Taistelua pimeyden voimia vastaan

Tämä koko viikko on ollut kyllä varsinaista pimeydessä, harmaudessa ja väsymyksessä tarpomista. Olen nukahtanut sohvalle joka ilta viimeistään klo 22 ja siirtynyt siitä pari tuntia myöhemmin sänkyyn jatkamaan unia. Aamuhämärissä haahuilen robottina aamutoimesta toiseen. Työpaikalla etenevät vain mekaanista suoritusta edellyttävät asiat, ja ajatukset harhautuvat suklaalevyn, punaviinipullon, kynttilöiden, villalankojen, talviunien ja muiden lämpöä ja lohtua tuovien asioiden pariin.

Viikon parhaita piristyksiä (suklaan, kynttilöiden jne. ohella...) ovat olleet tiistain herkullinen sushi-lounas ja kahvittelutuokio ystävän kanssa sekä eilen postissa tullut valonpilkahdus.



En ole koskaan oikein jaksanut innostua Halloweenista. Se on värimaailmaltaan ja asukoodiltaan minun makuuni ihan liian mauton, muovinen ja räikeä - tarkoituksella tietenkin. Koulut ja päiväkodit rummuttavat haamusanomaa täysillä: on Halloween-discoa, iltapäiväkerhon karkkinyyttäreitä, päiväkotiinkin saivat eskarilaiset pukeutua hurjaan asuun ja ottaa taskulampun mukaan. Voimaton huokaus ja ei kun hirviöenergiaa luomaan!




Discoilijaneidin Punaisen Paholaisen asu on kaupasta valmiina ostettu, hirviömeikit äidin käsialaa. Mustan Irvihammashirviön viitta on kierrätetty, Punanaamainen Kiukkuparoni sai hartioilleen pätkän jouluverhokangasta. Molempien naamarit askartelimme yhteistyössä eilen illalla, ja asukokonaisuuden täydentävät Tiimarista ostetut lihakirveet, joita heiluteltiin niin vimmalla että Iloinen Pieni Kurpitsa piti siirtää kuvasta vähän sivummalle turvaan.

Nyt viikonlopun kynnyksellä sää näyttäisi kirkastuvan ja mieliala sen mukana. Eilen illalla saimme discointoilijan kanssa ihailla upean kirkasta tähtitaivasta ja viikonloppuna voisi vaikka viritellä ulkotulia. Ei sentään ihan vielä jouluvaloja, vaikka kuulemma hätäisimmät ovat jo niitäkin ehtineet ottaa esille.

Maahisten metsä

Viime viikonloppuna toteutimme Ketun keittiön väen kanssa kesällä ideahautomoon asti päässen ajatuksen retkestä syksyiseen metsään. Varasimme mukaan helppoa, nopeaa ja lapsille maistuvaa evästä, pari termospullollista kahvia, muutamia aikuisten herkkuja ja ämpärit siltä varalta, että metsässä törmäisi suppilovahveroihin. Sienionni ei meitä kuitenkaan tällä kertaa suosinut vaan valitettavasti jouduimme palaamaan ämpärit tyhjinä grillipaikalle.

Mikään ei kyllä herätä ruokahalua yhtä hyvin kuin reipas kävely räntäsateen viilentämässä metsässä! Lapset nauttivat epätasaisessa, ryteikköisessä maastossa rymyämisestä ja luonnon tutkimisesta. Siellä täällä pilkotti maahisten koloja tai metsämörrien asumuksia, ja kaatuneiden puiden yli oli jännittävää kiipeillä ja hyppiä. Grillimakkarat, lämpimät lihapullat (tai no, haaleat; olin kotona lämmittänyt lihapullat ja pakannut folioon), rieskarullat ja muut eväsherkut katosivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön.

Jälkiruuaksi nautiskelimme puolukka-valkosuklaamuffinsseja, joiden ohje muotoutui googletuksen ja kahden eri ohjeen yhdistelmänä. Jauhopeukalo voi halutessaan paljastaa ohjeen yksityiskohdat - herkullisia olivat ja antoivat välittömästi ajatuksenruokaa myös muunlaisiin puolukkamuffinssikokeiluihin. Tumman suklaan ystävänä haluaisin tietysti kokeilla tumman suklaan ja puolukan yhdistämistä... tai puolukka-inkivääri-yhdistelmää... tai puolukka-saksanpähkinää...

Kuppi kuumaa

Löysin Arjen estetiikkaa -blogista mukavan mukihaasteen:

1. Miksi pidät juuri tästä mukista?
2. Mistä olet sen saanut / hankkinut?
3. Mitä siitä juot silloin, kun hetki lempimukin kanssa on parhaimmillaan ja onko mukihetkeen olemassa jokin erityisen hyvä paikka?

***** ***** ***** ***** *****

1. Tämän mukiparin värimaailma miellyttää kovasti silmääni (vaikken päälleni pukisi sen paremmin vaaleansinistä kuin liilanpinkkiäkään väriä). Mukeissa on kaunis kiilto ja niiden muotoilu on silmää miellyttävä sekä funktionaalinen: kuuma teevesi jäähtyy mukeissa tasaisesti. Muki on myös käytännöllisen iso, eli siihen mahtuu kunnon annos teetä ja sen kuumissa kyljissä on hyvä lämmitellä viluisia sormia.

2. Mukit ovat syntymäpäivälahja vuosien (tai pikemminkin kai jo vuosikymmenien...) takaisen ex-poikaystävän äidiltä. Hän oli ostanut ne muistaakseni Suomenlinnasta jostain pikku putiikista.

3. Näistä juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mieluusti Lapsang Souchongia, Earl Greytä tai vihreää teetä (ja ehdottomasti hunajan kera) sateisena syysiltana kynttilänvalossa oman kullan kainalossa.

Kuvaustilannetta varten varustin mukin annoksella Uskollinen ystävä -teetä, tällä kertaa ihan pussiteeversiona, vaikka yleensä suosin kyllä irtoteetä.

Tähtiä kuin Otavassa

Eskarilaiset olivat monta viikkoa harjoitelleet kohtauksia Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, ja vihdoin tänään me vanhemmat pääsimme aloittamaan aamun teatterinautinnolla. Jokaisella eskarilaisella oli tärkeä rooli joko näytelmän henkilönä, kuorolaisena tai lavastajana. Laulu kaikui komeasti, lavasteet vaihtuivat sukkelasti ja esitys onnistui kaikin puolin hienosti. Yleisöllä oli vuoroin nauru herkässä, vuoroin liikutuksen kyynel silmäkulmassa lasten suorituksia ihastellessa.

***** ***** ***** ***** *****

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoon erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja..." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku).

Sannin isä oli ikuistanut maiseman upeaksi lavasteeksi.

"Aapo: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku)

***** ***** ***** ***** *****

"...Sammuvat tähdet ja aurinko nousee
Idästä kiirien,
Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas
Kuherrus terrien,
Ja oksilla pisarat kastehen
Nyt kirkkaina helminä kiiltää..."

(katkelma Aleksis Kiven runosta Kanervakankaalla)