Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)