Ketjut – vitjat

Tällaisilla muistisäännöillä pänttäsin venäjän verbitaivutusta joskus vuosikymmeniä sitten. Yhtäkään verbiä en enää taitaisi osata taivuttaa ja muutenkin venäjästä on jäänyt mieleen vain joitakin käyttökelvottomia lausahduksia tyyliin ”viime vuonna rakensimme koulua kolhoosille” tai ”neuvostotuotantoa laatumerkin kera”.

Laatumerkin voisi kyllä empimättä lätkäistä näihin viikonlopun hopeaketju-urakan (venäjästä lainattu tuokin sana) tuotoksiin. Liikkeelle lähdettiin viidestä metristä millinvahvuista hopealankaa, joka väännettiin ruuvipenkissä spiraalille pitkän neulepuikon (!) ympärille. Milliselle langalle käytettiin puikkoa nro 3,5, paksummille langoille vastaavasti paksumpia puikkoja. Valmis spiraali irrotettiin puikosta ja sahattiin kaarisahalla toista samankokoista, kärjestä halkaistua (!!) neulepuikkoa apuna käyttäen erillisiksi pyöreiksi lenkeiksi. Tämä työvaihe oli hidas, työläs, keskittymistä vaativa ja sormenpäitä kuluttava. Sahanterä katkesi aika monta kertaa mutta pinna onneksi venyi. Enkä onneksi onnistunut saamaan terää sormeeni – kuulemma näinkin on jollekin joskus käynyt. Ne, jotka ovat syöneet leikkaamaani leipää, tietävät etten todellakaan ole syntynyt saha kädessä… sahaamiseen kului aikaa varmasti kolmatta tuntia. Tuloksena oli keko pikkuruisia lenkkejä, joita sitten kaksia pihtejä apuna käyttäen naksauteltiin kiinni toisiinsa. Itse taivuttelin ketjuja vasta aivan ensimmäistä kertaa, joten pitäydyin perusmalleissa, mutta edistyneemmät saivat parissa päivässä loihdittua ties minkälaista Piinaa ja Tuskaa kaulansa tai ranteidensa ympärille.
















Ylinnä: Muinaisketju
Keskellä: Kuningasketju
Alhaalla: Korvakorut muinaisketjusta (vas.) ja kuningasketjusta (oik.)