Kassit ja krassit

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!

Kesäinen katkarapurisotto

Kenellekään ei liene yllätys, että katkaravut ovat suurta herkkuani :-) Ne sopivat lähes kaikkeen - pastakastikkeeseen, tortillojen täytteeksi, salaattiin, herkkuvoileivän päälle, wokkiin, risottoon. Lapsillekin ne maistuvat oikein hyvin - onko se nyt ihme kun ovat makuun tottuneet jo äidinmaidossa?

Katkarapurisotto
(n. 4:lle)

1 pieni sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
n. 2 1/2 dl risottoriisiä
1 pss pakastekatkarapuja (esim. chili-korianteri)
1 pss pakasteherneitä (tuoreet herneet sopisivat varmasti vielä paremmin)
muita kasviksia maun mukaan (käytin muutaman paistetun munakoisoviipaleen ja n. 1/2 punaista paprikaa)
kuivattua tilliä
sitruunapippuria
kalafondia
vettä
oliiviöljyä

koristeeksi:
ruohosipulia tai pilkottuja sipulinvarsia


Kuumenna oliiviöljy kasarissa, pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Vähennä lämpöä, lisää pilkottu valkosipuli ja riisi, kuullota. Varo ettei valkosipuli pääse palamaan. Sekoita kalafondi veteen ja lisää nestettä vähitellen niin että neste ehtii aina välillä imeytyä riisiin. (En mitannut nesteen määrää, arvelisin että sitä oli yhteensä n. 6 dl.) Sekoittele välillä ja lisää mausteet. Pilko kasvikset ja sekoita ne riisin joukkoon. Kun risotto on kypsää, sulata pakastekatkaravut nopeasti juoksevan veden alla ja lisää risoton sekaan lämenemään. Koristele ruohosipulilla.

Sateisia sukkailtoja

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Kesähattu

Kevätkausi ei ollut erityisen tuottoisa valmistuneiden käsitöiden suhteen. Tämän kesähatun virkkaamisen aloitin pääsiäisen aikoihin, ja vasta eilen illalla sain viimeistelyhommat (langanpätkien päättely ja napin ompeleminen) valmiiksi. Hattu oli ensimmäinen kokeiluni Novitan Puro Batik -langasta. Kerällä ollessaan lanka vaikuttaa mukavan ohuelta, sileältä ja pehmeältä, jotenkin bambuiselta koostumukseltaan, vaikka onkin 100 %:sti akryylia. Halusin hatusta melko napakan ja tiiviin, joten päädyin 3-koon virkkuukoukkuun. 3,5 olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, sillä lanka olikin yllättävän paksua eikä valmis hattu liiemmin jousta. Ehkä se kuitenkin vähän venyy käytössä? Nähtäväksi jää... 

Ohje on omasta päästä ja hattu sopii mittojensa puolesta sekä minulle että esikoiselle.

Kasvisherkkuja

Kesä ja tuoreet kasvikset - mikä ihana yhdistelmä! Olen yrittänyt lanseerata perheessämme kasvisruokapäivän ja heittänyt ilmaan ajatuksen jopa kasvisruokaviikosta, mutta ihan vielä muu perhe ei ole ajatukselle lämmennyt. Lapset varsinkin katselevat hieman otsa  kurtussa kaikenlaisia uusia kokeiluja lautasellaan, mutta luotan siihen, että sitkeä maistatus jossain vaiheessa palkitaan.

Perjantai-illan herkkupalat kokkasi puoliso minun ideointini pohjalta.

Täytetyt herkkusienet

1 iso herkkusieni/ruokailija
pekonisiivuja (1-3/sieni)
Aura-juustoa
maustettua tuorejuustoa
sipulia
tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria ja timjamia)

Leikkaa sienistä jalka pois ja pilko pieneksi silpuksi. Hienonna myös sipuli (kuullota pannulla öljyssä) ja yrtit ja sekoita sienenpalasten kanssa. Murustele Aura-juusto täytteen sekaan. Notkista tuorejuustolla. Annostele täytettä sienten sisälle. Kääri sienten ympärille pekoniviipale(et) ja kiinnitä cocktail-tikulla. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.



Paistetut munakoisoviipaleet















Viipaloi munakoiso n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja itketä niitä (molemmin puolin). Pyyhi irronnut neste pois talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti kumaltakin puolelta; mausta mustapippurilla ja tarjoa kuumina herkkusienten lisukkeena.

Hellepäivä

Juhannusruusut puhkesivat kukkaan viikonlopun aikana, ja uusia nuppuja 

on odottamassa  sadoittain!

Mansikkamaata en kaipaa - vielä ainakaan. Amppelimansikka riittäköön tänä kesänä!

Rakastan hellepäiviä! On ihanaa hikoilla puutarhapuuhissa, syödä lounasta tai päivällistä terassilla, lueskella tai neuloa aurinkotuolissa. Tänään kävin paikallisessa puutarhamyymälässä ostamassa perennoita, yrttejä ja amppelimansikan ja vietin muutaman tunnin auringonpaahteessa niitä istuttaen. Hyötykäyttöön pääsi mm. vanha kylpyamme, jonka pohjaan mieheni oli jo aiemmin porannut reikiä. Istutin siihen tänään ostamani piparmintun, laventelin, sitruunamelissan, iisopin, oreganon ja meiramin taimet. Aiemmin olin jo hankkinut pari basilikaa, rosmariinia, timjamia, rakuunaa ja  lehtiselleriä taimina sekä kylvänyt maahan tillin ja persiljan siemeniä. Ihme kyllä korianteri oli selvinnyt talvesta - arvelen että se oli siementänyt onnistuneesti loppukesästä ja siemenet olivat saaneet rauhassa talvehtia paksun lumihangen alla. Myös salaatti kukki komeasti ennen talven tuloa ja pian pääsemme maistelemaan uuden sukupolven salaatinlehtiä.

Viime keväänä teimme havukasveille oman kasvupaikan, ja onneksi kaikki näyttivät selvinneen talvesta. Havut taitavat kasvaa melko hitaasti, ja havualue oli minusta jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, että se kaipaisi jotain piristystä. Niinpä istutin siihen lehtosalviaa, kurjenpolvia ja muita väriläiskiä. Palavarakkaus pääsi kivisydämen viereen :-)

Hellepäivän lounaaksi nautimme tänään kanasalaattia. Ohje oli tyypillinen "otetaan mitä löytyy", mutta hyvää siitä tuli!

Kanasalaatti
(6-8 hengen annos)

(hunaja)marinoituja kanasuikaleita
spagettia tai muuta pastaa (n. 200g)
1 prk kikherneitä
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
kourallinen salaatinlehtiä
muutama ruohosipulin varsi
n. 10 isoa basilikan lehteä

lisäksi:: oliiveja, kapriksia, grillattua paprikaa, fetaa... (tai jotain muuta suolaista)

Nämä kurjenpolvet tuntevat nimen "Hempukka" :-)

Hellepäivän janojuoma - vettä ja jäisiä viinimarjoja.

Karkkipussi

En ole oikein ompelijaluonne. En kykene hahmottamaan ohjeita muutamalla silmäyksellä, ja työn edetessä monesti kaipaisin täsmällisempiä neuvoja kuin mitä kaavoihin ja selostuksiin on kirjoitettu. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka "kiinnitä vetoketju" - minulle ei intuitio kerro esimerkiksi sitä, mille etäisyydelle reunasta vetoketju pitäisi ommella.

No joo. Tämä äskeinen purkaus olkoon johdantona Erään Jännittävän Ompeluprojektin esittelyyn. Olen käynyt muutaman kerran istumassa kansalaisopiston tilkkutyökurssilla, jossa on tehty enimmäkseen kierrätysmateriaaleja hyödyntäen kaikenlaisia hauskoja töitä. Pieni vetoketjullinen pussi karkkipapereista kuulosti kerrassaan mainiolta idealta, ja ohjekin vaikutti aika selkeältä. Tai niinhän minä luulin...

Vaikeudet alkoivat jo vaiheessa 1) sopivien karkkipapereiden löytäminen. Olisin halunnut käyttää Fazerin Parhaiden Kiss-Kiss -karkkipapereita, mutta ne olivat tarkoitukseen aivan liian ohuita. Repesivät jo siinä vaiheessa, kun vasta kuorin karkkeja papereistaan... (hillitön makeannälkä EI ollut syynä!) Vaihtoehdoksi 2) valikoituivat Omar-kermakarkit, joiden paperit miellyttivät minua väriltään ja tuntuivat kestävän vähän kovakouraisempaakin käsittelyä...

3) En ehtinyt silittää karkkipapereita ennen tilkkukurssin seuraavaa kokoontumista. Olisi ehkä kannattanut, koska ryppyisiä papereita oli tosi hankala käsitellä. Erityisen hankalaa ne oli 4) saada silitettyä kiinni applikaatioharsoon. Uhhuh. Siinä vaiheessa melkein jo luovutin - joko paperit eivät tarttuneet harsoon ollenkaan tai sitten ne vinksahtelivat miten sattuu (eipä sillä että olisin edes pyrkinyt tekstien täydelliseen kohdistamiseen).

5) Kristallimuovin tikkaaminen karkkipapereihin sujui suht helposti, mitä nyt muovi pyrki menemään ruttuun mutta lopputulos oli ihan OK, ja ihmeekseni 6) sain applikaatioharson riekaleetkin aika hyvin irrotettua karkkipapereista. 7) Seuraavaksi piti kiinnittää edellämainitut vuorikankaaseen ja vanuun (poikkesin ohjeesta ja käytin ohuehkoa fleeceä). OK... pientä ryppyilyä mutta ei mitään sen pahempaa.

Sitten huolittelemaan reunoja vinonauhalla. VINONAUHALLA? Ai niin, minunhan piti ostaa sitä mutta unohdin! Mikäs nyt neuvoksi? Sain varsinaisen älynväläyksen ja 8) päätin kokeilla huolitteluun silkkinauhaa. Voi huokaus! Värinsä puolesta aivan täydellistä mutta leveyttä olisi saanut olla vähintäänkin sentin verran enemmän eikä se silkkinauhan liukkaus varsinaisesti helpottanut käsittelyä... Mutta taistellen ja hammasta purren sain kuin sainkin nauhan ommeltua kiinni. Sitten se 9) vetoketjun kiinnittäminen. Aikani vetoketjua ja pussukan aihiota käsissäni pyöriteltäni sain kuin sainkin vetoketjun asettumaan työhön loogisesti (jos nyt nuoalussa tuskailemani etäisyysmitat unohdetaan...).

10) Viimeistelyvaiheen ohjeiden tulkintaan tarvitsinkin sitten jo mieheni apua, kun en kerta kaikkiaan hahmottant, että miten päin kappaleen reunoja piti taivutella. Ja taas piti 11) huolitella... sillä silkkinauhalla :-)

No, tulipahan tehtyä! Taisi kyllä jäädä ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi... vaikka jossain vaiheessa innostuksen huumassa ajattelinkin, että näitähän voisi tehtailla vaikka sukulaisille ja ystäville joululahjaksi. Jospas ei kuitenkaan... :-)