Kesälomalla!

Vihdoinkin se alkoi, odotettu 6 viikon kesäloma! Koululaisemme ovat lomailleet jo kuukauden - siitä vajaan viikon mummolassa, lopun aikaa kotona keskenään. Kaikki kolme ilmoittivat jo aikaisin keväällä, etteivät halua tänä vuonna minnekään leireille tai kesäkerhoihin. Ja ihan hyvinhän tuo ominpäin lomailu sujui. Muutamana päivänä reippaat lapsukaiset polkivat keskenään meiltä Klaukkalaan (matkaa n. 8 km) joko kirjastoon, jäätelökioskille tai kauppaan ostamaan jotain pientä.

Mutta nyt pääsi siis tuleva eskarilainenkin aloittamaan lomailun, ja viimeisen hoitopäivän kunniaksi veimme ryhmän hoitajille kukkasia ja yrttejä virkatuissa amppeleissa. Sininen amppeli oli luovutettu jo aikaisemmin hoitajalle, jonka kesäloma alkoi kesäkuun alkupuolella. Punaisen amppelin ripustusnauhat ovat haarukkanyöriä - uusi ihana addiktioni :-)

Tiimityötä

Pyöreiden vuosien juhliminen jatkuu aina vaan. Vähän aikaa sitten oli vuorossa työkaverini, joka ei itse harrasta neulomista, joten me tiimimme "hurahtaneet" päätimme ilahduttaa häntä tiimityönä neulotuilla säärystimillä. Kaivelimme lankavarastoja ja päädyimme 7 veljestä -lankaan. Värejä emme sen ihmeemmin sommitelleet etukäteen, vaan aloimme neuloa molempia säärystimiä samanaikaisesti aina välillä neulojaa vaihtaen. Aika sähäkät niistä sitten tulikin tällä menetelmällä :-) Silmukoita oli yhteensä 56 ja puikkokokona 4.

Lahjahuivi

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Kassit ja krassit

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!

Kukkia ja perhosia

Voi miten kevät on mennyt nopeasti - olisiko syynä se että pääsiäinen oli niin myöhään tänä vuonna? Vastahan tuskailimme valtavien lumikinosten keskellä miettien, että ehtisivätkö ne sulaa juhannukseen mennessä, ja nyt on kohta jo toukokuukin ohi.

SNY:ni ilahdutti minua lähettämällä kirjekuorellisen kesäkukkien siemeniä! Kiitos sinulle - rakastan kesäkukkia ja nämä pääsevät varmasti kokeilemaan kasvuonneaan. Kuluneella viikolla on ollut niin kiire, että kuori on edelleen avaamatta, mutta nopeastihan ne varmasti kasvuun lähtevät jos sää pysyy näin lämpimänä. (Kuvassa kukkakuori nojaa kasvatuslaatikkoon, jossa ovat voimia keräämässä pienet auringonkukan taimet - nämä siitä siemenpussista, jonka sain sinulta SNY joskus talvella!)

Käsityörintamalla olen puuhastellut sitä sun tätä saamatta oikein mitään kunnolla viimeisteltyä. Kevättalvella neuloin äidilleni vihreän pipon - sen langat ovat edelleen päättelemättä. Itselleni olen tehnyt 1,5 sukkaparia SNY:n lähettämistä keltaisista langoista. Toisesta parista puuttuu siis toinen sukka ja toisesta lankojen päättely... Esikoiselle rupesin virkkaamaan kesähattua - näinköhän valmistuu täksi kesäksi? Kansalaisopiston tilkkukurssilla olen saanut aikaiseksi kasan vaaleanpunaisia neliöitä chenille-töitä varten (en ole erityisemmin innostunut chenille-tekniikasta joten taitavat päätyä johonkin muuhun käyttöön...). Pesin pari vanhaa villaista vilttiä 60 asteessa mutta eivät ne sanottavammin huopuneet. Tiivistyivät kuitenkin sen verran, että muuttuivat oivalliseksi materiaaliksi villatilkkuja varten. Tilkut leikataan kengänkoron muotoisiksi ja reunat ommellaan pykäpistoilla. Tilkut voi myös koristella vaikkapa linnunsilmäpistoin. Tilkkuja on nyt valmiina muutama kymmenen... käyttökohde vielä auki :-) Samaisella tilkkukurssilla olen myös saanut alulle karkkipapereista tehtävän meikkipussin... Omar-paperien silittäminen applikaatioharsoon oli hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Joko paperit eivät tarttuneet ollenkaan tai vinksahtivat ihan väärään asentoon. Siellä se arkki odottaa jatkokäsittelyä (vuorikankaan ja kristallimuovin väliin ompelua ja vetoketjun kiinnitystä).

Yksi työ tässä kevään aikana sentään on valmistunut esiteltäväksikin: ystävälleni 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi valmistunut Papillon-huivi. Ostin huivia varten Lankamaailma Nordiasta upeaa, sateenkaaren väreissä välkehtivää Silkindian Sari Silk Yarn -lankaa, joka on valmistettu kierrätetyistä sareista. Lanka oli kallista ja sen kilohintaa nosti vielä sekin, että kiireessä en huomannut laittaa pysäköintikiekkoa joten sainpa sitten kaupanpäällisiksi parkkisakot :-( Lanka oli aika hankalaa käsiteltävää - vaihtelevanpaksuista, melko karheaa ja pölisevää; etenkin mustiin vaatteisiin tarttui ärsyttäviä kirjavia lankahöytyviä. Käytin huiviin melkein kolme kerää lankaa. Raitalanka olisi varmaankin sopinut Papillonin ideaan paremmin, mutta tuli kirjavasta huivistakin ihan hauskannäköinen. Neuloin 10-koon puikoilla, ja niillä neuloksesta tuli niin väljää ja reikäistä, että erillisiä reikäkerroksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ollenkaan. Syntymäpäiväsankari sai lahjansa eilen hauskoissa juhlissa ja huivi pääsikin samantien käyttöön.

Äidin pipo

Tähän lankaan (Schoppel Wolle Amiga) on onnistuttu yhdistämään kaikki lempivärini. Ostin tätä pari kerää joskus alkukesästä Lankamaailma Nordiasta ajatuksenani tehdä siitä itselleni syksyinen pipo ja ehkä huivikin. Sukkasadon päätyttyä ryhdyin etsiskelemään pipo-ohjetta, ja sopiva löytyikin Ullasta - Dusty Hill -pipo vaikutti riittävän helpolta mutta mielenkiintoiselta kokeiltavaksi. Lanka oli melko nopeaa neuloa, vähän kyllä tahtoi mennä välillä säikeiksi, erityisesti langan ympärillä kiertävä kimaltava säie karkasi helposti pois puikolta. Laiskana ja kärsimättömänä en tietenkään malttanut neuloa malitilkkua... Näppituntumalta lanka vaikutti jotakuinkin samanpaksuiselta kuin ohjeessa mainittu Cotton Luxus, joten sovelsin ohjetta sen mukaisesti.

Urakoin pipon valmiiksi syyslomavierailulla vanhempieni luona, ja niinhän siinä kävi että äitini ihastui pipoon ja sovitti sitä, ja täytyy myöntää että hänen siroon päähänsä se sopi huomattavasti paremmin kuin omaani. Lankaa jäi vielä se toinen kerä, mutta yksinään se ei kyllä riitä mihinkään. Mietiskelinkin, että miltäköhän se näyttäisi esimerkiksi oranssinsävyiseen tai ruskeaan yhdistettynä? Jos kerän jakaisi puoliksi ja käyttäisi tehosteena pipossa ja huivissa...

Dusty Hill -pipo, ohje Ulla 2/10. Lanka: Schoppel Wolle Amiga (oranssi-vihreä-ruskea), 102 silmukkaa, pyöröpuikko 3,5.

Kesä!

Täällä se taas on, vaikkei lämpötilan perusteella ihan uskoisikaan. Koululainen pääsi kesälaitumille, eskarilaisten aherrus päättyi liikuttavaan päättäjäisjuhlaan ja päiväkodissa loppukausi vietetään yhdistetyissä ryhmissä, mikä on lasten mielestä hauskaa vaihtelua arkirutiineihin.

Jo hyvissä ajoin kevättalvella aloin suunnitella lahjoja kummankin päiväkotiryhmän hoitajille, mutta niinhän siinä taas kävi että aika ja energia loppuivat kesken, eivätkä hienot suunnitelmat toteutuneet tänäkään vuonna. Kiireessä kierrätin viimevuotista ideaa ja virkkasin kaikille hoitajille rintakorut. Ohjeeksi valikoitui esikko Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia.

Pieniä ilonaiheita

Elinalta saamani tunnustus ilahdutti kovasti. Kiitos Elina!

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Tintille, jonka idearikkaita ja kekseliäitä luomuksia käyn säännöllisesti ihastelemassa. Ollapa itsekin yhtä tuottelias!

Mon cher ami m'a donné un petit cadeau quand nous nous sommes rencontrés au début de la semaine. Chocolat français... très délicieux. Merci beaucoup! :-)

Puutarha kukoistaa: uusia tulppaaneja ja pikarililjoja aukeaa päivittäin, koivujen lehdet kasvavat hurjaa vauhtia, nurmikko hautasi viimesyksyiset lehdet alleen ennen kuin ehdin tarttua haravaan. Tänään uurastin puutarhatöissä aamusta pitkälle iltapäivään, kunnes ukkoskuuro ja tuntikausia jatkunut sade karkottivat ahertajan ja pitkin metsiä juoksennelleet lapset loppupäiväksi sisätiloihin.

Tyhjensin kompostorin - ja haaveilen jatkuvasti siitä, että saisimme hankittua toisenkin pömpelin, jossa voisi kypsyttää edellisen kauden "satoa" talven yli. Tämä yksi pönttö ei oikein riitä suurperheemme biojätteiden kompostoimiseen. Kärräsin kompostimullan pienenpienelle kasvimaallemme ja marjapensaiden juurelle. Ystäväpiiriimme kuuluu varsinaisia viherpeukaloita, ja aina toisinaan haaveilen itsekin kunnollisesta isosta kasvimaasta. Hyvin nopeasti kuitenkin käy niin, että järjen ääni pääni sisällä palauttaa minut maanpinnalle - konkreettisesti. En jaksaisi hoitaa kasvimaata riittävällä hartaudella - inhoan harventamista ja kitkemistä. Parasta siis keskittyä muutamaan sellaiseen hyötykasviin, joiden menestys ei kauheasti riipu puutarhurin ahkeruudesta: papuja, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä.

Olemme asuneet tässä talossa pian kuusi vuotta, ja melkein koko ajan minua on häirinnyt se, että sisäpihalle istutettu kirsikkapuu on aivan liian lähellä olohuoneen ikkunaa. Se on ikävästi haitannut ruohonleikkuuta, varjostanut lähellään kasvavaa pionia ja ojennellut oksiaan kohti olohuoneen ikkunan kukkalaatikoita. Satunnaisesti se on innostunut kukkimaan, mutta satoa ei ole tullut korjattua, koska kukaan perheessämme ei erityisemmin välitä hapankirsikoista. Kukaan aikaisemmista asukkaista ei ollut liiemmin viitsinyt hoitaa puuta, vaan sen oksat sojottivat rumasti mikä mihinkin suuntaan. Olin siis salaa tyytyväinen, kun huomasimme lumisen talven (tai tarkemmin sanottuna peltikatolta puun päälle romahtaneen lumikuorman) vahingoittaneen kirsikkapuun runkoa niin pahasti, että päätimme hankkiutua puuparasta kokonaan eroon. Tänään sitten tartuin sahaan ja päästin onnettoman kärsimyksistään. Sisäpihasta tuli huomattavasti avaramman näköinen, ja aloimmekin heti suunnitella alueelle kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, nyt kun tilaa on ihan erilailla kuin aikaisemmin.

Mukavan puuhapäivän kruunasi palanen raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Käytin pohjaan valmistaikinaa ja täytteenä sokerissa ja vesitilkassa haudutettuja raparperinpaloja sekä inkivääri-omenahilloa. Täytteen pinnalle ripottelin mantelirouhetta. Piirakasta tuli ihanan mehevä ja maukas, lapsetkin tykkäsivät. Tätä täytyy tehdä toistekin!

Vauvan sukat ja lapaset

Tintin luomuksissa peräänkuulutettiin klassikko-ohjeita, joita jokaisen "pitäisi" kokeilla joskus. Itse olen tuolta listalta saanut aikaiseksi vasta Fifi-huivin, joka meni lahjaksi äidilleni eBa (= ennen bloggailuharrastukseni alkua). Tuulan junasukkien ohje oli kiehtonut jo pitkään, koska neljää pientä jalkaparia sukittaessani olen aina silloin tällöin tuskaillut jalasta putoavien sukkien kanssa. Eräs ystäväni sai tyttövauvan vuodenvaihteessa, joten nyt tarjoutui tilaisuus kokeilla tuota klassikko-ohjetta! Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa, joten vauhtiin päästyäni tein myös vauvan lapaset sukkaohjetta vähän muokaten.

Vauvan sukat ja lapaset, ohje Tuulan junasukat, lankana Novita Tico Tico, puikot nro 3, silmukoita 8 per puikko (alkuperäisessä ohjeessa on enemmän, mutta vähensin silmukkamäärää koska käytin suositusta isompia puikkoja).

Huivi ystävälle

Ystävänpäivä taas tuli ja yllätti. Kortteja en ehtinyt enkä jaksanut askarrella, muutaman kaupasta ostetun sain lähetetyksi. Korttien sijaan sain vihdoin viimein valmiiksi yli vuosi sitten aloittamani hartiahuivin Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Lahjan saaja oli ollut tiedossani jo pitkään, koska langan väri on ehdottomasti samaa sävyä kuin ketun turkissa :-) Ensin ajattelin tekeväni huivin joululahjaksi, mutta siihen ei aika riittänyt loppuvuoden kiireiden keskellä, mutta pienellä loppukirillä huivi valmistui juuri sopivasti Ystävänpäiväksi ja pääsikin käyttöön samantien!

Hartiahuivi Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Puikot nro 10, aina oikein -neuletta 36 silmukalla kunnes huivi on sopivan pituinen :-)

Hyvästi vanha vuosi!

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, koska tähän ikään mennessä olen jo todennut, ettei niitä kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta kuitenkaan tule pidettyä. En siis lupaa päivittää tätä blogia sen useammin kuin viime vuonnakaan, ja sisältökin pysynee jotakuinkin samansuuntaisena johtuen käsityö-, askartelu- ja herkkuharrastukseni satunnaisuudesta. Arki kaikkine kiireineen tulee jatkumaan entisenlaisena ja oma aika pysynee edelleen niukkana resurssina.

Uusi vuosi on kuitenkin mukava aloittaa Tanjalta lahjaksi saamani Anu Harkin Ratula - Unelmien leikekirja -opuksen parissa. Kerrassaan ihana kirja satunnaisen puuhastelijan tarpeisiin! Kiitos ystäväni tästä upeasta lahjasta.

Viimeisetkin joululahjat on vihdoin toimitettu oikeisiin osoitteisiin joten nyt voin paljastaa, että tämän postauksen kuvitus on vuoden 2009 lahjatuotantoa sukulaisille ja ystäville kansalaisopiston keramiikka- ja saippuakursseilta.

Hyvää ja Touhukasta Uutta Vuotta 2010 kaikille blogissani vieraileville!