Junailua

VR juhlii huomenna 150-vuotista taivaltaan ja on ollut muistakin syistä paljon otsikoissa viime aikoina - tänä talvena ei tosin yhtä usein sääolosuhteisiin liittyvien ongelmien takia kuin esimerkiksi parina edellisenä talvena. Olen itse aina ollut suuri junamatkailun ystävä; tulihan sitä nuoruudessa käytyä Interrailillakin Skotlannissa ja Irlannissa silloisen poikaystävän ja parin kaverimme kanssa. Kotimaan matkoillakin juna on kerrassaan kätevä vaihtoehto, ja junamatkalla neulominen on paljon miellyttävämpää kuin autossa neulominen - ja jos neulominen alkaa väsyttää niin tasaisen keinuva kyyti tuudittaa mukavasti uneen :-) Viimeksi pääsin nauttimaan junamatkailusta maanantaina työmatkalla Tampereelle, ja paluumatkalla onnistuin nukahtamaan Riihimäen ja Tikkurilan välillä kahteen eri otteeseen!

Nyt kun meillä on tuo mustaturkkinen perheenjäsen, on koko porukalla reissaaminen aiempaa haastavampaa Hiihtolomareissulle mummolaan kertyi taas kerran niin valtavasti tavaraa (viidet sukset + sauvat + monot, kuudet luistimet, kuuden ihmisen kylpylävarusteet, kasa liukureita ja pulkkia...) että kissan kuljetuslaatikon mahduttaminen auton kyytiin osoittautui ylivoimaiseksi. Niinpä päädyimme siihen ratkaisuun, että kuopus, kissa ja minä matkustimme edeltäpäin junalla ja muu perhe körötteli autolla perässä, ja paluumatkalle lähdettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Junamatkat menivät oikein mukavasti eväitä syödessä, neuloessa, lukiessa ja piirrellessä, mutta 5-vuotias ei oikein ymmärtänyt, miksi olisin halunnut ottaa torkut :-D Paluumatkalla lemmikkivaunussa oli suorastaan tiivis tunnelma: enimmillään 7 koiraa ja 2 kissaa 12 hengen osastossa... eipä ihme että Rudolf-ressukka oli hieman järkyttynyt kotiuduttuamme ja vetäytyi muutamaksi tunniksi saunaan mököttämään.

Pieni junamatkustaja halusi matkaseurakseen itse ompelemansa Mustikka-nallen :-)

Eräs ystäväni sai helmikuussa pienen poikavauvan, ja Tanjan esimerkin innostamana neuloin pikkuiselle lahjaksi junasukat - tosin hieman muokattuna versiona. Lankana oli Novita Alpaca, joka oli mielestäni vähän turhan löpsöä sukkalangaksi, vaikka onkin suloisen pehmeää. Sukan suut jäivät niin löysiksi että virkkasin niihin reunukset tummansinisella 7 veljestä -langalla.