22.5.2010

Pieniä ilonaiheita

Elinalta saamani tunnustus ilahdutti kovasti. Kiitos Elina!

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Tintille, jonka idearikkaita ja kekseliäitä luomuksia käyn säännöllisesti ihastelemassa. Ollapa itsekin yhtä tuottelias!

Mon cher ami m'a donné un petit cadeau quand nous nous sommes rencontrés au début de la semaine. Chocolat français... très délicieux. Merci beaucoup! :-)



Puutarha kukoistaa: uusia tulppaaneja ja pikarililjoja aukeaa päivittäin, koivujen lehdet kasvavat hurjaa vauhtia, nurmikko hautasi viimesyksyiset lehdet alleen ennen kuin ehdin tarttua haravaan. Tänään uurastin puutarhatöissä aamusta pitkälle iltapäivään, kunnes ukkoskuuro ja tuntikausia jatkunut sade karkottivat ahertajan ja pitkin metsiä juoksennelleet lapset loppupäiväksi sisätiloihin.





Tyhjensin kompostorin - ja haaveilen jatkuvasti siitä, että saisimme hankittua toisenkin pömpelin, jossa voisi kypsyttää edellisen kauden "satoa" talven yli. Tämä yksi pönttö ei oikein riitä suurperheemme biojätteiden kompostoimiseen. Kärräsin kompostimullan pienenpienelle kasvimaallemme ja marjapensaiden juurelle. Ystäväpiiriimme kuuluu varsinaisia viherpeukaloita, ja aina toisinaan haaveilen itsekin kunnollisesta isosta kasvimaasta. Hyvin nopeasti kuitenkin käy niin, että järjen ääni pääni sisällä palauttaa minut maanpinnalle - konkreettisesti. En jaksaisi hoitaa kasvimaata riittävällä hartaudella - inhoan harventamista ja kitkemistä. Parasta siis keskittyä muutamaan sellaiseen hyötykasviin, joiden menestys ei kauheasti riipu puutarhurin ahkeruudesta: papuja, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä.


Olemme asuneet tässä talossa pian kuusi vuotta, ja melkein koko ajan minua on häirinnyt se, että sisäpihalle istutettu kirsikkapuu on aivan liian lähellä olohuoneen ikkunaa. Se on ikävästi haitannut ruohonleikkuuta, varjostanut lähellään kasvavaa pionia ja ojennellut oksiaan kohti olohuoneen ikkunan kukkalaatikoita. Satunnaisesti se on innostunut kukkimaan, mutta satoa ei ole tullut korjattua, koska kukaan perheessämme ei erityisemmin välitä hapankirsikoista. Kukaan aikaisemmista asukkaista ei ollut liiemmin viitsinyt hoitaa puuta, vaan sen oksat sojottivat rumasti mikä mihinkin suuntaan. Olin siis salaa tyytyväinen, kun huomasimme lumisen talven (tai tarkemmin sanottuna peltikatolta puun päälle romahtaneen lumikuorman) vahingoittaneen kirsikkapuun runkoa niin pahasti, että päätimme hankkiutua puuparasta kokonaan eroon. Tänään sitten tartuin sahaan ja päästin onnettoman kärsimyksistään. Sisäpihasta tuli huomattavasti avaramman näköinen, ja aloimmekin heti suunnitella alueelle kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, nyt kun tilaa on ihan erilailla kuin aikaisemmin.


Mukavan puuhapäivän kruunasi palanen raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Käytin pohjaan valmistaikinaa ja täytteenä sokerissa ja vesitilkassa haudutettuja raparperinpaloja sekä inkivääri-omenahilloa. Täytteen pinnalle ripottelin mantelirouhetta. Piirakasta tuli ihanan mehevä ja maukas, lapsetkin tykkäsivät. Tätä täytyy tehdä toistekin!





9.5.2010

Kauneudenkaipuu


Kukoistava, vehreä kevät on antanut odottaa itseään jo niin pitkään että alan vähitellen tuskastua. Mikseivät viimesyksyisen harmaat ja ruskeat värisävyt jo anna periksi ja päästä hennonvihreää vallankumousta valloilleen? Linnut sentään jaksavat iloista jokaisesta valoisasta päivästä, ja kukkasetkin sinnikkäästi kurottelevat nuppujaan kohti auringonsäteitä.




Kinuskikakkua äitienpäivänä - nam!


40 ruusua! :-)



Luonnon heräämistä odotellessani olen yrittänyt lääkitä kauneudenkaipuutani moninaisin tavoin: kuuntelemalla tunteisiin vetoavaa musiikkia, täyttämällä kodin ruusuilla ja pihan orvokeilla, ihastelemalla sipulikukkien väriloistoa, lainaamalla kirjastosta kauniita katselukirjoja.



5.5.2010

Silakan ylistys





Lapsena en voinut sietää silakkalaatikkoa, ja äiti teki sitä monta kertaa vuodessa. Muita kalaruokia kyllä söin ihan mielelläni, jopa pienistä ruotoisista ahvenista tehtyä keittoa. Silakkaa opin arvostamaan vasta aikuisiällä, ja nykyään yritän ujuttaa sitä ruokapöytään aina kun paikallisissa ruokakaupoissa sattuu olemaan silakkafileitä tarjolla. Silakkapihvit ja sinappisilakat maistuvat koko perheelle; ehkä pitäisi kokeilla sitä silakkalaatikkoakin pitkästä aikaa!


Oheinen sinappisilakoiden ohje on mukailtu Kotitalous 7 -kirjan (tekijät: Pyöräniemi - Liimatainen - Kankkunen - Hyry) ohjeesta.


Sinappisilakat (n. 8 hengen annos)


800 g silakkafileitä
suolaa, tilliä


2,5 dl ruokakermaa
1,5 tl suolaa
2-3 rkl sinappia
(lehtipersiljaa)


Huuhtele silakat nopeasti kylmällä vedellä. Voitele uunivuoka ja lado silakat vuokaan. Ripottele kerrosten väliin suolaa ja tilliä. Sekoita kerma, sinappi ja suola, kaada seos vuokaan silakkafileiden päälle. (Ripottele päälle silputtua lehtipersiljaa.) Kypsennä 200 C:ssa 30-40 minuuttia. Tarjoa perunamuussin ja porkkanaraasteen kanssa.