Kevättä kropassa!

Ihmeellinen tuo valon vaikutus ihmisen mieleen ja fysiikkaan! Talvi ei tänä vuonna tuntunut mitenkään uuvuttavan pitkältä, mutta alkutalven/vuodenlopun pimeys ja harmaus taisi vetää talvikauden energiatasot valmiiksi aika matalalle. Uni maistui ja suklaa/karkit/herkkujuustot myös. Kevättalven ihanat aurinkoiset hiihtelypäivät pitkin joenrannan peltoja virittivät sopivasti kevään ja kesän odotukseen, ja kevätväsymyksestä huolimatta jaksoin viikosta toiseen tsempata itseni säännöllisesti aerobicciin, vesijumppaan ja sauvakävelylenkille (mikä se olotila olisikaan ollut ilman näitä arkirutiineja!).

Usein minulle käy keväällä ohjattujen liikuntaryhmien päätyttyä niin, että säännöllistä kuntoilua ei tule ihmeemmin harrastettua koko kesänä. Kansalaisopiston kausi päättyy tosi aikaisin, jo pääsiäisen tienoilla - siinä vaiheessa kun peruskunto on vasta saatu suurinpiirtein kohdalleen. Tänä vuonna päätimme puolison kanssa molemmat ryhdistäytyä ja tarttua paikallisen kuntokeskuksen kesätarjouksiin. Mies liittyi saman tien jäseneksi, minä puolestani päätin testata kesäpakettia (4 kk:n kuntoilut 200 €:lla, ja tästä hinnasta vielä puolet pois SporttiPassilla). Nyt on oma harjoitusohjelma tehtynä ja ohjelmaa testattukin jo pari kertaa, tuloksena ihanat lihassäryt! :-)

Kuntosalilla on käytössä näpprä älyavainjärjestelmä: jokaisen kuntoilijan omalle avaimelle (joka siis avaa myös kuntosalin ovet) on tallennettu harjoitusohjelman tiedot: mitä laitteita, missä järjestyksessä, millaiset painot jne. Kaikki harjoitukset tallentuvat avaimelle, ja sen avulla pääsee seuraamaan oman harjoittelun kehitystä. Aika fiksua ja motivoivaa! Koska jostain ihmeen syystä meillä kotona tavarat eivät useinkaan pysy omilla paikoillaan (sikäli kun niillä sellaisia - pysyviä ainakaan - edes on), niin on tietysti olemassa sekaannusvaara kuntosaliavainten suhteen. Niinpä näpertelin molemmille omat helmiavaimenperät - ihan vaan yksinkertaisesti pari, kolme helmeä metallilangalla kiinni avaimeen. Nyt eivät mene avaimet ja saliohjelmat sekaisin! :-D

Salaisen neuleystävän paljastuspaketti

Tänään on ollut kerrassaan mainio päivä, vaikka päätäni onkin särkenyt eilisillasta saakka. Kotiuduin eilen illalla parin päivän työmatkalta sateisesta Jyväskylästä, mutta tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta. Kuopuksemme oli tänään kotona toipilaana mutta onneksi vointi oli niin hyvä, että hän jaksoi lähteä seurakseni nimikkokukkakauppaansa. Ostimme sieltä ison kimpun huumaavasti tuoksuvia kieloja. Esikoinen puolestaan sai tänään sekä piano-opettajan kehut loistavasti menneestä vuodesta että tiedon paikasta kuvataideleirillä (päiväleiri, jolle saa kulkea ominpäin bussilla - sopiva itsenäistymisharjoitus 10-vuotiaalle). Illalla kävimme katsomassa koululaisten kevätnäyttelyä: kylläpä olivat taiteilleet upeita töitä kouluvuoden aikana! Harmitti etten tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Ja sokerina pohjalla: Salaisen neuleystävän paljastuspaketti oli saapunut postiin! SNY:kseni paljastui Olga. Täytyypä oikein ajan kanssa tutustua Olgan blogiin, joka pikaisella ensivilkaisulla näytti kerrassaan upealta! Kiitos Olga kaikista ihanista yllätyksistä joita olet minulle kevään aikana keksinyt; olet selvästikin tutkinut blogiani tarkkaan ja miettinyt, miten voisit minua parhaiten ilahduttaa!

Olgan lähettämästä toukokuun paketista löytyi kaikenlaista ihanaa: Nalle Kukkaketo Päivänkakkara -lankaa (rakastan päivänkakkaroita, ovathan ne kotimaakuntani Keski-Suomen maakuntakukka), paketillinen Novitan Minikeriä (ihan kuin karkkeja...nam!), tummaa suklaata (nam-nam!), lätkänameja (namskis!) ja tyylikäs muistikirja, jonka kannessa on vaaleanpunaisella langalla kirjottu ristipistokissa - miau! Kerrassaan täydellistä!

Pieniä ilonaiheita

Elinalta saamani tunnustus ilahdutti kovasti. Kiitos Elina!

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Tintille, jonka idearikkaita ja kekseliäitä luomuksia käyn säännöllisesti ihastelemassa. Ollapa itsekin yhtä tuottelias!

Mon cher ami m'a donné un petit cadeau quand nous nous sommes rencontrés au début de la semaine. Chocolat français... très délicieux. Merci beaucoup! :-)

Puutarha kukoistaa: uusia tulppaaneja ja pikarililjoja aukeaa päivittäin, koivujen lehdet kasvavat hurjaa vauhtia, nurmikko hautasi viimesyksyiset lehdet alleen ennen kuin ehdin tarttua haravaan. Tänään uurastin puutarhatöissä aamusta pitkälle iltapäivään, kunnes ukkoskuuro ja tuntikausia jatkunut sade karkottivat ahertajan ja pitkin metsiä juoksennelleet lapset loppupäiväksi sisätiloihin.

Tyhjensin kompostorin - ja haaveilen jatkuvasti siitä, että saisimme hankittua toisenkin pömpelin, jossa voisi kypsyttää edellisen kauden "satoa" talven yli. Tämä yksi pönttö ei oikein riitä suurperheemme biojätteiden kompostoimiseen. Kärräsin kompostimullan pienenpienelle kasvimaallemme ja marjapensaiden juurelle. Ystäväpiiriimme kuuluu varsinaisia viherpeukaloita, ja aina toisinaan haaveilen itsekin kunnollisesta isosta kasvimaasta. Hyvin nopeasti kuitenkin käy niin, että järjen ääni pääni sisällä palauttaa minut maanpinnalle - konkreettisesti. En jaksaisi hoitaa kasvimaata riittävällä hartaudella - inhoan harventamista ja kitkemistä. Parasta siis keskittyä muutamaan sellaiseen hyötykasviin, joiden menestys ei kauheasti riipu puutarhurin ahkeruudesta: papuja, salaattia, kesäkurpitsaa, yrttejä.

Olemme asuneet tässä talossa pian kuusi vuotta, ja melkein koko ajan minua on häirinnyt se, että sisäpihalle istutettu kirsikkapuu on aivan liian lähellä olohuoneen ikkunaa. Se on ikävästi haitannut ruohonleikkuuta, varjostanut lähellään kasvavaa pionia ja ojennellut oksiaan kohti olohuoneen ikkunan kukkalaatikoita. Satunnaisesti se on innostunut kukkimaan, mutta satoa ei ole tullut korjattua, koska kukaan perheessämme ei erityisemmin välitä hapankirsikoista. Kukaan aikaisemmista asukkaista ei ollut liiemmin viitsinyt hoitaa puuta, vaan sen oksat sojottivat rumasti mikä mihinkin suuntaan. Olin siis salaa tyytyväinen, kun huomasimme lumisen talven (tai tarkemmin sanottuna peltikatolta puun päälle romahtaneen lumikuorman) vahingoittaneen kirsikkapuun runkoa niin pahasti, että päätimme hankkiutua puuparasta kokonaan eroon. Tänään sitten tartuin sahaan ja päästin onnettoman kärsimyksistään. Sisäpihasta tuli huomattavasti avaramman näköinen, ja aloimmekin heti suunnitella alueelle kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, nyt kun tilaa on ihan erilailla kuin aikaisemmin.

Mukavan puuhapäivän kruunasi palanen raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Käytin pohjaan valmistaikinaa ja täytteenä sokerissa ja vesitilkassa haudutettuja raparperinpaloja sekä inkivääri-omenahilloa. Täytteen pinnalle ripottelin mantelirouhetta. Piirakasta tuli ihanan mehevä ja maukas, lapsetkin tykkäsivät. Tätä täytyy tehdä toistekin!

Kevään odotusta

Kevätpäiväntasaus. Lumikasat ovat hieman madaltuneet pari päivää jatkuneen sateen ansiosta, mutta maisema näyttää edelleen hyvin talviselta. Talvi tuntuu jatkuneen ikuisesti eikä loppua näy! Jostain syystä tulen vuosi vuodelta kärsimättömämmäksi keväisin. Kun lämpötilat alkavat käväistä nollan yläpuolella, tunnen pakottavaa tarvetta hankkiutua eroon talvivaatteista ja tummista väreistä. Kaipaan ympärilleni valoa, värejä ja talvihorroksesta havahtuvan luonnon ääniä. Nuorempana en pitänyt keväästä ollenkaan, vaan halusin syöksyä suoraan lumihankien keskeltä juhannuksen taikoihin, mutta nykyisin luonnon keväthurmion seuraaminen saa minut suunnattoman ilon valtaan - kylmä ja pimeä kausi saa väistyä auringon, valon ja lämmön tieltä!

Kevyesti kohti kesää

Työkiireet ovat melko tehokkaasti rajoittaneet bloggailuun käytettävissä olevaa aikaa. Suurperheessä oma aika on muutenkin rajallinen hyödyke, ja kaiken tukka putkella -säntäilyn vastapainoksi on iltaisin ihana lysähtää sohvalle karkkipussin, neuleen ja aivojennollausohjelmien pariin. Kansalaisopiston jumppakausi päättyi jo pääsiäisen aikaan, ja kuntoilun puute yhdistettynä mukavuudenhaluiseen elämäntyyliin on onnistuneesti tuottanut muutaman ylimääräisen rasvakerroksen vyötärönseudulleni - ja minä kun olen aina kuvitellut pystyväni syömään mitä vain kuinka paljon tahansa ilman että seurauksia saisi kantaa mukanaan useamman kuukauden!

No, päätin sitten tarttua laiskiaista niskasta kiinni ja pakottaa sen liikkeelle. Minulla on viha-rakkaus-suhde lenkkeilyyn: toisaalta olisi ihana nautiskella kevätaamuisesta linnunlaulusta kaikessa rauhassa, toisaalta räkä poskella ja jalat jumissa -olotila ei houkuta yhtään. Jospa kerrankin älyäisi aloittaa lenkkeilyn riittävän varovaisesti? Olen myös aina inhonnut hikisiä kuntosaleja - mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin pähkäillä sormi suussa laitteiden säätöjä ärsyttävän hyväkroppaisten atleettien keskellä. Naapurini lahjoitti minulle mukavan etusetelin kuntosalille, joten hetkellisen mielihäiriön vallassa menin sitten liittymään vuosijäseneksi. Hintaan sisältyi kuntokartoitus, kunnollinen laiteopastus ja oma kunto-ohjelma. Henkilökohtaisina tavoitteina kirjattiin ylös varovaisesti "hyvä olo, vastapaino istumatyölle ja lihaskunnon parantaminen."







Mutta pitäähän itselleen sallia nautintojakin. Äitienpäivä oli hemmottelua parhaassa mahdollisessa muodossa. Lasten kortteja ja lahjoja (samettiruusun ja auringonkukan taimia), English breakfast, herkullista kakkua ja päivällisellä perinteisesti katkarapusalaattia ja pihviä (hirven fileestä) sherry-sinihomejuustokastikkeen kera. Lapsukaisten isä ehkä jossain vaiheessa kertoo näistä herkuista enemmänkin. Kakkuohje oli tämä vähän muokattuna.

Tämä toiveitteni mukainen yrtti- ja kukkahylly oli kyllä kaikkein paras äitienpäivälahja!

Kaikkein pikkuisin valkovuokkokimppu sai maljakokseen sakekupin.

Kevät- ja kesäkaudella käsityöinnostus tuntuu suuntautuvan puuvillaisiin ja bambuisiin pitsiunelmiin. Olen aivan hurahtanut Novitan Bambu-lankaan ja olenkin hamstrannut sitä kaikissa mahdollisissa värisävyissä. Kevään uutuuslanka Novita Cannes (bambua, puuvillaa ja viskoosia) vaikutti sekin kiinnostavalta, joten ostin kokeeksi keväisenvihreää lankaa pitsijakkua varten. Lanka on ihanan pehmeää mutta aika höttöistä neulottavaa. Koulutyttömme on kasvanut ulos kaikista neuletakeistaan, joten hänelle pitäisi saada kiireenvilkkaa uusi(a) tilalle. Tekeillä on pitsineuletakki Modan 2/2008 ohjeella, mutta työ etenee yllättävän hitaasti (ihmekös se kun aikaresurssit ovat mitkä ovat ja olen pitsineuleiden suhteen vielä aika aloittelija). Pikkuneitikin ihastui Novita Kesä 2009 -lehden bambulankaiseen virkattuun neuletakkiin, joten parasta huolehtia bambulankojen riittävyydestä!

Kapea pitsihuivi Novita Bambu -langasta. Ohje: Novita Kesä 2009, malli 33.

Pieniä kevätpuuhia

Keväisten vatsatautien ja työkiireiden aikaansaaman parin viikon hiljaisuuden aikana on toki tullut puuhattua monenlaista.


Pääsiäiskanamme Helmiina muni tänäkin vuonna monta herkullista suklaamunaa. Kana on ostettu Tammisaaren torin laidalla sijainneesta pienestä lahjatavarakaupasta keväällä 2003. Liikkeen nimeä en muista, mutta ajankohta on jäänyt elävästi mieleen: seuraavana yönä ajelin taksilla samaan kaupunkiin synnytysosastolle :-)

Nuorimmaisemme oli kylvänyt päiväkodissa oman rairuohon. Hoitajat varmaan vähän auttoivat purkin koristelussa :-)

Leskenlehdet eivät säikähdä pientä takatalvea. Miten noin pienen ja vaatimattoman kukan ilmestyminen jaksaakaan ilahduttaa niin kovasti joka vuosi?!?

Pääsiäispuput kokoontuivat ihastelemaan keväistä persikka-tuorejuustokakkua, jonka leivoin pääsiäisherkuksi. Täytteenä oli persikanpalasia ja vaniljatuorejuustoa. Osoittautui enemmän aikuisten herkuksi, tosin 2-vuotiaallemme maistui oikein hyvin, mutta hänen makunsa on muutenkin hieman valtavirran ulkopuolella (tykkää mm. raa'asta sipulista...).

Keväinen perhonen lennähti keittiöön - mikä lie hopeasiipi? No, oikeasti tämä on kyllä peräisin viime viikonlopun hopeasavikurssilta. Siellä kaulittiin ja käänneltiin hopeasavea ja piperrettiin siitä pienenpieniä koruja erilaisia apuvälineitä (mm. hammaslääkärin työvälineitä, ripsenerottimia ja nappeja) hyödyntäen. Perhonen on kooltaan n. 3 cm x 2 cm.

Näihin riipuksiin on hopealietteen avulla kiinnitetty pienet keramiikkapalaset koristeiksi. Kukkakuvio on painettu napilla ja pisaranmuotoinen riipus muotoiltu muovilusikalla.

Päiväkävelyllä palmusunnuntaina

Olen sisämaan kasvatti ja tottunut katselemaan järvimaisemaa, joka vuodenajasta riippumatta pysyttelee keskimäärin melko rauhallisena. Nuoruus- ja opiskeluvuodet pääkaupunkiseudulla tutustuttivat minut merenrantaan, ja meistä tulikin hyvänpäiväntuttuja muttei mitään sydänystäviä, vaikka kyllähän esimerkiksi Suomenlinnan kallioilta on upeaa ihailla meren kimallusta aurinkoisena heinäkuun päivänä.

Joki on minulle näistä kolmesta vesielementistä tuorein tuttavuus. Olihan lapsuudenkotini läheisyydessä kyllä parikin puroa, joiden rantakivikossa lapsukaisten oli mukava kastella lenkkareitaan ja joiden jään kestävyyttä piti talvisin testailla, mutta Ihan Oikeaan Jokeen pääsin lähemmin tutustumaan vasta muutama vuosi sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Joki eri olomuodoissaan tarjoaa loputtomasti ihmeteltävää erityisesti lapsille. Nyt olemme päässeet hämmästelemään naapurien pelloille tulvivaa jokea ja lintujen kevätmuuttoa. Vedenmäärä lisääntyy päivä päivältä ihan silmissä, kunnes sitten kesähelteillä joki vetäytyy pieneksi lirinäksi laakson pohjalle palatakseen sieltä taas syyssateiden myötä täyteen kuohuunsa. Viime talven se sai levätä rauhassa jääkannen alla ja vahvistua kevättä varten, mutta monena talvena ovat lapset päässeet tammi-helmikuussakin heittelemään kiviä sulana virtaavaan veteen.

Eilen oli palmusunnuntai, ja ensimmäistä kertaa meidänkin lapsemme innostuivat lähtemään virpomisreissulle. Kuvassa poseeraavat Kissaprinssi, Noita Nokinenä ja Vahva Velho! Ompelukonetta en tällä kertaa jaksanut kaivaa esille, joten asusteet valmistuivat suit sait sukkelaan kuumaliimapistoolia apuna käyttäen. Kissan korvat sekä noidan ja velhon hatut on tehty mustasta lakanakankaasta ja vahvistettu paksulla paperilla. Velhon viitta on paksua puuvillakangasta, johon kirjoin koristeeksi tähtikuvioita Novita Silver -langalla. Kissan häntä ei vilahtanut mukaan tähän kuvaan, mutta se syntyi kuparilangasta sekä 7 veljestä (musta)- ja Nalle (harmaa) -langoista ketjusilmukoilla, pylväillä ja kiinteillä silmukoilla virkkaamalla. Kuparilanka oli juuri sopiva vahvike, jotta häntää sai muotoiltua vähän taipuisammaksi eikä se vain lötköttänyt suoraan alaspäin.

Keväistä viherrystä

Lakaisukoneet ovat jo lähteneet liikkeelle, joten kohta päästään pyöräilemään! (Ylläolevassa kuvassa komeilee Globe Hopen pussukka, joka on juuri sopivan kokoinen kameratarvikkeiden säilytykseen.) Pyöräilyn riemua odotellessa yritän näillä kevätaiheisilla jutuilla sinnikkäästi maanitella kevätkeijuja liikkeelle. Jotkut sääennustukset kuulemma jo veikkailevat lämmintä pääsiäistä. Tämä lumiensulamisvaihe on kyllä vuoden kurjinta kurahousuaikaa. Aamuisin on vielä vilpoiset villasukkafiilikset mutta iltapäivästä puskee hiki hatun alle.

Vilukissan villasukat tummanharmaasta Nalle-langasta. Sukkapuikot nro 3, 48 silmukkaa, pari senttiä 1 o 1 n -joustinta, sen jälkeen pitsineuletta joulukuun 2008 Pirkassa ollutta sukkaohjetta mukaillen.

Ainakin helmisipulit ovat sitä mieltä, että nyt on kevät tullut. Vihreät versot maistuvat mainiolta, muistuttavat maultaan vahvaa ruohosipulia!

Pääsiäisruohojen kanssa alkaa kohta tulla jo hoppu. Muitakin siemeniä voisi jo vähitellen ruveta ripottelemaan multaan. Korissa odottavat mm. kesäkurpitsat Sunburst ja Diamant, pensaspapu, sipuli, basilika, jäävuori- ja lollo rosso -salaatti sekä punajuuri. Kukansiemeniäkin löytyy: asteria, unikkoa, peikonkakkaraa, lobeliaa, samettikukkia. Kun nyt vielä nikkari saisi aikaiseksi yrttihyllyn keittiön ikkunaan niin pääsisin kunnolla kylvöhommiin!

Lankarintamallakin alkaa vihertää. Tekeillä on sukat ja lapaset herneenvihreästä Nallesta ystäväni vielä syntymättömälle vauvalle. Kuvaan ovat päässeet myös suosikkisukkapuikkoni, ruusupuiset nro 3.

Loppuun vielä nostalgiaa. Työkaverini oli löytänyt isoäidilleen kuuluneen 10-osaisen ompelu- ja kaavasarjan vuodelta 1951. Aivan ihanaa katseltavaa! Vähän toisenlaista tunnelmointia voikin sitten harjoittaa Kasari-kirjan seurassa... oi niitä aikoja ja olkatoppauksia!

Aurinkoisia ajatuksia

Aamulla sai laittautua liikkeelle talviturkissa mutta pakkasta uhaten ja kevään etenemisen innoittamana tein listan mieltäni lämmittävistä ja valaisevista asioista.

1. Kevätaurinko – raaka ja armoton mutta niin tervetullut lupaus lämmöstä ja valosta pimeän vuodenajan jälkeen.

2. Iloisenväriset langat – vielä ennätin aloittaa yhtä harmaata sukkaparia mutta pian lankakorissanikin loistavat keltaiset krookukset ja leskenlehdet!

3. Sitrushedelmät. Ihanan värikäs vitamiinipommi!

4. Keltaiset tulppaanit. Niitä pitäisi olla kotona ihan aina. Tai mitä tahansa keltaisia kukkia. Muistaakseni Gabriel García Márquezilla on aina kotonaan tai hotellihuoneessaan keltaisia kukkia, koska ne tuovat hyvää onnea.

5. Suklaa. Varsinkin muutama palanen tummaa suklaata nautittuna hyvän kahvin kanssa. Myös puolikas suklaalevy sohvannurkassa ahmittuna kohentaa vetämätöntä oloa ihan ihmeesti.

6. Pienet vauvat. Tuttavapiirissä on melkoinen vauvavillitys meneillään joten pipoa ja lapasia syntyy tasaista tahtia.

Ylläolevat pipo ja lapaset ovat menossa lahjaksi työkaverin pienelle tyttövauvalle. Lankana Novita Nalle ja Tango Fani. Pipossa silmukoita n. 90, lapasissa 32. Joustin 1 o 1n, pyöröpuikko nro 2,5 ja sukkapuikot nro 3.


7. Talitiaisen laulu. Peipposia, pajulintuja ja muita ihania pikku visertäjiä odotellessa.

8. Munakokkeli – salmonellan uhallakin minulle toivottavasti tarjoillaan äitienpäivän aamuna perinteinen English breakfast. Vinkkinä ja muistutuksena jo näin hyvissä ajoin :-)

9. Nauravat lapset. Me aikuisetkin voisimme vähän vähentää yleistä yrmytystämme ja nauraa tai ainakin hymyillä enemmän.

10. Sosekeitto porkkanasta/bataatista. Nam! Tällaista söimme eilen:

Porkkana-vuohenjuustososekeitto

10 isoa porkkanaa
5 perunaa
1 iso sipuli
1 liemikuutio
n. 150 g pehmeää vuohenjuustoa
vettä
ruokakermaa
suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kuori ja paloittele sipuli, perunat ja porkkanat ja lisää kiehuvaan veteen. Jos vettä on liikaa, kaada pois ylimääräinen niin että kasvikset nipinnapin peittyvät. Lisää liemukuutio. Keitä kypsiksi ja soseuta sauvasekoittimella, lisää samalla vuohenjuusto ja notkista ruokakermalla sopivan löysäksi. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa paahdettujen leipäkuutioiden kera.

Hippitytön huivi

"Olen hippityttö 42,

enkä maailman paremmaks

ole nähnyt muuttuneen..."

(Eppu Normaali: Hipit rautaa)

En kyllä ole ihan vielä 42 enkä myöskään ihan hippi ole ollut koskaan, vaikka monenlaiseen hämärään musiikkiin olenkin kallellani. Eilen olisi ollut yksi ehdottomista suosikeistani, Jethro Tull, esiintymässä Helsingissä Kulttuuritalolla, mutta tuo keikka jäi tällä kertaa väliin. Hieman harmittaa, vaikka olen kyllä päässyt Ian Andersonin huilutaiturointia ihailemaan laskujeni mukaan jo puolentusinaa kertaa.

"Smile your little smile,

take some tea with me awhile,

brush away that black cloud from your shoulder..."

(Jethro Tull: One Brown Mouse)

Jos olisin eiliselle keikalle mennyt, olisin varmaankin heittänyt hartioilleni tämän:

Keväinen kolmiohuivi Novita Bambu -langasta (värit: ruskea, beige, farkunsininen, kirkkaanvihreä, vaaleanvihreä, vaaleanpunainen, valkoinen, yhteensä n. 250 g). Virkattu koukulla nro 3,5 oman ohjeen mukaan (aloituksena niskassa puolikas Isoäidin neliö).

Tätä huivia oli ihana virkata! Bambulanka on käsissä mukavan sileää ja pehmeää ja kaikki värit sointuvat mielestäni todella mukavasti yhteen. Alkuperäinen ajatukseni oli virkata joka toinen pylväsryhmäkerros ruskealla, mutta mitä pitemmälle työ eteni, sitä nopeammin lankavarastot tietysti hupenivat, ja onneksi tajusin ajoissa että ruskea lanka ei tulisi mitenkään riittämään, joten oli pakko tehdä huivista alkuperäistä suunnitelmaa värikkäämpi.

Kevät tuntuu etenevän ihan kohisten, ja onneksi se tälle viikolle lupailtu lumipyrykin jäi tulematta! Koululaiset ja päiväkotilaiset ovat vielä päässeet hiihtelemään mutta pian lienee aika piilottaa talviurheiluvarusteet varaston perälle ja nostaa polkupyörien satulat uusiin korkeuksiin. Maaliskuu ei milloinkaan ole kuulunut suosikkikuukausiini, joten nytkin vain toivon että aurinko kuivattaisi loskaiset pihat ja ojat mahdollisimman nopeasti, jotta krookukset ja helmililjat pääsevät esittelemään kevätasujaan. Jonkinasteinen kevätväsymys kolkuttelee takaraivossa, mutta eiköhän lisääntyvä lämpö ja valo sen aikanaan haihduta!

"As the verses unfold

and your soul

suffers the long day,

and the twelve o'clock gloom

spins the room

you struggle on your way..."

(Jethro Tull: Life's A Long Song)