Sukupuu

Koululaisena ja vielä parikymppisenä opiskelijanakin olin hulluna ristipistoihin. Minua kiehtoi se, miten pienillä rasteilla saattoi taiteilla mitä moninaisimpia kuvioita ja väripintoja. Lisäksi olen aina tykännyt matematiikasta, ja ristipistotöissä yksi homman jujuista on nimenomaan aloituskohtien ja pistojen lukumäärien laskeminen.

Ruuhkavuosien aikana ristipistotyöt ovat unohtuneet laatikoihin ja komeroihin. Muutama valmiiksi tullut on päässyt esille kotimme seinillä (ja tietysti myös mummolassa). Harmittaa, etten ollut tullut kirjoneeksi vuosilukua tähän sukupuuhun, jonka tein valmista mallia hieman täydentäen joskus 1990-luvun alkupuolella. Olettaisin vuoden olleen 1992 tai korkeintaan 1993, koska muistan tehneeni tätä TKY:n opiskelija-asunnossa Otaniemessä - kämppäkavereitani taisi vähän ihmetyttää erikoinen harrastukseni.

Työ on ollut vuosikaudet makuuhuoneen seinällä, ja lasten synnyttyä olen monesti miettinyt, että puuta pitäisi täydentää lasten nimillä ja syntymävuosilla. Vihdoin sain aikaiseksi korjata tämän puutteen! Työ täydentyi sopivasti isänpäiväksi, ja samalla lisäsin myös 2000-luvulla kuolleiden isovanhempieni kuolinvuodet. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut nauttia isovanhempien rakkaudesta pitkälle aikuisikään. Toinen mummoni asustelee vielä fyysisesti hyväkuntoisena mutta lapsuusmuistoissaan eläen palvelutalossa, ja käyn tervehtimässä häntä aina silloin tällöin, vaikkei hän valitettavasti minua enää tunnekaan.

Kokonaisille omenoille ei puussa ollut enää tilaa, joten lapset saivat tyytyä pelkkiin laatikoihin. Toinen pojistani - tarkkasilmäinen ja teräväpäinen kun on - huomasi heti, että laatikoissa ei ole tilaa toiselle vuosiluvulle. Ei niin - toivon, etten ainakaan minä ole sitten aikanaan niitä tietoja kirjomassa.