Kovan onnen sukat

Nämä sukat tulivat puolivalmiiksi viime talvena. Ei niistä jäänyt puuttumaan muuta kuin lankojen päättely, mutta sehän nyt tunnetusti on niitä puuhia joihin ei vaan tule ryhdyttyä... olipa siis jäänyt tämäkin homma vähäksi aikaa roikkumaan. No, viime viikonloppuna kaivoin sukat esille ja päätin, että nyt päätellään että sukat pääsevät pian käyttöön - illat alkavat jo ihmeesti viilentyä ja palelevat varpaani eivät enää pitkään tule toimeen ilman villasukkien kotoisaa lämpöä. Päättelyhommaan ryhtyessäni totesin kauhukseni, että toisen sukan varsi oli noin sentin verran pitempi kuin toisen! No ei hätää, ryhdyin urheasti purkamaan sukanvartta. Ei auttanut muu kuin purkamisen jälkeen virkata yläreunaan kerros kiinteitä silmukoita, ja eivät nuo sukanvarret nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi poikkea ulkonäöltään toisistaan. Hyvin olisivat menetelleet koti- tai saapassukkina. Mutta kun kävi niin että virkatusta reunuksesta tuli hieman liian tiukka, eikä sukka mitenkään mahtunut paksun pohkeeni ympärille!!

Rupesin jo visioimaan sukkien uusiokäyttöä vaikka keppiheppapuuhiin (ollut to do -listalla siitä asti kun näin nämä ihastuttavat hirnujat). Mutta sittenpä kävikin niin, että esikoinen, jonka jalkaterä on vaivihkaa venynyt samoihin mittoihin kuin omani mutta jonka sääri on vielä aavistuksen sutjakampi, poimi sukat sohvalta jalkoihinsa. Hyvä niin, ja sitäpaitsi väriyhdistelmäkin sopii hänelle paljon paremmin kuin minulle. Taitaa Sukkasato 2010 sukkaurakointeineen osua juuri sopivaan ajankohtaan!

(Sukat on tehty ihan perusohjeella, varren joustin 2 o 2 n.)