Pääsiäisherkkuja

Pääsiäinen - kuten joulukin - on hyvän ruuan ja herkuttelun juhlaa. Toisin kuin jouluruokien tapauksessa, pääsiäispyhille meille ei ole vakiintunut mitään tiettyjä reseptejä, jotka pitäisi aina kaivaa esille. Usein pitkänperjantain päivällisruoka on ollut kalaa ja jompana kumpana pääsiäispäivänä syödään lammasta jossain muodossa. Tänä vuonna äitini oli meillä kyläilemässä perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun ja hoiti ison osan kokkauksista.

Pitkänperjantain iltana söimme uunikuhaa ja perunamuussia. Kuhan mausteeksi laitoimme sitruunapippuria, yrteillä maustettua ranskankermaa, Kolmen juuston ruokakermaa, silputtuja sipulinvarsia ja tuoretta tilliä (kypsennyksen jälkeen). Pilkoimme fileet annospaloiksi ja palaset olivat uunissa n.175 asteessa vajaan puoli tuntia. Fileitä oli neljä ja niistä riitti vielä lauantain lounaaksikin osalle porukasta.

Lauantai-iltana herkuttelimme lasten mieliksi makaronilaatikolla, jota oli kevennetty kesäkurpitsaraasteella. Kaikki meni :-)

Sunnuntain lounas oli brunssityyppinen: keitettyjä kananmunia (sen jälkeen kun  ne oli ensin maalattu), kylmäsavukirjolohta, oliiveja, tuoreita vihanneksia, fetatahnalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä pasteijoita. Päivällisellä söimme pekoniin käärittyjä karitsan sisäfileitä valkosipuliperunoiden kera. Perheen lihamestari hoiti kokkauksen, joten en ihan tarkkaan muista reseptin yksityiskohtia. Fileet olivat marinadissa muutaman tunnin, pekoni mehevöitti lihaa vielä entisestään - eikä muruakaan jäänyt tähteeksi.

Ketun keittiön väki tuli meille vierailulle pääsiäismaanantaina. Vietimme jälleen kerran mukavan päivän kokkaillen, ulkoillen, saunoen ja seurustellen (miesväki keskusteli lentokoneiden pienoismalleista, naiset mm. virkkausohjeiden mystisyydestä...). Lounaaksi valmistui porkkanasosekeittoa tätä ohjetta mukaillen (lisäsimme mm. kukkakaalia ja punaisia linssejä). Keiton lisukkeeksi leivoin Myllärin ruisleipäaineksista pieniä ruisleipiä, joihin pääsin testaamaan äidiltä saamaani ruisleivän juurta. Otin juuren pakastimesta sulamaan hyvissä ajoin edellisenä päivänä, liotin sen illalla n. 5 dl:aan kädenlämpöistä vettä ja sekoitin veteen n. 5 dl jauhoja. Taikinan alku sai levätä liinalla peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan aamuun asti, jolloin lämmitin lopun nesteen, murustelin hiivan nesteeseen, kaadoin hiivaliuoksen taikinan sekaan ja mittasin loput jauhot taikinaan. Taikinan sai mainiosti sekaisin puuhaarukalla, alustamista ei tarvita. Näiden vaiheiden jälkeen jatkoin pakkauksen ohjeen mukaan. Leivistä tuli todella hyviä, vaikka ensimmäinen erä olikin uunissa aavistuksen liian pitkään (aina välillä unohdan, että uunimme on aika ärhäkkä). Kuori oli rapea kuin oikeassa limpussa konsanaan ja sisus ihanan pehmeää. Nam!

Päivällisruuaksi teimme maalaissalaattia talon tapaan, lohkoperunoita ja paistettua hirvenmaksaa hunaja-salvia-sipuleiden kera (lapsille oli jauhelihapihvejä). Salaatissa oli sitä-sun-tätä: kiinankaalia, suippopaprikaa, silputtuja sipulinvarsia, kurkkua, hunajamelonia, paahdettuja pinjansiemeniä, rapeaksi paistettua pekonia ja keitettyä kananmunaa. Maksaa emme ole vuosikausiin laittaneet, mutta pitäisi kyllä rohkaistua useammikin - tämänkertainen kokeilu ainakin onnistui täydellisen hyvin! Pippurinen kastike sopi miedosti maustetun maksan seuraksi kerrassaan erinomaisesti.

Ähkyn viimeisteli Ketturouva jälkiruuaksi leipoma suussasulavan ihana sitruunapiirakka.