Kirja(l)lista

Marraskuun alussa Liivia listasi kymmenen kirjaa, jotka ovat eniten vaikuttaneet häneen. Aihe on pyörinyt ajatuksissani siitä lähtien ja odottanut muotoutumista omaksi kirjalistakseni. Todella vaikeaa yrittää päättää, mitkä kirjat pääsisivät Top 10:een, niinpä päädyinkin tekemään listan niistä kirjoista, joiden pariin olen tavalla tai toisella palannut vuosien varrella. Kirjat ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä, missä olen niihin aikanaan tutustunut. Tämänkään listan laatiminen ei ollut ihan yksinkertaista... maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Luettuja ja lukemattomia. (Pitäisikin varmaan listata myös ne kirjat, jotka pitäisi/haluaisi lukea...)

1. Tuhannen ja yhden yön tarinat (lainasin upeasti kuvitetun version lapsena joka kesä lomalukemiseksi)

2. C.S. Lewis: Narnia-sarja (ihanaa seurata nyt, miten esikoinen uppoutuu tarinan lumoon)

3. L.M. Montgomery: Anna-sarja (must-lukemistoa runotytöille ja romantikoille)

4. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia (jokaisella lukukierroksella (ja elokuvien katselukierroksella) tarinasta löytyy uusia vivahteita)

5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia (pitäisi saada pakolliseksi koulujen historianopetukseen)

6. John Steinbeck: Ystävyyden talo (tämän luettuani ahmin samantien kaikki muutkin Steinbeckit)

7. Agatha Christie: koko tuotanto (enkä ikinä arvannut yhtäkään murhaajaa!)

8. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi (seikkailun- ja romantiikannälkään)

9. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (samaan aikaan kammottava ja toivoa antava lukukokemus)

10. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (todellisuuden ja kuvitelmien sekoittuminen kiehtoo suunnattomasti. Täältäkö on peräisin myös viehtymykseni latinorytmeihin?)

*****
Pika-analyysi ylläolevasta:

Nykyisin luen etupäässä suomalaista nykykirjallisuutta. Sen edustajista yksikään ei kuitenkaan ole listallani. Jos pitäisi joku mainita, niin se olisi kaiketi Anja Kauranen (Snellman), jonka tuotannon olen lukenut lähestulkoon kokonaan, Sonja O:n useampaankin kertaan. Hänen kirjansa eivät kuitenkaan jää muhimaan ajatuksiin samalla tavalla kuin monet muut.

Listalla on huomattavan paljon satua, fantasiaa ynnä muuta ei-realistista kirjallisuutta. Eskapismiako? Tarinoiden hämärään taikamaailmaan on ihana paeta kuraista arkea.

Historiaa löytyy runsaasti, varmaan samasta syystä kuin satuakin.

Listalla olevista neljään ensimmäiseen olen tutustunut ala-asteella, kolmeen keskimmäiseen yläasteella ja kolmeen viimeiseen lukiossa. Enkö ole aikuisiällä törmännyt yhteenkään kirjaan, joka olisi vaikuttanut minuun enemmän tai yhtä paljon kuin nämä luettelossa olevat? No onhan se tietysti selvää ettei elämän ruuhkavuosissa jaksa panostaa kirjallisuuden laatuun ihan täysillä. Mutta silti... Vai kertooko tämä vain siitä, että nuoruudenkokemukset ja -elämykset oikeasti määrittävät ajatteluamme pitkälle aikuisuuteen...?

Pieniä paketteja

Ensi viikolla päiväkotilapsukaisemme siirtyvät uusiin ryhmiin, joten ideoimme yhdessä vanhojen ryhmien mukaville hoitajille pienet kiitospaketit muistoksi kuluneesta vuodesta. Korttien askartelu sujui näppärästi leikkaa-liimaa-asettele tarroja -periaatteella. Pikkuneiti tarvitsi auttavaa kättä leikkaamisessa ja liimaamisessa mutta kukkien ja korttien värien valinnassa ei halunnut vastaanottaa minkäänlaista apua. Nuoret herrat tietysti ilahduttivat hoitajiaan liikenneaiheisilla tarroilla...

Paketin lahjontaosuus koostui virkatuista kukkasista (joihin lapset valitsivat itse langat) ja pienistä suklaalevyistä. Omat hoitajat saivat vielä bonuksena kauppakassit. Ompeluun ei tällä kertaa riittänyt intoa ja aikaa, joten ostin ruokakaupasta kasan valmiita luonnonvalkoisia kangaskasseja ja annoin lapsille kangastussit ja vapaat kädet koristeluun.

Yrttihyllyllä vihertää ihanasti. Kesäkurpitsoilla olisi jo kova kiire kasvimaalle mutta eihän niitä raukkoja uskalla vielä Suomen kesän armoille hylätä. Lämpötila +5 astetta ja lähes jäätävää tihkua, mikä kesä se semmoinen on?!?

Taisin joskus tulla luvanneeksi myös kirjallisuusaiheista jutustelua. Se on jäänyt vähäiseksi pääosin siitä syystä että lukeminenkin on ollut kevään aikana sangen vähäistä. Yöpöydälläni on pyörinyt etupäässä käsityö-, askartelu- ja puutarha-aiheisia selailukirjoja ja rentouttavia dekkareita. Nyt löytyi kuitenkin pureskeltavaksi kerrassaan makoisa herkkupala: Italo Calvinon "Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa". Aloitin sitä eilen ja hihittelin itsekseni kahta ekaa novellia ahmiessani. Kirjan etuliepeessä kuvaillaan, että Marcovaldon seikkailut alkavat aina toiveikkaasti keskeltä tavallisinta arkea liukuakseen surrealistisen koomisiin lopputuloksiin. Kiteytettynä: kafkamaisen unenomainen vertauskuvallisuus yhtyy niissä hilpeään italialaiseen elämäntaitoon. Ihastuin Calvinon tuotantoon jo parikymppisenä vietettyäni aikaa romaanien "Halkaistu varakreivi" ja "Paroni puussa" parissa, ja pitäisikin taas kerran kaivaa nuo kaksi mestariteosta uudelleen luettaviksi!

Kohti kevättä

Nyt elellään kyllä talven kauneinta aikaa! Parhaat mahdolliset reippailusäät yhdistettynä päivä päivältä lisääntyvään valoon piristävät myös tätä vatsatautitoipilasta. Ehkäpä tänään jaksaa jo vähän ulkoillakin. Nuorempana en ollut lainkaan kevätihminen, mutta nykyisin huomaan kyllä selvästi virkistyväni valon ja lämmön lisääntyessä. Keväisin on myös hauska seurata pihapiirin pikkulintujen touhukkuutta ja ihastella kuraisesta savimaasta nousevia krookuksia ja helmililjoja.

Kirjastosta tarttui mukaan tällainen houkutteleva kirja:

Sormet alkoivat mukavasti syyhytä, kun selailin kirjaa. Ehkäpä voisin yrittää toteuttaa siitä vaikkapa yhden projektin jokaiselle vuodenajalle! Ainakin keväisten helmikorujen, iloisenkirjavien yrttiruukkujen, hurmaavien kranssien ja hassujen pienten joulutonttujen ohjeita pitää tutkia tarkemmin.

Juu, tiedetään, joulu meni jo, ja vaikka olenkin vannoutunut jouluihminen, en silti viettäisi joulua joka päivä kuten kertojan täti Heinrich Böllin novellissa "Ois joulu ainainen". Lukiolaisena sain äidinkielentunnilla yliannostuksen Bölliä enkä ole sen koommin hänen teoksiinsa koskenut, mutta lauantaisella kirjastoreissulla päätin antaa herralle toisen tilaisuuden. Yöpöydällä odottaa nyt "Katharina Blumin menetetty maine". Ehkäpä etsin sen lukioiässä väkisin läpikahlatun"Tohtori Murken kootut tauot" vielä käsiini, nykyminä kun onneksi suhtautuu moniin asioihin jo hieman suvaitsevaisemmin kuin se nuori idealisti, joka ei Böllistä tykännyt :-) Nykyisin on sivistävään lukemiseen aikaa oikeastaan vain juuri ennen nukkumaanmenoa, joten valitettavan vähän tulee ns. hyvää kirjallisuutta luettua.

No, kevätsäitä odotellessa nautiskellaan vielä hetki lapaskeleistä. Näistä Ruususen lapasista voisin todeta, että ei niistä tullut ihan sellaiset kuin piti... Varret alkoivat kiertyä korkkiruuvin lailla, mihin ilmeisesti oli syynä se, että tein langankierrot ja silmukoiden yhteenneulomiset aina samaan suuntaan. Toisaalta, lapasista tuli loppujen lopuksi oikeastaan ihan hauskat tämmöisinä, ja lapasten omistaja pitikin niitä melkein koko loppuillan kädessä.

Ruususen lapaset (8-vuotiaan kokoa)

lanka: Seitsemän veljestä,

puikot 3,5, yhteensä 32 silmukkaa