Vanhaa ja uutta

Käsityöharrastuksen uusi tuleminen ja vanhojen käsityötaitojen arvostuksen kasvaminen ovat olleet mielestäni kerrassaan mahtava juttu! Koululaisena en juuri välittänyt käsitöistä - yhtenä syynä opettajat, joiden kanssa kemiat eivät toimineet, ja eivät ne materiaalitkaan silloin erityisen houkuttelevia olleet. Kouluaikojen käsitöistä vain pari on jäänyt pysyvään käyttöön: alaluokilla kirjottu vohvelikankainen käsityöpussi (taisi olla silloin jumppapussikäytössä) ja yläasteen kotitaloustunteja varten ommeltu esiliina. Kirjontatöistä pidin kovasti ja jossain vaiheessa suorastaan hurahdin ristipistoihin, nyt en ole niitä tehnyt moneen vuoteen...

 

Kehruumestarin taidonnäyte

Toinen ilahduttava trendi on ollut kierrätysmateriaalien käyttö käsitöissä. Esimerkiksi kahvipusseista saa loihdittua vaikka minkälaisia esineitä hyötykäyttöön, niin arkeen kuin juhlaankin. Jokunen viikko sitten olin kansalaisopiston kurssilla opettelemassa kahvipussipunonnan perustekniikoita. Itse punonta oli oikein kivaa ja helppoa, mutta kukahan jaksaisi valmistella minulle kaikki materiaalit valmiiksi punontaa varten?! Oluttölkkien nipsuista en ole vielä innostunut kokeilemaan mitään, ja tiskikaappiin jemmaamani metalliset kissanruokapurkitkin katosivat jossain vaiheessa, kun mies oli "muutamaan" kertaan kysellyt, mitä tarkoitusta varten niitä säästelin.... :-)

Vasemmalla vinopunonnalla punottu koppa (aloituksessa 6 x 6 suikaletta), 

oikealla paperisuikaleista suorapunonnalla punottu koppa (pohjassa 6 x 6 suikaletta).

Osattiin sitä kierrätysmateriaaleja toki hyödyntää aikaisemminkin. Pappani (äidin isä) oli rakennusmies ja keräsi rakennustyömailta erivärisiä muovinauhoja, tai mitä nuo kovat muoviset suikaleet nimeltään mahtavat ollakaan. Niistä hän punoi iltapuhteinaan monenlaisia koreja ja kasseja ihan noilla samoilla punontatekniikoilla, joita kahvipussikurssillakin käytiin läpi. Sekä äidillä että minulla on käytössä useita papan tekemiä koppia:

Osa hajuvesipulloistani majailee tässä matalahkossa kopassa.

Tähän kannelliseen koppaan olen piilottanut meikkivarastoni tärkeimmät tuotteet...

Sinisessä kassissa on tärkeitä lääkkeitä, perusvoiteita ja muita isompia usein tarvittavia tavaroita. 

Seinälle ripustetuissa koreissa ovat minun ja esikoisen hiusharjat, kammat, peilit, lakkapullot ynnä muut hiusjutut.

Vohvelikangastöitä harrastetaan kouluissa edelleen. Alla 3.-luokkalaisten poikieni taidonnäytteet tältä syksyltä! Tyynyistä käy hyvin ilmi poikien erilainen tyyli vähän asiassa kuin asiassa: toinen on individualisti taiteilijasielu (huomatkaa hienot nimikirjaimet signeerauksena!), toinen tarkka ja rationaalinen insinööriluonne :-D

Äitinsä tytär

Kuopuksemme on kuluneen talven aikana hurahtanut vohvelikankaiden kirjontaan. Päiväkodissa tyttönen ja hänen puoli vuotta vanhempi paras kaverinsa ovat suorastaan kilpailleet tässä lajissa. Mahtaa olla melkoista neulojen suihkintaa :-) Ihanaa, että hoitajat jaksavat teettää lapsilla käsitöitä - ainakin meidän 4-vuotiaamme on jo tosi taitava ja sukkela neulankäyttäjä. Tämä kuvassa oleva liina valmistui tällä viikolla ja pääsee koristamaan jotain pikku pöydistämme. Ennestään liinoja taitaa olla jo kolme ja kirjanmerkkejäkin pari :-)

En kyllä itse noin pienenä vielä vohvelikangastöitä tehnyt! Ensimmäinen työ taisi olla jumppapussi koulussa ensimmäisellä luokalla. Luokkakaverin kanssa istuttiin auringonpaisteessa ulkona ja tuskailtiin, kun langat menivät koko ajan solmuun hikisissä käsissämme. Koululaisena ja vielä opiskelijanakin olin innokas ristipistojen tekijä, mutta eipä ole tullut tartuttua niihin pitkään aikaan. Kaapissa on useampikin keskeneräinen tai aloittamaton työ... Mahtavatkohan periytyä jälkeläisille? :-)

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän perinteisiimme on jo monena vuonna kuulunut piparkakkujen leivonta. Ne ainoat oikeanmakuiset joulupiparit valmistuvat sillä ohjeella, mitä äitinikin on vuosikymmenet käyttänyt. Myös jälkeläiset olen perehdyttänyt tämän hieman hankalasti käsiteltävän mutta takuumureita pipareita tuottavan ohjeen salaisuuksiin.

Paraisten piparkakut

250 g voita

200 g sokeria

100 g siirappia

1 rkl kanelia

3/4 tl inkivääriä

1/2 tl neilikkaa

1 muna

450 g vehnäjauhoa

1/2 rkl soodaa

1. Kiehauta siirappi ja mausteet kattilassa ja jätä jäähtymään.
2. Pilko pehmeä voi pieniksi palasiksi. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan kananmuna koko ajan vatkaten.
3. Sekoita siirappi-mausteseos voi-sokerivaahtoon ja sekoita taikina hyvin.
4. Sekoita sooda pieneen jauhomäärään ja lisää jauho-soodaseos taikinaan. Lisää seuraavaksi loput jauhot pieninä annoksina ja sekoita tasaiseksi.

Taikina saa seistä jääkaapissa useita tunteja ennen leipomista, mielellään vaikka seuraavaan päivään. Ota taikina hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Kun leivot, ota kerralla vain pieni palanen taikinaa kaulittavaksi. Jauhota pöytä ja kaulin hyvin (ei kuitenkaan liikaa ettei taikina tule liian jauhoiseksi ja siten murenevaksi). Ole kärsivällinen, lopputulos palkitsee kyllä! :-)

Leivo taikinasta ohuen ohuita piparkakkuja. Paista 180-200 asteessa 5-10 minuuttia.

Korttipeliä

Joulukorttin askartelu on yksi suosikkipuuhistani ennen joulua. Iloitsen kovasti siitä, että lapsetkin ovat mieltyneet askartelupuuhiin, ja nyt heistä alkaa olla jo ihan oikeasti apuakin! Olin varannut tarpeita 60 korttia varten mutta jo askartelujen alkuvaiheessa totesin, että eihän se riitä alkuunkaan... Lapsilla alkaa olla jo kavereita ynnä muita kontakteja sen verran että korttilistan pituus on hyvinkin kaksinkertaistunut!

Puuhailua lasten kanssa

Lapsemme ovat pienen ikänsä olleet innokkaita piirtäjiä ja maalaajia. Erityisesti veljeksistä 14 minuuttia kaksosveljeään nuorempi on herättänyt ihailua tällä saralla. Piirustuspaperia ja -tarvikkeita kuluu hurjaa tahtia; etenkin väriliitujen tasaisen vahva jälki miellyttää kovasti Tulisieluisen Taiteilijan luonnetta. Ohessa kuitenkin vaihteeksi näyte puuvärien käsittelystä ja yksityiskohtien tarkkuudesta:

Aika hyvä moottoripyörä 6-vuotian piirtämäksi!

Isosisko on pienestä pitäen ollut innostunut ja taitava askartelija. Pikkusisko sai vähän aikaa sitten lahjaksi tällaisen yksinkertaisen mutta kauniin kruunun:

Toinen veljeksistä on hämmästyttänyt minua syksyn aikana useampaan kertaan tarkalla ja taitavalla neulankäytöllään. Päiväkodissa ja kotona on syntynyt kirjontatöitä vohvelikankaalle, ja Kärsimätön Kiukkupussi malttaa ihmeen hyvin rauhoittua keskittymistä vaativien töiden pariin. Pari viikkoa sitten innostuimme kudontaharjoituksista Jane Bullin Jokasään puuhakirjan ohjeiden innoittamina.

Periaatteessa kudontalankojen pitäisi punoutua loimilankojen yli ja ali "joka toinen yli, joka toinen ali" -periaatteella, mutta ei se niin nokonuukaa ole. Hyvin työ pysyy kasassa vaikka välillä tulisikin vähän oikaistua... Valmiista työstä voi tehdä vaikka maton nukkekotiin, pienen pussukan tai neulatyynyn:

Vasemmalla oma tekeleeni, oikealla oppipojan lahja kummitädilleen.

Isänpäivä

Lapset valmistelivat isänpäivää herkkuineen ja pienine yllätyksineen pitkään ja hartaasti. Esikoinen ja toinen veljeksistä ompelivat neulat suihkien, kuopus ja toinen Veli Veijari puolestaan leikkailivat ja liimailivat kortteja. Käsityö- ja askartelutouhuissa saatiin kulumaan monta mukavaa hetkeä ja samalla harjoiteltiin tarkkuutta ja pitkää pinnaa. Aarteet piilotettiin hyvissä ajoin salaiseen piilopaikkaan odottamaan isänpäivää.

Lapset osallistuivat innolla myös isänpäiväkakun leivontaan. Taikinan teimme yhteistyössä - jokainen sai vuorollaan mitata aineksia ja kipata niitä taikinakulhoon. Lopuksi kulho kaavittiin putipuhtaaksi suklaataikinasta.

Isänpäiväkakku

(taikinan ja kuorrutuksen ohje täältä;

välissä kermavaahtoa ja omenamarmeladia,

koristeltu Pihlajanmarja-karkeilla)

Isänpäivän päätteeksi ajateltiin jo vähän tonttujen asioita ja lapset kirjoittivat kirjeet joulupukille. Yön hämäryydessä tonttu kävi hakemassa kirjeet lipaston päältä, ja nyt ne jo taitavat olla matkalla Korvatunturille...

Taistelua pimeyden voimia vastaan

Tämä koko viikko on ollut kyllä varsinaista pimeydessä, harmaudessa ja väsymyksessä tarpomista. Olen nukahtanut sohvalle joka ilta viimeistään klo 22 ja siirtynyt siitä pari tuntia myöhemmin sänkyyn jatkamaan unia. Aamuhämärissä haahuilen robottina aamutoimesta toiseen. Työpaikalla etenevät vain mekaanista suoritusta edellyttävät asiat, ja ajatukset harhautuvat suklaalevyn, punaviinipullon, kynttilöiden, villalankojen, talviunien ja muiden lämpöä ja lohtua tuovien asioiden pariin.

Viikon parhaita piristyksiä (suklaan, kynttilöiden jne. ohella...) ovat olleet tiistain herkullinen sushi-lounas ja kahvittelutuokio ystävän kanssa sekä eilen postissa tullut valonpilkahdus.



En ole koskaan oikein jaksanut innostua Halloweenista. Se on värimaailmaltaan ja asukoodiltaan minun makuuni ihan liian mauton, muovinen ja räikeä - tarkoituksella tietenkin. Koulut ja päiväkodit rummuttavat haamusanomaa täysillä: on Halloween-discoa, iltapäiväkerhon karkkinyyttäreitä, päiväkotiinkin saivat eskarilaiset pukeutua hurjaan asuun ja ottaa taskulampun mukaan. Voimaton huokaus ja ei kun hirviöenergiaa luomaan!




Discoilijaneidin Punaisen Paholaisen asu on kaupasta valmiina ostettu, hirviömeikit äidin käsialaa. Mustan Irvihammashirviön viitta on kierrätetty, Punanaamainen Kiukkuparoni sai hartioilleen pätkän jouluverhokangasta. Molempien naamarit askartelimme yhteistyössä eilen illalla, ja asukokonaisuuden täydentävät Tiimarista ostetut lihakirveet, joita heiluteltiin niin vimmalla että Iloinen Pieni Kurpitsa piti siirtää kuvasta vähän sivummalle turvaan.

Nyt viikonlopun kynnyksellä sää näyttäisi kirkastuvan ja mieliala sen mukana. Eilen illalla saimme discointoilijan kanssa ihailla upean kirkasta tähtitaivasta ja viikonloppuna voisi vaikka viritellä ulkotulia. Ei sentään ihan vielä jouluvaloja, vaikka kuulemma hätäisimmät ovat jo niitäkin ehtineet ottaa esille.