Tähtiä kuin Otavassa

Eskarilaiset olivat monta viikkoa harjoitelleet kohtauksia Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, ja vihdoin tänään me vanhemmat pääsimme aloittamaan aamun teatterinautinnolla. Jokaisella eskarilaisella oli tärkeä rooli joko näytelmän henkilönä, kuorolaisena tai lavastajana. Laulu kaikui komeasti, lavasteet vaihtuivat sukkelasti ja esitys onnistui kaikin puolin hienosti. Yleisöllä oli vuoroin nauru herkässä, vuoroin liikutuksen kyynel silmäkulmassa lasten suorituksia ihastellessa.

***** ***** ***** ***** *****

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoon erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja..." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku).

Sannin isä oli ikuistanut maiseman upeaksi lavasteeksi.

"Aapo: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky." (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku)

***** ***** ***** ***** *****

"...Sammuvat tähdet ja aurinko nousee
Idästä kiirien,
Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas
Kuherrus terrien,
Ja oksilla pisarat kastehen
Nyt kirkkaina helminä kiiltää..."

(katkelma Aleksis Kiven runosta Kanervakankaalla)