Marraskuun alussa Liivia listasi kymmenen kirjaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet häneen. Aihe on pyörinyt ajatuksissani siitä lähtien ja odottanut muotoutumista omaksi kirjalistakseni. Todella vaikeaa yrittää päättää, mitkä kirjat pääsisivät Top 10:een, niinpä päädyinkin tekemään listan niistä kirjoista, joiden pariin olen tavalla tai toisella palannut vuosien varrella. Kirjat ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä, missä olen niihin aikanaan tutustunut. Tämänkään listan laatiminen ei ollut ihan yksinkertaista... maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Luettuja ja lukemattomia. (Pitäisikin varmaan listata myös ne kirjat, jotka pitäisi/haluaisi lukea...)
1. Tuhannen ja yhden yön tarinat (lainasin upeasti kuvitetun version lapsena joka kesä lomalukemiseksi)
2. C.S. Lewis: Narnia-sarja (ihanaa seurata nyt, miten esikoinen uppoutuu tarinan lumoon)
3. L.M. Montgomery: Anna-sarja (must-lukemistoa runotytöille ja romantikoille)
4. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia (jokaisella lukukierroksella (ja elokuvien katselukierroksella) tarinasta löytyy uusia vivahteita)
5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia (pitäisi saada pakolliseksi koulujen historianopetukseen)
6. John Steinbeck: Ystävyyden talo (tämän luettuani ahmin samantien kaikki muutkin Steinbeckit)
7. Agatha Christie: koko tuotanto (enkä ikinä arvannut yhtäkään murhaajaa!)
8. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (seikkailun- ja romantiikannälkään)
9. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (samaan aikaan kammottava ja toivoa antava lukukokemus)
10. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (todellisuuden ja kuvitelmien sekoittuminen kiehtoo suunnattomasti. Täältäkö on peräisin myös viehtymykseni latinorytmeihin?)
*****
Pika-analyysi ylläolevasta:
Nykyisin luen etupäässä suomalaista nykykirjallisuutta. Sen edustajista yksikään ei kuitenkaan ole listallani. Jos pitäisi joku mainita, niin se olisi kaiketi Anja Kauranen (Snellman), jonka tuotannon olen lukenut lähestulkoon kokonaan, Sonja O:n useampaankin kertaan. Hänen kirjansa eivät kuitenkaan jää muhimaan ajatuksiin samalla tavalla kuin monet muut.
Listalla on huomattavan paljon satua, fantasiaa ynnä muuta ei-realistista kirjallisuutta. Eskapismiako? Tarinoiden hämärään taikamaailmaan on ihana paeta kuraista arkea.
Historiaa löytyy runsaasti, varmaan samasta syystä kuin satuakin.
Listalla olevista neljään ensimmäiseen olen tutustunut ala-asteella, kolmeen keskimmäiseen yläasteella ja kolmeen viimeiseen lukiossa. Enkö ole aikuisiällä törmännyt yhteenkään kirjaan, joka olisi vaikuttanut minuun enemmän tai yhtä paljon kuin nämä luettelossa olevat? No onhan se tietysti selvää ettei elämän ruuhkavuosissa jaksa panostaa kirjallisuuden laatuun ihan täysillä. Mutta silti... Vai kertooko tämä vain siitä, että nuoruudenkokemukset ja -elämykset oikeasti määrittävät ajatteluamme pitkälle aikuisuuteen...?
Jotenkin tutun oloinen tuo sun lista!
VastaaPoistaAinoa, johon en ole vielä tarttunut on Narnia-sarja. Sekin on ollut kirjahyllyssä jo pitkään odottamassa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi aloittaa. Mut ehtiihän sitä vielä.
Tein tämän saman joitakin aikoja sitten naamakirjaan, ja huomasin ihan saman - tärkeimmät kirjani olivat lähes kaikki lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Itse päädyin pohtimaan, onko kyse siitä, että kokemusten ja lukemusten karttuessa on entistä vaikeampi vaikuttua kirjasta oikein pohjiaan myöten?
VastaaPoista