Isänpäivä

Lapset valmistelivat isänpäivää herkkuineen ja pienine yllätyksineen pitkään ja hartaasti. Esikoinen ja toinen veljeksistä ompelivat neulat suihkien, kuopus ja toinen Veli Veijari puolestaan leikkailivat ja liimailivat kortteja. Käsityö- ja askartelutouhuissa saatiin kulumaan monta mukavaa hetkeä ja samalla harjoiteltiin tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Aarteet piilotettiin hyvissä ajoin salaiseen piilopaikkaan odottamaan isänpäivää.

Lapset osallistuivat innolla myös isänpäiväkakun leivontaan. Taikinan teimme yhteistyössä - jokainen sai vuorollaan mitata aineksia ja kipata niitä taikinakulhoon. Lopuksi kulho kaavittiin putipuhtaaksi suklaataikinasta.

Isänpäiväkakku

(taikinan ja kuorrutuksen ohje täältä;

välissä kermavaahtoa ja omenamarmeladia,

koristeltu Pihlajanmarja-karkeilla)

Isänpäivän päätteeksi ajateltiin jo vähän tonttujen asioita ja lapset kirjoittivat kirjeet joulupukille. Yön hämäryydessä tonttu kävi hakemassa kirjeet lipaston päältä, ja nyt ne jo taitavat olla matkalla Korvatunturille...

Lumen taikaa

Viime yönä talvi saapui kotinurkillemme ja tänään lunta on tullut lisää tasaista tahtia pitkin päivää. Vielä eilen punatulkku vihelteli tyypillisen marraskuisessa maisemassa, tänään tintit ja varpuset ovat saaneet pyrähdellä lumihiutaleiden keskellä.

Lapsia ei juuri tarvinnut maanitella hereille aamulla, riitti kun kehotti heitä avaamaan silmät ja katsomaan ulos ikkunasta. Koko konkkaronkka suuntasi kouluun ja päiväkotiin suut hymyssä ja silmät loistaen.

Minullakaan ei olisi mitään sitä vastaan että marraskuu olisi oikeasti ohi viikossa, mutta pahoin pelkään tämän valkoisen nautinnon jäävän vain parin päivän mittaiseksi.

Lumikani haluaa toivottaa kaikille blogiystäville mukavaa alkutalvea!

Valoa, iloa ja lämpöä

Muutamat kunnon yöunet ovat saaneet mieleni taas vähän valoisammaksi, ja sen kunniaksi päätinkin listata pieniä ilon aiheita kuluneelta viikolta.

1. Pyhäinpäivän aurinkoinen sää innosti koko perheen haravointi- ja muihin ulkopuuhiin

Haravointi on mukavaa ja tehokasta hyötyliikuntaa ja työn tulos on välittömästi näkyvissä. Lehtikasoista on myös uskomattoman paljon hupia lapsille!

Poikien pipot Novita Temposta, neulottu nro:n 5 pyöröpuikolla 84 s:lla (2 o, 1 n).

Laitoimme lintulaudat pihalle ja saimme heti pikku ystäviä vieraiksi. Orava herkutteli maahan pudonneilla pähkinöillä ja harakka teki kaikkensa saadakseen kokonaisen talipallon pois telineestä.

2. Söimme viikonloppuna joka aterialla lämmittävää, lihaisaa ruokaa:


- chilistä jauhelihakastiketta ja spagettia
- hirvipaistia (tämän syksyn vasaa)
- kalkkunarullaa
- poronkäristystä ja perunamuusia

(valitettavasti mitään näistä ei tullut kuvattua eikä reseptejä kirjoitettua ylös)

Aikuiset nauttivat myös lämmittäviä juomia. (Glögikaudenkin avasimme jo eilen illalla!)

3. Kynttilöitä on poltettu lähes päivittäin, ja ulkotuliakin on tullut sytyteltyä. Olen tällä hetkellä aivan ihastunut ruskeansävyisiin ja oransseihin kynttilöihin.

4. Olen ehtinyt harrastaa liikuntaa keskimääräistä enemmän:

- jumppaa
- kuntosalia
- sauvakävelyä
- tavallista reipasta kävelyä lounastunnilla (tähän sekä sauvakävelyyn yhdistyi myös sosiaalinen ulottuvuus eli rupattelua työkavereiden/naapureiden kanssa)
- ja sitä hyötyliikuntaa haravoinnin merkeissä



5. Kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli ihanaa työntää sormet saveen - ja siellä tuli tehtyä kaikenlaista jouluistakin...

(Selvennyksenä todettakoon, että kaikki kuvassa näkyvät työt eivät ole omia aikaansaannoksiani; osa kyllä.)

6. On ollut aikaa soittaa pianoakin. Bachia, Mozartia, Beethovenia. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kahlata läpi Debussyn Children's Cornerin kaksi ensimmäistä osaa (Doctor Gradus ad Parnassum ja Jimbo's Lullaby). Harjoiteltavaa riittää...

7. Kolmen päivän migreeni kestikin tällä kertaa vain 2,5 päivää!

Taistelua pimeyden voimia vastaan

Tämä koko viikko on ollut kyllä varsinaista pimeydessä, harmaudessa ja väsymyksessä tarpomista. Olen nukahtanut sohvalle joka ilta viimeistään klo 22 ja siirtynyt siitä pari tuntia myöhemmin sänkyyn jatkamaan unia. Aamuhämärissä haahuilen robottina aamutoimesta toiseen. Työpaikalla etenevät vain mekaanista suoritusta edellyttävät asiat, ja ajatukset harhautuvat suklaalevyn, punaviinipullon, kynttilöiden, villalankojen, talviunien ja muiden lämpöä ja lohtua tuovien asioiden pariin.

Viikon parhaita piristyksiä (suklaan, kynttilöiden jne. ohella...) ovat olleet tiistain herkullinen sushi-lounas ja kahvittelutuokio ystävän kanssa sekä eilen postissa tullut valonpilkahdus.



En ole koskaan oikein jaksanut innostua Halloweenista. Se on värimaailmaltaan ja asukoodiltaan minun makuuni ihan liian mauton, muovinen ja räikeä - tarkoituksella tietenkin. Koulut ja päiväkodit rummuttavat haamusanomaa täysillä: on Halloween-discoa, iltapäiväkerhon karkkinyyttäreitä, päiväkotiinkin saivat eskarilaiset pukeutua hurjaan asuun ja ottaa taskulampun mukaan. Voimaton huokaus ja ei kun hirviöenergiaa luomaan!




Discoilijaneidin Punaisen Paholaisen asu on kaupasta valmiina ostettu, hirviömeikit äidin käsialaa. Mustan Irvihammashirviön viitta on kierrätetty, Punanaamainen Kiukkuparoni sai hartioilleen pätkän jouluverhokangasta. Molempien naamarit askartelimme yhteistyössä eilen illalla, ja asukokonaisuuden täydentävät Tiimarista ostetut lihakirveet, joita heiluteltiin niin vimmalla että Iloinen Pieni Kurpitsa piti siirtää kuvasta vähän sivummalle turvaan.

Nyt viikonlopun kynnyksellä sää näyttäisi kirkastuvan ja mieliala sen mukana. Eilen illalla saimme discointoilijan kanssa ihailla upean kirkasta tähtitaivasta ja viikonloppuna voisi vaikka viritellä ulkotulia. Ei sentään ihan vielä jouluvaloja, vaikka kuulemma hätäisimmät ovat jo niitäkin ehtineet ottaa esille.

Maahisten metsä

Viime viikonloppuna toteutimme Ketun keittiön väen kanssa kesällä ideahautomoon asti päässen ajatuksen retkestä syksyiseen metsään. Varasimme mukaan helppoa, nopeaa ja lapsille maistuvaa evästä, pari termospullollista kahvia, muutamia aikuisten herkkuja ja ämpärit siltä varalta, että metsässä törmäisi suppilovahveroihin. Sienionni ei meitä kuitenkaan tällä kertaa suosinut vaan valitettavasti jouduimme palaamaan ämpärit tyhjinä grillipaikalle.

Mikään ei kyllä herätä ruokahalua yhtä hyvin kuin reipas kävely räntäsateen viilentämässä metsässä! Lapset nauttivat epätasaisessa, ryteikköisessä maastossa rymyämisestä ja luonnon tutkimisesta. Siellä täällä pilkotti maahisten koloja tai metsämörrien asumuksia, ja kaatuneiden puiden yli oli jännittävää kiipeillä ja hyppiä. Grillimakkarat, lämpimät lihapullat (tai no, haaleat; olin kotona lämmittänyt lihapullat ja pakannut folioon), rieskarullat ja muut eväsherkut katosivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön.

Jälkiruuaksi nautiskelimme puolukka-valkosuklaamuffinsseja, joiden ohje muotoutui googletuksen ja kahden eri ohjeen yhdistelmänä. Jauhopeukalo voi halutessaan paljastaa ohjeen yksityiskohdat - herkullisia olivat ja antoivat välittömästi ajatuksenruokaa myös muunlaisiin puolukkamuffinssikokeiluihin. Tumman suklaan ystävänä haluaisin tietysti kokeilla tumman suklaan ja puolukan yhdistämistä... tai puolukka-inkivääri-yhdistelmää... tai puolukka-saksanpähkinää...

Kuppi kuumaa

Löysin Arjen estetiikkaa -blogista mukavan mukihaasteen:

1. Miksi pidät juuri tästä mukista?
2. Mistä olet sen saanut / hankkinut?
3. Mitä siitä juot silloin, kun hetki lempimukin kanssa on parhaimmillaan ja onko mukihetkeen olemassa jokin erityisen hyvä paikka?

***** ***** ***** ***** *****

1. Tämän mukiparin värimaailma miellyttää kovasti silmääni (vaikken päälleni pukisi sen paremmin vaaleansinistä kuin liilanpinkkiäkään väriä). Mukeissa on kaunis kiilto ja niiden muotoilu on silmää miellyttävä sekä funktionaalinen: kuuma teevesi jäähtyy mukeissa tasaisesti. Muki on myös käytännöllisen iso, eli siihen mahtuu kunnon annos teetä ja sen kuumissa kyljissä on hyvä lämmitellä viluisia sormia.

2. Mukit ovat syntymäpäivälahja vuosien (tai pikemminkin kai jo vuosikymmenien...) takaisen ex-poikaystävän äidiltä. Hän oli ostanut ne muistaakseni Suomenlinnasta jostain pikku putiikista.

3. Näistä juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mieluusti Lapsang Souchongia, Earl Greytä tai vihreää teetä (ja ehdottomasti hunajan kera) sateisena syysiltana kynttilänvalossa oman kullan kainalossa.

Kuvaustilannetta varten varustin mukin annoksella Uskollinen ystävä -teetä, tällä kertaa ihan pussiteeversiona, vaikka yleensä suosin kyllä irtoteetä.

Tähtiä kuin Otavassa

Eskarilaiset olivat monta viikkoa harjoitelleet kohtauksia Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, ja vihdoin tänään me vanhemmat pääsimme aloittamaan aamun teatterinautinnolla. Jokaisella eskarilaisella oli tärkeä rooli joko näytelmän henkilönä, kuorolaisena tai lavastajana. Laulu kaikui komeasti, lavasteet vaihtuivat sukkelasti ja esitys onnistui kaikin puolin hienosti. Yleisöllä oli vuoroin nauru herkässä, vuoroin liikutuksen kyynel silmäkulmassa lasten suorituksia ihastellessa.

***** ***** ***** ***** *****

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoon erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja..." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku).

Sannin isä oli ikuistanut maiseman upeaksi lavasteeksi.

"Aapo: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku)

***** ***** ***** ***** *****

"...Sammuvat tähdet ja aurinko nousee
Idästä kiirien,
Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas
Kuherrus terrien,
Ja oksilla pisarat kastehen
Nyt kirkkaina helminä kiiltää..."

(katkelma Aleksis Kiven runosta Kanervakankaalla)