Äitinsä tytär

Kuopuksemme on kuluneen talven aikana hurahtanut vohvelikankaiden kirjontaan. Päiväkodissa tyttönen ja hänen puoli vuotta vanhempi paras kaverinsa ovat suorastaan kilpailleet tässä lajissa. Mahtaa olla melkoista neulojen suihkintaa :-) Ihanaa, että hoitajat jaksavat teettää lapsilla käsitöitä - ainakin meidän 4-vuotiaamme on jo tosi taitava ja sukkela neulankäyttäjä. Tämä kuvassa oleva liina valmistui tällä viikolla ja pääsee koristamaan jotain pikku pöydistämme. Ennestään liinoja taitaa olla jo kolme ja kirjanmerkkejäkin pari :-)

En kyllä itse noin pienenä vielä vohvelikangastöitä tehnyt! Ensimmäinen työ taisi olla jumppapussi koulussa ensimmäisellä luokalla. Luokkakaverin kanssa istuttiin auringonpaisteessa ulkona ja tuskailtiin, kun langat menivät koko ajan solmuun hikisissä käsissämme. Koululaisena ja vielä opiskelijanakin olin innokas ristipistojen tekijä, mutta eipä ole tullut tartuttua niihin pitkään aikaan. Kaapissa on useampikin keskeneräinen tai aloittamaton työ... Mahtavatkohan periytyä jälkeläisille? :-)

Aurinkoinen maaliskuun paketti SNY:ltä

Maaliskuu on ollut todellinen tautikuu suurperheessämme. Korvatulehdusta, poskiontelotulehdusta, alkavaa keuhkoputkentulehdusta, kuumetta, kovaa yskää, jatkuvaa aivastelua ja pärskimistä. Jokainen perheenjäsenemme on ollut kipeänä vähintään kertaalleen tässä viimeksi kuluneiden viikkojen aikana. Tällä hetkellä kaipaan kesää ja kärpäsiä ehkä enemmän kuin koskaan!

Sairasteluväsymystä piristämään saapui onneksi Salaisen neuleystävän maaliskuun paketti täynnä auringon valoa. Kaksi kullankeltaisena hohtelevaa lankakerää (joista ylellisen pehmeä Tofutsies pääsi jo sukkapuikoille; Schoppel Wolle Admiral Ombré, väri Banana Joe, odottaa vielä vuoroaan). Tummaa suklaata oli kaksi levyä (Victorian sekä Brunberg, kumpaakaan en ole aiemmin maistanut; Victorian oli matkaeväänä viikonloppureissullani Tampereella ja on HYVÄÄ!). Ihastuttavan hauska Maisa & Kaarina -aiheinen käsilaukkukoukku (kyllä vaan SNY taidat olla jonkinsorttinen ajatustenlukija! ... olen nimittäin jossain määrin käsilaukkufriikki...) Ja lisäksi vielä ihanan aurinkoinen kukkakortti.

Kiitos paljon Salainen neuleystäväni - pakettisi piristi tosi paljon ja toi kevään ainakin ajatuksissa monta päivää lähemmäksi!

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa

Selkäongelmat tuntuvat vaihteeksi helpottaneen, mutta kovin pitkiä aikoja en ole uskaltanut paikallani istuskella. Pieniä töitä on ollut tekeillä useampikin ja olen niitä vähän kerrassaan saatellut eteenpäin: pipo äidilleni vihreistä 7 veljestä -langoista on melkein valmis, kaulahuivi kuopukselle (alunperin joululahjaksi ajateltu... kröhöm) vaatisi ehkä pari tuntia tiivistä neulomista, ja eilen sain valmiiksi huopatossut Käspaikan ohjeella.

Huopatossut Novita Huopanen -langasta, koko n. 4-v.

Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty lankana Fritidsgarnia ja koon 5-5 1/2 puikkoja, mutta lankavarastoistani löytyi Huopasta niin paljon että halusin käyttää sitä. Puikkokokona oli 8. Kaikki perheenjäsenet ovat tilanneet itselleen huopatossut (olemme innostuneet lumihangessa vilvoittelusta saunomisen yhteydessä), joten ajattelin ottaa varman päälle ja aloittaa keskimmäisestä (10-12-vuotiaan) koosta, kun ei ollut ihan varmaa että miten ohje ja Huopanen-lanka toimivat yhdessä. 56 silmukalla syntyi pituudeltaan (varpaista kantapäähän) 28-senttinen ja korkeudeltaan 24-senttinen kappale. Huovutuksen jäkeen mitat olivat kutistuneet 28 cm -> 18 cm ja 24 cm -> 12 cm, eli näistä tuli tossut 4,5-vuotiaalle kuopukselle :-) Neiti suunnitteli itse kukkakoristeet (pinkkiä Nallea, keltaista Tallinnasta ostettua sukkalankaa ja vihreää 7 veljestä). Kovin ovat mieluiset tossukat; päiväkotiin en niitä kuitenkaan antanut mukaan...