Bella Ballerina

Mohair-langat ovat kerällä ollessaan houkuttelevan pehmeitä ja suloisia, kuin karkkikaupan höttöisiä vaahtokarkkeja. Langan keveys tuo lupauksen unelmanpehmeästä kosketuksesta ja keijukaisen tanssista satumetsässä. Vuosia sitten aloitin pitsisen kolmiohuivin neulomista Rose Mohair -langasta, mutta eipä aikaakaan kun huomasin tehneeni virheen - ja jokainen mohair-lankaa käsitellyt varmasti ymmärtää, ettei purkamisesta tietenkään tullut yhtään mitään. Tuskastuneena paiskasin huivintekeleen jonnekin komeron uumeniin, missä se edelleen seikkailee ulkoavaruuden ufona.

Seuraava mohair-yritykseni päättyi jo paremmin: tein itselleni keväisen tunikan vaaleanvihreästä Rose Mohairista. Mukavan lämmin mutta kuitenkin kevyt päällä. Olenkohan muistanut laittaa siitä kuvaa tänne...? Hmmm. Sama pää kesät talvet :-)

Viime keväänä rupesin neulomaan itselleni suorakaiteen muotoista huivia vaaleanpunertavasta Rose Mohairista, ohjeena Haruha-huivi. Ohje oli mukavan helppo, yksinkertainen ja kaunis. Huivi unohtui jonnekin kesän ajaksi, mutta nyt syksyllä sain sen ahkeroitua valmiiksi. Lankaa jäi toisesta kerästä aika paljon yli, joten päätin neuloa vielä piponkin. Alunperin ajattelin tehdä piponkin samalla ohjeella, mutta työ pääsi alulle esikoisen vanhempainillassa, johon tietenkin unohdin ottaa ohjeen mukaan, joten päädyin tekemään pipon reunaan vain muutaman reikäkerroksen koristeeksi. Kävi kuitenkin niin kuin vanhassa tutussa Hiiri kissan räätälinä -sadussa: ei tullut myssyä minulle, tuli sopiva perheen kuopukselle :-) Samantien sitten luovutin huivinkin pikku tanssijattaremme käyttöön: olihan nuo asusteet alunperinkin pariksi tarkoitettu.

Neitonen kiipeilemässä kaiteella tanssituntinsa jälkeen. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että baletti kiinnostaisi enemmän kuin nykytanssi - valinta on edessä vasta parin vuoden kuluttua. Ties vaikka liikunnallisesti lahjakas tyttösemme valitsisi molemmat; sekin on tanssiopistossamme mahdollista.

Tässä kuvassa huivin kuviointi näkyy vähän paremmin (vaikka kuva muuten onkin vähän epätarkka).

Metsänkeijun polvisukat

Viime kesänä hankin jostain kirja-alesta omakseni Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen - Neulo 2 sukkaa kerralla. Kirjan ohjeet näyttivät ihastuttavilta ja kokeilunhalua herättäviltä, ja innoissani aloitinkin elämäni ensimmäisen pyöröpuikolla neulottavan sukkaparin salaisuuksiin perehtymisen. Ei ollut ihan helppoa ei... Ensimmäinen tenkkapoo tuli heti silmukoiden luomisessa, ja olikohan se nyt niin hyvä idea ruveta neulomaan yhtä sukkaa lankakerän ulkopuolelta ja toista lankakerän sisältä tulevasta langanpäästä... Arvannette että solmuunhan ne langat jossain välissä menivät! Onneksi Regian kaunis sinivihreäsävyinen lanka kuitenkin houkutteli urakoimaan sukat valmiiksi, ja tänään ne vihdoin pääsivät 6-vuotiaan keijukaisemme sorjia sääriä lämmittämään!

Tintti Taavetti

Serkkuni sai heinäkuussa pienen pojan, ja ”Tintti Taavetti” vietti kastejuhlaansa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Minä sain hoidettavakseni kummin kunniatehtävän. Lapsukainen oli uskomattoman rauhallinen koko kastetoimituksen ajan ja loppujen lopuksi nukahti syliini. Enpä ollut muistanutkaan, miten rankkaa on pidellä pientä vauvaa sylissä – molemmat kädet ovat vieläkin kipeät tuosta ponnistuksesta! 

Kastepuku on tätini 1980-luvulla virkkaama. Itse olin kietoutunut pitsihuiviin, jonka neulomisen aloitin reilu vuosi sitten miehen siskontytön häihin… mutta silloin tuli deadline vastaan hieman liian äkkiä. :-)

Tyttäret ponchoissaan (virkattu Novita Crystal -langasta, koristekukkaset omalla ohjeella) 

Kesälomalla neuloin vauvalle silkkisekoitelangasta nutun ja housut. Kauankohan mahtavat mahtua pikkuiselle…? Vaatteet näyttävät kuvassa olevan hieman "eri paria", ja niin ne todellisuudessa ovatkin: nuttu valmistui jo alkukesästä ja pöksyt vasta pari viikkoa sitten. Ohje oli vähän sinnepäin (taisin soveltaa jostain Novitan ohjeesta) ja lankakin ihan eri kuin mitä ohjeessa käytettiin. 

Ruusunnuppu ja afrikankukka

Neiti 5 vee on edelleen vaaleanpunaisen, mekkojen ja erityisesti vaaleanpunaisten mekkojen ystävä. Edelliset neulemekot olivat jääneet jo aikoja sitten liian pieniksi, joten ei muuta kuin uutta puikoille. Tytär ihastui Novita Kevät 2012 -lehdessä olleeseen malliin nro 53 (lyhythihainen vihreä taskumekko Nallesta), mutta toivoi hihatonta mekkoa, joten jätin ohjeesta hihat neulomatta, virkkasin mekkoon vyön ja koristelin kaula-aukon ja hiha-aukot puuhelmillä.

Kaipaan jo kovasti kevättä ja kukkasia - tähän ikävään saa edes vähän helpotusta virkkaamalla afrikankukkia (ohje: Suuri Käsityö). Ensimmäinen kokeiluni meni sikäli vähän pieleen, että vaihdoin väriä joka kerroksella, vaikka 2. ja 3. olisi pitänyt tehdä samalla värillä. Ei aavistustakaan, mitä näistä kukkasista tekisin, mutta näiden virkkaaminen on ihanan koukuttavaa!

Tiimityötä

Pyöreiden vuosien juhliminen jatkuu aina vaan. Vähän aikaa sitten oli vuorossa työkaverini, joka ei itse harrasta neulomista, joten me tiimimme "hurahtaneet" päätimme ilahduttaa häntä tiimityönä neulotuilla säärystimillä. Kaivelimme lankavarastoja ja päädyimme 7 veljestä -lankaan. Värejä emme sen ihmeemmin sommitelleet etukäteen, vaan aloimme neuloa molempia säärystimiä samanaikaisesti aina välillä neulojaa vaihtaen. Aika sähäkät niistä sitten tulikin tällä menetelmällä :-) Silmukoita oli yhteensä 56 ja puikkokokona 4.

Talviunessa?

Blogipäivitykset ovat olleet pitkähköllä tauolla - ei siksi, ettenkö olisi tehnyt mitään käsilläni, vaan siksi, että tekemiseni ovat olleet enimmäkseen sitä samaa vanhaa:

- muutama pipo
- pari huivia
- jokunen tilkku kissan tyynyä varten

Itselleni neuloin punasävyisestä Puro Kajastus -langasta palmikkopipon ja -huivin. Langan värisävyt eivät ole ihan  lempivärejäni, mutta sopivat kivasti yhteen wanhan wiininpunaisen willakangastakkini kanssa. Eikö vaan? :-)

Samoissa sävyissä pysyttelen edelleen: nyt on työn alla lyhythihainen mekko kuopukselle (ohje Novita Kevät 2012 -lehdestä, malli 53).

Jotain uuttakin on tullut opeteltua - olin muutama viikko sitten helmikorukurssilla ja siellä tuli tehtailtua vähän korviksia... taisipa käydä niin että hurahdin helmitöihin lopullisesti!

Talvisia nautintoja

Pikkupakkanen. Lumisade - kevyttä pakkaslunta, jota vastaan ei tarvitse taistella lumikolan ja -lapion avulla. Pulkkamäki. Luistinrata. Lapaset ja villasukat (tosin kuljen villasukat jalassa ympäri vuoden). Lintulauta täynnä ruokailijoita. Pupun jäljet lumihangella. Saunasta lumihankeen ja äkkiä takaisin saunaan.

Kuuma kasvissosekeitto. Sipulikeitto. Tuoreet sämpylät, joiden päälle voi sulaa ihanasti. Iso kupillinen höyryävän kuumaa teetä (hunajan kera). 

Kasvissosekeittoa itämaisittain: bataattia, porkkanaa, perunaa, kookosmaitoa, inkivääriä, chiliä... koristeena  korianteria ja cashewpähkinöitä.

Lakastuneiden joulukukkien korvaaminen tulppaanikimpulla - valkoinen amaryllis saa vielä jäädä kasvattamaan uusia kukkia. 

Valon määrän lisääntyminen, kun siirrytään kohti kevättalvea. Kohta voi jo laittaa siemeniä itämään yrttihyllylle...

Tilkkuja kissalle - tyynynpäällistä varten :-)

Tähtien tuiketta uuteen vuoteen!

 

Vanha vuosi on taas saateltu muistoihin ja uusi vuosi otettu vastaan asiaankuuluvin juhlamenoin. Joululoma oli koululaisillamme tänä vuonna valitettavan lyhyt, hädin tuskin puolitoista viikkoa. Sinä aikana en ehtinyt sen paremmin siivota kaappeja, järjestää varastoa kuin päivittää blogiakaan... mutta ei kai kaikesta jaksa ottaa stressiä? ;-) (Joulustressin mieheni ja minä olemme jo vuosikaudet onnistuneet välttämään joulu-excelillä, joka on herättänyt hämmästystä, kummastusta ja hilpeyttäkin ystäväpiirissäni - tosin myös matkimishalukkuutta!)

Kamera pullistelee jouluaiheisia kuvia, joten nautiskellaan hetki vielä lomapäivien leppoisasta tunnelmasta muutaman kuvan äärellä, vaikka tänään olikin jo toinen työpäiväni loman jälkeen. Sentään arkirumba lasten harrastusmenoineen käynnistyy vasta ensi viikolla! Jonkinlainen pehmeä lasku siis sentään :-)

Meillä oli ensimmäistä kertaa kaksi joulukuusta - toinen olohuoneessa ja toinen kuistilla lintujen ja oravien ilona :-) 

Norjalaiset Arne & Carlos onnistuivat tekemään Joulupallot -kirjastaan varsinaisen hittituotteen! Minäkin ostin tuon kirjan itselleni joululahjaksi :-) Kuvan kolme palloa päätyivät lahjoiksi kuopuksen päiväkotiryhmän hoitajille. Kuinkahan monta tällaista mahtaa joulukuusestamme löytyä ensi jouluna? :-)

Jouluisia herkkuja... kermakaramellien ohje on HS:n Ruokatorstai-kirjasta, pähkinärouhe oli oma lisäyksemme ohjeeseen.

Havusydämen pohjana on keväällä 2011 tekemäni risusydän. Havusydämen askartelin aatonaattoiltana, kun "ei ollut muutakaan tekemistä" (vai oliko se niin ettei huvittanut siivota...) :-) 

*  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *

Oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Sateisia sukkailtoja

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Kukkia ja perhosia

Voi miten kevät on mennyt nopeasti - olisiko syynä se että pääsiäinen oli niin myöhään tänä vuonna? Vastahan tuskailimme valtavien lumikinosten keskellä miettien, että ehtisivätkö ne sulaa juhannukseen mennessä, ja nyt on kohta jo toukokuukin ohi.

SNY:ni ilahdutti minua lähettämällä kirjekuorellisen kesäkukkien siemeniä! Kiitos sinulle - rakastan kesäkukkia ja nämä pääsevät varmasti kokeilemaan kasvuonneaan. Kuluneella viikolla on ollut niin kiire, että kuori on edelleen avaamatta, mutta nopeastihan ne varmasti kasvuun lähtevät jos sää pysyy näin lämpimänä. (Kuvassa kukkakuori nojaa kasvatuslaatikkoon, jossa ovat voimia keräämässä pienet auringonkukan taimet - nämä siitä siemenpussista, jonka sain sinulta SNY joskus talvella!)

Käsityörintamalla olen puuhastellut sitä sun tätä saamatta oikein mitään kunnolla viimeisteltyä. Kevättalvella neuloin äidilleni vihreän pipon - sen langat ovat edelleen päättelemättä. Itselleni olen tehnyt 1,5 sukkaparia SNY:n lähettämistä keltaisista langoista. Toisesta parista puuttuu siis toinen sukka ja toisesta lankojen päättely... Esikoiselle rupesin virkkaamaan kesähattua - näinköhän valmistuu täksi kesäksi? Kansalaisopiston tilkkukurssilla olen saanut aikaiseksi kasan vaaleanpunaisia neliöitä chenille-töitä varten (en ole erityisemmin innostunut chenille-tekniikasta joten taitavat päätyä johonkin muuhun käyttöön...). Pesin pari vanhaa villaista vilttiä 60 asteessa mutta eivät ne sanottavammin huopuneet. Tiivistyivät kuitenkin sen verran, että muuttuivat oivalliseksi materiaaliksi villatilkkuja varten. Tilkut leikataan kengänkoron muotoisiksi ja reunat ommellaan pykäpistoilla. Tilkut voi myös koristella vaikkapa linnunsilmäpistoin. Tilkkuja on nyt valmiina muutama kymmenen... käyttökohde vielä auki :-) Samaisella tilkkukurssilla olen myös saanut alulle karkkipapereista tehtävän meikkipussin... Omar-paperien silittäminen applikaatioharsoon oli hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Joko paperit eivät tarttuneet ollenkaan tai vinksahtivat ihan väärään asentoon. Siellä se arkki odottaa jatkokäsittelyä (vuorikankaan ja kristallimuovin väliin ompelua ja vetoketjun kiinnitystä).

Yksi työ tässä kevään aikana sentään on valmistunut esiteltäväksikin: ystävälleni 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi valmistunut Papillon-huivi. Ostin huivia varten Lankamaailma Nordiasta upeaa, sateenkaaren väreissä välkehtivää Silkindian Sari Silk Yarn -lankaa, joka on valmistettu kierrätetyistä sareista. Lanka oli kallista ja sen kilohintaa nosti vielä sekin, että kiireessä en huomannut laittaa pysäköintikiekkoa joten sainpa sitten kaupanpäällisiksi parkkisakot :-( Lanka oli aika hankalaa käsiteltävää - vaihtelevanpaksuista, melko karheaa ja pölisevää; etenkin mustiin vaatteisiin tarttui ärsyttäviä kirjavia lankahöytyviä. Käytin huiviin melkein kolme kerää lankaa. Raitalanka olisi varmaankin sopinut Papillonin ideaan paremmin, mutta tuli kirjavasta huivistakin ihan hauskannäköinen. Neuloin 10-koon puikoilla, ja niillä neuloksesta tuli niin väljää ja reikäistä, että erillisiä reikäkerroksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ollenkaan. Syntymäpäiväsankari sai lahjansa eilen hauskoissa juhlissa ja huivi pääsikin samantien käyttöön.

Pipo päähän!

Pipoprojekti sai päätöksensä eilen, kun aamun kahvitunnilla päättelin viimeisetkin langanpäät ja ruokatunnilla kiikutin paketin postiin. Paketti painoin n. 700 g, joten aika mukavasti olin saanut lankavarastoani kulutettua tässä parin viikon aikana! Tein pipoista kooltaan ja paksuudeltaan erilaisia, jotta mahdollisimman moni löytäisi omaan päähänsä sopivan pipon. Kaikki pipot on neulottu 4,5-koon pyöröpuikolla 2 0 2 n, silmukkamäärät vaihtelivat välillä 90-120.

Novita Nalle (Kukkaketo Kielo) + Novita Merino (valkoinen)

Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Nalle (Kukkaketo Kielo)

Novita Aino

Novita Aino + Novita Bambino (valkoinen), yläosassa Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Bambino (valkoinen)

Novita 7 veljestä + Novita Merino

Novita 7 veljestä Polkka

Novita 7 veljestä Polkka, Novita 7 veljestä (vaaleanvihreä) + Novita Nalle (Kukkaketo Kielo)

Valoa kohti

Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 9.13 ja laskee klo 15.45. Tammikuun lopussa aurinko nousee jo puoli tuntia aikaisemmin ja laskee kolme varttia myöhemmin, silloin valoisan ajan pitenemisen huomaa jo ihan selvästi, varsinkin jos saamme nauttia aurinkoisen kirkkaista pakkaspäivistä. Kevät odottaa jo jossain nurkan takana - sen on huomannut joulukuusemmekin, joka rupesi kasvattamaan kerkkiä oksiinsa!

Mutta ennen kevään tuloa voimme vielä nauttia lumisista kuusista...

Kuusi on tehty piparimuotilla paperiposliinista. Pinnan koristelu on saatu aikaan kaulimalla paperiposliinitaikinaa pitsiliinan välissä.

... voilla leivotuista korvapuusteista (jostain syystä pullaa tulee leivottua enemmän talvella kuin kesällä)...

Voiko olla mitään herkullisempaa kuin tuoreet pullat kahvin, teen tai kuuman kaakaon kera nautiskeltuna?

... lämpöisistä villasukista ja lapasista...

Nämä neulomukset menivät syntymäpäivälahjaksi lasten 2-vuotiaalle serkulle. Sekä sukat että lapaset on neulottu Nalle-langasta ja koristeltu Bambinosta virkatuilla kiinteillä silmukoilla. Lapasen sydänkoristeista tuli erikokoiset (keskityin niin tiiviisti Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamiseen...) mutta en antanut epäsymmetrian haitata vaan lisäsin sydämiin vielä pieniä kullanvärisiä helmiä koristeiksi. Isoon sydämeen neljä helmeä keskelle ja pienempään 15 ympärille.

Äidin pipo

Tähän lankaan (Schoppel Wolle Amiga) on onnistuttu yhdistämään kaikki lempivärini. Ostin tätä pari kerää joskus alkukesästä Lankamaailma Nordiasta ajatuksenani tehdä siitä itselleni syksyinen pipo ja ehkä huivikin. Sukkasadon päätyttyä ryhdyin etsiskelemään pipo-ohjetta, ja sopiva löytyikin Ullasta - Dusty Hill -pipo vaikutti riittävän helpolta mutta mielenkiintoiselta kokeiltavaksi. Lanka oli melko nopeaa neuloa, vähän kyllä tahtoi mennä välillä säikeiksi, erityisesti langan ympärillä kiertävä kimaltava säie karkasi helposti pois puikolta. Laiskana ja kärsimättömänä en tietenkään malttanut neuloa malitilkkua... Näppituntumalta lanka vaikutti jotakuinkin samanpaksuiselta kuin ohjeessa mainittu Cotton Luxus, joten sovelsin ohjetta sen mukaisesti.

Urakoin pipon valmiiksi syyslomavierailulla vanhempieni luona, ja niinhän siinä kävi että äitini ihastui pipoon ja sovitti sitä, ja täytyy myöntää että hänen siroon päähänsä se sopi huomattavasti paremmin kuin omaani. Lankaa jäi vielä se toinen kerä, mutta yksinään se ei kyllä riitä mihinkään. Mietiskelinkin, että miltäköhän se näyttäisi esimerkiksi oranssinsävyiseen tai ruskeaan yhdistettynä? Jos kerän jakaisi puoliksi ja käyttäisi tehosteena pipossa ja huivissa...

Dusty Hill -pipo, ohje Ulla 2/10. Lanka: Schoppel Wolle Amiga (oranssi-vihreä-ruskea), 102 silmukkaa, pyöröpuikko 3,5.

Tico Ticoa tytöille

Ihastuin viime talvena Novitan Tico Tico -lankaan, josta neuloin itselleni pipon. Mielessäni oli, että pipo tarvitsisi kaverikseen kaulaliinan ja vaikka lapasetkin. Olen aina tykännyt turkoosista varsinkin kesävaatteissa, ja piristäähän se talvipäivääkin ihan ihmeesti.

Huivien ohje on Novita syksy 2009 -lehdestä, malli 23. 34 s, lanka Novita Tico Tico, puikot nro 3.

Turkoosi huivi valmistui hi-taas-ti kesäloman aikana - alkuun se pääsi lentomatkalla etelän aurinkoon, edistyi lomamatkan aikana muutaman palmikonkierron verran, eteni vähän joutuisammin mökkeillessämme heinäkuun lopulla, ja pääsi pääteltäväksi lasten uimakouluviikon aikana. Kuopuksemme ihastui kovasti huiviin ja toivoi itselleen samanlaista, ja sattumoisin kätköistäni löytyi myös vaaleanpunaisen ja liilan sävyistä Tico Ticoa. Tästä huivista tuli hieman lyhyempi mutta muita eroja huivien toteutuksessa ei ollut. Esikoinen alkoi tietysti myös mieliä samanlaista huivia itselleen, ja hetken asiaa pohdittuani päätin lahjoittaa turkoosisävyisen huivin hänelle, koska muistaakseni pipon ohjeen yhteydessä oli ohje myös palmikkoja ja nyppyjä sisältävään huiviin. Pitäisi vähän järjestellä noita käsityölehtikasoja, ehkä se ohje sieltä jostain vielä löytyy...

Kevätpipo

Kadotin rakkaan viininpunaisen piponi ennen joulua erään työmatkan tohinoissa - onko se nyt ihme, jos ajatukset alkavat harhailla wieniläisten joulumarkkinoiden ihmisvilinässä ja tavarapaljoudessa niin ettei pipon putoamista huomaa lainkaan? Olen kulkenut koko hyisen talven käyttäen vuoroin oranssia villapipoa, vuoroin tummanvihreää tai ruskeaa baskeria. Mikään noista väreistä ei oikein saa kevätfiilistä aikaan, joten asialle oli pakko tehdä jotain.

Pelastukseksi koitui Novitan uusi Tico Tico -lanka, jonka vihreät ja turkoosit sävyt saivat minut neulomishurmion valtaan! Malli oli mukavan helppo mutta nypyt ja palmikot tarjosivat kuitenkin sopivasti mietittävää. Käytin kaksinkertaista lankaa, koska halusin piposta lämpimämmän. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty 7 veljestä -lankaa, mutta hyvin tuntui ohje toimivan myös vähän sovellettuna.

Palmikkopipo Novita Tico Tico -langasta. Ohje: Novita Syksy 2008, malli nro 38. Pyöröpuikko nro 3,5, 120 s.

Sateenkaaren värejä

Lähdin innokkaana mukaan Ravelympics 2010-tapahtumaan ja ilmoittauduin jopa neljään eri lajiin. Ajattelin asettaa tavoitteet maltillisemmin kuin Suomen olympiajoukkue - ei mitään mitalitavoitteita, pääasia että tulee kisakokemusta ja on mukavaa.

Sain kuitenkin ensimmäisen lajin eli Scarf Super-G:n suoritettua onnistuneesti! Novita Puro Tundra -langasta ihan hatusta vedetyllä ohjeella neulottu värikäs huivi valmistui eilen. Vähän vierastan noita aniliininpunaisia ja purppuraisia sävyjä, mutta koska nuo vihreät ovat suoraan omasta värimaailmastani niin eiköhän tämä huivi jää ihan omaan käyttöön.

Kapea kaulahuivi Novita Puro Tundra -langasta (2 kerää). Puikot nro 6, 27 silmukkaa, reunoissa 3 silmukalla aina oikeaa ja keskellä 3 0 3 n -joustinta.

Huivi ystävälle

Ystävänpäivä taas tuli ja yllätti. Kortteja en ehtinyt enkä jaksanut askarrella, muutaman kaupasta ostetun sain lähetetyksi. Korttien sijaan sain vihdoin viimein valmiiksi yli vuosi sitten aloittamani hartiahuivin Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Lahjan saaja oli ollut tiedossani jo pitkään, koska langan väri on ehdottomasti samaa sävyä kuin ketun turkissa :-) Ensin ajattelin tekeväni huivin joululahjaksi, mutta siihen ei aika riittänyt loppuvuoden kiireiden keskellä, mutta pienellä loppukirillä huivi valmistui juuri sopivasti Ystävänpäiväksi ja pääsikin käyttöön samantien!

Hartiahuivi Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Puikot nro 10, aina oikein -neuletta 36 silmukalla kunnes huivi on sopivan pituinen :-)