Lahjahuivi

Yllätys, yllätys - kuluneen vuoden aikana on moni ystävistäni täyttänyt pyöreitä vuosia :-)Viime lauantaina vietimme erään ystävättären juhlapäivää keilailun ja taatusti epäterveellisten herkkujen parissa. Jälleen kerran tajusin vasta viime tipassa (pari päivää ennen h-hetkeä), ettei minulla ollut mitään lahjaa mietittynä päivänsankarittarelle...joten ei auttanut muu kuin ottaa nopeat tekniikat ja paksuhko lanka käyttöön. Lankalaatikoiden syövereistä löytyi sopivasti sinisävyinen villalanka, jota oli tullut hankittua Tallinnasta joskus vuosia sitten... Muistelen, että olisin joskus neulonut langasta kaulahuivin toiselle pojistani, mutta lanka taisi olla vähän kutittavaa. Hartiahuivissa tätä ongelmaa ei ehkä olisi ainakaan yhtä voimakkaasti kuin ihoa vasten tulevissa neulomuksissa.

Hartiahuivi Salonomin solmuilla, virkkuukoukku nro 5, lankana Tallinnasta joskus muinoin ostettu uusiseelantilainen villalanka (vyöte ehti kadota ennen kuin sain tarkemmat tiedot kirjoitettua muistiin...)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)