Vanhaa ja uutta

Käsityöharrastuksen uusi tuleminen ja vanhojen käsityötaitojen arvostuksen kasvaminen ovat olleet mielestäni kerrassaan mahtava juttu! Koululaisena en juuri välittänyt käsitöistä - yhtenä syynä opettajat, joiden kanssa kemiat eivät toimineet, ja eivät ne materiaalitkaan silloin erityisen houkuttelevia olleet. Kouluaikojen käsitöistä vain pari on jäänyt pysyvään käyttöön: alaluokilla kirjottu vohvelikankainen käsityöpussi (taisi olla silloin jumppapussikäytössä) ja yläasteen kotitaloustunteja varten ommeltu esiliina. Kirjontatöistä pidin kovasti ja jossain vaiheessa suorastaan hurahdin ristipistoihin, nyt en ole niitä tehnyt moneen vuoteen...

 

Kehruumestarin taidonnäyte

Toinen ilahduttava trendi on ollut kierrätysmateriaalien käyttö käsitöissä. Esimerkiksi kahvipusseista saa loihdittua vaikka minkälaisia esineitä hyötykäyttöön, niin arkeen kuin juhlaankin. Jokunen viikko sitten olin kansalaisopiston kurssilla opettelemassa kahvipussipunonnan perustekniikoita. Itse punonta oli oikein kivaa ja helppoa, mutta kukahan jaksaisi valmistella minulle kaikki materiaalit valmiiksi punontaa varten?! Oluttölkkien nipsuista en ole vielä innostunut kokeilemaan mitään, ja tiskikaappiin jemmaamani metalliset kissanruokapurkitkin katosivat jossain vaiheessa, kun mies oli "muutamaan" kertaan kysellyt, mitä tarkoitusta varten niitä säästelin.... :-)

Vasemmalla vinopunonnalla punottu koppa (aloituksessa 6 x 6 suikaletta), 

oikealla paperisuikaleista suorapunonnalla punottu koppa (pohjassa 6 x 6 suikaletta).

Osattiin sitä kierrätysmateriaaleja toki hyödyntää aikaisemminkin. Pappani (äidin isä) oli rakennusmies ja keräsi rakennustyömailta erivärisiä muovinauhoja, tai mitä nuo kovat muoviset suikaleet nimeltään mahtavat ollakaan. Niistä hän punoi iltapuhteinaan monenlaisia koreja ja kasseja ihan noilla samoilla punontatekniikoilla, joita kahvipussikurssillakin käytiin läpi. Sekä äidillä että minulla on käytössä useita papan tekemiä koppia:

Osa hajuvesipulloistani majailee tässä matalahkossa kopassa.

Tähän kannelliseen koppaan olen piilottanut meikkivarastoni tärkeimmät tuotteet...

Sinisessä kassissa on tärkeitä lääkkeitä, perusvoiteita ja muita isompia usein tarvittavia tavaroita. 

Seinälle ripustetuissa koreissa ovat minun ja esikoisen hiusharjat, kammat, peilit, lakkapullot ynnä muut hiusjutut.

Vohvelikangastöitä harrastetaan kouluissa edelleen. Alla 3.-luokkalaisten poikieni taidonnäytteet tältä syksyltä! Tyynyistä käy hyvin ilmi poikien erilainen tyyli vähän asiassa kuin asiassa: toinen on individualisti taiteilijasielu (huomatkaa hienot nimikirjaimet signeerauksena!), toinen tarkka ja rationaalinen insinööriluonne :-D

Bella Ballerina

Mohair-langat ovat kerällä ollessaan houkuttelevan pehmeitä ja suloisia, kuin karkkikaupan höttöisiä vaahtokarkkeja. Langan keveys tuo lupauksen unelmanpehmeästä kosketuksesta ja keijukaisen tanssista satumetsässä. Vuosia sitten aloitin pitsisen kolmiohuivin neulomista Rose Mohair -langasta, mutta eipä aikaakaan kun huomasin tehneeni virheen - ja jokainen mohair-lankaa käsitellyt varmasti ymmärtää, ettei purkamisesta tietenkään tullut yhtään mitään. Tuskastuneena paiskasin huivintekeleen jonnekin komeron uumeniin, missä se edelleen seikkailee ulkoavaruuden ufona.

Seuraava mohair-yritykseni päättyi jo paremmin: tein itselleni keväisen tunikan vaaleanvihreästä Rose Mohairista. Mukavan lämmin mutta kuitenkin kevyt päällä. Olenkohan muistanut laittaa siitä kuvaa tänne...? Hmmm. Sama pää kesät talvet :-)

Viime keväänä rupesin neulomaan itselleni suorakaiteen muotoista huivia vaaleanpunertavasta Rose Mohairista, ohjeena Haruha-huivi. Ohje oli mukavan helppo, yksinkertainen ja kaunis. Huivi unohtui jonnekin kesän ajaksi, mutta nyt syksyllä sain sen ahkeroitua valmiiksi. Lankaa jäi toisesta kerästä aika paljon yli, joten päätin neuloa vielä piponkin. Alunperin ajattelin tehdä piponkin samalla ohjeella, mutta työ pääsi alulle esikoisen vanhempainillassa, johon tietenkin unohdin ottaa ohjeen mukaan, joten päädyin tekemään pipon reunaan vain muutaman reikäkerroksen koristeeksi. Kävi kuitenkin niin kuin vanhassa tutussa Hiiri kissan räätälinä -sadussa: ei tullut myssyä minulle, tuli sopiva perheen kuopukselle :-) Samantien sitten luovutin huivinkin pikku tanssijattaremme käyttöön: olihan nuo asusteet alunperinkin pariksi tarkoitettu.

Neitonen kiipeilemässä kaiteella tanssituntinsa jälkeen. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että baletti kiinnostaisi enemmän kuin nykytanssi - valinta on edessä vasta parin vuoden kuluttua. Ties vaikka liikunnallisesti lahjakas tyttösemme valitsisi molemmat; sekin on tanssiopistossamme mahdollista.

Tässä kuvassa huivin kuviointi näkyy vähän paremmin (vaikka kuva muuten onkin vähän epätarkka).

Metsänkeijun polvisukat

Viime kesänä hankin jostain kirja-alesta omakseni Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen - Neulo 2 sukkaa kerralla. Kirjan ohjeet näyttivät ihastuttavilta ja kokeilunhalua herättäviltä, ja innoissani aloitinkin elämäni ensimmäisen pyöröpuikolla neulottavan sukkaparin salaisuuksiin perehtymisen. Ei ollut ihan helppoa ei... Ensimmäinen tenkkapoo tuli heti silmukoiden luomisessa, ja olikohan se nyt niin hyvä idea ruveta neulomaan yhtä sukkaa lankakerän ulkopuolelta ja toista lankakerän sisältä tulevasta langanpäästä... Arvannette että solmuunhan ne langat jossain välissä menivät! Onneksi Regian kaunis sinivihreäsävyinen lanka kuitenkin houkutteli urakoimaan sukat valmiiksi, ja tänään ne vihdoin pääsivät 6-vuotiaan keijukaisemme sorjia sääriä lämmittämään!