Bella Ballerina

Mohair-langat ovat kerällä ollessaan houkuttelevan pehmeitä ja suloisia, kuin karkkikaupan höttöisiä vaahtokarkkeja. Langan keveys tuo lupauksen unelmanpehmeästä kosketuksesta ja keijukaisen tanssista satumetsässä. Vuosia sitten aloitin pitsisen kolmiohuivin neulomista Rose Mohair -langasta, mutta eipä aikaakaan kun huomasin tehneeni virheen - ja jokainen mohair-lankaa käsitellyt varmasti ymmärtää, ettei purkamisesta tietenkään tullut yhtään mitään. Tuskastuneena paiskasin huivintekeleen jonnekin komeron uumeniin, missä se edelleen seikkailee ulkoavaruuden ufona.

Seuraava mohair-yritykseni päättyi jo paremmin: tein itselleni keväisen tunikan vaaleanvihreästä Rose Mohairista. Mukavan lämmin mutta kuitenkin kevyt päällä. Olenkohan muistanut laittaa siitä kuvaa tänne...? Hmmm. Sama pää kesät talvet :-)

Viime keväänä rupesin neulomaan itselleni suorakaiteen muotoista huivia vaaleanpunertavasta Rose Mohairista, ohjeena Haruha-huivi. Ohje oli mukavan helppo, yksinkertainen ja kaunis. Huivi unohtui jonnekin kesän ajaksi, mutta nyt syksyllä sain sen ahkeroitua valmiiksi. Lankaa jäi toisesta kerästä aika paljon yli, joten päätin neuloa vielä piponkin. Alunperin ajattelin tehdä piponkin samalla ohjeella, mutta työ pääsi alulle esikoisen vanhempainillassa, johon tietenkin unohdin ottaa ohjeen mukaan, joten päädyin tekemään pipon reunaan vain muutaman reikäkerroksen koristeeksi. Kävi kuitenkin niin kuin vanhassa tutussa Hiiri kissan räätälinä -sadussa: ei tullut myssyä minulle, tuli sopiva perheen kuopukselle :-) Samantien sitten luovutin huivinkin pikku tanssijattaremme käyttöön: olihan nuo asusteet alunperinkin pariksi tarkoitettu.

Neitonen kiipeilemässä kaiteella tanssituntinsa jälkeen. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että baletti kiinnostaisi enemmän kuin nykytanssi - valinta on edessä vasta parin vuoden kuluttua. Ties vaikka liikunnallisesti lahjakas tyttösemme valitsisi molemmat; sekin on tanssiopistossamme mahdollista.

Tässä kuvassa huivin kuviointi näkyy vähän paremmin (vaikka kuva muuten onkin vähän epätarkka).

Tintti Taavetti

Serkkuni sai heinäkuussa pienen pojan, ja ”Tintti Taavetti” vietti kastejuhlaansa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Minä sain hoidettavakseni kummin kunniatehtävän. Lapsukainen oli uskomattoman rauhallinen koko kastetoimituksen ajan ja loppujen lopuksi nukahti syliini. Enpä ollut muistanutkaan, miten rankkaa on pidellä pientä vauvaa sylissä – molemmat kädet ovat vieläkin kipeät tuosta ponnistuksesta! 

Kastepuku on tätini 1980-luvulla virkkaama. Itse olin kietoutunut pitsihuiviin, jonka neulomisen aloitin reilu vuosi sitten miehen siskontytön häihin… mutta silloin tuli deadline vastaan hieman liian äkkiä. :-)

Tyttäret ponchoissaan (virkattu Novita Crystal -langasta, koristekukkaset omalla ohjeella) 

Kesälomalla neuloin vauvalle silkkisekoitelangasta nutun ja housut. Kauankohan mahtavat mahtua pikkuiselle…? Vaatteet näyttävät kuvassa olevan hieman "eri paria", ja niin ne todellisuudessa ovatkin: nuttu valmistui jo alkukesästä ja pöksyt vasta pari viikkoa sitten. Ohje oli vähän sinnepäin (taisin soveltaa jostain Novitan ohjeesta) ja lankakin ihan eri kuin mitä ohjeessa käytettiin. 

Talviunessa?

Blogipäivitykset ovat olleet pitkähköllä tauolla - ei siksi, ettenkö olisi tehnyt mitään käsilläni, vaan siksi, että tekemiseni ovat olleet enimmäkseen sitä samaa vanhaa:

- muutama pipo
- pari huivia
- jokunen tilkku kissan tyynyä varten

Itselleni neuloin punasävyisestä Puro Kajastus -langasta palmikkopipon ja -huivin. Langan värisävyt eivät ole ihan  lempivärejäni, mutta sopivat kivasti yhteen wanhan wiininpunaisen willakangastakkini kanssa. Eikö vaan? :-)

Samoissa sävyissä pysyttelen edelleen: nyt on työn alla lyhythihainen mekko kuopukselle (ohje Novita Kevät 2012 -lehdestä, malli 53).

Jotain uuttakin on tullut opeteltua - olin muutama viikko sitten helmikorukurssilla ja siellä tuli tehtailtua vähän korviksia... taisipa käydä niin että hurahdin helmitöihin lopullisesti!

Lahjahuivi

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Kukkia ja perhosia

Voi miten kevät on mennyt nopeasti - olisiko syynä se että pääsiäinen oli niin myöhään tänä vuonna? Vastahan tuskailimme valtavien lumikinosten keskellä miettien, että ehtisivätkö ne sulaa juhannukseen mennessä, ja nyt on kohta jo toukokuukin ohi.

SNY:ni ilahdutti minua lähettämällä kirjekuorellisen kesäkukkien siemeniä! Kiitos sinulle - rakastan kesäkukkia ja nämä pääsevät varmasti kokeilemaan kasvuonneaan. Kuluneella viikolla on ollut niin kiire, että kuori on edelleen avaamatta, mutta nopeastihan ne varmasti kasvuun lähtevät jos sää pysyy näin lämpimänä. (Kuvassa kukkakuori nojaa kasvatuslaatikkoon, jossa ovat voimia keräämässä pienet auringonkukan taimet - nämä siitä siemenpussista, jonka sain sinulta SNY joskus talvella!)

Käsityörintamalla olen puuhastellut sitä sun tätä saamatta oikein mitään kunnolla viimeisteltyä. Kevättalvella neuloin äidilleni vihreän pipon - sen langat ovat edelleen päättelemättä. Itselleni olen tehnyt 1,5 sukkaparia SNY:n lähettämistä keltaisista langoista. Toisesta parista puuttuu siis toinen sukka ja toisesta lankojen päättely... Esikoiselle rupesin virkkaamaan kesähattua - näinköhän valmistuu täksi kesäksi? Kansalaisopiston tilkkukurssilla olen saanut aikaiseksi kasan vaaleanpunaisia neliöitä chenille-töitä varten (en ole erityisemmin innostunut chenille-tekniikasta joten taitavat päätyä johonkin muuhun käyttöön...). Pesin pari vanhaa villaista vilttiä 60 asteessa mutta eivät ne sanottavammin huopuneet. Tiivistyivät kuitenkin sen verran, että muuttuivat oivalliseksi materiaaliksi villatilkkuja varten. Tilkut leikataan kengänkoron muotoisiksi ja reunat ommellaan pykäpistoilla. Tilkut voi myös koristella vaikkapa linnunsilmäpistoin. Tilkkuja on nyt valmiina muutama kymmenen... käyttökohde vielä auki :-) Samaisella tilkkukurssilla olen myös saanut alulle karkkipapereista tehtävän meikkipussin... Omar-paperien silittäminen applikaatioharsoon oli hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Joko paperit eivät tarttuneet ollenkaan tai vinksahtivat ihan väärään asentoon. Siellä se arkki odottaa jatkokäsittelyä (vuorikankaan ja kristallimuovin väliin ompelua ja vetoketjun kiinnitystä).

Yksi työ tässä kevään aikana sentään on valmistunut esiteltäväksikin: ystävälleni 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi valmistunut Papillon-huivi. Ostin huivia varten Lankamaailma Nordiasta upeaa, sateenkaaren väreissä välkehtivää Silkindian Sari Silk Yarn -lankaa, joka on valmistettu kierrätetyistä sareista. Lanka oli kallista ja sen kilohintaa nosti vielä sekin, että kiireessä en huomannut laittaa pysäköintikiekkoa joten sainpa sitten kaupanpäällisiksi parkkisakot :-( Lanka oli aika hankalaa käsiteltävää - vaihtelevanpaksuista, melko karheaa ja pölisevää; etenkin mustiin vaatteisiin tarttui ärsyttäviä kirjavia lankahöytyviä. Käytin huiviin melkein kolme kerää lankaa. Raitalanka olisi varmaankin sopinut Papillonin ideaan paremmin, mutta tuli kirjavasta huivistakin ihan hauskannäköinen. Neuloin 10-koon puikoilla, ja niillä neuloksesta tuli niin väljää ja reikäistä, että erillisiä reikäkerroksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ollenkaan. Syntymäpäiväsankari sai lahjansa eilen hauskoissa juhlissa ja huivi pääsikin samantien käyttöön.

Tico Ticoa tytöille

Ihastuin viime talvena Novitan Tico Tico -lankaan, josta neuloin itselleni pipon. Mielessäni oli, että pipo tarvitsisi kaverikseen kaulaliinan ja vaikka lapasetkin. Olen aina tykännyt turkoosista varsinkin kesävaatteissa, ja piristäähän se talvipäivääkin ihan ihmeesti.

Huivien ohje on Novita syksy 2009 -lehdestä, malli 23. 34 s, lanka Novita Tico Tico, puikot nro 3.

Turkoosi huivi valmistui hi-taas-ti kesäloman aikana - alkuun se pääsi lentomatkalla etelän aurinkoon, edistyi lomamatkan aikana muutaman palmikonkierron verran, eteni vähän joutuisammin mökkeillessämme heinäkuun lopulla, ja pääsi pääteltäväksi lasten uimakouluviikon aikana. Kuopuksemme ihastui kovasti huiviin ja toivoi itselleen samanlaista, ja sattumoisin kätköistäni löytyi myös vaaleanpunaisen ja liilan sävyistä Tico Ticoa. Tästä huivista tuli hieman lyhyempi mutta muita eroja huivien toteutuksessa ei ollut. Esikoinen alkoi tietysti myös mieliä samanlaista huivia itselleen, ja hetken asiaa pohdittuani päätin lahjoittaa turkoosisävyisen huivin hänelle, koska muistaakseni pipon ohjeen yhteydessä oli ohje myös palmikkoja ja nyppyjä sisältävään huiviin. Pitäisi vähän järjestellä noita käsityölehtikasoja, ehkä se ohje sieltä jostain vielä löytyy...

Sateenkaaren värejä

Lähdin innokkaana mukaan Ravelympics 2010-tapahtumaan ja ilmoittauduin jopa neljään eri lajiin. Ajattelin asettaa tavoitteet maltillisemmin kuin Suomen olympiajoukkue - ei mitään mitalitavoitteita, pääasia että tulee kisakokemusta ja on mukavaa.

Sain kuitenkin ensimmäisen lajin eli Scarf Super-G:n suoritettua onnistuneesti! Novita Puro Tundra -langasta ihan hatusta vedetyllä ohjeella neulottu värikäs huivi valmistui eilen. Vähän vierastan noita aniliininpunaisia ja purppuraisia sävyjä, mutta koska nuo vihreät ovat suoraan omasta värimaailmastani niin eiköhän tämä huivi jää ihan omaan käyttöön.

Kapea kaulahuivi Novita Puro Tundra -langasta (2 kerää). Puikot nro 6, 27 silmukkaa, reunoissa 3 silmukalla aina oikeaa ja keskellä 3 0 3 n -joustinta.

Huivi ystävälle

Ystävänpäivä taas tuli ja yllätti. Kortteja en ehtinyt enkä jaksanut askarrella, muutaman kaupasta ostetun sain lähetetyksi. Korttien sijaan sain vihdoin viimein valmiiksi yli vuosi sitten aloittamani hartiahuivin Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Lahjan saaja oli ollut tiedossani jo pitkään, koska langan väri on ehdottomasti samaa sävyä kuin ketun turkissa :-) Ensin ajattelin tekeväni huivin joululahjaksi, mutta siihen ei aika riittänyt loppuvuoden kiireiden keskellä, mutta pienellä loppukirillä huivi valmistui juuri sopivasti Ystävänpäiväksi ja pääsikin käyttöön samantien!

Hartiahuivi Kauhavan Kangasaitan lenkkimohairista. Puikot nro 10, aina oikein -neuletta 36 silmukalla kunnes huivi on sopivan pituinen :-)

Pom Pom Pompottelua

Novita Pom Pom -lanka näyttää ja tuntuu ihastuttavalta, suorastaan halittavan pehmeältä. Ostin kokeeksi pari kerää ja päätin yrittää huivia Novita Talvi 2009 -lehden ohjeella nro 15 (s. 30). Lanka oli yllättävän hidasta neulottavaa ja erityistä tuskaa tuotti pudonneen silmukan metsästys takaisin puikolle. En myöskään erityisemmin tykännyt ohjeessa olleista lankalenkeistä, jotka jätetään huivin kumpaankin reunaan, koska ainakaan minä en onnistunut saamaan lenkin viereisiä silmukoita riittävän tiukalle. Vähän huolestuttaa sekin, että mihin kaikkeen lankalenkit vielä tarttuvatkaan kiinni...

Huivi Novita Pom Pom -langasta, ohje Novita Talvi s. 30 (malli 15).

Huivista tuli kuitenkin ihan söpö. Koristelin molemmat päät valkoisilla helmillä, jotka ovat peräisin jostain rikki menneestä lasten kaulakorusta. Huivi päätyi synttärilahjaksi esikoiselle, ja onkin juhlapäivästä saakka ollut päivittäisessä käytössä :-)

Musta Pom Pom voisi olla hauskaa efektilankana vaikka päähineessä tai käsineissä, mutta enpä taida enää mitään tätä húivia suurempia projekteja kokeilla.

Kevyesti kohti kesää

Työkiireet ovat melko tehokkaasti rajoittaneet bloggailuun käytettävissä olevaa aikaa. Suurperheessä oma aika on muutenkin rajallinen hyödyke, ja kaiken tukka putkella -säntäilyn vastapainoksi on iltaisin ihana lysähtää sohvalle karkkipussin, neuleen ja aivojennollausohjelmien pariin. Kansalaisopiston jumppakausi päättyi jo pääsiäisen aikaan, ja kuntoilun puute yhdistettynä mukavuudenhaluiseen elämäntyyliin on onnistuneesti tuottanut muutaman ylimääräisen rasvakerroksen vyötärönseudulleni - ja minä kun olen aina kuvitellut pystyväni syömään mitä vain kuinka paljon tahansa ilman että seurauksia saisi kantaa mukanaan useamman kuukauden!

No, päätin sitten tarttua laiskiaista niskasta kiinni ja pakottaa sen liikkeelle. Minulla on viha-rakkaus-suhde lenkkeilyyn: toisaalta olisi ihana nautiskella kevätaamuisesta linnunlaulusta kaikessa rauhassa, toisaalta räkä poskella ja jalat jumissa -olotila ei houkuta yhtään. Jospa kerrankin älyäisi aloittaa lenkkeilyn riittävän varovaisesti? Olen myös aina inhonnut hikisiä kuntosaleja - mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin pähkäillä sormi suussa laitteiden säätöjä ärsyttävän hyväkroppaisten atleettien keskellä. Naapurini lahjoitti minulle mukavan etusetelin kuntosalille, joten hetkellisen mielihäiriön vallassa menin sitten liittymään vuosijäseneksi. Hintaan sisältyi kuntokartoitus, kunnollinen laiteopastus ja oma kunto-ohjelma. Henkilökohtaisina tavoitteina kirjattiin ylös varovaisesti "hyvä olo, vastapaino istumatyölle ja lihaskunnon parantaminen."







Mutta pitäähän itselleen sallia nautintojakin. Äitienpäivä oli hemmottelua parhaassa mahdollisessa muodossa. Lasten kortteja ja lahjoja (samettiruusun ja auringonkukan taimia), English breakfast, herkullista kakkua ja päivällisellä perinteisesti katkarapusalaattia ja pihviä (hirven fileestä) sherry-sinihomejuustokastikkeen kera. Lapsukaisten isä ehkä jossain vaiheessa kertoo näistä herkuista enemmänkin. Kakkuohje oli tämä vähän muokattuna.

Tämä toiveitteni mukainen yrtti- ja kukkahylly oli kyllä kaikkein paras äitienpäivälahja!

Kaikkein pikkuisin valkovuokkokimppu sai maljakokseen sakekupin.

Kevät- ja kesäkaudella käsityöinnostus tuntuu suuntautuvan puuvillaisiin ja bambuisiin pitsiunelmiin. Olen aivan hurahtanut Novitan Bambu-lankaan ja olenkin hamstrannut sitä kaikissa mahdollisissa värisävyissä. Kevään uutuuslanka Novita Cannes (bambua, puuvillaa ja viskoosia) vaikutti sekin kiinnostavalta, joten ostin kokeeksi keväisenvihreää lankaa pitsijakkua varten. Lanka on ihanan pehmeää mutta aika höttöistä neulottavaa. Koulutyttömme on kasvanut ulos kaikista neuletakeistaan, joten hänelle pitäisi saada kiireenvilkkaa uusi(a) tilalle. Tekeillä on pitsineuletakki Modan 2/2008 ohjeella, mutta työ etenee yllättävän hitaasti (ihmekös se kun aikaresurssit ovat mitkä ovat ja olen pitsineuleiden suhteen vielä aika aloittelija). Pikkuneitikin ihastui Novita Kesä 2009 -lehden bambulankaiseen virkattuun neuletakkiin, joten parasta huolehtia bambulankojen riittävyydestä!

Kapea pitsihuivi Novita Bambu -langasta. Ohje: Novita Kesä 2009, malli 33.

Hippitytön huivi

"Olen hippityttö 42,

enkä maailman paremmaks

ole nähnyt muuttuneen..."

(Eppu Normaali: Hipit rautaa)

En kyllä ole ihan vielä 42 enkä myöskään ihan hippi ole ollut koskaan, vaikka monenlaiseen hämärään musiikkiin olenkin kallellani. Eilen olisi ollut yksi ehdottomista suosikeistani, Jethro Tull, esiintymässä Helsingissä Kulttuuritalolla, mutta tuo keikka jäi tällä kertaa väliin. Hieman harmittaa, vaikka olen kyllä päässyt Ian Andersonin huilutaiturointia ihailemaan laskujeni mukaan jo puolentusinaa kertaa.

"Smile your little smile,

take some tea with me awhile,

brush away that black cloud from your shoulder..."

(Jethro Tull: One Brown Mouse)

Jos olisin eiliselle keikalle mennyt, olisin varmaankin heittänyt hartioilleni tämän:

Keväinen kolmiohuivi Novita Bambu -langasta (värit: ruskea, beige, farkunsininen, kirkkaanvihreä, vaaleanvihreä, vaaleanpunainen, valkoinen, yhteensä n. 250 g). Virkattu koukulla nro 3,5 oman ohjeen mukaan (aloituksena niskassa puolikas Isoäidin neliö).

Tätä huivia oli ihana virkata! Bambulanka on käsissä mukavan sileää ja pehmeää ja kaikki värit sointuvat mielestäni todella mukavasti yhteen. Alkuperäinen ajatukseni oli virkata joka toinen pylväsryhmäkerros ruskealla, mutta mitä pitemmälle työ eteni, sitä nopeammin lankavarastot tietysti hupenivat, ja onneksi tajusin ajoissa että ruskea lanka ei tulisi mitenkään riittämään, joten oli pakko tehdä huivista alkuperäistä suunnitelmaa värikkäämpi.

Kevät tuntuu etenevän ihan kohisten, ja onneksi se tälle viikolle lupailtu lumipyrykin jäi tulematta! Koululaiset ja päiväkotilaiset ovat vielä päässeet hiihtelemään mutta pian lienee aika piilottaa talviurheiluvarusteet varaston perälle ja nostaa polkupyörien satulat uusiin korkeuksiin. Maaliskuu ei milloinkaan ole kuulunut suosikkikuukausiini, joten nytkin vain toivon että aurinko kuivattaisi loskaiset pihat ja ojat mahdollisimman nopeasti, jotta krookukset ja helmililjat pääsevät esittelemään kevätasujaan. Jonkinasteinen kevätväsymys kolkuttelee takaraivossa, mutta eiköhän lisääntyvä lämpö ja valo sen aikanaan haihduta!

"As the verses unfold

and your soul

suffers the long day,

and the twelve o'clock gloom

spins the room

you struggle on your way..."

(Jethro Tull: Life's A Long Song)