Hyvästi vanha vuosi!

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, koska tähän ikään mennessä olen jo todennut, ettei niitä kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta kuitenkaan tule pidettyä. En siis lupaa päivittää tätä blogia sen useammin kuin viime vuonnakaan, ja sisältökin pysynee jotakuinkin samansuuntaisena johtuen käsityö-, askartelu- ja herkkuharrastukseni satunnaisuudesta. Arki kaikkine kiireineen tulee jatkumaan entisenlaisena ja oma aika pysynee edelleen niukkana resurssina.

Uusi vuosi on kuitenkin mukava aloittaa Tanjalta lahjaksi saamani Anu Harkin Ratula - Unelmien leikekirja -opuksen parissa. Kerrassaan ihana kirja satunnaisen puuhastelijan tarpeisiin! Kiitos ystäväni tästä upeasta lahjasta.

Viimeisetkin joululahjat on vihdoin toimitettu oikeisiin osoitteisiin joten nyt voin paljastaa, että tämän postauksen kuvitus on vuoden 2009 lahjatuotantoa sukulaisille ja ystäville kansalaisopiston keramiikka- ja saippuakursseilta.

Hyvää ja Touhukasta Uutta Vuotta 2010 kaikille blogissani vieraileville!

Hyvää Joulua!

Sieltä se joulu taas ilmaantui kuin yllättäen kaiken arkitohinan keskelle. Nyt on aika rauhoittua nauttimaan kuusen tuoksusta, kynttilöiden valosta, jouluherkuista ja lasten jouluriemusta. Kaikki tärkeimmät joulupuuhat on hoidettu melko vähäisellä stressillä, vähemmän tärkeät tehty vasemmalla kädellä tai jätetty tekemättä kokonaan. Ensi vuonna sitten uusi ryhdistäytyminen... ehkä :-)

Tanjan perheessä on tehty upeita muunnelmia piparitaloteemasta. Meillä ollaan vuodesta toiseen ihan perinnelinjalla - piparitalon pihalle pitää aina saada ukko, akka, kissa, nalle, pupu kurkkaamaan pensaan takaa, ruusuportti, kuusiaita sekä neljä pientä porsasta karsinaan. Tänä vuonna rakensin piparitalon myös korkkisavesta kansalaisopiston keramiikkakurssilla, ja kolmanteen piparitaloaiheiseen kuvaan pääsi pari vuotta sitten valmistunut huovutettu piparitalo (lankana Novita Huopanen, ohje muistaakseni Novita Talvi 2006 (tai 2007) -lehdestä).

Kissaemo vetäytyy joulun viettoon ja toivottaa kaikille tätä blogia seuraaville rauhallista, lumista ja tunnelmallista joulun aikaa!

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän perinteisiimme on jo monena vuonna kuulunut piparkakkujen leivonta. Ne ainoat oikeanmakuiset joulupiparit valmistuvat sillä ohjeella, mitä äitinikin on vuosikymmenet käyttänyt. Myös jälkeläiset olen perehdyttänyt tämän hieman hankalasti käsiteltävän mutta takuumureita pipareita tuottavan ohjeen salaisuuksiin.

Paraisten piparkakut

250 g voita

200 g sokeria

100 g siirappia

1 rkl kanelia

3/4 tl inkivääriä

1/2 tl neilikkaa

1 muna

450 g vehnäjauhoa

1/2 rkl soodaa

1. Kiehauta siirappi ja mausteet kattilassa ja jätä jäähtymään.
2. Pilko pehmeä voi pieniksi palasiksi. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan kananmuna koko ajan vatkaten.
3. Sekoita siirappi-mausteseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita taikina hyvin.
4. Sekoita sooda pieneen jauhomäärään ja lisää jauho-soodaseos taikinaan. Lisää seuraavaksi loput jauhot pieninä annoksina ja sekoita tasaiseksi.

Taikina saa seistä jääkaapissa useita tunteja ennen leipomista, mielellään vaikka seuraavaan päivään. Ota taikina hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Kun leivot, ota kerralla vain pieni palanen taikinaa kaulittavaksi. Jauhota pöytä ja kaulin hyvin (ei kuitenkaan liikaa ettei taikina tule liian jauhoiseksi ja siten murenevaksi). Ole kärsivällinen, lopputulos palkitsee kyllä! :-)

Leivo taikinasta ohuen ohuita piparkakkuja. Paista 180-200 asteessa 5-10 minuuttia.

Korttipeliä

Joulukorttin askartelu on yksi suosikkipuuhistani ennen joulua. Iloitsen kovasti siitä, että lapsetkin ovat mieltyneet askartelupuuhiin, ja nyt heistä alkaa olla jo ihan oikeasti apuakin! Olin varannut tarpeita 60 korttia varten mutta jo askartelujen alkuvaiheessa totesin, että eihän se riitä alkuunkaan... Lapsilla alkaa olla jo kavereita ynnä muita kontakteja sen verran että korttilistan pituus on hyvinkin kaksinkertaistunut!

Kirja(l)lista

Marraskuun alussa Liivia listasi kymmenen kirjaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet häneen. Aihe on pyörinyt ajatuksissani siitä lähtien ja odottanut muotoutumista omaksi kirjalistakseni. Todella vaikeaa yrittää päättää, mitkä kirjat pääsisivät Top 10:een, niinpä päädyinkin tekemään listan niistä kirjoista, joiden pariin olen tavalla tai toisella palannut vuosien varrella. Kirjat ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä, missä olen niihin aikanaan tutustunut. Tämänkään listan laatiminen ei ollut ihan yksinkertaista... maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Luettuja ja lukemattomia. (Pitäisikin varmaan listata myös ne kirjat, jotka pitäisi/haluaisi lukea...)

1. Tuhannen ja yhden yön tarinat (lainasin upeasti kuvitetun version lapsena joka kesä lomalukemiseksi)

2. C.S. Lewis: Narnia-sarja (ihanaa seurata nyt, miten esikoinen uppoutuu tarinan lumoon)

3. L.M. Montgomery: Anna-sarja (must-lukemistoa runotytöille ja romantikoille)

4. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia (jokaisella lukukierroksella (ja elokuvien katselukierroksella) tarinasta löytyy uusia vivahteita)

5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia (pitäisi saada pakolliseksi koulujen historianopetukseen)

6. John Steinbeck: Ystävyyden talo (tämän luettuani ahmin samantien kaikki muutkin Steinbeckit)

7. Agatha Christie: koko tuotanto (enkä ikinä arvannut yhtäkään murhaajaa!)

8. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (seikkailun- ja romantiikannälkään)

9. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (samaan aikaan kammottava ja toivoa antava lukukokemus)

10. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (todellisuuden ja kuvitelmien sekoittuminen kiehtoo suunnattomasti. Täältäkö on peräisin myös viehtymykseni latinorytmeihin?)

*****
Pika-analyysi ylläolevasta:

Nykyisin luen etupäässä suomalaista nykykirjallisuutta. Sen edustajista yksikään ei kuitenkaan ole listallani. Jos pitäisi joku mainita, niin se olisi kaiketi Anja Kauranen (Snellman), jonka tuotannon olen lukenut lähestulkoon kokonaan, Sonja O:n useampaankin kertaan. Hänen kirjansa eivät kuitenkaan jää muhimaan ajatuksiin samalla tavalla kuin monet muut.

Listalla on huomattavan paljon satua, fantasiaa ynnä muuta ei-realistista kirjallisuutta. Eskapismiako? Tarinoiden hämärään taikamaailmaan on ihana paeta kuraista arkea.

Historiaa löytyy runsaasti, varmaan samasta syystä kuin satuakin.

Listalla olevista neljään ensimmäiseen olen tutustunut ala-asteella, kolmeen keskimmäiseen yläasteella ja kolmeen viimeiseen lukiossa. Enkö ole aikuisiällä törmännyt yhteenkään kirjaan, joka olisi vaikuttanut minuun enemmän tai yhtä paljon kuin nämä luettelossa olevat? No onhan se tietysti selvää ettei elämän ruuhkavuosissa jaksa panostaa kirjallisuuden laatuun ihan täysillä. Mutta silti... Vai kertooko tämä vain siitä, että nuoruudenkokemukset ja -elämykset oikeasti määrittävät ajatteluamme pitkälle aikuisuuteen...?

Puuhailua lasten kanssa

Lapsemme ovat pienen ikänsä olleet innokkaita piirtäjiä ja maalaajia. Erityisesti veljeksistä 14 minuuttia kaksosveljeään nuorempi on herättänyt ihailua tällä saralla. Piirustuspaperia ja -tarvikkeita kuluu hurjaa tahtia; etenkin väriliitujen tasaisen vahva jälki miellyttää kovasti Tulisieluisen Taiteilijan luonnetta. Ohessa kuitenkin vaihteeksi näyte puuvärien käsittelystä ja yksityiskohtien tarkkuudesta:

Aika hyvä moottoripyörä 6-vuotian piirtämäksi!

Isosisko on pienestä pitäen ollut innostunut ja taitava askartelija. Pikkusisko sai vähän aikaa sitten lahjaksi tällaisen yksinkertaisen mutta kauniin kruunun:

Toinen veljeksistä on hämmästyttänyt minua syksyn aikana useampaan kertaan tarkalla ja taitavalla neulankäytöllään. Päiväkodissa ja kotona on syntynyt kirjontatöitä vohvelikankaalle, ja Kärsimätön Kiukkupussi malttaa ihmeen hyvin rauhoittua keskittymistä vaativien töiden pariin. Pari viikkoa sitten innostuimme kudontaharjoituksista Jane Bullin Jokasään puuhakirjan ohjeiden innoittamina.

Periaatteessa kudontalankojen pitäisi punoutua loimilankojen yli ja ali "joka toinen yli, joka toinen ali" -periaatteella, mutta ei se niin nokonuukaa ole. Hyvin työ pysyy kasassa vaikka välillä tulisikin vähän oikaistua... Valmiista työstä voi tehdä vaikka maton nukkekotiin, pienen pussukan tai neulatyynyn:

Vasemmalla oma tekeleeni, oikealla oppipojan lahja kummitädilleen.

Ruususen neuletakki

Pikku neitosen palmikkoneuletakin osat valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Koska talvipakkaset ovat sitkeästi pysytelleet poissa, en mitenkään kiirehtinyt osien yhdistelemisen suhteen (seli seli...), mutta viime viikonloppuna vihdoin sain pujoteltua langanpäät piiloon ja ommeltua vetoketjun. Villatakista tuli kyllä mielestäni aika suloinen! Ohje on muokattu Novita Muksu -lehden palmikkohupparin ohjeesta. Jätin hupun pois, koska se on aika epäkäytännöllinen talvihaalarin tai -takin alla, ja kaula-aukkoon virkkasin muutaman kierroksen kiinteitä silmukoita, jotta takki istuisi napakammin hoikkeliinikeijukaisellemme.

Pikkutytön palmikkoneulehuppari 7 veljestä -langasta (ohje Novita Muksu 2008 -lehdestä). Puikot nro 4, koko n. 86-senttisen.

Isänpäivä

Lapset valmistelivat isänpäivää herkkuineen ja pienine yllätyksineen pitkään ja hartaasti. Esikoinen ja toinen veljeksistä ompelivat neulat suihkien, kuopus ja toinen Veli Veijari puolestaan leikkailivat ja liimailivat kortteja. Käsityö- ja askartelutouhuissa saatiin kulumaan monta mukavaa hetkeä ja samalla harjoiteltiin tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Aarteet piilotettiin hyvissä ajoin salaiseen piilopaikkaan odottamaan isänpäivää.

Lapset osallistuivat innolla myös isänpäiväkakun leivontaan. Taikinan teimme yhteistyössä - jokainen sai vuorollaan mitata aineksia ja kipata niitä taikinakulhoon. Lopuksi kulho kaavittiin putipuhtaaksi suklaataikinasta.

Isänpäiväkakku

(taikinan ja kuorrutuksen ohje täältä;

välissä kermavaahtoa ja omenamarmeladia,

koristeltu Pihlajanmarja-karkeilla)

Isänpäivän päätteeksi ajateltiin jo vähän tonttujen asioita ja lapset kirjoittivat kirjeet joulupukille. Yön hämäryydessä tonttu kävi hakemassa kirjeet lipaston päältä, ja nyt ne jo taitavat olla matkalla Korvatunturille...

Lumen taikaa

Viime yönä talvi saapui kotinurkillemme ja tänään lunta on tullut lisää tasaista tahtia pitkin päivää. Vielä eilen punatulkku vihelteli tyypillisen marraskuisessa maisemassa, tänään tintit ja varpuset ovat saaneet pyrähdellä lumihiutaleiden keskellä.

Lapsia ei juuri tarvinnut maanitella hereille aamulla, riitti kun kehotti heitä avaamaan silmät ja katsomaan ulos ikkunasta. Koko konkkaronkka suuntasi kouluun ja päiväkotiin suut hymyssä ja silmät loistaen.

Minullakaan ei olisi mitään sitä vastaan että marraskuu olisi oikeasti ohi viikossa, mutta pahoin pelkään tämän valkoisen nautinnon jäävän vain parin päivän mittaiseksi.

Lumikani haluaa toivottaa kaikille blogiystäville mukavaa alkutalvea!

Valoa, iloa ja lämpöä

Muutamat kunnon yöunet ovat saaneet mieleni taas vähän valoisammaksi, ja sen kunniaksi päätinkin listata pieniä ilon aiheita kuluneelta viikolta.

1. Pyhäinpäivän aurinkoinen sää innosti koko perheen haravointi- ja muihin ulkopuuhiin

Haravointi on mukavaa ja tehokasta hyötyliikuntaa ja työn tulos on välittömästi näkyvissä. Lehtikasoista on myös uskomattoman paljon hupia lapsille!

Poikien pipot Novita Temposta, neulottu nro:n 5 pyöröpuikolla 84 s:lla (2 o, 1 n).

Laitoimme lintulaudat pihalle ja saimme heti pikku ystäviä vieraiksi. Orava herkutteli maahan pudonneilla pähkinöillä ja harakka teki kaikkensa saadakseen kokonaisen talipallon pois telineestä.

2. Söimme viikonloppuna joka aterialla lämmittävää, lihaisaa ruokaa:


- chilistä jauhelihakastiketta ja spagettia
- hirvipaistia (tämän syksyn vasaa)
- kalkkunarullaa
- poronkäristystä ja perunamuusia

(valitettavasti mitään näistä ei tullut kuvattua eikä reseptejä kirjoitettua ylös)

Aikuiset nauttivat myös lämmittäviä juomia. (Glögikaudenkin avasimme jo eilen illalla!)

3. Kynttilöitä on poltettu lähes päivittäin, ja ulkotuliakin on tullut sytyteltyä. Olen tällä hetkellä aivan ihastunut ruskeansävyisiin ja oransseihin kynttilöihin.

4. Olen ehtinyt harrastaa liikuntaa keskimääräistä enemmän:

- jumppaa
- kuntosalia
- sauvakävelyä
- tavallista reipasta kävelyä lounastunnilla (tähän sekä sauvakävelyyn yhdistyi myös sosiaalinen ulottuvuus eli rupattelua työkavereiden/naapureiden kanssa)
- ja sitä hyötyliikuntaa haravoinnin merkeissä



5. Kansalaisopiston keramiikkakurssilla oli ihanaa työntää sormet saveen - ja siellä tuli tehtyä kaikenlaista jouluistakin...

(Selvennyksenä todettakoon, että kaikki kuvassa näkyvät työt eivät ole omia aikaansaannoksiani; osa kyllä.)

6. On ollut aikaa soittaa pianoakin. Bachia, Mozartia, Beethovenia. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kahlata läpi Debussyn Children's Cornerin kaksi ensimmäistä osaa (Doctor Gradus ad Parnassum ja Jimbo's Lullaby). Harjoiteltavaa riittää...

7. Kolmen päivän migreeni kestikin tällä kertaa vain 2,5 päivää!

Taistelua pimeyden voimia vastaan

Tämä koko viikko on ollut kyllä varsinaista pimeydessä, harmaudessa ja väsymyksessä tarpomista. Olen nukahtanut sohvalle joka ilta viimeistään klo 22 ja siirtynyt siitä pari tuntia myöhemmin sänkyyn jatkamaan unia. Aamuhämärissä haahuilen robottina aamutoimesta toiseen. Työpaikalla etenevät vain mekaanista suoritusta edellyttävät asiat, ja ajatukset harhautuvat suklaalevyn, punaviinipullon, kynttilöiden, villalankojen, talviunien ja muiden lämpöä ja lohtua tuovien asioiden pariin.

Viikon parhaita piristyksiä (suklaan, kynttilöiden jne. ohella...) ovat olleet tiistain herkullinen sushi-lounas ja kahvittelutuokio ystävän kanssa sekä eilen postissa tullut valonpilkahdus.



En ole koskaan oikein jaksanut innostua Halloweenista. Se on värimaailmaltaan ja asukoodiltaan minun makuuni ihan liian mauton, muovinen ja räikeä - tarkoituksella tietenkin. Koulut ja päiväkodit rummuttavat haamusanomaa täysillä: on Halloween-discoa, iltapäiväkerhon karkkinyyttäreitä, päiväkotiinkin saivat eskarilaiset pukeutua hurjaan asuun ja ottaa taskulampun mukaan. Voimaton huokaus ja ei kun hirviöenergiaa luomaan!




Discoilijaneidin Punaisen Paholaisen asu on kaupasta valmiina ostettu, hirviömeikit äidin käsialaa. Mustan Irvihammashirviön viitta on kierrätetty, Punanaamainen Kiukkuparoni sai hartioilleen pätkän jouluverhokangasta. Molempien naamarit askartelimme yhteistyössä eilen illalla, ja asukokonaisuuden täydentävät Tiimarista ostetut lihakirveet, joita heiluteltiin niin vimmalla että Iloinen Pieni Kurpitsa piti siirtää kuvasta vähän sivummalle turvaan.

Nyt viikonlopun kynnyksellä sää näyttäisi kirkastuvan ja mieliala sen mukana. Eilen illalla saimme discointoilijan kanssa ihailla upean kirkasta tähtitaivasta ja viikonloppuna voisi vaikka viritellä ulkotulia. Ei sentään ihan vielä jouluvaloja, vaikka kuulemma hätäisimmät ovat jo niitäkin ehtineet ottaa esille.

Maahisten metsä

Viime viikonloppuna toteutimme Ketun keittiön väen kanssa kesällä ideahautomoon asti päässen ajatuksen retkestä syksyiseen metsään. Varasimme mukaan helppoa, nopeaa ja lapsille maistuvaa evästä, pari termospullollista kahvia, muutamia aikuisten herkkuja ja ämpärit siltä varalta, että metsässä törmäisi suppilovahveroihin. Sienionni ei meitä kuitenkaan tällä kertaa suosinut vaan valitettavasti jouduimme palaamaan ämpärit tyhjinä grillipaikalle.

Mikään ei kyllä herätä ruokahalua yhtä hyvin kuin reipas kävely räntäsateen viilentämässä metsässä! Lapset nauttivat epätasaisessa, ryteikköisessä maastossa rymyämisestä ja luonnon tutkimisesta. Siellä täällä pilkotti maahisten koloja tai metsämörrien asumuksia, ja kaatuneiden puiden yli oli jännittävää kiipeillä ja hyppiä. Grillimakkarat, lämpimät lihapullat (tai no, haaleat; olin kotona lämmittänyt lihapullat ja pakannut folioon), rieskarullat ja muut eväsherkut katosivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön.

Jälkiruuaksi nautiskelimme puolukka-valkosuklaamuffinsseja, joiden ohje muotoutui googletuksen ja kahden eri ohjeen yhdistelmänä. Jauhopeukalo voi halutessaan paljastaa ohjeen yksityiskohdat - herkullisia olivat ja antoivat välittömästi ajatuksenruokaa myös muunlaisiin puolukkamuffinssikokeiluihin. Tumman suklaan ystävänä haluaisin tietysti kokeilla tumman suklaan ja puolukan yhdistämistä... tai puolukka-inkivääri-yhdistelmää... tai puolukka-saksanpähkinää...

Kuppi kuumaa

Löysin Arjen estetiikkaa -blogista mukavan mukihaasteen:

1. Miksi pidät juuri tästä mukista?
2. Mistä olet sen saanut / hankkinut?
3. Mitä siitä juot silloin, kun hetki lempimukin kanssa on parhaimmillaan ja onko mukihetkeen olemassa jokin erityisen hyvä paikka?

***** ***** ***** ***** *****

1. Tämän mukiparin värimaailma miellyttää kovasti silmääni (vaikken päälleni pukisi sen paremmin vaaleansinistä kuin liilanpinkkiäkään väriä). Mukeissa on kaunis kiilto ja niiden muotoilu on silmää miellyttävä sekä funktionaalinen: kuuma teevesi jäähtyy mukeissa tasaisesti. Muki on myös käytännöllisen iso, eli siihen mahtuu kunnon annos teetä ja sen kuumissa kyljissä on hyvä lämmitellä viluisia sormia.

2. Mukit ovat syntymäpäivälahja vuosien (tai pikemminkin kai jo vuosikymmenien...) takaisen ex-poikaystävän äidiltä. Hän oli ostanut ne muistaakseni Suomenlinnasta jostain pikku putiikista.

3. Näistä juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mieluusti Lapsang Souchongia, Earl Greytä tai vihreää teetä (ja ehdottomasti hunajan kera) sateisena syysiltana kynttilänvalossa oman kullan kainalossa.

Kuvaustilannetta varten varustin mukin annoksella Uskollinen ystävä -teetä, tällä kertaa ihan pussiteeversiona, vaikka yleensä suosin kyllä irtoteetä.