ohueksi.

Pohjan ohje löytyi googlaamalla (lähteenä taisi olla Myllyn Paras). Pizzat paistuivat 250 asteessa n. 10 minuuttia.

Jokainen sai valita pizzaan mieleisensä täytteet - taka-alalla oma valintani: mozzarellaa, basilikaa, sipulia, paprikaa ja oliiveja.

Lasten pizza: jokaiselle oma neljännes. Urheilijapoikamme olisi halunnut omaan pizzaansa pelkästään jauhelihaa, pepperonia ja kinkkua, ja lähes suuttui kun siihen ujutettiin koristeeksi paprikaa ja yksi basilikanlehti :-)

Kassit ja krassit

2011-06-22T21:48:00.000+03:00

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!

Kesäinen katkarapurisotto

2011-06-19T13:54:00.000+03:00

Kenellekään ei liene yllätys, että katkaravut ovat suurta herkkuani :-) Ne sopivat lähes kaikkeen - pastakastikkeeseen, tortillojen täytteeksi, salaattiin, herkkuvoileivän päälle, wokkiin, risottoon. Lapsillekin ne maistuvat oikein hyvin - onko se nyt ihme kun ovat makuun tottuneet jo äidinmaidossa?

Katkarapurisotto
(n. 4:lle)

1 pieni sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
n. 2 1/2 dl risottoriisiä
1 pss pakastekatkarapuja (esim. chili-korianteri)
1 pss pakasteherneitä (tuoreet herneet sopisivat varmasti vielä paremmin)
muita kasviksia maun mukaan (käytin muutaman paistetun munakoisoviipaleen ja n. 1/2 punaista paprikaa)
kuivattua tilliä
sitruunapippuria
kalafondia
vettä
oliiviöljyä

koristeeksi:
ruohosipulia tai pilkottuja sipulinvarsia

Kuumenna oliiviöljy kasarissa, pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Vähennä lämpöä, lisää pilkottu valkosipuli ja riisi, kuullota. Varo ettei valkosipuli pääse palamaan. Sekoita kalafondi veteen ja lisää nestettä vähitellen niin että neste ehtii aina välillä imeytyä riisiin. (En mitannut nesteen määrää, arvelisin että sitä oli yhteensä n. 6 dl.) Sekoittele välillä ja lisää mausteet. Pilko kasvikset ja sekoita ne riisin joukkoon. Kun risotto on kypsää, sulata pakastekatkaravut nopeasti juoksevan veden alla ja lisää risoton sekaan lämenemään. Koristele ruohosipulilla.

Sateisia sukkailtoja

2011-06-18T09:53:00.000+03:00

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Kesähattu

2011-06-18T09:46:00.000+03:00

Kevätkausi ei ollut erityisen tuottoisa valmistuneiden käsitöiden suhteen. Tämän kesähatun virkkaamisen aloitin pääsiäisen aikoihin, ja vasta eilen illalla sain viimeistelyhommat (langanpätkien päättely ja napin ompeleminen) valmiiksi. Hattu oli ensimmäinen kokeiluni Novitan Puro Batik -langasta. Kerällä ollessaan lanka vaikuttaa mukavan ohuelta, sileältä ja pehmeältä, jotenkin bambuiselta koostumukseltaan, vaikka onkin 100 %:sti akryylia. Halusin hatusta melko napakan ja tiiviin, joten päädyin 3-koon virkkuukoukkuun. 3,5 olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, sillä lanka olikin yllättävän paksua eikä valmis hattu liiemmin jousta. Ehkä se kuitenkin vähän venyy käytössä? Nähtäväksi jää...

Ohje on omasta päästä ja hattu sopii mittojensa puolesta sekä minulle että esikoiselle.

Kasvisherkkuja

2011-06-18T09:31:00.000+03:00

Kesä ja tuoreet kasvikset - mikä ihana yhdistelmä! Olen yrittänyt lanseerata perheessämme kasvisruokapäivän ja heittänyt ilmaan ajatuksen jopa kasvisruokaviikosta, mutta ihan vielä muu perhe ei ole ajatukselle lämmennyt. Lapset varsinkin katselevat hieman otsa kurtussa kaikenlaisia uusia kokeiluja lautasellaan, mutta luotan siihen, että sitkeä maistatus jossain vaiheessa palkitaan.

Perjantai-illan herkkupalat kokkasi puoliso minun ideointini pohjalta.

Täytetyt herkkusienet

1 iso herkkusieni/ruokailija
pekonisiivuja (1-3/sieni)
Aura-juustoa
maustettua tuorejuustoa
sipulia
tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria ja timjamia)

Leikkaa sienistä jalka pois ja pilko pieneksi silpuksi. Hienonna myös sipuli (kuullota pannulla öljyssä) ja yrtit ja sekoita sienenpalasten kanssa. Murustele Aura-juusto täytteen sekaan. Notkista tuorejuustolla. Annostele täytettä sienten sisälle. Kääri sienten ympärille pekoniviipale(et) ja kiinnitä cocktail-tikulla. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Paistetut munakoisoviipaleet

Viipaloi munakoiso n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja itketä niitä (molemmin puolin). Pyyhi irronnut neste pois talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti kumaltakin puolelta; mausta mustapippurilla ja tarjoa kuumina herkkusienten lisukkeena.

Hellepäivä

2011-06-11T22:56:00.001+03:00

Juhannusruusut puhkesivat kukkaan viikonlopun aikana, ja uusia nuppuja

on odottamassa sadoittain!

Mansikkamaata en kaipaa - vielä ainakaan. Amppelimansikka riittäköön tänä kesänä!

Rakastan hellepäiviä! On ihanaa hikoilla puutarhapuuhissa, syödä lounasta tai päivällistä terassilla, lueskella tai neuloa aurinkotuolissa. Tänään kävin paikallisessa puutarhamyymälässä ostamassa perennoita, yrttejä ja amppelimansikan ja vietin muutaman tunnin auringonpaahteessa niitä istuttaen. Hyötykäyttöön pääsi mm. vanha kylpyamme, jonka pohjaan mieheni oli jo aiemmin porannut reikiä. Istutin siihen tänään ostamani piparmintun, laventelin, sitruunamelissan, iisopin, oreganon ja meiramin taimet. Aiemmin olin jo hankkinut pari basilikaa, rosmariinia, timjamia, rakuunaa ja lehtiselleriä taimina sekä kylvänyt maahan tillin ja persiljan siemeniä. Ihme kyllä korianteri oli selvinnyt talvesta - arvelen että se oli siementänyt onnistuneesti loppukesästä ja siemenet olivat saaneet rauhassa talvehtia paksun lumihangen alla. Myös salaatti kukki komeasti ennen talven tuloa ja pian pääsemme maistelemaan uuden sukupolven salaatinlehtiä.

Viime keväänä teimme havukasveille oman kasvupaikan, ja onneksi kaikki näyttivät selvinneen talvesta. Havut taitavat kasvaa melko hitaasti, ja havualue oli minusta jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, että se kaipaisi jotain piristystä. Niinpä istutin siihen lehtosalviaa, kurjenpolvia ja muita väriläiskiä. Palavarakkaus pääsi kivisydämen viereen :-)

Hellepäivän lounaaksi nautimme tänään kanasalaattia. Ohje oli tyypillinen "otetaan mitä löytyy", mutta hyvää siitä tuli!

Kanasalaatti
(6-8 hengen annos)

(hunaja)marinoituja kanasuikaleita
spagettia tai muuta pastaa (n. 200g)
1 prk kikherneitä
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
kourallinen salaatinlehtiä
muutama ruohosipulin varsi
n. 10 isoa basilikan lehteä

lisäksi:: oliiveja, kapriksia, grillattua paprikaa, fetaa... (tai jotain muuta suolaista)

Nämä kurjenpolvet tuntevat nimen "Hempukka" :-)

Hellepäivän janojuoma - vettä ja jäisiä viinimarjoja.

Karkkipussi

2011-06-04T23:06:00.000+03:00

En ole oikein ompelijaluonne. En kykene hahmottamaan ohjeita muutamalla silmäyksellä, ja työn edetessä monesti kaipaisin täsmällisempiä neuvoja kuin mitä kaavoihin ja selostuksiin on kirjoitettu. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka "kiinnitä vetoketju" - minulle ei intuitio kerro esimerkiksi sitä, mille etäisyydelle reunasta vetoketju pitäisi ommella.

No joo. Tämä äskeinen purkaus olkoon johdantona Erään Jännittävän Ompeluprojektin esittelyyn. Olen käynyt muutaman kerran istumassa kansalaisopiston tilkkutyökurssilla, jossa on tehty enimmäkseen kierrätysmateriaaleja hyödyntäen kaikenlaisia hauskoja töitä. Pieni vetoketjullinen pussi karkkipapereista kuulosti kerrassaan mainiolta idealta, ja ohjekin vaikutti aika selkeältä. Tai niinhän minä luulin...

Vaikeudet alkoivat jo vaiheessa 1) sopivien karkkipapereiden löytäminen. Olisin halunnut käyttää Fazerin Parhaiden Kiss-Kiss -karkkipapereita, mutta ne olivat tarkoitukseen aivan liian ohuita. Repesivät jo siinä vaiheessa, kun vasta kuorin karkkeja papereistaan... (hillitön makeannälkä EI ollut syynä!) Vaihtoehdoksi 2) valikoituivat Omar-kermakarkit, joiden paperit miellyttivät minua väriltään ja tuntuivat kestävän vähän kovakouraisempaakin käsittelyä...

3) En ehtinyt silittää karkkipapereita ennen tilkkukurssin seuraavaa kokoontumista. Olisi ehkä kannattanut, koska ryppyisiä papereita oli tosi hankala käsitellä. Erityisen hankalaa ne oli 4) saada silitettyä kiinni applikaatioharsoon. Uhhuh. Siinä vaiheessa melkein jo luovutin - joko paperit eivät tarttuneet harsoon ollenkaan tai sitten ne vinksahtelivat miten sattuu (eipä sillä että olisin edes pyrkinyt tekstien täydelliseen kohdistamiseen).

5) Kristallimuovin tikkaaminen karkkipapereihin sujui suht helposti, mitä nyt muovi pyrki menemään ruttuun mutta lopputulos oli ihan OK, ja ihmeekseni 6) sain applikaatioharson riekaleetkin aika hyvin irrotettua karkkipapereista. 7) Seuraavaksi piti kiinnittää edellämainitut vuorikankaaseen ja vanuun (poikkesin ohjeesta ja käytin ohuehkoa fleeceä). OK... pientä ryppyilyä mutta ei mitään sen pahempaa.

Sitten huolittelemaan reunoja vinonauhalla. VINONAUHALLA? Ai niin, minunhan piti ostaa sitä mutta unohdin! Mikäs nyt neuvoksi? Sain varsinaisen älynväläyksen ja 8) päätin kokeilla huolitteluun silkkinauhaa. Voi huokaus! Värinsä puolesta aivan täydellistä mutta leveyttä olisi saanut olla vähintäänkin sentin verran enemmän eikä se silkkinauhan liukkaus varsinaisesti helpottanut käsittelyä... Mutta taistellen ja hammasta purren sain kuin sainkin nauhan ommeltua kiinni. Sitten se 9) vetoketjun kiinnittäminen. Aikani vetoketjua ja pussukan aihiota käsissäni pyöriteltäni sain kuin sainkin vetoketjun asettumaan työhön loogisesti (jos nyt nuoalussa tuskailemani etäisyysmitat unohdetaan...).

10) Viimeistelyvaiheen ohjeiden tulkintaan tarvitsinkin sitten jo mieheni apua, kun en kerta kaikkiaan hahmottant, että miten päin kappaleen reunoja piti taivutella. Ja taas piti 11) huolitella... sillä silkkinauhalla :-)

No, tulipahan tehtyä! Taisi kyllä jäädä ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi... vaikka jossain vaiheessa innostuksen huumassa ajattelinkin, että näitähän voisi tehtailla vaikka sukulaisille ja ystäville joululahjaksi. Jospas ei kuitenkaan... :-)

Salaisen neuleystävän paljastuspaketti

2011-05-26T20:10:00.005+03:00

Tänään on ollut kerrassaan mainio päivä, vaikka päätäni onkin särkenyt eilisillasta saakka. Kotiuduin eilen illalla parin päivän työmatkalta sateisesta Jyväskylästä, mutta tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta. Kuopuksemme oli tänään kotona toipilaana mutta onneksi vointi oli niin hyvä, että hän jaksoi lähteä seurakseni nimikkokukkakauppaansa. Ostimme sieltä ison kimpun huumaavasti tuoksuvia kieloja. Esikoinen puolestaan sai tänään sekä piano-opettajan kehut loistavasti menneestä vuodesta että tiedon paikasta kuvataideleirillä (päiväleiri, jolle saa kulkea ominpäin bussilla - sopiva itsenäistymisharjoitus 10-vuotiaalle). Illalla kävimme katsomassa koululaisten kevätnäyttelyä: kylläpä olivat taiteilleet upeita töitä kouluvuoden aikana! Harmitti etten tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Ja sokerina pohjalla: Salaisen neuleystävän paljastuspaketti oli saapunut postiin! SNY:kseni paljastui Olga. Täytyypä oikein ajan kanssa tutustua Olgan blogiin, joka pikaisella ensivilkaisulla näytti kerrassaan upealta! Kiitos Olga kaikista ihanista yllätyksistä joita olet minulle kevään aikana keksinyt; olet selvästikin tutkinut blogiani tarkkaan ja miettinyt, miten voisit minua parhaiten ilahduttaa!

Olgan lähettämästä toukokuun paketista löytyi kaikenlaista ihanaa: Nalle Kukkaketo Päivänkakkara -lankaa (rakastan päivänkakkaroita, ovathan ne kotimaakuntani Keski-Suomen maakuntakukka), paketillinen Novitan Minikeriä (ihan kuin karkkeja...nam!), tummaa suklaata (nam-nam!), lätkänameja (namskis!) ja tyylikäs muistikirja, jonka kannessa on vaaleanpunaisella langalla kirjottu ristipistokissa - miau! Kerrassaan täydellistä!

Kukkia ja perhosia

2011-05-22T21:54:00.005+03:00

Voi miten kevät on mennyt nopeasti - olisiko syynä se että pääsiäinen oli niin myöhään tänä vuonna? Vastahan tuskailimme valtavien lumikinosten keskellä miettien, että ehtisivätkö ne sulaa juhannukseen mennessä, ja nyt on kohta jo toukokuukin ohi.

SNY:ni ilahdutti minua lähettämällä kirjekuorellisen kesäkukkien siemeniä! Kiitos sinulle - rakastan kesäkukkia ja nämä pääsevät varmasti kokeilemaan kasvuonneaan. Kuluneella viikolla on ollut niin kiire, että kuori on edelleen avaamatta, mutta nopeastihan ne varmasti kasvuun lähtevät jos sää pysyy näin lämpimänä. (Kuvassa kukkakuori nojaa kasvatuslaatikkoon, jossa ovat voimia keräämässä pienet auringonkukan taimet - nämä siitä siemenpussista, jonka sain sinulta SNY joskus talvella!)

Käsityörintamalla olen puuhastellut sitä sun tätä saamatta oikein mitään kunnolla viimeisteltyä. Kevättalvella neuloin äidilleni vihreän pipon - sen langat ovat edelleen päättelemättä. Itselleni olen tehnyt 1,5 sukkaparia SNY:n lähettämistä keltaisista langoista. Toisesta parista puuttuu siis toinen sukka ja toisesta lankojen päättely... Esikoiselle rupesin virkkaamaan kesähattua - näinköhän valmistuu täksi kesäksi? Kansalaisopiston tilkkukurssilla olen saanut aikaiseksi kasan vaaleanpunaisia neliöitä chenille-töitä varten (en ole erityisemmin innostunut chenille-tekniikasta joten taitavat päätyä johonkin muuhun käyttöön...). Pesin pari vanhaa villaista vilttiä 60 asteessa mutta eivät ne sanottavammin huopuneet. Tiivistyivät kuitenkin sen verran, että muuttuivat oivalliseksi materiaaliksi villatilkkuja varten. Tilkut leikataan kengänkoron muotoisiksi ja reunat ommellaan pykäpistoilla. Tilkut voi myös koristella vaikkapa linnunsilmäpistoin. Tilkkuja on nyt valmiina muutama kymmenen... käyttökohde vielä auki :-) Samaisella tilkkukurssilla olen myös saanut alulle karkkipapereista tehtävän meikkipussin... Omar-paperien silittäminen applikaatioharsoon oli hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Joko paperit eivät tarttuneet ollenkaan tai vinksahtivat ihan väärään asentoon. Siellä se arkki odottaa jatkokäsittelyä (vuorikankaan ja kristallimuovin väliin ompelua ja vetoketjun kiinnitystä).

Yksi työ tässä kevään aikana sentään on valmistunut esiteltäväksikin: ystävälleni 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi valmistunut Papillon-huivi. Ostin huivia varten Lankamaailma Nordiasta upeaa, sateenkaaren väreissä välkehtivää Silkindian Sari Silk Yarn -lankaa, joka on valmistettu kierrätetyistä sareista. Lanka oli kallista ja sen kilohintaa nosti vielä sekin, että kiireessä en huomannut laittaa pysäköintikiekkoa joten sainpa sitten kaupanpäällisiksi parkkisakot :-( Lanka oli aika hankalaa käsiteltävää - vaihtelevanpaksuista, melko karheaa ja pölisevää; etenkin mustiin vaatteisiin tarttui ärsyttäviä kirjavia lankahöytyviä. Käytin huiviin melkein kolme kerää lankaa. Raitalanka olisi varmaankin sopinut Papillonin ideaan paremmin, mutta tuli kirjavasta huivistakin ihan hauskannäköinen. Neuloin 10-koon puikoilla, ja niillä neuloksesta tuli niin väljää ja reikäistä, että erillisiä reikäkerroksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ollenkaan. Syntymäpäiväsankari sai lahjansa eilen hauskoissa juhlissa ja huivi pääsikin samantien käyttöön.

Huhtikuista hemmottelua SNY:ltä

2011-04-29T16:20:00.002+03:00

Voi hyvä tavaton miten ihanan paketin SNY oli minulle kasannut! Paketista löytyi Nalle-langasta neulottu suloisen pehmeä huivi, vihreätä Araucania-lankaa, Pandan tummaa suklaata (nam!), hauska tiskirätti, jossa oli kiinni neulomisteemaan sopiva pinssi, sekä Knit Pro -puikot (mulla on niitä yhdet ennestään ja ovat tosi hyvät!) ja vielä kaunis kortti. Kiitos kaikista näistä ihanuuksista! Salainen neuleystäväni taitaa olla todellinen ajatustenlukija, miten hän olisi muuten onnistunut löytämään huhtikuun pakettiini juuri oikeansävyistä lankaa - ehdoton lempisävyni vihreässä värimaailmassa! Jännityksellä odotan henkilöllisyytesi paljastumista :-)

Pääsiäistervehdys SNY:ltä

2011-04-19T16:23:00.004+03:00

Tämä odotti postilaatikossa kun palasin kotiin. Kiitoksia Salainen neuleystäväni!

Pääsiäisen odotusta

2011-04-19T10:52:00.010+03:00

Pääsiäinen on tänä vuonna tosi myöhään, mutta silti se pääsi yllättämään. Havahduin eilen illalla siihen, että en ole muistanut laittaa rairuohoa tai pääsiäisohraa kasvamaan. Ei taida enää ehtiä... onneksi koulussa ja päiväkodissa ollaan aina hyvissä ajoin liikkeellä! Muita keväisiä koristeita olen kyllä tässä kuluneiden viikkojen aikana pikku hiljaa tehnyt. Pidän kovasti pääsiäisaskarteluista, koska jotenkin niissä tuntuu olevan vapausasteita, liikkumavaraa ja värikkyyttäkin enemmän kuin jouluaskarteluissa.

Linnunpesään ajattelin laittaa koristeeksi joko pieniä lasimunia, suklaamunia tai virkattuja pääsiäismunia (olen säästänyt yllätysmunien keltaiset kotelot ja virkannut niiden päälle "kuoret" jämälangoista).

Olin ilmoittautunut useammallekin kansalaisopistomme kevätkauden kurssille, mutta vähäisen ilmoittautujamäärän takia osa niistä oli peruttu. Risukurssi onneksi järjestettiin, ja olen täsmälleen samaa mieltä kuin Tanja: koivunrisut taipuvat ties miten monenlaiseen askarteluun, niistä saa tehtyä paitsi kauniita koristeita myös hyötyesineitä (luutia, kynnysmattoja, amppeleita, kukkaruukunsuojuksia), ja materiaalia löytyy omalta pihalta vaikka kuinka paljon!

Iloista pääsiäisaikaa kaikille blogissani vieraileville!

Uunikuhaa ja perunamuussia

2011-04-03T23:24:00.009+03:00

Isäni on pikkupojasta saakka ollut innokas kalastaja, ja nyt eläkkeellä ollessaan hän on saanut omistaa rakkaalle harrastukselleen niin paljon aikaa kuin on halunnut. Kuusvesi on suonut kalastajalle antejaan tänä talvena anteliaammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin, esimerkiksi kuhia on uinut verkkoihin yli viisikymmentä! Niitä olemme mekin saaneet mukaan pakastimen täytteeksi aina vanhempieni luona vieraillessamme. Lapset ovat pienestä saakka oppineet syömään ruotokalaa; ainoastaan nuorimmainen on vähän vieroksunut sitä saatuaan yli vuosi sitten päiväkodissa kirjolohikiusauksesta ruodon kurkkuunsa.

Tänä kevään tuloa lupailevana huhtikuisena sunnuntai-iltana päivällispöydässämme tarjottiin

Uunikuhaa ja perunamuussia (6:lle)

n. 600 g kuhafileitä

kalafileiden päälle:
suolaa
sitruunapippuria
valkopippuria
kuivattua tilliä

n. 4 dl katkarapuja
1 keitetty kananmuna
2 dl (ruoka)kermaa
½-1 dl tuoretta meiramia tai muita yrttejä maun mukaan

Voitele uunivuoka öljyllä ja nosta kuhafileet vuokaan. Ripottele fileiden päälle suolaa ja mausteita. Anna maustua hetki ja laita vuoka sitten 200-asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi. Ripottele katkaravut kuhafileille ja kaada päälle kerma. Koristele fileet kananmunasilpulla ja meiraminlehdillä. Anna hautua uunissa vielä 10-15 minuuttia.

Äitinsä tytär

2011-03-23T17:50:00.004+02:00

Kuopuksemme on kuluneen talven aikana hurahtanut vohvelikankaiden kirjontaan. Päiväkodissa tyttönen ja hänen puoli vuotta vanhempi paras kaverinsa ovat suorastaan kilpailleet tässä lajissa. Mahtaa olla melkoista neulojen suihkintaa :-) Ihanaa, että hoitajat jaksavat teettää lapsilla käsitöitä - ainakin meidän 4-vuotiaamme on jo tosi taitava ja sukkela neulankäyttäjä. Tämä kuvassa oleva liina valmistui tällä viikolla ja pääsee koristamaan jotain pikku pöydistämme. Ennestään liinoja taitaa olla jo kolme ja kirjanmerkkejäkin pari :-)

En kyllä itse noin pienenä vielä vohvelikangastöitä tehnyt! Ensimmäinen työ taisi olla jumppapussi koulussa ensimmäisellä luokalla. Luokkakaverin kanssa istuttiin auringonpaisteessa ulkona ja tuskailtiin, kun langat menivät koko ajan solmuun hikisissä käsissämme. Koululaisena ja vielä opiskelijanakin olin innokas ristipistojen tekijä, mutta eipä ole tullut tartuttua niihin pitkään aikaan. Kaapissa on useampikin keskeneräinen tai aloittamaton työ... Mahtavatkohan periytyä jälkeläisille? :-)

Aurinkoinen maaliskuun paketti SNY:ltä

2011-03-13T19:14:00.004+02:00

Maaliskuu on ollut todellinen tautikuu suurperheessämme. Korvatulehdusta, poskiontelotulehdusta, alkavaa keuhkoputkentulehdusta, kuumetta, kovaa yskää, jatkuvaa aivastelua ja pärskimistä. Jokainen perheenjäsenemme on ollut kipeänä vähintään kertaalleen tässä viimeksi kuluneiden viikkojen aikana. Tällä hetkellä kaipaan kesää ja kärpäsiä ehkä enemmän kuin koskaan!

Sairasteluväsymystä piristämään saapui onneksi Salaisen neuleystävän maaliskuun paketti täynnä auringon valoa. Kaksi kullankeltaisena hohtelevaa lankakerää (joista ylellisen pehmeä Tofutsies pääsi jo sukkapuikoille; Schoppel Wolle Admiral Ombré, väri Banana Joe, odottaa vielä vuoroaan). Tummaa suklaata oli kaksi levyä (Victorian sekä Brunberg, kumpaakaan en ole aiemmin maistanut; Victorian oli matkaeväänä viikonloppureissullani Tampereella ja on HYVÄÄ!). Ihastuttavan hauska Maisa & Kaarina -aiheinen käsilaukkukoukku (kyllä vaan SNY taidat olla jonkinsorttinen ajatustenlukija! ... olen nimittäin jossain määrin käsilaukkufriikki...) Ja lisäksi vielä ihanan aurinkoinen kukkakortti.

Kiitos paljon Salainen neuleystäväni - pakettisi piristi tosi paljon ja toi kevään ainakin ajatuksissa monta päivää lähemmäksi!

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa

2011-03-07T12:03:00.003+02:00

Selkäongelmat tuntuvat vaihteeksi helpottaneen, mutta kovin pitkiä aikoja en ole uskaltanut paikallani istuskella. Pieniä töitä on ollut tekeillä useampikin ja olen niitä vähän kerrassaan saatellut eteenpäin: pipo äidilleni vihreistä 7 veljestä -langoista on melkein valmis, kaulahuivi kuopukselle (alunperin joululahjaksi ajateltu... kröhöm) vaatisi ehkä pari tuntia tiivistä neulomista, ja eilen sain valmiiksi huopatossut Käspaikan ohjeella.

Huopatossut Novita Huopanen -langasta, koko n. 4-v.

Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty lankana Fritidsgarnia ja koon 5-5 1/2 puikkoja, mutta lankavarastoistani löytyi Huopasta niin paljon että halusin käyttää sitä. Puikkokokona oli 8. Kaikki perheenjäsenet ovat tilanneet itselleen huopatossut (olemme innostuneet lumihangessa vilvoittelusta saunomisen yhteydessä), joten ajattelin ottaa varman päälle ja aloittaa keskimmäisestä (10-12-vuotiaan) koosta, kun ei ollut ihan varmaa että miten ohje ja Huopanen-lanka toimivat yhdessä. 56 silmukalla syntyi pituudeltaan (varpaista kantapäähän) 28-senttinen ja korkeudeltaan 24-senttinen kappale. Huovutuksen jäkeen mitat olivat kutistuneet 28 cm -> 18 cm ja 24 cm -> 12 cm, eli näistä tuli tossut 4,5-vuotiaalle kuopukselle :-) Neiti suunnitteli itse kukkakoristeet (pinkkiä Nallea, keltaista Tallinnasta ostettua sukkalankaa ja vihreää 7 veljestä). Kovin ovat mieluiset tossukat; päiväkotiin en niitä kuitenkaan antanut mukaan...

Helmikuun paketti Salaiselta neuleystävältä

2011-02-28T20:14:00.003+02:00

Lomailimme viime viikolla muutaman päivän lapsuusmaisemissani, ja poissaolomme aikana oli posti tuonut kotiin tiedon, että minua odotti paketti Salaiselta neuleystävältäni! Tänään töiden jälkeen kiiruhdin postiin pakettia noutamaan ja kotona se piti tietysti avata heti (hieman kärsimätön kun olen... ainakin joskus).

Kiitos mukavasta paketista, Salainen neuleystäväni!

Paketista löytyi kerä suloisenpehmeää Schoppel Wolle Lace Ball -lankaa, värisävynä Grashalm. Kauniisti tummissa vihreänsävyissä välkehtivää, valaistuksesta riippuen ehkä vähän petrolinsiniseenkin vivahtavaa vaihtuvasävyistä, ohutta lankaa, joka suorastaan pyytää päästä neuloutumaan huiviksi! Lisäksi paketista löytyi lakua (nam!), ihania isoja nappeja, pari kissa-aiheista tarraa askartelujuttuihin, puikkojen pidike (vai millä nimellä sitä mahdetaankaan kutsua? - siis semmoinen, johon puikot voi terävästä päästään tökätä kiinni ja joka estää silmukoiden putoamisen) sekä lisäksi ihastuttava kortti, jossa kaksi ilmiselvästi neulomishurmoksen vallassa olevaa lammasta iloisesti kikattelevat.

Itse olen vähän joutunut rajoittamaan neulomista - tai etenkin paikallani istumista - viime aikoina. Olen kärsinyt alaselkäkivuista, jotka aiheuttaa puristuksissa oleva välilevy, ja istuminen on tälle vaivalle pahinta mitä kuvitella saattaa. Töissä pitäisi puolen tunnin välein muistaa venytellä ja oikoa jäseniä, käydä vähän kävelemässä, lukea välillä vaikka seisaaltaan... Kahvitunneilla olen neuletöitä kuljetellut mukana ja kotona tv:tä katsellessa tikutellut aina muutaman kerroksen silloin tällöin. Fysioterapeutti vähän uhkaili, että tämä on vaiva, joka välillä aina ottaa takapakkia ja sitten taas tulee parempia kausia. Sitä se ikä tuo tullessaan... kroppa ei enää taivukaan ihan kaikkeen :-/

Taikapalloni!

2011-02-16T21:47:00.005+02:00

PikkuUnelmia-blogin Paula oli kasannut minulle kerrassaan ihastuttavan Taianomainen Oranssi -Taikapallon!

Pallon ympärille oli kiedottu kahta erilaista oranssia nauhaa ja pallo oli koristeltu pienillä oransseilla ruusuilla. Suloisen pehmeän Lanett-langan lomaan oli piilotettu kaikenlaisia ihania yllätyksiä, mm. aprikoosikuorinta-ainetta, bambuinen virkkuukoukku, kauniita nappeja, oransseja helmiä ja VALTAVA kasa nostalgisia lätkänameja!

Lämpimät kiitokseni todella upeasta Taikapallosta, Paula!

Ystävänpäiväyllätys

2011-02-14T19:15:00.005+02:00

Salainen neuleystäväni oli muistanut minua ihanalla ystävänpäivätervehdyksellä:

(jostain syystä en saanut käännettyä tuota kuvaa oikeaan asentoon)

Paketista löytyi suloinen kissakortti, kissatarroja, Fazerin tummaa suklaata, kaksi pikkuruista sydäntä sekä keväisiä ja kesäisiä istutuksia varten pussilliset orvokin- ja auringonkukansiemeniä.

Kiitokset muistamisesta, salainen ystäväni!

Pipo päähän!

2011-01-19T09:38:00.017+02:00

Pipoprojekti sai päätöksensä eilen, kun aamun kahvitunnilla päättelin viimeisetkin langanpäät ja ruokatunnilla kiikutin paketin postiin. Paketti painoin n. 700 g, joten aika mukavasti olin saanut lankavarastoani kulutettua tässä parin viikon aikana! Tein pipoista kooltaan ja paksuudeltaan erilaisia, jotta mahdollisimman moni löytäisi omaan päähänsä sopivan pipon. Kaikki pipot on neulottu 4,5-koon pyöröpuikolla 2 0 2 n, silmukkamäärät vaihtelivat välillä 90-120.

Novita Nalle (Kukkaketo Kielo) + Novita Merino (valkoinen)

Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Nalle (Kukkaketo Kielo)

Novita Aino

Novita Aino + Novita Bambino (valkoinen), yläosassa Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Bambino (valkoinen)

Novita 7 veljestä + Novita Merino

Novita 7 veljestä Polkka

Novita 7 veljestä Polkka, Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Nalle (Kukkaketo Kielo)

Korianterinen porkkanasosekeitto

2011-01-16T15:25:00.007+02:00

Helsingin Sanomissa oli vähän aikaa sitten herkullisen kuuloinen porkkanasosekeiton ohje. Lehti tuli jo heitettyä keräykseen enkä kiireessä jaksanut ruveta etsimään ohjetta netistäkään, joten tänään lounaaksi kokkaamani keitto oli oma muunnelmani alkuperäisestä ohjeesta. Oikein hyvää oli kyllä tämäkin!

Korianterinen porkkanasosekeitto

(6:lle)

9 isoa porkkanaa

9 perunaa

1 iso sipuli

1 l vettä

1 kasvisfondikuutio

oliiviöljyä

1-2 tuoretta chiliä (käytimme melko mietoja chilejä)

laakerinlehti

1-2 tl inkivääritahnaa

mustapippuria

yrttisuolaa

(1 dl ruokakermaa)

tuoretta korianteria

päälle:

hienoksi pilkottua chiliä

silputtua korianteria

(raejuustoa)

Kuori ja pilko porkkanat ja perunat. Poista chileistä siemenet. Kuumena oliiviöljy kattilassa ja kuullota chili, laakerinlehti, mustapippuri ja inkivääri öljyssä (varo etteivät mausteet pala pohjaan!). Lisää vesi ja kasvisfondikuutio. Lisää juurekset ja lohkottu sipuli. Anna kiehua kypsäksi. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarkista maku; lisää halutessasi ruokakermaa ja yrittisuolaa. Silppua keittoon tuoretta korianteria. Voit lisätä korianteria ja hienoksi pilkottua chiliä (ja raejuustoa tai esim. krutonkeja) myös valmiin annoksen päälle.

Valoa kohti

2011-01-13T13:02:00.010+02:00

Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 9.13 ja laskee klo 15.45. Tammikuun lopussa aurinko nousee jo puoli tuntia aikaisemmin ja laskee kolme varttia myöhemmin, silloin valoisan ajan pitenemisen huomaa jo ihan selvästi, varsinkin jos saamme nauttia aurinkoisen kirkkaista pakkaspäivistä. Kevät odottaa jo jossain nurkan takana - sen on huomannut joulukuusemmekin, joka rupesi kasvattamaan kerkkiä oksiinsa!

Mutta ennen kevään tuloa voimme vielä nauttia lumisista kuusista...

Kuusi on tehty piparimuotilla paperiposliinista. Pinnan koristelu on saatu aikaan kaulimalla paperiposliinitaikinaa pitsiliinan välissä.

... voilla leivotuista korvapuusteista (jostain syystä pullaa tulee leivottua enemmän talvella kuin kesällä)...

Voiko olla mitään herkullisempaa kuin tuoreet pullat kahvin, teen tai kuuman kaakaon kera nautiskeltuna?

... lämpöisistä villasukista ja lapasista...

Nämä neulomukset menivät syntymäpäivälahjaksi lasten 2-vuotiaalle serkulle. Sekä sukat että lapaset on neulottu Nalle-langasta ja koristeltu Bambinosta virkatuilla kiinteillä silmukoilla. Lapasen sydänkoristeista tuli erikokoiset (keskityin niin tiiviisti Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamiseen...) mutta en antanut epäsymmetrian haitata vaan lisäsin sydämiin vielä pieniä kullanvärisiä helmiä koristeiksi. Isoon sydämeen neljä helmeä keskelle ja pienempään 15 ympärille.

Magic Yarn Ball ja SNY Kevät 2011

2011-01-09T12:04:00.005+02:00

Uuden vuoden alkajaisiksi innostuin ilmoittautumaan mukaan kahteen yhteistapahtumaan, Taikapallo-vaihtoon ja Salainen neuleystävä Kevät 2011 -rinkiin. En ole aiemmin osallistunut tällaisiin tempauksiin, joten odotan rinkien käynnistymistä innolla!

Urakointia uuden vuoden aluksi

2011-01-01T18:05:00.004+02:00

Ystäväni on ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja toivoi tukiryhmälleen yhtenäisiä asusteita, esim. pipoja ja huiveja. Meninpä sitten lupaamaan käsityöpanostani tällaiseen urakkaan! No, samalla tulee tehokkaasti kulutettua laajahkoa lankavarastoa, jonka lapset uuden vuoden kunniaksi järjestivät värien mukaiseen järjestykseen :-)

"Kolme yötä jouluun on..."

2010-12-21T10:39:00.007+02:00

Koti on täyttynyt joulukoristeista, puuttuu enää kuusi koristeineen. Se pääsee olohuoneeseen tunnelmaa ja tuoksua tuomaan vasta jouluaattona.

Himmeli on jo aika vanha ja kulunut. Olen sen omin pikku kätösin näpertänyt Päijänteen rannoilta kerätyistä kaisloista joskus ala-asteikäisenä. Joka joulu suunnittelen, että sitten ensi jouluksi teen uuden himmelin... no, ehkä sitten jouluksi 2011? :-)

Joulukortteja on ihana lähettää ja saada! Säästän ne kaikki. Osa kaupan korteista päätyy kierrätykseen (jouluaskarteluihin), mutta itsetehdyt kortit ovat todellisia aarteita. Vanhoja kortteja on mukava katsella ja poimia niistä ideoita uusiin jouluaskarteluihin.

Rauhallista joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Tule joulu kultainen

2010-12-15T11:55:00.011+02:00

Syksy on tuntunut pitkältä ja uuvuttavalta: on ollut työkiireitä (joiden hoitamiseen 6-tuntinen työpäivä ei ole oikein tuntunut riittävän), poikien koulun aloitus (uusiin kuvioihin sopeutumista, vaikka koulu onkin mennyt hyvin), tavallista arkivelvollisuuksien ja vähäisen vapaa-ajan kanssa tasapainoilemista. Onneksi sentään ihana luminen talvi tuli aikaisin ja kurahousuvaiheesta päästiin nopeasti eroon!

Meidän perheessämme joulustressi on tuntematon käsite. Aloitamme jouluvalmistelut aina hyvissä ajoin riittävän väljällä aikataululla, jotta mahdolliset yllättävät menot ja muut odottamattomat jutut (joita aina tulee) eivät pääse liikaa sotkemaan kuvioita. Jouluverhot laitoimme itsenäisyyspäivänä, jouluvalot ulos ja sisälle jo vähän aikaisemmin, ja viimeksi kuluneen viikon aikana olemme vähitellen ottaneet joulukoristeita esille.

Kynttilöitä ei voi olla liikaa :-) Tämän on askarrellut toinen pojistamme viime vuonna eskarissa.

Tonttuperhe on jouluvalmisteluissaan jo aika pitkällä, kuusikin koristeltuna :-) Tontut valmistuivat lokakuun loppupuolella paperiposliinikurssilla. Kuusen runkona on tyhjä Novita Gold -langan sisuskartio, jonka päälle on liimattu vihreää huopaa. Koristeina kimalleliimaa ja kullanväristä lahjanarua. Latvatähti on peräisin viimevuotisten joulukukkien koristeista.

Lasten joulu ei ole mitään ilman piparitaloa, ja viime vuosina olemme tehtailleet niitä myös päiväkodin vanhempainyhdistyksen joulumyyjäisiin. Työnjaosta ei tarvitse kinastella: minä toimin arkkitehtina ja koristelijana, puoliso rakennusmestarina :-)

Käpykoristeen isot kävyt keräsin Garda-järven rannalta kesälomamatkallamme v. 1998. Kävyt on maalattu askartelumaalilla ja kiinnitetty ohuella kultanauhalla sydänkranssiin.

Oksanhaarakorien alla oleva liina on ajalta ennen internetiä, valmistunut jouluksi 1992. Ristipistotyöt (ja kirjonta muutenkin) olivat ensimmäinen käsityöaiheinen hurahdukseni, mutta nyttemmin ei ole oikein kärsivällisyys riittänyt niiden tekemiseen. Ei taitaisi enää näkökykykään riittää...

Jouduin enkeli-innostuksen valtaan vuosi sitten kansalaisopiston Tunnelmallisia esineitä keramiikasta -kurssilla (yksi enkeli nähtävissä täällä). Paperiposliinista saa tehtyä todella ohuita, läpikuultavia esineitä, ja taimmaiseen enkeliin samoin kuin etualalla olevaan kuuseen voisi laittaa vaikka tuikun sisälle.

Neilikka-appelsiini on puolison lapsuudenkodista meille kulkeutunut jouluperinne.

*****

Viikon päästä olenkin jo joululomalla ja joulusiivous toivottavasti jo hyvällä mallilla. Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille blogissani vieraileville!

Pajunpunontaa

2010-11-21T22:44:00.008+02:00

Osallistuin viikonloppuna kansalaisopiston pajunpunontakurssille, minkä kyllä huomaa käsistä: sormenpäät hellänä, kynnet riekaleina, ranteet jäykkinä ja hartiat jumissa. Mutta mitäpä sitä valittamaan, kun kurssilla kuitenkin oli tosi mukavaa ja sain aikaiseksi paljon kivoja ja hyödyllisiä esineitä.

Olin varustautunut pajukurssille kahdella omenapuusta leikatulla oksanhaaralla, joista tein oksanhaarakorit. Kurssin vetäjä ehdotti, että niihin voisi jouluksi laittaa vaikka punaiset silkkinauhat koristeeksi ja täyttää korit omenilla, pähkinöillä tai joulukarkeilla. Pääsiäisenä sitten keväisen väriset nauhat ja koristeeksi pääsiäismunia tai tipuja... Nämä olivat helppoja ja nopeita tehdä ja onnistuivat mielestäni tosi hyvin.

Tähtiä ei taida syntyä millään alalla ilman ponnistelua, harjoittelua, itkua ja hammasten kiristystä. Ainakin tämän pajutähden tekeminen oli yllätättävän hankalaa! Tähti näyttää jotenkin niin simppeliltä: sidotaan vaan muutama pajunippu solmuilla yhteen ja siinä se. Oikeasti nuo sakaroiden japanilaiset solmut olivat viheliäisen hankalia! Keskustan jumalansilmät onnistuivat sentään vähän vähemmällä tuskailulla. Yksi tällainen tähti sai riittää, vaikka ensin olinkin suunnitellut tekeväni niitä useammankin vaikkapa joululahjoiksi...

Sunnuntai-iltapäivän käytin kaaospunonnan harjoitteluun. Kaaoskori rakennettiin viidestä lehdykästä ja pohjaympyrästä, jotka yhdistettiin ensin rautalangoilla toisiinsa. Työn edetessä rautalangat poistettiin ja lehdykät sekä pohja täytettiin punomalla ohuita pajuja sikinsokin. Korista tuli ihan hauskannäköinen, ja se päätyi välittömästi sohvapöydälle hyötykäyttöön eli lankojen säilytykseen.

Äidin pipo

2010-11-05T21:37:00.010+02:00

Tähän lankaan (Schoppel Wolle Amiga) on onnistuttu yhdistämään kaikki lempivärini. Ostin tätä pari kerää joskus alkukesästä Lankamaailma Nordiasta ajatuksenani tehdä siitä itselleni syksyinen pipo ja ehkä huivikin. Sukkasadon päätyttyä ryhdyin etsiskelemään pipo-ohjetta, ja sopiva löytyikin Ullasta - Dusty Hill -pipo vaikutti riittävän helpolta mutta mielenkiintoiselta kokeiltavaksi. Lanka oli melko nopeaa neuloa, vähän kyllä tahtoi mennä välillä säikeiksi, erityisesti langan ympärillä kiertävä kimaltava säie karkasi helposti pois puikolta. Laiskana ja kärsimättömänä en tietenkään malttanut neuloa malitilkkua... Näppituntumalta lanka vaikutti jotakuinkin samanpaksuiselta kuin ohjeessa mainittu Cotton Luxus, joten sovelsin ohjetta sen mukaisesti.

Urakoin pipon valmiiksi syyslomavierailulla vanhempieni luona, ja niinhän siinä kävi että äitini ihastui pipoon ja sovitti sitä, ja täytyy myöntää että hänen siroon päähänsä se sopi huomattavasti paremmin kuin omaani. Lankaa jäi vielä se toinen kerä, mutta yksinään se ei kyllä riitä mihinkään. Mietiskelinkin, että miltäköhän se näyttäisi esimerkiksi oranssinsävyiseen tai ruskeaan yhdistettynä? Jos kerän jakaisi puoliksi ja käyttäisi tehosteena pipossa ja huivissa...

Dusty Hill -pipo, ohje Ulla 2/10. Lanka: Schoppel Wolle Amiga (oranssi-vihreä-ruskea), 102 silmukkaa, pyöröpuikko 3,5.

Taistelua talvea vastaan

2010-10-26T19:59:00.007+03:00

Tälle viikolle on lupailtu lumisadetta Etelä-Suomeenkin, joten on korkea aika aloittaa valmistautuminen kylmään vuodenaikaan. Eilen vietin syyslomapäivää lasten kanssa, ja käytin päivän hyödyllisesti korjausompelemalla edellisen talvikauden vaatteita. Pipot olivat jostain syystä venähtäneet alareunastaan pesussa, joten pujottelin niihin ihan ohuet mustat kuminauhat tuomaan napakkuutta. (Yksi pipoista vilahtaa täällä, kuvia viime vuodelta täällä ja täällä.)

Musta merinovillainen neuletakkini koki viime talvena tylyn kohtalon ja kutistui liian lämpimässä vesipesussa. Minun päälleni se ei enää mahtunut, mutta tyttösistä vanhemmalle se on juuri sopivan kokoinen, vain hihat ovat hivenen liian pitkät. Neuletakki kaipasi kuitenkin pientä piristystä, joten kirjoin siihen muutamia kukkasia koristeeksi. Väritoivomus oli yksinkertaisesti "mitä tahansa muuta paitsi pinkkiä". Vaaleanpunainen kausi alkaa selvästikin olla esikoiselta kohta ohi :-)

Mitä kylmemmäksi sää tulee, sitä tuhdimpaa ja lämmittävämpää ruokaa tekee mieli. Uunimakkaraa ei tulisi mieleenkään kokkailla kesällä, syksyllä ja talvella se kyllä maistuu oikein hyvin.

Uunimakkara
(6:lle nälkäiselle syöjälle)

2 pakkausta HK:n sinistä
pari valkosipulinkynttä
suolakurkkua
juustoa (esim. punaleima-Emmental)

Poista makkaroista kuori, puolita lenkinpuolikkaat ja tee niihin 4-5 viiltoa. Laita viiltoihin juustonpaloja, suolakurkkua ja ohuita valkosipuliviipaleita. Lorauta uunivuokaan öljyä ja aseta makkarat täytteineen vuokaan (halutessasi voit kypsentää makkarat esim. kasvispedillä). Paista 200-asteisessa uunissa kunnes juusto on sulanut ja makkarat ovat saaneet väriä. Tarjoile perunamuussin kanssa.

Punajuuret purkkiin

2010-10-25T22:30:00.005+03:00

Punajuuri kuuluu ehdottomiin suosikkijuureksiini. Se maistuu herkulliselta yhdistettynä sinihomejuustoon, fetaan tai vuohenjuustoon, värjää sosekeiton upeasti ja sopii mainiosti tuomaan mehevyyttä kiusauksiin. Välillä minulle tulee melkein himo perinteisiin etikkapunajuuriin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kokeilla niiden tekemistä ihan itse. Pikkuinen kasvimaamme oli tehnyt punajuurisatoa lähes neljänkymmenen vaihtelevankokoisen yksilön verran, joten säästin muutaman suurimman sosekeittoa varten ja loput pääsivät etikkaliemeen maustumaan. Ohjeen katsoin suoraan punajuurisäilötepussista, joten en kirjoita sitä tähän (säilötteen lisäksi tarvitaan vettä, väkiviinaetikkaa ja sokeria).

Kahden viikon kuluttua päästään maistamaan... Näistä ei kyllä varmaan riitä joulupöydän rosollin ainaksiksi :-)

Pastaa!

2010-10-24T22:05:00.006+03:00

Kuluneella viikolla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja hankimme pastakoneen. Tänään testasimme konetta ensimmäistä kertaa ja teimme lounaaksi

Tagliatellea ja savunieriäkastiketta

(6:lle nälkäiselle syöjälle)

pastataikina:

500 g durumvehnäjäuhoja*

5 munaa

(tilkka vettä)

Mittaa jauhot isoon kulhoon (tai pöydälle). Tee kuoppa jauhoihin ja riko munat jauhojen päälle. Riko munien rakenne, sekoita munat ja jauhot tasaiseksi, sileäksi taikinaksi (lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos taikina tuntuu liian kuivalta). Anna taikinan levätä hetki. Valmiin pastataikinan voi kaulia käsin ja leikata haluttuun muotoon tai käyttää pastakonetta. Keitä pasta runsaassa vedessä, johon on lisätty suolaa. (Suolaa saa olla melko reilustikin, koska pastataikina on suolatonta.)

*Pastakoneen mukana tulleessa ohjeessa sanottiin, että osan durumvehnäjauhoista voi korvata tavallisilla vehnäjauhoilla, jos haluaa pastan olevan al dente.

Savunieriäkastike

1 pieni savustettu nieriä (n. 400 g)

1 pieni sipuli

1 valkosipulinkynsi

2 dl (ruoka)kermaa

3 tl vahvaa sinappia

2 tl kuivattua tilliä

oliiviöljyä

pippuria

(suolaa)

Kuumenna oliiviöljy kasarissa, kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kuivattu tilli. Kaada sekaan ruokakerma, sekoita mukaan sinappi. Lisää pilkottu savunieriä, mausta pippurilla (ja tarvittaessa suolalla; käyttämämme kala oli melko vähäsuolaista).

Valitettavasti ruoka oli niin hyvää että se katosi lautasilta ennen kuin valokuvaus juolahti mieleen. Täytynee tehdä joskus uudestaan!

(Kastikkeesta tuli tuorepastalle melko sakeaa, seuraavalla kerralla pitää lisätä nestettä. Vaikkapa valkoviiniä?)

Syystunnelmia

2010-10-20T11:57:00.015+03:00

Blogini on viettänyt hiljaiseloa monta viikkoa. Neulerintamalta ei mitään uutta: sukkia tehtailen tasaista tahtia Sukkasatoon, ja ajattelin osallistua myös tähän tempaukseen.

Syksy on ollut tänä vuonna käsittämättömän kaunis, ja olenkin yrittänyt ahkerasti tallentaa väriloistoa kameralla niin kotinurkilta kuin kauempaakin. Pihatöitä riittäisi vielä vaikka kuinka paljon - muutama viikko sitten kipeytynyt alaselkä on harmillisesti hidastanut haravointia ja muita syyspuuhia.

Hilloja hyllylle

2010-09-26T22:29:00.013+03:00

Syksyisin minut valtaa aina hirmuinen säilömisvimma. Nautin hellalla porisevien hillokattiloiden hämmentämisestä ja marjamehun pirskahtelusta survimen alla. Lasiset hillopurkit ovat kauniita jääkaapin hyllyllä, ja purkeista on mukavaa kaapaista aamuisin vitamiiniherkkuja puuron, jogurtin tai paahtoleivän päälle.

Puolukkahilloa

Pihlajanmarjahyytelöä

Kahdenlaista omenahilloa: tavallista sekä inkiväärillä ja kanelilla maustettua

Puolukkamehua

Hillojen, hyytelöiden ja marmeladien ohjeet olen katsonut hillosokeri- ja Melatin-pakkauksista, mutta en ole noudattanut niitä mitenkään orjallisesti. Mielestäni sokeripakkauksissa lievimmin sanottuna liioitellaan sokerin määrää, itse käytin esimerkiksi omenahilloon vain neljäsosan ohjeessa olleesta sokerimäärästä.

Ahkera Apulaiseni kirjoitti tarralaput pakastimeen meneviin puolukkasurvosrasioihin.

Sunnuntain iltapala: omena-puolukkapiirakkaa vaniljajäätelön ja
kinuskikastikkeen kera, nam-nam!

Lankainventaario

2010-08-31T08:05:00.003+03:00

Molemmat ekaluokkalaiset poikani ovat todella innostuneita matematiikasta. Kotitehtävissä ei riitä tarpeeksi tekemistä, joten yritän aina välillä keksiä heille jotain mielekästä laskemista. Nyt Sukkasadon kynnyksellä annoin toiselle veljeksistä tehtäväksi laskea, montako lankakerää minulla on 16 muovilaatikossa ja muutamassa kassinyssäkässä. Ihan kaikkein pienimpiä keränloppuja ei otettu saldoon mukaan, mutta lopputulos oli silti ällistyttävä:

320 lankakerää!!

Kovan onnen sukat

2010-08-16T21:41:00.007+03:00

Nämä sukat tulivat puolivalmiiksi viime talvena. Ei niistä jäänyt puuttumaan muuta kuin lankojen päättely, mutta sehän nyt tunnetusti on niitä puuhia joihin ei vaan tule ryhdyttyä... olipa siis jäänyt tämäkin homma vähäksi aikaa roikkumaan. No, viime viikonloppuna kaivoin sukat esille ja päätin, että nyt päätellään että sukat pääsevät pian käyttöön - illat alkavat jo ihmeesti viilentyä ja palelevat varpaani eivät enää pitkään tule toimeen ilman villasukkien kotoisaa lämpöä. Päättelyhommaan ryhtyessäni totesin kauhukseni, että toisen sukan varsi oli noin sentin verran pitempi kuin toisen! No ei hätää, ryhdyin urheasti purkamaan sukanvartta. Ei auttanut muu kuin purkamisen jälkeen virkata yläreunaan kerros kiinteitä silmukoita, ja eivät nuo sukanvarret nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi poikkea ulkonäöltään toisistaan. Hyvin olisivat menetelleet koti- tai saapassukkina. Mutta kun kävi niin että virkatusta reunuksesta tuli hieman liian tiukka, eikä sukka mitenkään mahtunut paksun pohkeeni ympärille!!

Rupesin jo visioimaan sukkien uusiokäyttöä vaikka keppiheppapuuhiin (ollut to do -listalla siitä asti kun näin nämä ihastuttavat hirnujat). Mutta sittenpä kävikin niin, että esikoinen, jonka jalkaterä on vaivihkaa venynyt samoihin mittoihin kuin omani mutta jonka sääri on vielä aavistuksen sutjakampi, poimi sukat sohvalta jalkoihinsa. Hyvä niin, ja sitäpaitsi väriyhdistelmäkin sopii hänelle paljon paremmin kuin minulle. Taitaa Sukkasato 2010 sukkaurakointeineen osua juuri sopivaan ajankohtaan!

(Sukat on tehty ihan perusohjeella, varren joustin 2 o 2 n.)

Tico Ticoa tytöille

2010-08-15T22:14:00.004+03:00

Ihastuin viime talvena Novitan Tico Tico -lankaan, josta neuloin itselleni pipon. Mielessäni oli, että pipo tarvitsisi kaverikseen kaulaliinan ja vaikka lapasetkin. Olen aina tykännyt turkoosista varsinkin kesävaatteissa, ja piristäähän se talvipäivääkin ihan ihmeesti.

Huivien ohje on Novita syksy 2009 -lehdestä, malli 23. 34 s, lanka Novita Tico Tico, puikot nro 3.

Turkoosi huivi valmistui hi-taas-ti kesäloman aikana - alkuun se pääsi lentomatkalla etelän aurinkoon, edistyi lomamatkan aikana muutaman palmikonkierron verran, eteni vähän joutuisammin mökkeillessämme heinäkuun lopulla, ja pääsi pääteltäväksi lasten uimakouluviikon aikana. Kuopuksemme ihastui kovasti huiviin ja toivoi itselleen samanlaista, ja sattumoisin kätköistäni löytyi myös vaaleanpunaisen ja liilan sävyistä Tico Ticoa. Tästä huivista tuli hieman lyhyempi mutta muita eroja huivien toteutuksessa ei ollut. Esikoinen alkoi tietysti myös mieliä samanlaista huivia itselleen, ja hetken asiaa pohdittuani päätin lahjoittaa turkoosisävyisen huivin hänelle, koska muistaakseni pipon ohjeen yhteydessä oli ohje myös palmikkoja ja nyppyjä sisältävään huiviin. Pitäisi vähän järjestellä noita käsityölehtikasoja, ehkä se ohje sieltä jostain vielä löytyy...

Vierasaitassa

2010-08-03T23:00:00.019+03:00

Vanhemmillani on ollut vuodesta 1993 saakka kesämökki Laukaassa, Keski-Suomessa. Mökki on saaressa, ja siirtyminen autosta tavaroiden kanssa rantaan venekyytiä odottamaan on muodostunut rauhoittavaksi siirtymärituaaliksi arjen hyörinästä rentouttavan alkeellisiin mökkipuuhiin. Mökillä ei alkuun ollut sähköjä ollenkaan, mutta nyttemmin olemme päässeet nautiskelemaan aurinkosähkön ylellisyydestä. Erityisesti loppukesän hämärinä iltoina sähkövalo on tervetullut lisä öljylamppujen ja kynttilöiden lepattavista liekeistä tulevalle tunnelmalliselle valolle.

Lapsetkin ovat jo kokeneita mökkeilijöitä - heidät kaikki on kylvetetty mökkisaunan löylyissä ensimmäisenä kesänään, ja verkonlaskuun ja -nostoonkin ovat kaikki kuopusta lukuunottamatta jo päässeet osallistumaan. Jokainen nautiskelee mökin rauhasta omalla tyylillään - yksi kirjoihin uppoutuen, toinen auttaen pappaa kaikissa "oikeissa töissä", kolmas piirrellen ja haaveillen, neljäs kivillä kiipeillen ja hiekkakakkuja taputellen.

Mökin nukkumatilat ovat melko rajalliset; itse mökkiin mahtuu mukavasti puolentusinaa yöpyjää ja aittaan pari. Niinpä mieheni ja minä ilahduimmekin tavattomasti, kun viimeisimmällä mökkilomalla vanhempani olivat järjestäneet meille (kenties syntymäpäiväni kunniaksi) kerrassaan mukavan yllätyksen: pääsimme majoittumaan mökkinaapureiden ylelliseen hirsiaittaan! Aitta oli sisustettu viehättävästi, rantakallioilta oli suloista pulahtaa vilpoiselle yöuinnille, ja aamulla oli ihanaa herätä tuulen suhinaan kaislikossa. Todellista laatuaikaa kahdestaan :-)

Prinsessa ja trubaduuri

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

Tule ikkunan taa,
mut varpaillas!-
Täällä vahditaan tyttöjen unta.
Kuka uskaltaa
luo prinsessain,
sitä uhkaa valtakunta.

Tule ikkunan taa,
tule varpaillas,
lyö ruutuhun höyhenellä!
Minä kuuntelen,
minä kuuntelen
käsi väristen sydämellä!

- Einari Vuorela -

Herkkuja nimipäiväsankarille

2010-08-03T22:11:00.007+03:00

Meillä on ollut tapana juhlia lasten nimipäiviä pienimuotoisesti perheen kesken - tapa sai alkunsa siitä, että halusimme kummallekin kaksospojistamme edes yhden oman juhlapäivän. Yleensä päivänsankari on saanut pienen paketin ja tarjolla on ollut jotain toiveherkkua, vähintäänkin jäätelöä. Kuopuksen nimipäivä osuu loppukesän kynnykselle, ja tänä vuonna päästiin juhlimaan suorastaan sadonkorjuutunnelmissa. Punajuurista pitävä neitonen sai lounaaksi vaaleanpunaista punajuurispagettia ja makeana herkkuna vadelmilla, mustikoilla ja nougat-jäätelöllä kuorrutettua kakkua.

Vaaleanpunainen punajuurispagetti (n. 4:lle)

6 pientä tuoretta punajuurta
1 iso sipuli
valkosipulia maun mukaan (käytin Hunaja-Aitan hunajaista valkosipulimurskaa)
suolaa, pippuria
ruokakermaa
oliiviöljyä
kourallinen saksanpähkinöitä

Kuori ja paloittele punajuuret pieniksi viipaleiksi tai kuutioiksi ja silppua sipuli. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja hauduta punajuuria ja sipulisilppua muutama minuutti. Lisää valkosipuli, suola ja pippuri. Kaada päälle ruokakerma ja anna hautua hiljalleen kannen alla sen aikaa kun spagetti kypsyy. Ei haittaa, vaikka punajuuret jäisivät rapsakoiksi. Murustele kourallinen saksanpähkinöitä valmiin kastikkeen päälle.

Kakkupohjana on ihan tavallinen sokerikakku (ohje Kotitalous 7 -kirjasta, kääretorttupohjan ohje).

Syntymäpäivän juhlintaa

2010-08-02T22:34:00.013+03:00

Ystävälläni Ketturouvalla ja minulla on syntymäpäivät heinä-elokuussa vajaan viikon välein, ja olemme ylläpitäneet säännöllisen epäsäännöllistä yhteisjuhlaperinnettä jo 15 vuoden ajan. Tänä vuonna säät sallivat retkeilyä ja leiriydyimme muutamaksi tunniksi Sääksin ihanalle hiekkarannalle nauttimaan kesän helteestä ja lasten vesileikkien katselusta. Eväinä meillä oli ainakin

- hirvenpaistia ohuina viipaleina
- kanankoipia ja -siipiä
- pastasalaattia
- voileipiä (paria eri sorttia)
- nakkeja ja lihapullia
- dippikasviksia ja valkosipulidippiä
- jääteetä
- kuohuviiniä

Suurin osa tarjottavista oli helposti valmistettavia ja näppärästi mukaan otettavia, lapsillekin maistuvia herkkuja. Tavalliset ruispalat saivat vähän piristystä chilikastikkeesta ja sipulista:

Retkeilijän ruispalat
(1-2 leipää per syöjä)

ruispaloja (tai Reissumiestä)
voita
n. 1 dl makeaa chilikastiketta
1/2 sipulia
1-2 keitettyä perunaa viipaleina
tuoretta basilikaa

Sekoita chilikastike, sipulisilppu ja basilika tasaiseksi tahnaksi. Voitele leivät (molemmat puoliskot), levitä päälle chilitahnaa ja asettele leipäpalalle 1-2 perunaviipaletta. Paina toinen leivänpuolisko kanneksi. Anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua.

Rantaretken jälkeen tulimme vielä meille nauttimaan kakkukahvit. Leipomani vadelmakakku katosi viimeistä murua myöten eikä ihme, se oli taivaallisen hyvää vaikka itse kehunkin :-)

Suklainen vadelmakakku

kakkupohja
(ohje: Pyöräniemi ym. (1984) : Kotitalous 7, s. 113, Suklaatorttulevy)

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

kostutukseen:

appelsiini- tai sitruunamehua

täytteeksi:

vatkautuvaa vaniljakastiketta
valkoherukkahilloa

koristeeksi:

tuoreita vadelmia
kermavaahtoa

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Mittaa jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe valmiiksi. Riko munat kulhoon ja lisää sokeri, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää jauhoseos siivilän läpi ja kääntele taikinaa varovasti kaapimella. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja paista kypsäksi (kokeile kypsyyttä esim. hammastikulla). Kumoa kypsä kakku lautaselle ja anna jäähtyä ennen kuin leikkaat kakun 2-3 osaan. Kostuta kakkukerrokset, täytä ja koristele kakku.

Tavallisesti viimeistelen marjakakut hyytelösokerista tehtävällä kiilteellä, mutta nyt oli vähän kiire joten kiille sai jäädä. Jotta vadelmat pysyisivät kakun päällä, levitin päällimmäisen kakkukerroksen päälle hieman vaniljavaahtoa ja asettelin vadelmat vaahdon päälle.

Hellepäivän herkkuja

2010-07-17T22:07:00.009+03:00

Rakastan erilaisia kasvissosekeittoja. Syys- ja talvikaudella niitä kokkaillaan perheessämme lähes viikottain ja aina ilman sen ihmeempää ohjetta - tyhjennetään jääkaapista kaikki sopivat ainekset ja pyöristellään makua ruokakermalla, crème fraichella tai juustonlopuilla. Kesäaikaan sosekeittoja ei niin usein tule kokkailtua, mutta nyt meillä on meneillään jääkaapin tyhjennys ennen kesälomamatkaa, ja oheiset ainekset pääsivät porisemaan keittokattilaan. Lopputulos oli kerrassaan maukas ja maistui erinomaiselta myös kylmänä iltapalana.

Kesäinen kasvissosekeitto

4 pientä tuoretta punajuurta (ensimmäiset maistiaiset tämän kesän sadosta!)
3-4 porkkanaa
1/2 kukkakaali
2-3 sipulia
n. 15 cm:n pätkä kesäkurpitsaa
1/2 punainen paprika
muutama valkosipulin kynsi
4 tomaattia
1 kasvisfondikuutio
sitruunasuolaa

päälle: silputtuja sipulinvarsia ja raejuustoa

Pese, kuori ja paloittele punajuuret ja porkkanat, laita kiehumaan fondikuutiolla maustettuun veteen. Lisää kukkakaali paloiteltuna sekä sipuli ja valkosipuli. Anna kiehua hiljalleen n. 5 min. Lisää pilkottu paprika ja kesäkurpitsa sekä kaltatut tomaatit, joista on poistettu siemenet. Keitä kasvikset juuri ja juuri kypsiksi ja soseuta. Lisää muutama hyppysellinen sitruunasuolaa. Silppua annosten päälle sipulinvarsia ja tarjoile raejuuston (tai fetan) kanssa.

Illalla jatkoimme jääkaapin tyhjennystä ja grillailimme makkaraa. Tässä vaiheessa kesää makkara alkaa jo hieman kyllästyttää, joten halusin lautaselle jotain vähän ruokaisampaa salaattia. Tämä maistui myös lapsille yllättävän hyvin.

Linsseillä ja perunalla höystetty salaatti

makeaa friseesalaattia
kirsikkatomaatteja
1/2 kurkku
1/2 paprika
silputtuja sipulinvarsia
muutama keitetty peruna
n. 1 1/2 dl vihreitä linssejä
savusuolaa
pippuria

päälle: kourallinen saksanpähkinöitä

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä ja paloittele perunat, mausta savusuolalla ja pippurilla. Pilko salaattiainekset, sekoita varovasti etteivät perunat hajoa. Riipottele salaatin päälle murskattuja saksanpähkinöitä.

Hatuttaa!

2010-07-14T10:51:00.007+03:00

On kyllä aika tympeätä istua hiljaisessa toimistossa, kun ulkona olisi vaikka mitä kesäpuuhaa odottamassa. Pitäisi parturoida villiintyneitä siperianhernepensaita, istutella uusia kasveja, seurata papujen ja kesäkurpitsojen kasvua, nyppiä kesäkukista lakastuneita kukkia... No, tämä ihmeellinen kesähelle on onneksi tehnyt illatkin niin välimerellisen lämpimiksi, että puutarhapuuhia pystyy hyvin tekemään shortseissa ja topissa vielä iltakymmeneltä. Hatuttaa silti!

Tämä hattu syntyi samalla mallilla kuin turkoosi hellehattu, eli sovita ja pura -menetelmällä. Taaskin hatusta oli vähällä tulla liian iso... Lankana on tässäkin Linie Bingo kahdessa eri vihreän sävyssä, virkkuukoukku nro 2,5. Tummanvihreää lankaa meni vähän reilu 50 g ja vaaleanvihreätä vajaa 50 g.

Enää kaksi aamuherätystä ja sitten alkaa loma, jeeeeeeeeh!

Tuunattu Tupperwene

2010-07-12T08:23:00.005+03:00

Vesileikit kuuluvat kesään - mikäpä olisikaan leppoisampaa kuin uittaa kaarnalaivaa järven rannalla helteisenä kesäpäivänä! Minulla ei oikein puukko pysy kädessä eikä ihan kotimme lähellä ole myöskään lasten leikkeihin sopivaa rantaa, joten kahluuallasleikkeihin piti kehitellä perinnelelusta vähän modernimpi versio.

Tupperwaren veneenmuotoinen eväsrasia oli kadottanut kantensa jonnekin vuosien saatossa, samoin alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluneet pienet merimiehet ovat seilanneet jonnekin avarammille vesille. Idea veneen tuunaukseen tuli viikonloppuna, kun lopettelimme päivällistä: tiikerikatkarapuvartaat olivat herkullisia (valitettavasti pääkokki ei tullut kirjoittaneeksi ohjetta muistiin), ja katkaravut oli kaupassa tökätty valmiiksi puisiin varrastikkuihin, jotka olivat ihan selvä kopio airoista! Muoviveneen sivuihin porattiin kolme reikäparia, varrastikut pujotettiin niihin ja lyhennettiin sopivan mittaisiksi, ja kangaslaatikosta valikoitiin sopivat tilkut purjetta ja lippua varten. Masto ja lipputanko syntyivät kahdesta syömapuikosta.

Elma oli valmis neitsytmatkaansa varten!

Hellehattu

2010-07-05T22:17:00.007+03:00

Oi näitä ihania helteitä! Miten hyvältä auringon lämpö tuntuukaan pitkän talven ja kolean alkukesän jälkeen. Viime viikon sain nautiskella lasten kanssa kesäpäivien vapaudesta, ja tuon lomaviikon aikana sain valmiiksi tuikitarpeellisen hellehatun (vanhemmat käytössäni olleet ovat joko mystisesti kadonneet tai kutistuneet pesussa).

Hellehatun ohje on omasta päästä mutta hyvinkin perusmalli, virkattu kokonaan puolipylväillä, lankana Linie Bingo, jota meni lähes 100 g. Käytin virkkuukoukkua nro 2,5, jolla hatusta tuli mukavan tiivis ja napakka.

Kyllä nyt kelpaa palvoa aurinkoa!

Sydämellistä

2010-06-11T12:33:00.005+03:00

Minulla oli kerrankin arpaonnea! Sannan blogissa oli vastikään arvonta, ja ihmeekseni voitin ylläolevan suloisen sydämen! Se saapui tänään postin mukana ja pääsi heti söpöstyttämään keittiötämme. Pehmeä, kaunis, ihanan värinen, kerrassaan herttainen sydän! Kiitos Sanna!

Ja koska sydän kaipaa aina seurakseen toista sydäntä, laitan tähän vielä kuvan sydämenmuotoisesta kivestä, jonka esikoinen löysi kotipihaltamme.

Kesä!

2010-06-09T08:12:00.008+03:00

Täällä se taas on, vaikkei lämpötilan perusteella ihan uskoisikaan. Koululainen pääsi kesälaitumille, eskarilaisten aherrus päättyi liikuttavaan päättäjäisjuhlaan ja päiväkodissa loppukausi vietetään yhdistetyissä ryhmissä, mikä on lasten mielestä hauskaa vaihtelua arkirutiineihin.

Jo hyvissä ajoin kevättalvella aloin suunnitella lahjoja kummankin päiväkotiryhmän hoitajille, mutta niinhän siinä taas kävi että aika ja energia loppuivat kesken, eivätkä hienot suunnitelmat toteutuneet tänäkään vuonna. Kiireessä kierrätin viimevuotista ideaa ja virkkasin kaikille hoitajille rintakorut. Ohjeeksi valikoitui esikko Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia.

Nopea arkiherkku

2010-06-02T09:29:00.004+03:00

Kevätaika on ollut tuttuun tapaan kiireistä säntäilyä töistä, koulusta ja päiväkodista harrastusten kevätjuhliin, jalkapalloturnauksiin ja ties mihin kissanristiäisiin. Nopeasti (alle puolessa tunnissa) valmistuvien arkiruokien kokkailu on ihan oma taitolajinsa. Meillä syödään spagettia ja jauhelihakastiketta joka viikko; siinä on herkku, joka maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin ja joka onnistuu aina, vaikka kiireessä tulisikin vähän hutiloitua tai oikaistua. Minulla ei ole jauhelihakastikkeelle mitään vakio-ohjetta, vaan sovellan aina sitä-sun-tätä sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään. Usein piilotan kastikkeen sekaan kesäkurpitsa- tai porkkanaraastetta, kuivattuja suppilovahveroita, chilikastikkeen loppuja tai jotain muuta, mitä lapset vähän vierastavat. Jauhelihakastike on varma valinta arjen pelastukseksi, mutta välillä vaihtelu virkistää näissäkin asioissa. Kylmäsavulohi kuuluu myös niihin herkkuihin, jotka katoavat pöydästä niin isoihin kuin pieniinkin suihin aika vauhdikkaasti, ja se on herkullista myös pastakastikkeessa.

Kylmäsavulohikastike pastalle

400-500 g kylmäsavulohiviipaleita

1 sipuli

valkosipulia maun mukaan

2-3 rkl maustettua crème fraichea tai tuorejuustoa (käytin valkosipulituorejuustoa)

2 -3 dl ruokakermaa

oliiviöljyä

mustapippuria

tuoretta tilliä

Pilko sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi ja kuullota öljyssä. Lisää kylmäsavulohi pieninä palasina. Rouhaise päälle mustapippuria, lisää kerma ja crème fraiche tai tuorejuusto. Hauduttele kypsäksi ja silppua päälle tuoretta tilliä. Kylmäsavulohi on usein todella suolaista, joten suolaa ei tarvitse lisätä. Tästäkin ruuasta tuli sen verran suolaista, että seuraavan päivän lounaalle laimensin sitä lisäämällä sekaan pari desilitraa kesäkurpitsaraastetta.

Pieniä ilonaiheita

2010-05-22T22:10:00.021+03:00

Elinalta saamani tunnustus ilahdutti kovasti. Kiitos Elina!

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Tintille, jonka idearikkaita ja kekseliäitä luomuksia käyn säännöllisesti ihastelemassa. Ollapa itsekin yhtä tuottelias!

Mon cher ami m'a donné un petit cadeau quand nous nous sommes rencontrés au début de la semaine. Chocolat français... très délicieux. Merci beaucoup! :-)

Puutarha kukoistaa: uusia tulppaaneja ja pikarililjoja aukeaa päivittäin, koivujen lehdet kasvavat hurjaa vauhtia, nurmikko hautasi viimesyksyiset lehdet alleen ennen kuin ehdin tarttua haravaan. Tänään uurastin puutarhatöissä aamusta pitkälle iltapäivään, kunnes ukkoskuuro ja tuntikausia jatkunut sade karkottivat ahertajan ja pitkin metsiä juoksennelleet lapset loppupäiväksi sisätiloihin.

Tyhjensin kompostorin - ja haaveilen jatkuvasti siitä, että saisimme hankittua toisenkin pömpelin, jossa voisi kypsyttää edellisen kauden "satoa" talven yli. Tämä yksi pönttö ei oikein riitä suurperheemme biojätteiden kompostoimiseen. Kärräsin kompostimullan pienenpienelle kasvimaallemme ja marjapensaiden juurelle. Ystäväpiiriimme kuuluu varsinaisia viherpeukaloita, ja aina toisinaan haaveilen itsekin kunnollisesta isosta kasvimaasta. Hyvin nopeasti kuitenkin käy niin, että järjen ääni pääni sisällä palauttaa minut maanpinnalle - konkreettisesti. En jaksaisi hoitaa kasvimaata riittävällä hartaudella - inhoan harventamista ja kitkemistä. Parasta siis keskittyä muutamaan sellaiseen hyötykasviin, joiden menestys ei kauheasti riipu puutarhurin ahkeruudesta: papuja, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä.

Olemme asuneet tässä talossa pian kuusi vuotta, ja melkein koko ajan minua on häirinnyt se, että sisäpihalle istutettu kirsikkapuu on aivan liian lähellä olohuoneen ikkunaa. Se on ikävästi haitannut ruohonleikkuuta, varjostanut lähellään kasvavaa pionia ja ojennellut oksiaan kohti olohuoneen ikkunan kukkalaatikoita. Satunnaisesti se on innostunut kukkimaan, mutta satoa ei ole tullut korjattua, koska kukaan perheessämme ei erityisemmin välitä hapankirsikoista. Kukaan aikaisemmista asukkaista ei ollut liiemmin viitsinyt hoitaa puuta, vaan sen oksat sojottivat rumasti mikä mihinkin suuntaan. Olin siis salaa tyytyväinen, kun huomasimme lumisen talven (tai tarkemmin sanottuna peltikatolta puun päälle romahtaneen lumikuorman) vahingoittaneen kirsikkapuun runkoa niin pahasti, että päätimme hankkiutua puuparasta kokonaan eroon. Tänään sitten tartuin sahaan ja päästin onnettoman kärsimyksistään. Sisäpihasta tuli huomattavasti avaramman näköinen, ja aloimmekin heti suunnitella alueelle kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, nyt kun tilaa on ihan erilailla kuin aikaisemmin.

Mukavan puuhapäivän kruunasi palanen raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Käytin pohjaan valmistaikinaa ja täytteenä sokerissa ja vesitilkassa haudutettuja raparperinpaloja sekä inkivääri-omenahilloa. Täytteen pinnalle ripottelin mantelirouhetta. Piirakasta tuli ihanan mehevä ja maukas, lapsetkin tykkäsivät. Tätä täytyy tehdä toistekin!

Kauneudenkaipuu

2010-05-09T22:36:00.011+03:00

Kukoistava, vehreä kevät on antanut odottaa itseään jo niin pitkään että alan vähitellen tuskastua. Mikseivät viimesyksyisen harmaat ja ruskeat värisävyt jo anna periksi ja päästä hennonvihreää vallankumousta valloilleen? Linnut sentään jaksavat iloista jokaisesta valoisasta päivästä, ja kukkasetkin sinnikkäästi kurottelevat nuppujaan kohti auringonsäteitä.

Kinuskikakkua äitienpäivänä - nam!

40 ruusua! :-)

Luonnon heräämistä odotellessani olen yrittänyt lääkitä kauneudenkaipuutani moninaisin tavoin: kuuntelemalla tunteisiin vetoavaa musiikkia, täyttämällä kodin ruusuilla ja pihan orvokeilla, ihastelemalla sipulikukkien väriloistoa, lainaamalla kirjastosta kauniita katselukirjoja.

Silakan ylistys

2010-05-05T21:18:00.006+03:00

Lapsena en voinut sietää silakkalaatikkoa, ja äiti teki sitä monta kertaa vuodessa. Muita kalaruokia kyllä söin ihan mielelläni, jopa pienistä ruotoisista ahvenista tehtyä keittoa. Silakkaa opin arvostamaan vasta aikuisiällä, ja nykyään yritän ujuttaa sitä ruokapöytään aina kun paikallisissa ruokakaupoissa sattuu olemaan silakkafileitä tarjolla. Silakkapihvit ja sinappisilakat maistuvat koko perheelle; ehkä pitäisi kokeilla sitä silakkalaatikkoakin pitkästä aikaa!

Oheinen sinappisilakoiden ohje on mukailtu Kotitalous 7 -kirjan (tekijät: Pyöräniemi - Liimatainen - Kankkunen - Hyry) ohjeesta.

Sinappisilakat (n. 8 hengen annos)

800 g silakkafileitä
suolaa, tilliä

2,5 dl ruokakermaa
1,5 tl suolaa
2-3 rkl sinappia
(lehtipersiljaa)

Huuhtele silakat nopeasti kylmällä vedellä. Voitele uunivuoka ja lado silakat vuokaan. Ripottele kerrosten väliin suolaa ja tilliä. Sekoita kerma, sinappi ja suola, kaada seos vuokaan silakkafileiden päälle. (Ripottele päälle silputtua lehtipersiljaa.) Kypsennä 200 C:ssa 30-40 minuuttia. Tarjoa perunamuussin ja porkkanaraasteen kanssa.

Haaveilijat

2010-04-28T18:17:00.006+03:00

Nämä kaksi neitosta pääsivät edustamaan kevään keramiikkakurssien satoa kansalaisopiston kevätnäyttelyyn. Näyttely on avoinna 9.5.2010 saakka, joten jos satutte ajelemaan ohi niin poiketkaa katsomassa!

Nuket valmistuivat kansalaisopiston paperiposliinikurssilla

maaliskuussa 2010.

Pääsiäispuuhia

2010-04-05T10:33:00.008+03:00

Iloista pääsiäistä!

Pitkän lumisen talven jälkeen pääsiäinen tuntui todella tervetulleelta valon ja värien juhlalta. Olen enemmän syysvärien ystävä, mutta harmaanvalkoisen, värittömän talvikauden jälkeen kaikki heleät kevätvärit tekevät hyvää silmälle, sielulle ja sydämelle.

Pupuperhe valmistui paperiposliinikurssilla maaliskuussa. Paperiposliinin teko oli mielenkiintoista: työ aloitettiin soseuttamalla vessapaperia sauvasekoittimella ja veivaamalla paperimössö posliinisaven sekaan käsivoimin... Myös ylemmässä kuvassa oleva kukkamaljakko on ko. kurssin tuotantoa.

Munakori valmistui Suuri Käsityö -lehden 2/2010 ohjetta hieman muunnellen. Kori on virkattu 7 veljestä langasta, sanka ja yläreuna vahvistettu ohuella kuparilangalla. Munissa on sisällä pääsiäismunan kotelot, päällykset virkattu sekalaisista puuvilla-, bambu- ja villalangoista.

Kurkistus verhojen taakse

2010-03-21T23:33:00.013+02:00

Lasten huoneet olivat kaivanneet verhojen päivitystä jo pitkään - esikoisen huoneeseen olin ostanut verhokankaat muistaakseni noin kolme vuotta sitten. Olen aiemminkin myöntänyt olevani laiska ja kärsimätön ompelija, ja tätä seitsemän verhon ompelu-urakkaa oli harvinaisen helppoa lykätä aina vaan eteenpäin. Viikko sitten vihdoin ryhdistäydyin ja urakoin päivässä kaikki verhot alusta loppuun valmiiksi.

Nyt on koululaisemme huoneessa entistäkin pinkimpi tunnelma!

Poikien huoneen verhovaihtoehdon valitseminen oli harvinaisen helppoa.
The more Cars the better!

Pikkusisko saa katsella kirjainpalikkaverhoja. Niistä voi rakennella vaikka uusia sanoja - neidillä kun tuntuu olevan kova into oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Kevään odotusta

2010-03-20T23:24:00.006+02:00

Kevätpäiväntasaus. Lumikasat ovat hieman madaltuneet pari päivää jatkuneen sateen ansiosta, mutta maisema näyttää edelleen hyvin talviselta. Talvi tuntuu jatkuneen ikuisesti eikä loppua näy! Jostain syystä tulen vuosi vuodelta kärsimättömämmäksi keväisin. Kun lämpötilat alkavat käväistä nollan yläpuolella, tunnen pakottavaa tarvetta hankkiutua eroon talvivaatteista ja tummista väreistä. Kaipaan ympärilleni valoa, värejä ja talvihorroksesta havahtuvan luonnon ääniä. Nuorempana en pitänyt keväästä ollenkaan, vaan halusin syöksyä suoraan lumihankien keskeltä juhannuksen taikoihin, mutta nykyisin luonnon keväthurmion seuraaminen saa minut suunnattoman ilon valtaan - kylmä ja pimeä kausi saa väistyä auringon, valon ja lämmön tieltä!

Täydellistä toipilasruokaa

2010-03-19T12:37:00.008+02:00

Pikkuneitimme on toista päivää kotona flunssassa. Ruoka ei ole kovin hyvin maistunut, minkä kirpun kokoisesta lapsesta huomaa välittömästi - prinsessamme on näyttänyt tänään hirvittävän pieneltä ja heiveröiseltä (mitä ei kyllä oikeasti pienestä koostaan huolimatta ole). Erilaiset kasvissosekeitot ovat aina maistuneet hänelle hyvin, joten hetken jääkaapin sisältöä pengottuani päätin hemmotella toipilasta lämpimällä, aurinkoisen värisellä porkkana-linssisosekeitolla. Kasvissosekeitot ovat perheessämme tavallista viikonloppujen lounasruokaa, ja nyt halusin tehdä keitosta vähän ruokaisampaa lisäämällä siihen linssejä.

Porkkana-linssisosekeitto

4 keskikokoista porkkanaa
pari kourallista punaisia linssejä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi (tai maun mukaan, voi jättää pois tai laittaa enemmän)
1 liemikuutio tai vastaava (käytin kanafondia)
vettä

(eilisestä jäänyttä perunamuussia)

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipuli, laita ne sekä valkosipulinkynsi ja linssit (punaisia linssejä ei tarvitse liottaa) kiehumaan kuumaan veteen siten että ne juuri ja juuri peittyvät. Laita sekaan liemikuutio tai fondi. Keitä kypsäksi ja soseuta vihannekset keitinliemessään. Keitto olisi ollut herkullista näinkin, mutta halusin hyödyntää siihen myös eilisestä ateriasta yli jääneen perunamuussin, jolloin maku tietysti hieman pehmeni (olisi varmasti ollut lasten makuun myös ilman perunamuussia).

Ravelympics 2010 - Jälkipeliä

2010-03-18T14:02:00.005+02:00

Löysinpä tällaista mielenkiintoista tilastotietoa Ravelympics 2010 -kisasta. Nämä kisat menivät Suomen joukkueelta hieman paremmin kuin Vancouverin kisailut, ja olipa kerrassaan hieno kokemus olla mukana mitalijoukkueessa! :-)

- Total projects entered into the Ravelympics - 24,284
- Total projects completed by closing ceremonies - 12,878

- Number of countries participating - 65

- Team Canada finished the most projects, 392, and also used the most yarn, 188,000+ yards!
- Teams Finland (272 projects) and Germany (253 projects) finished the 2nd and 3rd most

Vartissa valmista

2010-03-18T13:12:00.007+02:00

Hajamielinen askartelija havahtui jälleen kerran puolen vuorokauden varoitusajalla siihen, että päiväkodissa on naamiaiset. Olihan tästä tietysti ollut maininta poikasten päiväkotiryhmän ilmoitustaululla jo pari viikkoa sitten, mutta jotenkin asia oli päässyt unohtumaan - olin kai tuudittautunut siihen uskoon, että varastosta löytyisi vanhoja naamiaisasuja. No totuus on tällä hetkellä se, että varastosta ei löydy yhtään mitään - ensinnäkin se on tupaten täynnä tavaraa ja lisäksi hyvin kevyesti eristetty varastomme on tällä hetkellä samoissa lämpötiloissa kuin pakastin, joten siellä ei tee mieli penkoa tavaroita yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Ei siis muuta kuin askartelemaan velhonhattua ja prinssinkruunua niistä tarvikkeista, joita kätköistä löytyi! Onneksi minulle on vuosien varrella kertynyt hyvät varastot kaikenlaista käyttökelpoista tavaraa. Velhonhattu syntyi paperikassista, kankaanpalasta ja ilmastointiteipistä (koristeeksi kuparinauhasta leikattuja palasia) ja kruunu kuparinauhasta (koristeeksi teippipaloja). Kuparinauhan leveys on n. 3 cm. Viitat sentään löytyivät edellisten naamiaisaskartelujen jäljiltä valmiina!

Kysymyksiä ja vastauksia

2010-03-17T22:26:00.005+02:00

Harrastin pitkästä aikaa blogisurffailua ja löysin täältä kiinnostavan kysymyslistan pohdiskeltavaksi. Tämäkin on varmasti kiertänyt blogimaailmaa jo jonkin aikaa, joten tarttukoon haasteeseen ken haluaa :-)

*****^^^^*****^^^^*****^^^^*****^^^^*****^^^^*****^^^^*****
1. Asuinympäristösi?

Haja-asutusaluetta mutta kuitenkin ihmisten ilmoilla. En tulisi toimeen ilman näköyhteyttä naapureihin.

2. Millainen hiirimattosi on?

Joku perusläpyskä tai sitten yritän tulla toimeen ilman hiirtä, kuten nytkin sohvalla naputellessa.

3. Mitä luet tällähetkellä?

Yöpöydällä on aina kasa kirjoja odottamassa lukemista ja yritän jaksaa lukea muutaman sivun aina ennen nukahtamista. Nyt on meneillään Hanif Kureishin Lähtö ja neljä muuta tarinaa.

4. Lempi lautapelisi?

Lasketaanko shakki lautapeleihin?

5. Lempi aikakauslehtesi?

Anna, Kotivinkki, Meidän Perhe.

6.a Kaikkein mieluisin tuoksu?

Mahdoton valinta, ihania tuoksuja on niin paljon! Lapsen hiukset, vastaleikattu nurmikko, ulkona kuivatetut lakanat, havumetsä hellepäivänä...

6.b Vähiten mieleiset hajut?

Kaikki voimakkaat hajut aamuisin. Sanotaan vaikka että pakokaasu, kun käynnistää auton pakkasaamuna!

7. Lempi äänesi?

Linnunlaulu kevätaamuna.

8. Maailman huonoin tunne?

Epätietoisuus.

9. Mitä ajattelet kun heräät?

Prkl mikä päivä nyt on, onko mun jo pakko herätä?!?

10. Lempiväri?

Vihreä, lämmin keltainen, oranssi.

11. Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida?

Yritän vastata mahdollisimman pian tai ainakin soitan heti takaisin.

12.Lapsesi nimi?

En paljasta täällä muuta kuin että kaikissa neljässä on kolme tavua ja äänteitä L, A ja I :-)

13. Mikä on elämässä kaikkein tärkeintä?

Olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa.

14. Lempiruoka?

Kala- ja äyriäisruuat, pasta.

15.Suklaa vai vanilja?

Tumma suklaa maistuu aina; jäätelöistä vanilja on voittamatonta.

16. Tykkäätkö ajaa lujaa?

No joskus joo...

17. Nukutko pehmolelun kanssa?

On tuo vieruskaverini aika pehmeä...

18. Myrskyt- mahtavia vai pelottavia?

Mahtavan pelottavia!

19. Minkä merkkinen eka autosi oli?

En ole koskaan itse omistanut autoa, mutta ensimmäinen jolla enemmän tuli ajeltua oli Ford Focus.

20. Kenet haluaisit tavata?

Ruuhkavuosien aikapulassa kaikki sosiaaliset kontaktit ovat niin harvinaista herkkua, että kuka tahansa Oikea Ystävä olisi mukavaa seuraa!

21. Lempi drinkkisi?

gintonic...

22. Minne matkustaisit jos saisit valita?

Jos nyt saisin valita äkkilähdön, niin minne tahansa missä on aurinkoa ja yli +25 C!

23. Syötkö parsakaalin varret?

Syön.

24. Jos saisit tehdä mitä tahansa työksesi, mitä tekisit?

Yhdistelmä käsitöitä, askartelua, musiikkia ja kirjoja... opettaja?!? Ei ei ei...!! Varmaan kuitenkin jotain muuta kuin nykyisen kaltaista tietokonetyöskentelyä.

25. Värjäisitkö hiuksesi?

Olen värjäillyt maantienväristä kuontaloani säännöllisesti jo toistakymmentä vuotta...

26. Oletko koskaan ollut rakastunut?

Olen ollut ja olen edelleen :-)

27. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

Puoliksi täynnä.

28. Kirjoitatko näppäimillä niin että sormesi ovat
koko ajan oikeilla näppäimillä?

Täh? En ymmärrä kysymystä. Kirjoitan 10-sormijärjestelmällä.

29. Mitä on sänkysi alla?

Kangaslaatikoita (2 isoa), askartelutarvikkeita (2 melko isoa laatikkoa), pienempiä säilytyslaatikoita sekalaisille tavaroille, pölykoiria...

30. Lempinumerosi?

Onnennumeroni on 8.

31. Lempi urheilulajisi?

Bailatino, uinti, luistelu.

Kevätpipo

2010-03-10T14:19:00.005+02:00

Kadotin rakkaan viininpunaisen piponi ennen joulua erään työmatkan tohinoissa - onko se nyt ihme, jos ajatukset alkavat harhailla wieniläisten joulumarkkinoiden ihmisvilinässä ja tavarapaljoudessa niin ettei pipon putoamista huomaa lainkaan? Olen kulkenut koko hyisen talven käyttäen vuoroin oranssia villapipoa, vuoroin tummanvihreää tai ruskeaa baskeria. Mikään noista väreistä ei oikein saa kevätfiilistä aikaan, joten asialle oli pakko tehdä jotain.

Pelastukseksi koitui Novitan uusi Tico Tico -lanka, jonka vihreät ja turkoosit sävyt saivat minut neulomishurmion valtaan! Malli oli mukavan helppo mutta nypyt ja palmikot tarjosivat kuitenkin sopivasti mietittävää. Käytin kaksinkertaista lankaa, koska halusin piposta lämpimämmän. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty 7 veljestä -lankaa, mutta hyvin tuntui ohje toimivan myös vähän sovellettuna.

Palmikkopipo Novita Tico Tico -langasta. Ohje: Novita Syksy 2008, malli nro 38. Pyöröpuikko nro 3,5, 120 s.

Vauvan sukat ja lapaset

2010-03-05T12:36:00.005+02:00

Tintin luomuksissa peräänkuulutettiin klassikko-ohjeita, joita jokaisen "pitäisi" kokeilla joskus. Itse olen tuolta listalta saanut aikaiseksi vasta Fifi-huivin, joka meni lahjaksi äidilleni eBa (= ennen bloggailuharrastukseni alkua). Tuulan junasukkien ohje oli kiehtonut jo pitkään, koska neljää pientä jalkaparia sukittaessani olen aina silloin tällöin tuskaillut jalasta putoavien sukkien kanssa. Eräs ystäväni sai tyttövauvan vuodenvaihteessa, joten nyt tarjoutui tilaisuus kokeilla tuota klassikko-ohjetta! Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa, joten vauhtiin päästyäni tein myös vauvan lapaset sukkaohjetta vähän muokaten.

Vauvan sukat ja lapaset, ohje Tuulan junasukat, lankana Novita Tico Tico, puikot nro 3, silmukoita 8 per puikko (alkuperäisessä ohjeessa on enemmän, mutta vähensin silmukkamäärää koska käytin suositusta isompia puikkoja).

Spagettia ja salamikastiketta

2010-02-19T10:04:00.003+02:00

Arki on ollut tuttuun tapaan tasaista matalalentoa töistä kotiin ja harrastuksiin, joten ruokabloggailut eivät ole päässeet ihan kärkeen to do -listalla. Ja muutenkin arkiruuat ovat olleet enimmäkseen sitä tavallista: joko nopeasti kokoonkyhättäviä tai itsestään valmistuvia tai mielellään molempia. Eilinen päivällisruoka kuului tähän "valmista vartissa" -sarjaan ja oli vaihteeksi vähän eri aineksista kuin yleensä, joten ajattelin kirjoittaa ohjeen muistiin suurin piirtein siinä muodossa kuin sen toteutin. Kuvaa en valitettavasti eilisillan juoksentelun keskellä ehtinyt napata.

Spagettia ja salamikastiketta
(6:lle)

200 g salamisuikaleita
1 pieni sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
n. 1 1/2 dl ruokakermaa
2 rkl maustettua crème fraichea (esim. pippurisekoitus)
tuoretta persiljaa
öljyä
(suolaa)

Kastike valmistuu sillä aikaa kun spagetti kiehuu.

Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä. Lisää salamisuikaleet. Kaada päälle ruokakermaa, lisää crème fraiche ja sekoita tasaiseksi. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes spagetti on kypsää. Silppua päälle tuoretta persiljaa. Sekoita kastike spagetin joukkoon.

Sateenkaaren värejä

2010-02-18T11:28:00.003+02:00

Lähdin innokkaana mukaan Ravelympics 2010-tapahtumaan ja ilmoittauduin jopa neljään eri lajiin. Ajattelin asettaa tavoitteet maltillisemmin kuin Suomen olympiajoukkue - ei mitään mitalitavoitteita, pääasia että tulee kisakokemusta ja on mukavaa.

Sain kuitenkin ensimmäisen lajin eli Scarf Super-G:n suoritettua onnistuneesti! Novita Puro Tundra -langasta ihan hatusta vedetyllä ohjeella neulottu värikäs huivi valmistui eilen. Vähän vierastan noita aniliininpunaisia ja purppuraisia sävyjä, mutta koska nuo vihreät ovat suoraan omasta värimaailmastani niin eiköhän tämä huivi jää ihan omaan käyttöön.

Kapea kaulahuivi Novita Puro Tundra -langasta (2 kerää). Puikot nro 6, 27 silmukkaa, reunoissa 3 silmukalla aina oikeaa ja keskellä 3 0 3 n -joustinta.

Huivi ystävälle

2010-02-15T19:35:00.006+02:00

Ystävänpäivä taas tuli ja yllätti. Kortteja en ehtinyt enkä jaksanut askarrella, muutaman kaupasta ostetun sain lähetetyksi. Korttien sijaan sain vihdoin viimein valmiiksi yli vuosi sitten aloittamani hartiahuivin Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Lahjan saaja oli ollut tiedossani jo pitkään, koska langan väri on ehdottomasti samaa sävyä kuin ketun turkissa :-) Ensin ajattelin tekeväni huivin joululahjaksi, mutta siihen ei aika riittänyt loppuvuoden kiireiden keskellä, mutta pienellä loppukirillä huivi valmistui juuri sopivasti Ystävänpäiväksi ja pääsikin käyttöön samantien!

Hartiahuivi Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Puikot nro 10, aina oikein -neuletta 36 silmukalla kunnes huivi on sopivan pituinen :-)

Pom Pom Pompottelua

2010-01-29T11:35:00.006+02:00

Novita Pom Pom -lanka näyttää ja tuntuu ihastuttavalta, suorastaan halittavan pehmeältä. Ostin kokeeksi pari kerää ja päätin yrittää huivia Novita Talvi 2009 -lehden ohjeella nro 15 (s. 30). Lanka oli yllättävän hidasta neulottavaa ja erityistä tuskaa tuotti pudonneen silmukan metsästys takaisin puikolle. En myöskään erityisemmin tykännyt ohjeessa olleista lankalenkeistä, jotka jätetään huivin kumpaankin reunaan, koska ainakaan minä en onnistunut saamaan lenkin viereisiä silmukoita riittävän tiukalle. Vähän huolestuttaa sekin, että mihin kaikkeen lankalenkit vielä tarttuvatkaan kiinni...

Huivi Novita Pom Pom -langasta, ohje Novita Talvi s. 30 (malli 15).

Huivista tuli kuitenkin ihan söpö. Koristelin molemmat päät valkoisilla helmillä, jotka ovat peräisin jostain rikki menneestä lasten kaulakorusta. Huivi päätyi synttärilahjaksi esikoiselle, ja onkin juhlapäivästä saakka ollut päivittäisessä käytössä :-)

Musta Pom Pom voisi olla hauskaa efektilankana vaikka päähineessä tai käsineissä, mutta enpä taida enää mitään tätä húivia suurempia projekteja kokeilla.

Löytöjä Tallinnasta

2010-01-27T10:13:00.004+02:00

Kylmä sää koetteli Tallinnan-matkaajiakin viime viikolla. Hurja pakkanen yhdistettynä viiltävään tuuleen ei oikein innostanut pitkille ostoskierroksille, mutta muutamassa lanka- ja käsityöputiikissa tuli kuitenkin pikaisesti pistäydyttyä kokoustelun lomassa.

Olin jo pitkään kaipaillut uutta kivaa arkikäsilaukkua, ja tällainen löytyi Viru-kadulla sijaitsevan Lindexin alakerran käsityömyymälästä. Kirjava osa on peräisin Kuusalun hameesta, muuten laukku on napakkaa vuoritettua farkkukangasta. Laukku on muuten täydellinen, mutta kaipaisin avaimille vetoketjutaskua laukun ulkopuolelle. Täytynee ehkä kehitellä sisätilojen osalta jotain uutta säilytysjärjestelmää, jotta avaimet olisivat kätevästi käsillä.

Villalankoja ostelin myös... kun sai niin halvalla :-) Millekään ei ole vielä ennaltamäärättyä käyttöä, mutta pitäähän sitä olla erilaisia lankoja pahan päivän varalle! Tuo vaalea lanka on selvästi ohuempaa kuin nuo muut. Kaikissa värit muodostavat leveitä (vaihtelevanlevyisiä) raitoja. Suurin osa on Hansa Lina -kaupasta Raatihuoneen torin kupeesta, ohut lanka ja vihreä lanka laukkukaupan naapurista.

Juhlahumua

2010-01-26T12:41:00.004+02:00

Esikoisen 9-vuotissyntymäpäivää juhlittiin eilen perinteisin juhlamenoin ja perinteisin herkun. Suklaakakkua oli tarjolla tänäkin vuonna ja vieläpä ihan samalla ohjeella ja samoilla täytteillä kuin vuosi sitten. Hyvin kävi kakku kaupaksi tälläkin kertaa, santsipaloja jäi tasan yksi (leipurille itselleen)!

Suloisen pehmeät sukat

2010-01-25T12:34:00.004+02:00

Joulupukki toi minulle lahjaksi muutaman kerän Regian sukkalankaa ja uudet bambupuikot. Lanka on kerällä ihastuttavan kiiltävää ja suorastaan houkuttelee hypistelemään, joten rupesin tikuttelemaan perussukkaparia heti jouluhössötyksen laannuttua. Ensimmäisen kokeilun tulos valmistui ilta- ja kahvituntityön tuloksena ja on päässyt jo koekäytöstä pyykkikoriin asti. En ollut Regiaa aiemmin testannutkaan, mutta olipahan kerrassaa ihanaa lankaa, ohutta mutta napakan ja pehmeän tuntuista. Värit ja erityisesti niiden rauhallinen vaihtuminen miellyttävät kovasti silmääni. Sattumalta värit asettuivat molemmissa sukissa suurinpiirtein yhtä leveiksi raidoiksi.

Sukat Regia-sukkalangasta, koko 36/37, 48 s, joustin 1 o 1 n, bambupuikot nro 3.

Kahdet kirjavat lapaset

2010-01-14T10:27:00.003+02:00

Alkanut vuosi on ollut työntäyteinen, joten neulonta- ja virkkuurintamalta ei ole tässä vaiheessa kovinkaan paljon raportoitavaa. Viime vuoden puolella käynnistynyt lapasprojekti pääsi vihdoin puoliväliin tänään, kun sain pääteltyä langat toisenkin poikasen lapasista. Vielä pitäisi ahkeroida kahdet tyttöjen lapaset - tai ainakin isosiskolle, pikkusisko pärjännee vanhoilla mutta hänet tuntien voin olla melko varma siitä, että tilaus pienistä vaaleanpunaisista lapasista odottaa jossain vaiheessa...

Nämä lapasparit valmistuivat erilaisista Nalle-langoista (sininen Nalle, viininpunainen Nalle, Nalle Mustikka sekä Nalle Kesä) kaksinkertaisella langalla neulottuna. Puikot 3,5, 40 s, joustin 1 o 1 n.

Kaksinkertaisen langan käytön lisäksi ole keksinyt oikein muuta keinoa saada lapasista riittävän lämpimiä. Enimmäkseen lapset käyttävät ulkoilussa rukkasia, mutta joskus lapaset ovat käytännöllisempi ja siistimpi vaihtoehto. Kovin haastaviin kirjoneuleisiin en ole vielä uskaltanut tarttua, mutta se olisi varmaan yksi keino saada lapasiin vähän lisää lämpöä. Kertokaa hyviä vinkkejä!

Ensi viikolla minulla on tilaisuus lähteä tutustumaan Tallinnan lankakauppoihin, joten pitänee ruveta listaamaan sopivia vierailukohteita :-)

Hyvästi vanha vuosi!

2009-12-31T14:35:00.009+02:00

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, koska tähän ikään mennessä olen jo todennut, ettei niitä kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta kuitenkaan tule pidettyä. En siis lupaa päivittää tätä blogia sen useammin kuin viime vuonnakaan, ja sisältökin pysynee jotakuinkin samansuuntaisena johtuen käsityö-, askartelu- ja herkkuharrastukseni satunnaisuudesta. Arki kaikkine kiireineen tulee jatkumaan entisenlaisena ja oma aika pysynee edelleen niukkana resurssina.

Uusi vuosi on kuitenkin mukava aloittaa Tanjalta lahjaksi saamani Anu Harkin Ratula - Unelmien leikekirja -opuksen parissa. Kerrassaan ihana kirja satunnaisen puuhastelijan tarpeisiin! Kiitos ystäväni tästä upeasta lahjasta.

Viimeisetkin joululahjat on vihdoin toimitettu oikeisiin osoitteisiin joten nyt voin paljastaa, että tämän postauksen kuvitus on vuoden 2009 lahjatuotantoa sukulaisille ja ystäville kansalaisopiston keramiikka- ja saippuakursseilta.

Hyvää ja Touhukasta Uutta Vuotta 2010 kaikille blogissani vieraileville!

Hyvää Joulua!

2009-12-23T18:44:00.006+02:00

Sieltä se joulu taas ilmaantui kuin yllättäen kaiken arkitohinan keskelle. Nyt on aika rauhoittua nauttimaan kuusen tuoksusta, kynttilöiden valosta, jouluherkuista ja lasten jouluriemusta. Kaikki tärkeimmät joulupuuhat on hoidettu melko vähäisellä stressillä, vähemmän tärkeät tehty vasemmalla kädellä tai jätetty tekemättä kokonaan. Ensi vuonna sitten uusi ryhdistäytyminen... ehkä :-)

Tanjan perheessä on tehty upeita muunnelmia piparitaloteemasta. Meillä ollaan vuodesta toiseen ihan perinnelinjalla - piparitalon pihalle pitää aina saada ukko, akka, kissa, nalle, pupu kurkkaamaan pensaan takaa, ruusuportti, kuusiaita sekä neljä pientä porsasta karsinaan. Tänä vuonna rakensin piparitalon myös korkkisavesta kansalaisopiston keramiikkakurssilla, ja kolmanteen piparitaloaiheiseen kuvaan pääsi pari vuotta sitten valmistunut huovutettu piparitalo (lankana Novita Huopanen, ohje muistaakseni Novita Talvi 2006 (tai 2007) -lehdestä).

Kissaemo vetäytyy joulun viettoon ja toivottaa kaikille tätä blogia seuraaville rauhallista, lumista ja tunnelmallista joulun aikaa!

Itsenäisyyspäivä

2009-12-07T12:46:00.007+02:00

Itsenäisyyspäivän perinteisiimme on jo monena vuonna kuulunut piparkakkujen leivonta. Ne ainoat oikeanmakuiset joulupiparit valmistuvat sillä ohjeella, mitä äitinikin on vuosikymmenet käyttänyt. Myös jälkeläiset olen perehdyttänyt tämän hieman hankalasti käsiteltävän mutta takuumureita pipareita tuottavan ohjeen salaisuuksiin.

Paraisten piparkakut

250 g voita

200 g sokeria

100 g siirappia

1 rkl kanelia

3/4 tl inkivääriä

1/2 tl neilikkaa

1 muna

450 g vehnäjauhoa

1/2 rkl soodaa

1. Kiehauta siirappi ja mausteet kattilassa ja jätä jäähtymään.
2. Pilko pehmeä voi pieniksi palasiksi. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan kananmuna koko ajan vatkaten.
3. Sekoita siirappi-mausteseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita taikina hyvin.
4. Sekoita sooda pieneen jauhomäärään ja lisää jauho-soodaseos taikinaan. Lisää seuraavaksi loput jauhot pieninä annoksina ja sekoita tasaiseksi.

Taikina saa seistä jääkaapissa useita tunteja ennen leipomista, mielellään vaikka seuraavaan päivään. Ota taikina hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Kun leivot, ota kerralla vain pieni palanen taikinaa kaulittavaksi. Jauhota pöytä ja kaulin hyvin (ei kuitenkaan liikaa ettei taikina tule liian jauhoiseksi ja siten murenevaksi). Ole kärsivällinen, lopputulos palkitsee kyllä! :-)

Leivo taikinasta ohuen ohuita piparkakkuja. Paista 180-200 asteessa 5-10 minuuttia.

Korttipeliä

2009-12-04T14:39:00.005+02:00

Joulukorttin askartelu on yksi suosikkipuuhistani ennen joulua. Iloitsen kovasti siitä, että lapsetkin ovat mieltyneet askartelupuuhiin, ja nyt heistä alkaa olla jo ihan oikeasti apuakin! Olin varannut tarpeita 60 korttia varten mutta jo askartelujen alkuvaiheessa totesin, että eihän se riitä alkuunkaan... Lapsilla alkaa olla jo kavereita ynnä muita kontakteja sen verran että korttilistan pituus on hyvinkin kaksinkertaistunut!

Kirja(l)lista

2009-11-26T14:14:00.004+02:00

Marraskuun alussa Liivia listasi kymmenen kirjaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet häneen. Aihe on pyörinyt ajatuksissani siitä lähtien ja odottanut muotoutumista omaksi kirjalistakseni. Todella vaikeaa yrittää päättää, mitkä kirjat pääsisivät Top 10:een, niinpä päädyinkin tekemään listan niistä kirjoista, joiden pariin olen tavalla tai toisella palannut vuosien varrella. Kirjat ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä, missä olen niihin aikanaan tutustunut. Tämänkään listan laatiminen ei ollut ihan yksinkertaista... maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Luettuja ja lukemattomia. (Pitäisikin varmaan listata myös ne kirjat, jotka pitäisi/haluaisi lukea...)

1. Tuhannen ja yhden yön tarinat (lainasin upeasti kuvitetun version lapsena joka kesä lomalukemiseksi)

2. C.S. Lewis: Narnia-sarja (ihanaa seurata nyt, miten esikoinen uppoutuu tarinan lumoon)

3. L.M. Montgomery: Anna-sarja (must-lukemistoa runotytöille ja romantikoille)

4. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia (jokaisella lukukierroksella (ja elokuvien katselukierroksella) tarinasta löytyy uusia vivahteita)

5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia (pitäisi saada pakolliseksi koulujen historianopetukseen)

6. John Steinbeck: Ystävyyden talo (tämän luettuani ahmin samantien kaikki muutkin Steinbeckit)

7. Agatha Christie: koko tuotanto (enkä ikinä arvannut yhtäkään murhaajaa!)

8. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (seikkailun- ja romantiikannälkään)

9. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (samaan aikaan kammottava ja toivoa antava lukukokemus)

10. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (todellisuuden ja kuvitelmien sekoittuminen kiehtoo suunnattomasti. Täältäkö on peräisin myös viehtymykseni latinorytmeihin?)

*****
Pika-analyysi ylläolevasta:

Nykyisin luen etupäässä suomalaista nykykirjallisuutta. Sen edustajista yksikään ei kuitenkaan ole listallani. Jos pitäisi joku mainita, niin se olisi kaiketi Anja Kauranen (Snellman), jonka tuotannon olen lukenut lähestulkoon kokonaan, Sonja O:n useampaankin kertaan. Hänen kirjansa eivät kuitenkaan jää muhimaan ajatuksiin samalla tavalla kuin monet muut.

Listalla on huomattavan paljon satua, fantasiaa ynnä muuta ei-realistista kirjallisuutta. Eskapismiako? Tarinoiden hämärään taikamaailmaan on ihana paeta kuraista arkea.

Historiaa löytyy runsaasti, varmaan samasta syystä kuin satuakin.

Listalla olevista neljään ensimmäiseen olen tutustunut ala-asteella, kolmeen keskimmäiseen yläasteella ja kolmeen viimeiseen lukiossa. Enkö ole aikuisiällä törmännyt yhteenkään kirjaan, joka olisi vaikuttanut minuun enemmän tai yhtä paljon kuin nämä luettelossa olevat? No onhan se tietysti selvää ettei elämän ruuhkavuosissa jaksa panostaa kirjallisuuden laatuun ihan täysillä. Mutta silti... Vai kertooko tämä vain siitä, että nuoruudenkokemukset ja -elämykset oikeasti määrittävät ajatteluamme pitkälle aikuisuuteen...?

Puuhailua lasten kanssa

2009-11-24T13:08:00.009+02:00

Lapsemme ovat pienen ikänsä olleet innokkaita piirtäjiä ja maalaajia. Erityisesti veljeksistä 14 minuuttia kaksosveljeään nuorempi on herättänyt ihailua tällä saralla. Piirustuspaperia ja -tarvikkeita kuluu hurjaa tahtia; etenkin väriliitujen tasaisen vahva jälki miellyttää kovasti Tulisieluisen Taiteilijan luonnetta. Ohessa kuitenkin vaihteeksi näyte puuvärien käsittelystä ja yksityiskohtien tarkkuudesta:

Aika hyvä moottoripyörä 6-vuotian piirtämäksi!

Isosisko on pienestä pitäen ollut innostunut ja taitava askartelija. Pikkusisko sai vähän aikaa sitten lahjaksi tällaisen yksinkertaisen mutta kauniin kruunun:

Toinen veljeksistä on hämmästyttänyt minua syksyn aikana useampaan kertaan tarkalla ja taitavalla neulankäytöllään. Päiväkodissa ja kotona on syntynyt kirjontatöitä vohvelikankaalle, ja Kärsimätön Kiukkupussi malttaa ihmeen hyvin rauhoittua keskittymistä vaativien töiden pariin. Pari viikkoa sitten innostuimme kudontaharjoituksista Jane Bullin Jokasään puuhakirjan ohjeiden innoittamina.

Periaatteessa kudontalankojen pitäisi punoutua loimilankojen yli ja ali "joka toinen yli, joka toinen ali" -periaatteella, mutta ei se niin nokonuukaa ole. Hyvin työ pysyy kasassa vaikka välillä tulisikin vähän oikaistua... Valmiista työstä voi tehdä vaikka maton nukkekotiin, pienen pussukan tai neulatyynyn:

Vasemmalla oma tekeleeni, oikealla oppipojan lahja kummitädilleen.

Ruususen neuletakki

2009-11-24T10:20:00.003+02:00

Pikku neitosen palmikkoneuletakin osat valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Koska talvipakkaset ovat sitkeästi pysytelleet poissa, en mitenkään kiirehtinyt osien yhdistelemisen suhteen (seli seli...), mutta viime viikonloppuna vihdoin sain pujoteltua langanpäät piiloon ja ommeltua vetoketjun. Villatakista tuli kyllä mielestäni aika suloinen! Ohje on muokattu Novita Muksu -lehden palmikkohupparin ohjeesta. Jätin hupun pois, koska se on aika epäkäytännöllinen talvihaalarin tai -takin alla, ja kaula-aukkoon virkkasin muutaman kierroksen kiinteitä silmukoita, jotta takki istuisi napakammin hoikkeliinikeijukaisellemme.

Pikkutytön palmikkoneulehuppari 7 veljestä -langasta (ohje Novita Muksu 2008 -lehdestä). Puikot nro 4, koko n. 86-senttisen.

Isänpäivä

2009-11-09T14:15:00.009+02:00

Lapset valmistelivat isänpäivää herkkuineen ja pienine yllätyksineen pitkään ja hartaasti. Esikoinen ja toinen veljeksistä ompelivat neulat suihkien, kuopus ja toinen Veli Veijari puolestaan leikkailivat ja liimailivat kortteja. Käsityö- ja askartelutouhuissa saatiin kulumaan monta mukavaa hetkeä ja samalla harjoiteltiin tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Aarteet piilotettiin hyvissä ajoin salaiseen piilopaikkaan odottamaan isänpäivää.

Lapset osallistuivat innolla myös isänpäiväkakun leivontaan. Taikinan teimme yhteistyössä - jokainen sai vuorollaan mitata aineksia ja kipata niitä taikinakulhoon. Lopuksi kulho kaavittiin putipuhtaaksi suklaataikinasta.

Isänpäiväkakku

(taikinan ja kuorrutuksen ohje täältä;

välissä kermavaahtoa ja omenamarmeladia,

koristeltu Pihlajanmarja-karkeilla)

Isänpäivän päätteeksi ajateltiin jo vähän tonttujen asioita ja lapset kirjoittivat kirjeet joulupukille. Yön hämäryydessä tonttu kävi hakemassa kirjeet lipaston päältä, ja nyt ne jo taitavat olla matkalla Korvatunturille...

Lumen taikaa

2009-11-05T12:56:00.014+02:00

Viime yönä talvi saapui kotinurkillemme ja tänään lunta on tullut lisää tasaista tahtia pitkin päivää. Vielä eilen punatulkku vihelteli tyypillisen marraskuisessa maisemassa, tänään tintit ja varpuset ovat saaneet pyrähdellä lumihiutaleiden keskellä.

Lapsia ei juuri tarvinnut maanitella hereille aamulla, riitti kun kehotti heitä avaamaan silmät ja katsomaan ulos ikkunasta. Koko konkkaronkka suuntasi kouluun ja päiväkotiin suut hymyssä ja silmät loistaen.

Minullakaan ei olisi mitään sitä vastaan että marraskuu olisi oikeasti ohi viikossa, mutta pahoin pelkään tämän valkoisen nautinnon jäävän vain parin päivän mittaiseksi.

Lumikani haluaa toivottaa kaikille blogiystäville mukavaa alkutalvea!

Valoa, iloa ja lämpöä

2009-11-04T11:26:00.012+02:00

Muutamat kunnon yöunet ovat saaneet mieleni taas vähän valoisammaksi, ja sen kunniaksi päätinkin listata pieniä ilon aiheita kuluneelta viikolta.

1. Pyhäinpäivän aurinkoinen sää innosti koko perheen haravointi- ja muihin ulkopuuhiin

Haravointi on mukavaa ja tehokasta hyötyliikuntaa ja työn tulos on välittömästi näkyvissä. Lehtikasoista on myös uskomattoman paljon hupia lapsille!

Poikien pipot Novita Temposta, neulottu nro:n 5 pyöröpuikolla 84 s:lla (2 o, 1 n).

Laitoimme lintulaudat pihalle ja saimme heti pikku ystäviä vieraiksi. Orava herkutteli maahan pudonneilla pähkinöillä ja harakka teki kaikkensa saadakseen kokonaisen talipallon pois telineestä.

2. Söimme viikonloppuna joka aterialla lämmittävää, lihaisaa ruokaa:

- chilistä jauhelihakastiketta ja spagettia
- hirvipaistia (tämän syksyn vasaa)
- kalkkunarullaa
- poronkäristystä ja perunamuusia

(valitettavasti mitään näistä ei tullut kuvattua eikä reseptejä kirjoitettua ylös)

Aikuiset nauttivat myös lämmittäviä juomia. (Glögikaudenkin avasimme jo eilen illalla!)

3. Kynttilöitä on poltettu lähes päivittäin, ja ulkotuliakin on tullut sytyteltyä. Olen tällä hetkellä aivan ihastunut ruskeansävyisiin ja oransseihin kynttilöihin.

4. Olen ehtinyt harrastaa liikuntaa keskimääräistä enemmän:

- jumppaa
- kuntosalia
- sauvakävelyä
- tavallista reipasta kävelyä lounastunnilla (tähän sekä sauvakävelyyn yhdistyi myös sosiaalinen ulottuvuus eli rupattelua työkavereiden/naapureiden kanssa)
- ja sitä hyötyliikuntaa haravoinnin merkeissä

5. Kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli ihanaa työntää sormet saveen - ja siellä tuli tehtyä kaikenlaista jouluistakin...

(Selvennyksenä todettakoon, että kaikki kuvassa näkyvät työt eivät ole omia aikaansaannoksiani; osa kyllä.)

6. On ollut aikaa soittaa pianoakin. Bachia, Mozartia, Beethovenia. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kahlata läpi Debussyn Children's Cornerin kaksi ensimmäistä osaa (Doctor Gradus ad Parnassum ja Jimbo's Lullaby). Harjoiteltavaa riittää...

7. Kolmen päivän migreeni kestikin tällä kertaa vain 2,5 päivää!

Taistelua pimeyden voimia vastaan

2009-10-30T10:04:00.005+02:00

Tämä koko viikko on ollut kyllä varsinaista pimeydessä, harmaudessa ja väsymyksessä tarpomista. Olen nukahtanut sohvalle joka ilta viimeistään klo 22 ja siirtynyt siitä pari tuntia myöhemmin sänkyyn jatkamaan unia. Aamuhämärissä haahuilen robottina aamutoimesta toiseen. Työpaikalla etenevät vain mekaanista suoritusta edellyttävät asiat, ja ajatukset harhautuvat suklaalevyn, punaviinipullon, kynttilöiden, villalankojen, talviunien ja muiden lämpöä ja lohtua tuovien asioiden pariin.

Viikon parhaita piristyksiä (suklaan, kynttilöiden jne. ohella...) ovat olleet tiistain herkullinen sushi-lounas ja kahvittelutuokio ystävän kanssa sekä eilen postissa tullut valonpilkahdus.

En ole koskaan oikein jaksanut innostua Halloweenista. Se on värimaailmaltaan ja asukoodiltaan minun makuuni ihan liian mauton, muovinen ja räikeä - tarkoituksella tietenkin. Koulut ja päiväkodit rummuttavat haamusanomaa täysillä: on Halloween-discoa, iltapäiväkerhon karkkinyyttäreitä, päiväkotiinkin saivat eskarilaiset pukeutua hurjaan asuun ja ottaa taskulampun mukaan. Voimaton huokaus ja ei kun hirviöenergiaa luomaan!

Discoilijaneidin Punaisen Paholaisen asu on kaupasta valmiina ostettu, hirviömeikit äidin käsialaa. Mustan Irvihammashirviön viitta on kierrätetty, Punanaamainen Kiukkuparoni sai hartioilleen pätkän jouluverhokangasta. Molempien naamarit askartelimme yhteistyössä eilen illalla, ja asukokonaisuuden täydentävät Tiimarista ostetut lihakirveet, joita heiluteltiin niin vimmalla että Iloinen Pieni Kurpitsa piti siirtää kuvasta vähän sivummalle turvaan.

Nyt viikonlopun kynnyksellä sää näyttäisi kirkastuvan ja mieliala sen mukana. Eilen illalla saimme discointoilijan kanssa ihailla upean kirkasta tähtitaivasta ja viikonloppuna voisi vaikka viritellä ulkotulia. Ei sentään ihan vielä jouluvaloja, vaikka kuulemma hätäisimmät ovat jo niitäkin ehtineet ottaa esille.

Maahisten metsä

2009-10-21T13:37:00.013+03:00

Viime viikonloppuna toteutimme Ketun keittiön väen kanssa kesällä ideahautomoon asti päässen ajatuksen retkestä syksyiseen metsään. Varasimme mukaan helppoa, nopeaa ja lapsille maistuvaa evästä, pari termospullollista kahvia, muutamia aikuisten herkkuja ja ämpärit siltä varalta, että metsässä törmäisi suppilovahveroihin. Sienionni ei meitä kuitenkaan tällä kertaa suosinut vaan valitettavasti jouduimme palaamaan ämpärit tyhjinä grillipaikalle.

Mikään ei kyllä herätä ruokahalua yhtä hyvin kuin reipas kävely räntäsateen viilentämässä metsässä! Lapset nauttivat epätasaisessa, ryteikköisessä maastossa rymyämisestä ja luonnon tutkimisesta. Siellä täällä pilkotti maahisten koloja tai metsämörrien asumuksia, ja kaatuneiden puiden yli oli jännittävää kiipeillä ja hyppiä. Grillimakkarat, lämpimät lihapullat (tai no, haaleat; olin kotona lämmittänyt lihapullat ja pakannut folioon), rieskarullat ja muut eväsherkut katosivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön.

Jälkiruuaksi nautiskelimme puolukka-valkosuklaamuffinsseja, joiden ohje muotoutui googletuksen ja kahden eri ohjeen yhdistelmänä. Jauhopeukalo voi halutessaan paljastaa ohjeen yksityiskohdat - herkullisia olivat ja antoivat välittömästi ajatuksenruokaa myös muunlaisiin puolukkamuffinssikokeiluihin. Tumman suklaan ystävänä haluaisin tietysti kokeilla tumman suklaan ja puolukan yhdistämistä... tai puolukka-inkivääri-yhdistelmää... tai puolukka-saksanpähkinää...

Kuppi kuumaa

2009-10-19T09:45:00.006+03:00

Löysin Arjen estetiikkaa -blogista mukavan mukihaasteen:

1. Miksi pidät juuri tästä mukista?
2. Mistä olet sen saanut / hankkinut?
3. Mitä siitä juot silloin, kun hetki lempimukin kanssa on parhaimmillaan ja onko mukihetkeen olemassa jokin erityisen hyvä paikka?

***** ***** ***** ***** *****

1. Tämän mukiparin värimaailma miellyttää kovasti silmääni (vaikken päälleni pukisi sen paremmin vaaleansinistä kuin liilanpinkkiäkään väriä). Mukeissa on kaunis kiilto ja niiden muotoilu on silmää miellyttävä sekä funktionaalinen: kuuma teevesi jäähtyy mukeissa tasaisesti. Muki on myös käytännöllisen iso, eli siihen mahtuu kunnon annos teetä ja sen kuumissa kyljissä on hyvä lämmitellä viluisia sormia.

2. Mukit ovat syntymäpäivälahja vuosien (tai pikemminkin kai jo vuosikymmenien...) takaisen ex-poikaystävän äidiltä. Hän oli ostanut ne muistaakseni Suomenlinnasta jostain pikku putiikista.

3. Näistä juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mieluusti Lapsang Souchongia, Earl Greytä tai vihreää teetä (ja ehdottomasti hunajan kera) sateisena syysiltana kynttilänvalossa oman kullan kainalossa.

Kuvaustilannetta varten varustin mukin annoksella Uskollinen ystävä -teetä, tällä kertaa ihan pussiteeversiona, vaikka yleensä suosin kyllä irtoteetä.

Tähtiä kuin Otavassa

2009-10-16T10:03:00.010+03:00

Eskarilaiset olivat monta viikkoa harjoitelleet kohtauksia Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, ja vihdoin tänään me vanhemmat pääsimme aloittamaan aamun teatterinautinnolla. Jokaisella eskarilaisella oli tärkeä rooli joko näytelmän henkilönä, kuorolaisena tai lavastajana. Laulu kaikui komeasti, lavasteet vaihtuivat sukkelasti ja esitys onnistui kaikin puolin hienosti. Yleisöllä oli vuoroin nauru herkässä, vuoroin liikutuksen kyynel silmäkulmassa lasten suorituksia ihastellessa.

***** ***** ***** ***** *****

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoon erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja..." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku).

Sannin isä oli ikuistanut maiseman upeaksi lavasteeksi.

"Aapo: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku)

***** ***** ***** ***** *****

"...Sammuvat tähdet ja aurinko nousee
Idästä kiirien,
Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas
Kuherrus terrien,
Ja oksilla pisarat kastehen
Nyt kirkkaina helminä kiiltää..."

(katkelma Aleksis Kiven runosta Kanervakankaalla)

Syyskiireitä

2009-09-30T11:31:00.006+03:00

Arki jyrää taas täydellä voimallaan, illat pimenevät ja aamuherätykset alkavat tuntua päivä päivältä vaikeammilta. Töissä on kiire, töiden jälkeen on kiire milloin ruokakauppaan, milloin lasten harrastuksiin, ja jotain omaakin pitäisi yrittää harrastaa aina välillä. Sosiaaliset kontaktit typistyvät tekstiviestittelyyn ja naapureille vilkutteluun jumppasalilla. Lasten nenät tuhisevat ja kurkut rohisevat. Kylmä sää ajaa meidät poloiset sisälle hakemaan lohtua takkatulen, puuhellan, villasukkien ja ilmalämpöpumpun lämmöstä.

Kaiken kiireen keskellä sain kyhättyä sukulaisille syyskirjeen, jonka koristelin viimevuotisilla syyslehdillä. Kirjeen mukaan pakkasin nipun valokuvia muistoksi kesän auringosta ja alkusyksyn energisyydestä.

Punainen pitsineuletakki

2009-09-25T12:30:00.006+03:00

Tämä neuletakki valmistui jo aikoja sitten. Neuloin 140-senttisen ohjeen mukaan ja neuletakista tulikin tokaluokkalaiselle tyttösellemme muuten ihan sopiva, mutta hihat venähtivät muutaman sentin liian pitkiksi. Ne eivät oikein pysy käännettyinä, joten olenkin miettinyt että pitäisikö hihansuihin laittaa kuminauhat. Väri on tummalle neitosellemme täydellisen sopiva!

Ohje on Novita Kesä 2009 -lehdestä, malli 79 ja neulottu puikoilla nro 3 punaisesta Bambusta.

Tänään oli tosi kylmä aamu, auton tuulilasi oli jäässä ja kaulaan sai jo kietoa villaista lämmikettä. Pakkasenpuraisemat puolukat odottavat poimijoitaan - tosin meillä alkaa olla pakastin jo niin täynnä kesän ja syksyn marjaherkkuja että taitaa olla parasta poimia loput marjat suoraan suuhun!

Vauvojen juttuja

2009-09-25T12:03:00.004+03:00

Eipä tuo sikainfluenssa taidakaan yltyä niin hurjaksi kuin kesällä peloteltiin. Vai liekö muuttanut muotoaan..? Työyhteisössämme ainakin riehuu niin hurja vauvabuumi että voitaisiin kai jo puhua epidemiasta. Kaksi työkaveriani sai vauvan elokuussa ja vastikään kuulin että ex-kollegalla on laskettu aika vuodenvaihteessa. Pikkuisille vauvaneuleille on siis tilausta tiedossa jatkossakin. Tässä kuitenkin esittelyssä jo aikoja sitten valmistunut perinteinen vauvanmyssy sekä muutama päivä sitten virkkuukoukulta pois pudonnut tyttövauvan mekko.

Vauvanmyssy Novita Wool -langasta (tummansinisestä), reunaan virkattu kiinteitä silmukoita vaaleanvihreällä Nalle-langalla. Puikot nro 3, aina oikein -neuletta 32 silmukalla. Ohjeen mukaan pitäisi tulla 60-senttiselle vauvalle sopiva myssy, mutta mielestäni tästä tuli kyllä aika reilusti isompi. Veikkaisin että pikemminkin 1-vuotiaan kokoa!!

Tyttövauvan mekko, malli omasta päästä. Helmassa 10 pientä isoäidin neliötä, jotka on ommeltu kiinni toisiinsa. Sen jälkeen virkattu helmasta ylöspäin vuorotellen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Mekon yläreunassa on 8 isoäidin neliötä, olkaimina 2, ja kaula-aukkoon ja kädenteiden ympärille on virkattu kiinteitä silmukoita. Lankoina Nalle Marjaretki (puolukka) sekä yksivärinen Nalle (syklaami ja tummanruskea). Koko n. 3-6 kk.

"Neljä pientä sukkaparia marssi näin..."

2009-09-17T10:29:00.005+03:00

"... aurinkoista tietä eteenpäin..."

Yksi itselleni asettamistani Sukkasadon tavoitteista on nyt saavutettu, eli lapsukaiset saivat kaikki käyttöönsä uudet varpaanlämmittimet. Pikkuneidin sukat ovat jo tehneet tuttavuutta kumisaappaiden kanssa viime viikonlopun käpyjenkeräilyretkellä, muita on vasta sovitettu jalkaan. Sukkien tarkemmat yksityiskohdat on kuvailtu täällä.

Esikoinen oli saanut tehtäväksi kerätä käpyjä iltapäiväkerhon jouluaskarteluja varten. Niitä löytyikin yllin kyllin! Äidin varastot eivät tällä kertaa kaivanneet täydennystä - odottamassa on mm. lehtikuusen käpyjä vuodelta 2007, viimevuotisia joulukuusen käpyjä, syömättä jääneitä saksanpähkinöitä ja hasselpähkinöitä ja kaikenlaista muutakin kiinnostavaa!

Syksyisiä herkkuja

2009-09-14T09:33:00.007+03:00

Lauantaina tuli vietettyä useampikin hetki keittiössä huumaavan ihania tuoksuja nuuhkien. Iltapäiväkahvilla herkuttelimme omenapiirakalla, joka tällä kertaa valmistui pikaversiona kaupan valmistaikinasta. Ihan hyvää vaniljakastikkeen kera nautiskeltuna! Lisäksi keittelin kattilallisen inkiväärillä maustettua omenahilloa pakastettavaksi ja päivällisen (uunikirjolohta ja couscousta) kasvislisuketarpeiksi kävin poimimassa kulhollisen papuja ja muutaman muhkean punajuuren. Nuorimmaisemme mielistyi punajuurilisukkeeseen niin kovasti että ohje oli pakko kirjoittaa muistiin:

Pikkusiskon punajuuriherkku

4 keskikokoista punajuurta

muutama valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

viinietikkaa

(tilkka vettä)

Viipaloi punajuuret ohuiksi viipaleiksi ja kuullota oliiviöljyssä. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja mustapippuria. Viipaloi valkosipulinkynnet ja lisää punajuuriviipaleiden sekaan. (Olen muutaman kerran onnistunut polttamaan valkosipulin pohjaan joten lisäsin varmuuden vuoksi kattilaan tässä vaiheessa myös tilkkasen vettä.) Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jos pidät vähän kirpakammasta lisukkeesta, lorauta kypsennyksen loppuvaiheessa seokseen vajaa ruokalusikallinen viinietikkaa (itse käytin tätä herkkua). Ohjetta voi helposti muunnella erilaisilla yrteillä (esim. salvia tai rosmariini sopisi hyvin) tai vaikkapa sinihomejuustolla.

Keitetyt vihreät pavut

kulhollinen pensaspapuja

suolaa

tarjoiluun

voita

Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi. Vettä saa olla reilusti. Huuhtele pavut ja kaada ne kiehuvan, suolalla maustetun veden sekaan. Suolaakin saa olla melko reilusti (toki sitä voi lisätä papujen päälle myös tarjoiluvaiheessa). Keitä pavut kypsiksi (n. 10 min). Kaada keitinvesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja kanna höyryävän kuumat pavut tarjolle ruokapöytään.

Talven varalle

2009-09-11T13:16:00.007+03:00

Muutamana aamuna ulkoilma on jo puraissut sen verran kipakasti että pakko se on myöntää: kylmä ja pimeä vuodenaika on päivä päivältä lähempänä. Syksy tuntuu melkein tekevän kiusaa kun aamulla lämpötila lähentelee nollaa ja päivällä päästään hellelukemien tuntumaan. Syksy on kyllä upeaa aikaa: luonto hehkuu lämpimänsävyisissä väreissä, sateenraikas metsä kutsuu retkeilemään, puut ja pensaat ojentelevat herkkujaan hullujen hilloajien ulottuville.

Jääkaapin hyllyt täyttyvät hilloista, hyytelöistä, soseista ja marmeladeista. Aineksina on mm. punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja, karviaisia ja omenia (niin omista, naapureiden kuin sukulaistenkin puista). Valitettavasti päärynäpuu teki satoa vain yhden hedelmän verran... Näitä herkkuja tulee talven mittaan popsittua mm. maustamattoman jogurtin, puuron, täytekakkujen tai paahtoleipien lisukkeena. Vähän houkuttelisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä; se voisi maistua mainiolta jonkin syksyisen lihapadan kanssa tai ohuena kerroksena kääretortun välissä.

Makeat omenaherkut maistuvat ampiaisillekin!

Villasukkaurakan lisäksi tätä neulojaa odottaa myös piposavotta. Puro-pipoa ajattelin alunperin itselleni, mutta innostuksissani aloitin kaventamisen hieman liian aikaisin, joten piposta tuli minulle malliltaan liian matala mutta esikoisen päähän juuri sopiva. Puro-lanka on suloisen pehmeää ja tosi mukavaa neuloa. Olen kantanut sitä kotiin jo aika monta kerää, vaikka värisävyjen yhdistelmät herättävätkin vähän ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki noista väreistä ovat yksinään todella kauniita mutta ovatko yhdistelmät vähän turhan räväköitä? Toisaalta, kyllähän kaikenlainen värienergia on harmaina ja kylminä aamuina tarpeen.

Pipo Novita Puro (Kanervikko) -langasta, malli omasta päästä, 2 o 2 n, 90 silmukkaa, pyöröpuikko nro 5. Tähän meni aika tarkalleen yhden lankakerän verran eli n. 50 g.