Metsänkeijun polvisukat

Viime kesänä hankin jostain kirja-alesta omakseni Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen - Neulo 2 sukkaa kerralla. Kirjan ohjeet näyttivät ihastuttavilta ja kokeilunhalua herättäviltä, ja innoissani aloitinkin elämäni ensimmäisen pyöröpuikolla neulottavan sukkaparin salaisuuksiin perehtymisen. Ei ollut ihan helppoa ei... Ensimmäinen tenkkapoo tuli heti silmukoiden luomisessa, ja olikohan se nyt niin hyvä idea ruveta neulomaan yhtä sukkaa lankakerän ulkopuolelta ja toista lankakerän sisältä tulevasta langanpäästä... Arvannette että solmuunhan ne langat jossain välissä menivät! Onneksi Regian kaunis sinivihreäsävyinen lanka kuitenkin houkutteli urakoimaan sukat valmiiksi, ja tänään ne vihdoin pääsivät 6-vuotiaan keijukaisemme sorjia sääriä lämmittämään!

Junailua

VR juhlii huomenna 150-vuotista taivaltaan ja on ollut muistakin syistä paljon otsikoissa viime aikoina - tänä talvena ei tosin yhtä usein sääolosuhteisiin liittyvien ongelmien takia kuin esimerkiksi parina edellisenä talvena. Olen itse aina ollut suuri junamatkailun ystävä; tulihan sitä nuoruudessa käytyä Interrailillakin Skotlannissa ja Irlannissa silloisen poikaystävän ja parin kaverimme kanssa. Kotimaan matkoillakin juna on kerrassaan kätevä vaihtoehto, ja junamatkalla neulominen on paljon miellyttävämpää kuin autossa neulominen - ja jos neulominen alkaa väsyttää niin tasaisen keinuva kyyti tuudittaa mukavasti uneen :-) Viimeksi pääsin nauttimaan junamatkailusta maanantaina työmatkalla Tampereelle, ja paluumatkalla onnistuin nukahtamaan Riihimäen ja Tikkurilan välillä kahteen eri otteeseen!

Nyt kun meillä on tuo mustaturkkinen perheenjäsen, on koko porukalla reissaaminen aiempaa haastavampaa Hiihtolomareissulle mummolaan kertyi taas kerran niin valtavasti tavaraa (viidet sukset + sauvat + monot, kuudet luistimet, kuuden ihmisen kylpylävarusteet, kasa liukureita ja pulkkia...) että kissan kuljetuslaatikon mahduttaminen auton kyytiin osoittautui ylivoimaiseksi. Niinpä päädyimme siihen ratkaisuun, että kuopus, kissa ja minä matkustimme edeltäpäin junalla ja muu perhe körötteli autolla perässä, ja paluumatkalle lähdettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Junamatkat menivät oikein mukavasti eväitä syödessä, neuloessa, lukiessa ja piirrellessä, mutta 5-vuotias ei oikein ymmärtänyt, miksi olisin halunnut ottaa torkut :-D Paluumatkalla lemmikkivaunussa oli suorastaan tiivis tunnelma: enimmillään 7 koiraa ja 2 kissaa 12 hengen osastossa... eipä ihme että Rudolf-ressukka oli hieman järkyttynyt kotiuduttuamme ja vetäytyi muutamaksi tunniksi saunaan mököttämään.

Pieni junamatkustaja halusi matkaseurakseen itse ompelemansa Mustikka-nallen :-)

Eräs ystäväni sai helmikuussa pienen poikavauvan, ja Tanjan esimerkin innostamana neuloin pikkuiselle lahjaksi junasukat - tosin hieman muokattuna versiona. Lankana oli Novita Alpaca, joka oli mielestäni vähän turhan löpsöä sukkalangaksi, vaikka onkin suloisen pehmeää. Sukan suut jäivät niin löysiksi että virkkasin niihin reunukset tummansinisella 7 veljestä -langalla.  

Sateisia sukkailtoja

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Valoa kohti

Tänään aurinko nousi Helsingissä klo 9.13 ja laskee klo 15.45. Tammikuun lopussa aurinko nousee jo puoli tuntia aikaisemmin ja laskee kolme varttia myöhemmin, silloin valoisan ajan pitenemisen huomaa jo ihan selvästi, varsinkin jos saamme nauttia aurinkoisen kirkkaista pakkaspäivistä. Kevät odottaa jo jossain nurkan takana - sen on huomannut joulukuusemmekin, joka rupesi kasvattamaan kerkkiä oksiinsa!

Mutta ennen kevään tuloa voimme vielä nauttia lumisista kuusista...

Kuusi on tehty piparimuotilla paperiposliinista. Pinnan koristelu on saatu aikaan kaulimalla paperiposliinitaikinaa pitsiliinan välissä.

... voilla leivotuista korvapuusteista (jostain syystä pullaa tulee leivottua enemmän talvella kuin kesällä)...

Voiko olla mitään herkullisempaa kuin tuoreet pullat kahvin, teen tai kuuman kaakaon kera nautiskeltuna?

... lämpöisistä villasukista ja lapasista...

Nämä neulomukset menivät syntymäpäivälahjaksi lasten 2-vuotiaalle serkulle. Sekä sukat että lapaset on neulottu Nalle-langasta ja koristeltu Bambinosta virkatuilla kiinteillä silmukoilla. Lapasen sydänkoristeista tuli erikokoiset (keskityin niin tiiviisti Saksan-Itävallan mäkiviikon seuraamiseen...) mutta en antanut epäsymmetrian haitata vaan lisäsin sydämiin vielä pieniä kullanvärisiä helmiä koristeiksi. Isoon sydämeen neljä helmeä keskelle ja pienempään 15 ympärille.

Kovan onnen sukat

Nämä sukat tulivat puolivalmiiksi viime talvena. Ei niistä jäänyt puuttumaan muuta kuin lankojen päättely, mutta sehän nyt tunnetusti on niitä puuhia joihin ei vaan tule ryhdyttyä... olipa siis jäänyt tämäkin homma vähäksi aikaa roikkumaan. No, viime viikonloppuna kaivoin sukat esille ja päätin, että nyt päätellään että sukat pääsevät pian käyttöön - illat alkavat jo ihmeesti viilentyä ja palelevat varpaani eivät enää pitkään tule toimeen ilman villasukkien kotoisaa lämpöä. Päättelyhommaan ryhtyessäni totesin kauhukseni, että toisen sukan varsi oli noin sentin verran pitempi kuin toisen! No ei hätää, ryhdyin urheasti purkamaan sukanvartta. Ei auttanut muu kuin purkamisen jälkeen virkata yläreunaan kerros kiinteitä silmukoita, ja eivät nuo sukanvarret nyt loppujen lopuksi ihan hirveästi poikkea ulkonäöltään toisistaan. Hyvin olisivat menetelleet koti- tai saapassukkina. Mutta kun kävi niin että virkatusta reunuksesta tuli hieman liian tiukka, eikä sukka mitenkään mahtunut paksun pohkeeni ympärille!!

Rupesin jo visioimaan sukkien uusiokäyttöä vaikka keppiheppapuuhiin (ollut to do -listalla siitä asti kun näin nämä ihastuttavat hirnujat). Mutta sittenpä kävikin niin, että esikoinen, jonka jalkaterä on vaivihkaa venynyt samoihin mittoihin kuin omani mutta jonka sääri on vielä aavistuksen sutjakampi, poimi sukat sohvalta jalkoihinsa. Hyvä niin, ja sitäpaitsi väriyhdistelmäkin sopii hänelle paljon paremmin kuin minulle. Taitaa Sukkasato 2010 sukkaurakointeineen osua juuri sopivaan ajankohtaan!

(Sukat on tehty ihan perusohjeella, varren joustin 2 o 2 n.)

Vauvan sukat ja lapaset

Tintin luomuksissa peräänkuulutettiin klassikko-ohjeita, joita jokaisen "pitäisi" kokeilla joskus. Itse olen tuolta listalta saanut aikaiseksi vasta Fifi-huivin, joka meni lahjaksi äidilleni eBa (= ennen bloggailuharrastukseni alkua). Tuulan junasukkien ohje oli kiehtonut jo pitkään, koska neljää pientä jalkaparia sukittaessani olen aina silloin tällöin tuskaillut jalasta putoavien sukkien kanssa. Eräs ystäväni sai tyttövauvan vuodenvaihteessa, joten nyt tarjoutui tilaisuus kokeilla tuota klassikko-ohjetta! Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa, joten vauhtiin päästyäni tein myös vauvan lapaset sukkaohjetta vähän muokaten.

Vauvan sukat ja lapaset, ohje Tuulan junasukat, lankana Novita Tico Tico, puikot nro 3, silmukoita 8 per puikko (alkuperäisessä ohjeessa on enemmän, mutta vähensin silmukkamäärää koska käytin suositusta isompia puikkoja).

Suloisen pehmeät sukat

Joulupukki toi minulle lahjaksi muutaman kerän Regian sukkalankaa ja uudet bambupuikot. Lanka on kerällä ihastuttavan kiiltävää ja suorastaan houkuttelee hypistelemään, joten rupesin tikuttelemaan perussukkaparia heti jouluhössötyksen laannuttua. Ensimmäisen kokeilun tulos valmistui ilta- ja kahvituntityön tuloksena ja on päässyt jo koekäytöstä pyykkikoriin asti. En ollut Regiaa aiemmin testannutkaan, mutta olipahan kerrassaa ihanaa lankaa, ohutta mutta napakan ja pehmeän tuntuista. Värit ja erityisesti niiden rauhallinen vaihtuminen miellyttävät kovasti silmääni. Sattumalta värit asettuivat molemmissa sukissa suurinpiirtein yhtä leveiksi raidoiksi.

Sukat Regia-sukkalangasta, koko 36/37, 48 s, joustin 1 o 1 n, bambupuikot nro 3.

"Neljä pientä sukkaparia marssi näin..."

"... aurinkoista tietä eteenpäin..."

Yksi itselleni asettamistani Sukkasadon tavoitteista on nyt saavutettu, eli lapsukaiset saivat kaikki käyttöönsä uudet varpaanlämmittimet. Pikkuneidin sukat ovat jo tehneet tuttavuutta kumisaappaiden kanssa viime viikonlopun käpyjenkeräilyretkellä, muita on vasta sovitettu jalkaan. Sukkien tarkemmat yksityiskohdat on kuvailtu täällä.

Esikoinen oli saanut tehtäväksi kerätä käpyjä iltapäiväkerhon jouluaskarteluja varten. Niitä löytyikin yllin kyllin! Äidin varastot eivät tällä kertaa kaivanneet täydennystä - odottamassa on mm. lehtikuusen käpyjä vuodelta 2007, viimevuotisia joulukuusen käpyjä, syömättä jääneitä saksanpähkinöitä ja hasselpähkinöitä ja kaikenlaista muutakin kiinnostavaa!

Keväistä viherrystä

Lakaisukoneet ovat jo lähteneet liikkeelle, joten kohta päästään pyöräilemään! (Ylläolevassa kuvassa komeilee Globe Hopen pussukka, joka on juuri sopivan kokoinen kameratarvikkeiden säilytykseen.) Pyöräilyn riemua odotellessa yritän näillä kevätaiheisilla jutuilla sinnikkäästi maanitella kevätkeijuja liikkeelle. Jotkut sääennustukset kuulemma jo veikkailevat lämmintä pääsiäistä. Tämä lumiensulamisvaihe on kyllä vuoden kurjinta kurahousuaikaa. Aamuisin on vielä vilpoiset villasukkafiilikset mutta iltapäivästä puskee hiki hatun alle.

Vilukissan villasukat tummanharmaasta Nalle-langasta. Sukkapuikot nro 3, 48 silmukkaa, pari senttiä 1 o 1 n -joustinta, sen jälkeen pitsineuletta joulukuun 2008 Pirkassa ollutta sukkaohjetta mukaillen.

Ainakin helmisipulit ovat sitä mieltä, että nyt on kevät tullut. Vihreät versot maistuvat mainiolta, muistuttavat maultaan vahvaa ruohosipulia!

Pääsiäisruohojen kanssa alkaa kohta tulla jo hoppu. Muitakin siemeniä voisi jo vähitellen ruveta ripottelemaan multaan. Korissa odottavat mm. kesäkurpitsat Sunburst ja Diamant, pensaspapu, sipuli, basilika, jäävuori- ja lollo rosso -salaatti sekä punajuuri. Kukansiemeniäkin löytyy: asteria, unikkoa, peikonkakkaraa, lobeliaa, samettikukkia. Kun nyt vielä nikkari saisi aikaiseksi yrttihyllyn keittiön ikkunaan niin pääsisin kunnolla kylvöhommiin!

Lankarintamallakin alkaa vihertää. Tekeillä on sukat ja lapaset herneenvihreästä Nallesta ystäväni vielä syntymättömälle vauvalle. Kuvaan ovat päässeet myös suosikkisukkapuikkoni, ruusupuiset nro 3.

Loppuun vielä nostalgiaa. Työkaverini oli löytänyt isoäidilleen kuuluneen 10-osaisen ompelu- ja kaavasarjan vuodelta 1951. Aivan ihanaa katseltavaa! Vähän toisenlaista tunnelmointia voikin sitten harjoittaa Kasari-kirjan seurassa... oi niitä aikoja ja olkatoppauksia!

Siniset unisukat

Novitan Nalle Four Seasons –sarjan Kesä-langan värisävyt miellyttävät kovasti silmääni, vaikken itse juuri koskaan pukeudukaan sinisävyisiin vaatteisiin. Olen kyllä viime vuosian aikana ruvennut pitämään sinisestä esimerkiksi sisustuksessa tai lasitavaroissa. Neiti Sukkahukka sai viime viikolla uudet varpaanlämmittimet, jotka on neulottu ihan perusohjeella (pienenä muokkauksena joustinneule jalkapöydän päällä).
















Lanka: Novita Nalle Four Seasons (Kesä). Silmukoita yhteensä 44, ruusupuiset puikot kokoa 3, joustin 1 0 1 n.