Olen sisämaan kasvatti ja tottunut katselemaan järvimaisemaa, joka vuodenajasta riippumatta pysyttelee keskimäärin melko rauhallisena. Nuoruus- ja opiskeluvuodet pääkaupunkiseudulla tutustuttivat minut merenrantaan, ja meistä tulikin hyvänpäiväntuttuja muttei mitään sydänystäviä, vaikka kyllähän esimerkiksi Suomenlinnan kallioilta on upeaa ihailla meren kimallusta aurinkoisena heinäkuun päivänä.
Joki on minulle näistä kolmesta vesielementistä tuorein tuttavuus. Olihan lapsuudenkotini läheisyydessä kyllä parikin puroa, joiden rantakivikossa lapsukaisten oli mukava kastella lenkkareitaan ja joiden jään kestävyyttä piti talvisin testailla, mutta Ihan Oikeaan Jokeen pääsin lähemmin tutustumaan vasta muutama vuosi sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Joki eri olomuodoissaan tarjoaa loputtomasti ihmeteltävää erityisesti lapsille. Nyt olemme päässeet hämmästelemään naapurien pelloille tulvivaa jokea ja lintujen kevätmuuttoa. Vedenmäärä lisääntyy päivä päivältä ihan silmissä, kunnes sitten kesähelteillä joki vetäytyy pieneksi lirinäksi laakson pohjalle palatakseen sieltä taas syyssateiden myötä täyteen kuohuunsa. Viime talven se sai levätä rauhassa jääkannen alla ja vahvistua kevättä varten, mutta monena talvena ovat lapset päässeet tammi-helmikuussakin heittelemään kiviä sulana virtaavaan veteen.
Eilen oli palmusunnuntai, ja ensimmäistä kertaa meidänkin lapsemme innostuivat lähtemään virpomisreissulle. Kuvassa poseeraavat Kissaprinssi, Noita Nokinenä ja Vahva Velho! Ompelukonetta en tällä kertaa jaksanut kaivaa esille, joten asusteet valmistuivat suit sait sukkelaan kuumaliimapistoolia apuna käyttäen. Kissan korvat sekä noidan ja velhon hatut on tehty mustasta lakanakankaasta ja vahvistettu paksulla paperilla. Velhon viitta on paksua puuvillakangasta, johon kirjoin koristeeksi tähtikuvioita Novita Silver -langalla. Kissan häntä ei vilahtanut mukaan tähän kuvaan, mutta se syntyi kuparilangasta sekä 7 veljestä (musta)- ja Nalle (harmaa) -langoista ketjusilmukoilla, pylväillä ja kiinteillä silmukoilla virkkaamalla. Kuparilanka oli juuri sopiva vahvike, jotta häntää sai muotoiltua vähän taipuisammaksi eikä se vain lötköttänyt suoraan alaspäin.
Ahkera äiti ja söpöt lapset!
VastaaPoistaMeillä ei ole Poika vielä innostunut lähtemään virpomisreissulle. Eilen virpoi ahkerasti seinää, mutta kun siltä ei sanut suklaamunia niin päätti siirtyä äitiin. Naapurintäti kävi kylässä virvottavana ja se onnistui äidin selän takaa. Sen kerran, kun olemme olleet Palmusunnuntaina liikenteessä oli Pojalla valkoiset sukkahousut pupunkorvina. Ehkä ensi vuonna sitten.
Heh, sukkahousukorvat kuulostavat hauskoilta!
VastaaPoistaMeillä kävi niin että poikaset ensin vähän vastustivat ajatusta naamiaisasuista (nähdessään Hullujen Päivien paperikassista askarrellut hattuprototyypit), mutta kiristys tyyliin "Virpomispalkkaa ei tule jos ei ole pukeutunut rooliasuun" auttoi kummasti :-D Kissalle sain piirrettyä viikset kajalilla ja nenänpään huulipunalla mutta Velho kieltäytyi kaikenlaisista meikkiehdotuksista :-)