Tarinointia käsitöistä, askartelusta, herkuttelusta, kirjoista ja muusta mukavasta.
14.10.2011
Kissapäiviä
Viime tiistaina kuulin naapuriltamme, että kotitiellämme ja pihoillamme on hiiviskellyt tuntematon musta kissa. Kissa on ollut kovasti sen oloinen, että se olisi ollut jo jonkin aikaa karkuteillä - nälkäinen, väsynyt ja pyrkinyt sisälle keinolla millä hyvänsä. Tiistai-iltana myöhään palasimme mieheni kanssa Ian Andersonin keikalta, ja eiköhän musta kissa tassutellut auton valokeilassa suoraan pihallemme. Se pääsi livahtamaan tuulikaappiin ja vain vaivoin saimme sen häädettyä ulos kylmään ja pimeään yöhön...
... Aamulla selvisi, että kaunis kulkuri oli viettänyt yön terassillamme pehmustetussa terassituolissa. Siellä se nukkui pienellä kerällä aamulla, kun raotimme sälekaihtimia. Mies vei sille aamiaiseksi kupillisen kermaa (jälkeenpäin kuulin, että maitoa ja kermaa ei kissoille saisi antaa, eikä kuulemma raakaa kalaakaan...). Minulla oli iltapäivästä edessä lähtö työmatkalle, joten olin päivän etätöissä kotona ja yritin samanaikaisesti selvitellä kissan omistajaa. Soitin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselin, oliko heillä tietoja kadonneesta mustasta kissasta. Sainkin erään paikkakunnallamme asuvan naisen yhteystiedot, ja pari tuntia myöhemmin nainen tuli katsomaan vierastamme. Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ollut heidän kissansa.
Sovimme naapurin kanssa, että vuorotteleme kissan hoitajina ja yritämme vielä selvitellä sen omistajaa. Huomenna on tulossa perhe Porista asti katsomaan kissaa... Toivottavasti kissan oikea koti löytyisi - muuten voi olla edessä kissanhoitotarvikkeiden hankinta. Tai no...mies oli kyllä työmatkani aikana hankkinut jo hiekkalaatikon :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostaa samanlaiselta tapaukselta kuin meidän Miisu. Sekin vain päätti asettua taloksi; yritimme selvitellä omistajaa, jota ei koskaan löytynyt - ja sitten meillä olikin jo 7 kissaa, kun Miisu pyöräytti 6 ihanaa raitapaitaa verannalle. Meidän Nekku on Miisun pentu, muut saivat hyvät kodit muualta. Miisu oli kanssamme 1,5 vuotta, ennen kuin sitä joku ääliö ampui ja se jouduttiin laskemaan autuaammille metsästysmaille, mutta sydämmissämme aina! Ihana kissa, joka oli joltain lähtenyt tai jäänyt, ja joka otti meidät niin omakseen. Miisu oli myös musta:)
VastaaPoistaJa ihan ku meidän Lakeri alias Laku. Laku oli kolli, mutta kun Kismet ilmestyi jostain kuvioihin, niin 1+1 = 8 (Missukka ja Sanzo mukaan luettuina, olivat leikattuja kolleja molemmat).
PoistaJa ihan ku meidän Lakeri alias Laku. Laku oli kolli, mutta kun Kismet ilmestyi jostain kuvioihin, niin 1+1 = 8 (Missukka ja Sanzo mukaan luettuina, olivat leikattuja kolleja molemmat).
PoistaIhanaa, että vielä löytyy helläsydämisiä ihmisiä, jotka huolehtivat näistä omistajistaan eksyneistä kisumiiruista.
VastaaPoistaMeidän kisulaisista kolme on Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksen kautta meille kotiutuneita. Ja kesällä 2010 meillä oli yhdistyksen kisulaisia 'vierihoidossa' hyvä joukkio.