Syyskiireitä

Arki jyrää taas täydellä voimallaan, illat pimenevät ja aamuherätykset alkavat tuntua päivä päivältä vaikeammilta. Töissä on kiire, töiden jälkeen on kiire milloin ruokakauppaan, milloin lasten harrastuksiin, ja jotain omaakin pitäisi yrittää harrastaa aina välillä. Sosiaaliset kontaktit typistyvät tekstiviestittelyyn ja naapureille vilkutteluun jumppasalilla. Lasten nenät tuhisevat ja kurkut rohisevat. Kylmä sää ajaa meidät poloiset sisälle hakemaan lohtua takkatulen, puuhellan, villasukkien ja ilmalämpöpumpun lämmöstä.

Kaiken kiireen keskellä sain kyhättyä sukulaisille syyskirjeen, jonka koristelin viimevuotisilla syyslehdillä. Kirjeen mukaan pakkasin nipun valokuvia muistoksi kesän auringosta ja alkusyksyn energisyydestä.

Punainen pitsineuletakki

Tämä neuletakki valmistui jo aikoja sitten. Neuloin 140-senttisen ohjeen mukaan ja neuletakista tulikin tokaluokkalaiselle tyttösellemme muuten ihan sopiva, mutta hihat venähtivät muutaman sentin liian pitkiksi. Ne eivät oikein pysy käännettyinä, joten olenkin miettinyt että pitäisikö hihansuihin laittaa kuminauhat. Väri on tummalle neitosellemme täydellisen sopiva!


Ohje on Novita Kesä 2009 -lehdestä, malli 79 ja neulottu puikoilla nro 3 punaisesta Bambusta.

Tänään oli tosi kylmä aamu, auton tuulilasi oli jäässä ja kaulaan sai jo kietoa villaista lämmikettä. Pakkasenpuraisemat puolukat odottavat poimijoitaan - tosin meillä alkaa olla pakastin jo niin täynnä kesän ja syksyn marjaherkkuja että taitaa olla parasta poimia loput marjat suoraan suuhun!

Vauvojen juttuja

Eipä tuo sikainfluenssa taidakaan yltyä niin hurjaksi kuin kesällä peloteltiin. Vai liekö muuttanut muotoaan..? Työyhteisössämme ainakin riehuu niin hurja vauvabuumi että voitaisiin kai jo puhua epidemiasta. Kaksi työkaveriani sai vauvan elokuussa ja vastikään kuulin että ex-kollegalla on laskettu aika vuodenvaihteessa. Pikkuisille vauvaneuleille on siis tilausta tiedossa jatkossakin. Tässä kuitenkin esittelyssä jo aikoja sitten valmistunut perinteinen vauvanmyssy sekä muutama päivä sitten virkkuukoukulta pois pudonnut tyttövauvan mekko.

Vauvanmyssy Novita Wool -langasta (tummansinisestä), reunaan virkattu kiinteitä silmukoita vaaleanvihreällä Nalle-langalla. Puikot nro 3, aina oikein -neuletta 32 silmukalla. Ohjeen mukaan pitäisi tulla 60-senttiselle vauvalle sopiva myssy, mutta mielestäni tästä tuli kyllä aika reilusti isompi. Veikkaisin että pikemminkin 1-vuotiaan kokoa!!

Tyttövauvan mekko, malli omasta päästä. Helmassa 10 pientä isoäidin neliötä, jotka on ommeltu kiinni toisiinsa. Sen jälkeen virkattu helmasta ylöspäin vuorotellen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Mekon yläreunassa on 8 isoäidin neliötä, olkaimina 2, ja kaula-aukkoon ja kädenteiden ympärille on virkattu kiinteitä silmukoita. Lankoina Nalle Marjaretki (puolukka) sekä yksivärinen Nalle (syklaami ja tummanruskea). Koko n. 3-6 kk.

"Neljä pientä sukkaparia marssi näin..."

"... aurinkoista tietä eteenpäin..."

Yksi itselleni asettamistani Sukkasadon tavoitteista on nyt saavutettu, eli lapsukaiset saivat kaikki käyttöönsä uudet varpaanlämmittimet. Pikkuneidin sukat ovat jo tehneet tuttavuutta kumisaappaiden kanssa viime viikonlopun käpyjenkeräilyretkellä, muita on vasta sovitettu jalkaan. Sukkien tarkemmat yksityiskohdat on kuvailtu täällä.

Esikoinen oli saanut tehtäväksi kerätä käpyjä iltapäiväkerhon jouluaskarteluja varten. Niitä löytyikin yllin kyllin! Äidin varastot eivät tällä kertaa kaivanneet täydennystä - odottamassa on mm. lehtikuusen käpyjä vuodelta 2007, viimevuotisia joulukuusen käpyjä, syömättä jääneitä saksanpähkinöitä ja hasselpähkinöitä ja kaikenlaista muutakin kiinnostavaa!

Syksyisiä herkkuja

Lauantaina tuli vietettyä useampikin hetki keittiössä huumaavan ihania tuoksuja nuuhkien. Iltapäiväkahvilla herkuttelimme omenapiirakalla, joka tällä kertaa valmistui pikaversiona kaupan valmistaikinasta. Ihan hyvää vaniljakastikkeen kera nautiskeltuna! Lisäksi keittelin kattilallisen inkiväärillä maustettua omenahilloa pakastettavaksi ja päivällisen (uunikirjolohta ja couscousta) kasvislisuketarpeiksi kävin poimimassa kulhollisen papuja ja muutaman muhkean punajuuren. Nuorimmaisemme mielistyi punajuurilisukkeeseen niin kovasti että ohje oli pakko kirjoittaa muistiin:

Pikkusiskon punajuuriherkku

4 keskikokoista punajuurta

muutama valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

viinietikkaa

(tilkka vettä)

Viipaloi punajuuret ohuiksi viipaleiksi ja kuullota oliiviöljyssä. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja mustapippuria. Viipaloi valkosipulinkynnet ja lisää punajuuriviipaleiden sekaan. (Olen muutaman kerran onnistunut polttamaan valkosipulin pohjaan joten lisäsin varmuuden vuoksi kattilaan tässä vaiheessa myös tilkkasen vettä.) Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jos pidät vähän kirpakammasta lisukkeesta, lorauta kypsennyksen loppuvaiheessa seokseen vajaa ruokalusikallinen viinietikkaa (itse käytin tätä herkkua). Ohjetta voi helposti muunnella erilaisilla yrteillä (esim. salvia tai rosmariini sopisi hyvin) tai vaikkapa sinihomejuustolla.

Keitetyt vihreät pavut

kulhollinen pensaspapuja

suolaa

tarjoiluun

voita

Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi. Vettä saa olla reilusti. Huuhtele pavut ja kaada ne kiehuvan, suolalla maustetun veden sekaan. Suolaakin saa olla melko reilusti (toki sitä voi lisätä papujen päälle myös tarjoiluvaiheessa). Keitä pavut kypsiksi (n. 10 min). Kaada keitinvesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja kanna höyryävän kuumat pavut tarjolle ruokapöytään.

Talven varalle

Muutamana aamuna ulkoilma on jo puraissut sen verran kipakasti että pakko se on myöntää: kylmä ja pimeä vuodenaika on päivä päivältä lähempänä. Syksy tuntuu melkein tekevän kiusaa kun aamulla lämpötila lähentelee nollaa ja päivällä päästään hellelukemien tuntumaan. Syksy on kyllä upeaa aikaa: luonto hehkuu lämpimänsävyisissä väreissä, sateenraikas metsä kutsuu retkeilemään, puut ja pensaat ojentelevat herkkujaan hullujen hilloajien ulottuville.

Jääkaapin hyllyt täyttyvät hilloista, hyytelöistä, soseista ja marmeladeista. Aineksina on mm. punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja, karviaisia ja omenia (niin omista, naapureiden kuin sukulaistenkin puista). Valitettavasti päärynäpuu teki satoa vain yhden hedelmän verran... Näitä herkkuja tulee talven mittaan popsittua mm. maustamattoman jogurtin, puuron, täytekakkujen tai paahtoleipien lisukkeena. Vähän houkuttelisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä; se voisi maistua mainiolta jonkin syksyisen lihapadan kanssa tai ohuena kerroksena kääretortun välissä.

Makeat omenaherkut maistuvat ampiaisillekin!

Villasukkaurakan lisäksi tätä neulojaa odottaa myös piposavotta. Puro-pipoa ajattelin alunperin itselleni, mutta innostuksissani aloitin kaventamisen hieman liian aikaisin, joten piposta tuli minulle malliltaan liian matala mutta esikoisen päähän juuri sopiva. Puro-lanka on suloisen pehmeää ja tosi mukavaa neuloa. Olen kantanut sitä kotiin jo aika monta kerää, vaikka värisävyjen yhdistelmät herättävätkin vähän ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki noista väreistä ovat yksinään todella kauniita mutta ovatko yhdistelmät vähän turhan räväköitä? Toisaalta, kyllähän kaikenlainen värienergia on harmaina ja kylminä aamuina tarpeen.

Pipo Novita Puro (Kanervikko) -langasta, malli omasta päästä, 2 o 2 n, 90 silmukkaa, pyöröpuikko nro 5. Tähän meni aika tarkalleen yhden lankakerän verran eli n. 50 g.

Kahden Kruunun Prinsessa

Tapahtuipa eräänä päivänä että eräässä pienessä kylässä muuan pieni tyttönen heräsi uuteen päivään tavallistakin päättäväisempänä. Oli koittanut loppukesän suuri juhlapäivä, tyttösen 3-vuotissyntymäpäivä!

Tyttönen oli jo kesän alussa ruvennut suunnittelemaan juhlapäivänsä tarjoiluja (kakussa oli täytteenä banaania, persikoita ja valkoherukkahilloa, koristeena leppäkerttuja ja tuoreita vadelmia), kutsuvieraslistaa, juhla-asuaan, korujaan... ja pitänyt äitinsä tarkkaan selvillä suunnitelmistaan ja toiveistaan. Bambulankavarastoja oli pengottu ja tehtaanmyymälästä tilattu varmuuden vuoksi täydennystä vaaleanpunaiseen lankakasaan. Jossain vaiheessa vaativa asiakas ilmoitti, että vaaleapunainen mekko ei kelpaakaan vaan siihen pitäisi saada myös punaista ja vihreää. Hiki otsalla äiti näperteli mekkoon koristeeksi muutaman pienen kukkasen, minkä jälkeen mekko läpäisi laatukontrollin.

Tyttönen kiemurteli mekkoon ja antoi äidin asetella hieman liian pitkät helmat ojennukseen. Tyttösen isä oli hyvissä ajoin hankkinut päivänsankarille ihanan kruunun juhlapäivää varten. Isä asetteli kruunun paikalleen ja koko perhe kerääntyi ihastelemaan päivänsankaria. Tyttönen katseli hetken aikaa peilikuvaansa arvioivasti ja ilmoitti sitten otsa kurtussa, että haluaa toisenkin kruunun. Päiväkodista edellisenä päivänä saatu paperikruunu kirjaimellisesti kruunasi juhla-asun ja prinsessa oli vihdoin tyytyväinen (ja äiti huokaisi helpotuksesta).

Sen pituinen se tarina.

P.S. Välillä toinen kruunu putosi päästä ja selkään kasvoivat keijunsiivet.

Pikkutytön juhlamekko (Novita Kesä 2009, malli 75 vähän muokattuna). Vaaleanpunainen Novita Bambu, kukissa punaista ja vaaleanvihreää Bambua, reunusröyhelöt Tango Fani, virkkuukoukku nro 3).

Kommentteja ohjeesta: Virkkasin mekon 80-senttisen ohjeen mukaan ja silti siitä tuli keijukaisellemme liian iso! Mallivirkkaus oli mielestäni liian väljää ja reikäistä, jos aloittaisin uudestaan niin virkkaisin helmaan kukkia tiheämpään ettei jokaisella juoksuaskeleella sujahtaisi isovarvas läpi...