Tintti Taavetti

Serkkuni sai heinäkuussa pienen pojan, ja ”Tintti Taavetti” vietti kastejuhlaansa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Minä sain hoidettavakseni kummin kunniatehtävän. Lapsukainen oli uskomattoman rauhallinen koko kastetoimituksen ajan ja loppujen lopuksi nukahti syliini. Enpä ollut muistanutkaan, miten rankkaa on pidellä pientä vauvaa sylissä – molemmat kädet ovat vieläkin kipeät tuosta ponnistuksesta! 

Kastepuku on tätini 1980-luvulla virkkaama. Itse olin kietoutunut pitsihuiviin, jonka neulomisen aloitin reilu vuosi sitten miehen siskontytön häihin… mutta silloin tuli deadline vastaan hieman liian äkkiä. :-)

Tyttäret ponchoissaan (virkattu Novita Crystal -langasta, koristekukkaset omalla ohjeella) 

Kesälomalla neuloin vauvalle silkkisekoitelangasta nutun ja housut. Kauankohan mahtavat mahtua pikkuiselle…? Vaatteet näyttävät kuvassa olevan hieman "eri paria", ja niin ne todellisuudessa ovatkin: nuttu valmistui jo alkukesästä ja pöksyt vasta pari viikkoa sitten. Ohje oli vähän sinnepäin (taisin soveltaa jostain Novitan ohjeesta) ja lankakin ihan eri kuin mitä ohjeessa käytettiin. 

Kesälomalla!

Vihdoinkin se alkoi, odotettu 6 viikon kesäloma! Koululaisemme ovat lomailleet jo kuukauden - siitä vajaan viikon mummolassa, lopun aikaa kotona keskenään. Kaikki kolme ilmoittivat jo aikaisin keväällä, etteivät halua tänä vuonna minnekään leireille tai kesäkerhoihin. Ja ihan hyvinhän tuo ominpäin lomailu sujui. Muutamana päivänä reippaat lapsukaiset polkivat keskenään meiltä Klaukkalaan (matkaa n. 8 km) joko kirjastoon, jäätelökioskille tai kauppaan ostamaan jotain pientä.

Mutta nyt pääsi siis tuleva eskarilainenkin aloittamaan lomailun, ja viimeisen hoitopäivän kunniaksi veimme ryhmän hoitajille kukkasia ja yrttejä virkatuissa amppeleissa. Sininen amppeli oli luovutettu jo aikaisemmin hoitajalle, jonka kesäloma alkoi kesäkuun alkupuolella. Punaisen amppelin ripustusnauhat ovat haarukkanyöriä - uusi ihana addiktioni :-)

Turkkilaista helmivirkkausta

Olen kevään aikana innostunut helmitöistä, joten sormia syyhytti päästä kokeilemaan, miten helmien yhdistäminen virkkaukseen onnistuisi. Kansalaisopiston kesäkurssitarjonnasta silmään osui turkkilainen helmivirkkaus, joten sitähän piti päästä kokeilemaan :-)

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla tutustuimme helmiin ja valmiisiin koruihin ja saimme kotitehtävän: lankaan piti pujottaa valmiiksi muutaman metrin verran siemenhelmiä ja putkihelmiä. Tämä oli melko hidasta ja tylsää puuhaa, ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että tässähän olisi hyvinkin voinut hyödyntää näppäräsormista lapsityövoimaa.

Käytin omassa työssäni Sinellin (halpoja) helmiä ja samasta kaupasta ostettua helmivirkkauslankaa. Toimivat ihan hyvin tässä ensimmäisessä harjoitustyössä, mutta juhlavampia koruja saisi käyttämällä lasihelmiä. Helmien laatu vaihtelee hurjasti: laadukkaimmat (ja kalleimmat) siemenhelmet ovat japanilaisia ja tsekkiläisiä. Putkihelmien valikoima tuntuu Suomessa olevan melko vaatimaton ainakin värien suhteen: mustaa, valkoista, kirkasta, hopeaa, kultaa. Kateellisena katselin erään kurssikaverin löytämiä oranssinsävyisiä putkihelmiä.

Alku oli hankalaa, suorastaan tuskaista ähräämistä. En millään ensin hahmottanut, missä järjestyksessä aloituksen helmilehdyköitä piti ruveta käsittelemään, ja käyttämäni 0,6-numeron virkkuukoukku oli ehkä hivenen liian pieni tähän työskentelyyn.

Mutta kyllä se siitä! Puolessatoista tunnissa olin saanut aikaiseksi jo näin pitkän pötkön helmivirkkausta!

Valmis rannekoru! Tulihan siitä aika hieno, vai mitä? :-) Tekniikka oli innostava ja eriväristen helmien kanssa on kiva tehdä kokeiluja, joten taidanpa jatkaa harjoituksia.

Ruusunnuppu ja afrikankukka

Neiti 5 vee on edelleen vaaleanpunaisen, mekkojen ja erityisesti vaaleanpunaisten mekkojen ystävä. Edelliset neulemekot olivat jääneet jo aikoja sitten liian pieniksi, joten ei muuta kuin uutta puikoille. Tytär ihastui Novita Kevät 2012 -lehdessä olleeseen malliin nro 53 (lyhythihainen vihreä taskumekko Nallesta), mutta toivoi hihatonta mekkoa, joten jätin ohjeesta hihat neulomatta, virkkasin mekkoon vyön ja koristelin kaula-aukon ja hiha-aukot puuhelmillä.

Kaipaan jo kovasti kevättä ja kukkasia - tähän ikävään saa edes vähän helpotusta virkkaamalla afrikankukkia (ohje: Suuri Käsityö). Ensimmäinen kokeiluni meni sikäli vähän pieleen, että vaihdoin väriä joka kerroksella, vaikka 2. ja 3. olisi pitänyt tehdä samalla värillä. Ei aavistustakaan, mitä näistä kukkasista tekisin, mutta näiden virkkaaminen on ihanan koukuttavaa!

Iloista pääsiäistä!

Tänä vuonna en jaksanut lähettää pääsiäiskortteja. En viitsinyt laittaa rairuohoa tai ohraa kasvamaan (kissa olisi kuitenkin syönyt kaiken sitä mukaa kun jotain vihreää olisi tullut mullan alta näkyviin....). Lapset askartelivat virpomisvitsat keskenään ilman äidin auttavia käsiä. Pääsiäiskranssi pitäisi kaivaa esille varastosta. Mignon-munat odottavat vielä kaupan hyllyllä, muutaman keväisen liinan olen sentään saanut aseteltua pöydille ja tänään kävin hakemassa pari keväistä kukka-asetelmaa ja keltasävyisen gerberakimpun suosikkikukkakaupastani. Taitaa olla vähän kevätväsymystä ilmassa - tai pikemminkin takatalviväsymystä!

Palmusunnuntaina sain sentään huovutettua muutaman pääsiäismunan. Näissä on sisällä styroxmuna, päälle on neulahuovutettu Hahtuvaista. Uskokaa tai älkää niin kyseessä oli vasta ihka ensimmäinen neulahuovutuskokeiluni! Lapsetkin innostuivat huovutuksesta - kuopus teki nuo kirjavat munat ihan itse! Pienemmät munat on valmistettu virkkaamalla kiinteitä silmukoita pääsiäismunien sisällä olevien keltaisten koteloiden päälle.

Hauska metallilangasta taivuteltu noita on esikoisen tekemä; heillä oli tänään koulussa kädentaitojen pajapäivä.  Tytär toi tuon ohjeen myös kotiin - taisipa arvata että äitikin saattaisi olla kiinnostunut näpertelemään lisää tuollaisia noitia :-)

Hyvää pääsiäisen aikaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Kassit ja krassit

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!

Kesähattu

Kevätkausi ei ollut erityisen tuottoisa valmistuneiden käsitöiden suhteen. Tämän kesähatun virkkaamisen aloitin pääsiäisen aikoihin, ja vasta eilen illalla sain viimeistelyhommat (langanpätkien päättely ja napin ompeleminen) valmiiksi. Hattu oli ensimmäinen kokeiluni Novitan Puro Batik -langasta. Kerällä ollessaan lanka vaikuttaa mukavan ohuelta, sileältä ja pehmeältä, jotenkin bambuiselta koostumukseltaan, vaikka onkin 100 %:sti akryylia. Halusin hatusta melko napakan ja tiiviin, joten päädyin 3-koon virkkuukoukkuun. 3,5 olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, sillä lanka olikin yllättävän paksua eikä valmis hattu liiemmin jousta. Ehkä se kuitenkin vähän venyy käytössä? Nähtäväksi jää... 

Ohje on omasta päästä ja hattu sopii mittojensa puolesta sekä minulle että esikoiselle.

Hatuttaa!

On kyllä aika tympeätä istua hiljaisessa toimistossa, kun ulkona olisi vaikka mitä kesäpuuhaa odottamassa. Pitäisi parturoida villiintyneitä siperianhernepensaita, istutella uusia kasveja, seurata papujen ja kesäkurpitsojen kasvua, nyppiä kesäkukista lakastuneita kukkia... No, tämä ihmeellinen kesähelle on onneksi tehnyt illatkin niin välimerellisen lämpimiksi, että puutarhapuuhia pystyy hyvin tekemään shortseissa ja topissa vielä iltakymmeneltä. Hatuttaa silti!

Tämä hattu syntyi samalla mallilla kuin turkoosi hellehattu, eli sovita ja pura -menetelmällä. Taaskin hatusta oli vähällä tulla liian iso... Lankana on tässäkin Linie Bingo kahdessa eri vihreän sävyssä, virkkuukoukku nro 2,5. Tummanvihreää lankaa meni vähän reilu 50 g ja vaaleanvihreätä vajaa 50 g.

Enää kaksi aamuherätystä ja sitten alkaa loma, jeeeeeeeeh!

Hellehattu

Oi näitä ihania helteitä! Miten hyvältä auringon lämpö tuntuukaan pitkän talven ja kolean alkukesän jälkeen. Viime viikon sain nautiskella lasten kanssa kesäpäivien vapaudesta, ja tuon lomaviikon aikana sain valmiiksi tuikitarpeellisen hellehatun (vanhemmat käytössäni olleet ovat joko mystisesti kadonneet tai kutistuneet pesussa).




Hellehatun ohje on omasta päästä mutta hyvinkin perusmalli, virkattu kokonaan puolipylväillä, lankana Linie Bingo, jota meni lähes 100 g. Käytin virkkuukoukkua nro 2,5, jolla hatusta tuli mukavan tiivis ja napakka.

Kyllä nyt kelpaa palvoa aurinkoa!

Kesä!

Täällä se taas on, vaikkei lämpötilan perusteella ihan uskoisikaan. Koululainen pääsi kesälaitumille, eskarilaisten aherrus päättyi liikuttavaan päättäjäisjuhlaan ja päiväkodissa loppukausi vietetään yhdistetyissä ryhmissä, mikä on lasten mielestä hauskaa vaihtelua arkirutiineihin.

Jo hyvissä ajoin kevättalvella aloin suunnitella lahjoja kummankin päiväkotiryhmän hoitajille, mutta niinhän siinä taas kävi että aika ja energia loppuivat kesken, eivätkä hienot suunnitelmat toteutuneet tänäkään vuonna. Kiireessä kierrätin viimevuotista ideaa ja virkkasin kaikille hoitajille rintakorut. Ohjeeksi valikoitui esikko Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia.

Pääsiäispuuhia

Iloista pääsiäistä!

Pitkän lumisen talven jälkeen pääsiäinen tuntui todella tervetulleelta valon ja värien juhlalta. Olen enemmän syysvärien ystävä, mutta harmaanvalkoisen, värittömän talvikauden jälkeen kaikki heleät kevätvärit tekevät hyvää silmälle, sielulle ja sydämelle.

Pupuperhe valmistui paperiposliinikurssilla maaliskuussa. Paperiposliinin teko oli mielenkiintoista: työ aloitettiin soseuttamalla vessapaperia sauvasekoittimella ja veivaamalla paperimössö posliinisaven sekaan käsivoimin... Myös ylemmässä kuvassa oleva kukkamaljakko on ko. kurssin tuotantoa.

Munakori valmistui Suuri Käsityö -lehden 2/2010 ohjetta hieman muunnellen. Kori on virkattu 7 veljestä langasta, sanka ja yläreuna vahvistettu ohuella kuparilangalla. Munissa on sisällä pääsiäismunan kotelot, päällykset virkattu sekalaisista puuvilla-, bambu- ja villalangoista.

Vauvojen juttuja

Eipä tuo sikainfluenssa taidakaan yltyä niin hurjaksi kuin kesällä peloteltiin. Vai liekö muuttanut muotoaan..? Työyhteisössämme ainakin riehuu niin hurja vauvabuumi että voitaisiin kai jo puhua epidemiasta. Kaksi työkaveriani sai vauvan elokuussa ja vastikään kuulin että ex-kollegalla on laskettu aika vuodenvaihteessa. Pikkuisille vauvaneuleille on siis tilausta tiedossa jatkossakin. Tässä kuitenkin esittelyssä jo aikoja sitten valmistunut perinteinen vauvanmyssy sekä muutama päivä sitten virkkuukoukulta pois pudonnut tyttövauvan mekko.

Vauvanmyssy Novita Wool -langasta (tummansinisestä), reunaan virkattu kiinteitä silmukoita vaaleanvihreällä Nalle-langalla. Puikot nro 3, aina oikein -neuletta 32 silmukalla. Ohjeen mukaan pitäisi tulla 60-senttiselle vauvalle sopiva myssy, mutta mielestäni tästä tuli kyllä aika reilusti isompi. Veikkaisin että pikemminkin 1-vuotiaan kokoa!!

Tyttövauvan mekko, malli omasta päästä. Helmassa 10 pientä isoäidin neliötä, jotka on ommeltu kiinni toisiinsa. Sen jälkeen virkattu helmasta ylöspäin vuorotellen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Mekon yläreunassa on 8 isoäidin neliötä, olkaimina 2, ja kaula-aukkoon ja kädenteiden ympärille on virkattu kiinteitä silmukoita. Lankoina Nalle Marjaretki (puolukka) sekä yksivärinen Nalle (syklaami ja tummanruskea). Koko n. 3-6 kk.

Kahden Kruunun Prinsessa

Tapahtuipa eräänä päivänä että eräässä pienessä kylässä muuan pieni tyttönen heräsi uuteen päivään tavallistakin päättäväisempänä. Oli koittanut loppukesän suuri juhlapäivä, tyttösen 3-vuotissyntymäpäivä!

Tyttönen oli jo kesän alussa ruvennut suunnittelemaan juhlapäivänsä tarjoiluja (kakussa oli täytteenä banaania, persikoita ja valkoherukkahilloa, koristeena leppäkerttuja ja tuoreita vadelmia), kutsuvieraslistaa, juhla-asuaan, korujaan... ja pitänyt äitinsä tarkkaan selvillä suunnitelmistaan ja toiveistaan. Bambulankavarastoja oli pengottu ja tehtaanmyymälästä tilattu varmuuden vuoksi täydennystä vaaleanpunaiseen lankakasaan. Jossain vaiheessa vaativa asiakas ilmoitti, että vaaleapunainen mekko ei kelpaakaan vaan siihen pitäisi saada myös punaista ja vihreää. Hiki otsalla äiti näperteli mekkoon koristeeksi muutaman pienen kukkasen, minkä jälkeen mekko läpäisi laatukontrollin.

Tyttönen kiemurteli mekkoon ja antoi äidin asetella hieman liian pitkät helmat ojennukseen. Tyttösen isä oli hyvissä ajoin hankkinut päivänsankarille ihanan kruunun juhlapäivää varten. Isä asetteli kruunun paikalleen ja koko perhe kerääntyi ihastelemaan päivänsankaria. Tyttönen katseli hetken aikaa peilikuvaansa arvioivasti ja ilmoitti sitten otsa kurtussa, että haluaa toisenkin kruunun. Päiväkodista edellisenä päivänä saatu paperikruunu kirjaimellisesti kruunasi juhla-asun ja prinsessa oli vihdoin tyytyväinen (ja äiti huokaisi helpotuksesta).

Sen pituinen se tarina.

P.S. Välillä toinen kruunu putosi päästä ja selkään kasvoivat keijunsiivet.

Pikkutytön juhlamekko (Novita Kesä 2009, malli 75 vähän muokattuna). Vaaleanpunainen Novita Bambu, kukissa punaista ja vaaleanvihreää Bambua, reunusröyhelöt Tango Fani, virkkuukoukku nro 3).

Kommentteja ohjeesta: Virkkasin mekon 80-senttisen ohjeen mukaan ja silti siitä tuli keijukaisellemme liian iso! Mallivirkkaus oli mielestäni liian väljää ja reikäistä, jos aloittaisin uudestaan niin virkkaisin helmaan kukkia tiheämpään ettei jokaisella juoksuaskeleella sujahtaisi isovarvas läpi...

Vielä on kesää jäljellä...

... en ole koskaan ollut Mamba-fani, mutta tuo korvamadoksi pesiytynyt laulu kuvaa hyvin tämänhetkisiä tunnelmia loman päätyttyä ja arkisen aherruksen alettua. Vuosi vuodelta kesä tuntuu pakenevan hyppysistä nopeammin ja nopeammin ja jättävän jälkeensä aina vain haikeamman fiiliksen. Loma meni ihan liian nopeasti, mutta onneksi sentään hemmottelevaa aurinkoa ja energisen viileitä suursiivouspäiviä oli aika sopivassa suhteessa. Mukavia muistoja tallentui mieleen kaikkien aistien välityksellä. Jospahan niitä kauniita päiviä riittäisi vielä pitkälle syksyyn ettei kovin monena päivänä tarvitsisi tapella kuravaatteiden pukemisesta...

Päivänkakkarat ja auringonkukat ovat lempikukkiani keskikesällä.

Herkuteltuakin tuli monin eri tavoin...

... ja juhlittua vuosikerran paranemista hyvässä seurassa grilli- ym. herkkuja nautiskellen. Eikä ruoka loppunut tälläkään kertaa kesken :-)

Harrastimme pienimuotoista kotimaanmatkailua sekä entisessä että nykyisessä pääkaupungissa.

Kaisa Salmen gerberalabyrintti Helsingin Rautatientorilla sai pienet taiteen ystävät villiksi ilosta. Taideherkkuja nautiskelimme kesän aikana myös Ateneumissa; lisäksi kesäperinteisiimme kuuluu käynti Iittalassa. Esikoisen kanssa kävimme kesäteatterissa ja puolison kanssa festareilla.

Yleensä kesällä tulee luettua lähinnä dekkareita mutta nyt tartuin vihdoin viimein Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan. Jostain syystä en kovin usein jaksa lukea murteella kirjoitettuja kirjoja, mutta Kähkösen teksti oli niin luontevaa savoa ja Mustat morsiamet niin mukaansatempaava tarina että lukeminen oli kyllä todella nautinnollista.

Muutama käsityökin valmistui:

Myssy sekkuni puolivuotiaalle pikkuneidille Novita Luxus Cottonista (kukka Bambusta), virkattu koukulla nro 4 pylväillä, puolipylväillä ja kiinteillä silmukoilla (oman ohjeen mukaan).

Neiti 8 vee sai keväthameensa vihdoin käyttöön heinäkuussa... Ohje on muunnelma tämän hameen ohjeesta, lanka mitälie-puuvillalankaa, neulottu puikoilla nro 4 ja koristeltu ketjusilmukkareunuksella.

Sisareni saivat syntymäpäivälahjaksi samanlaiset huivit Novita Luxus Cottonista. Täti Vihreän huivi ehti jo omistajalleen joten kuvassa vain Täti Sinisen huivi. Malli on sama kuin Novita Kesä 2009 -lehdessä olleessa Bambu-langasta tehdyssä pitsihuivissa (malli 33).

Minua ahkerammat neulojat ovat jo aloitelleet syksyn sukkaprojektia, ja kai sitä pitäisi itsekin suunnata ajatukset vähitellen kohti villalankoja. Onneksi syksyisten lankojen värit ovat toinen toistaan herkullisempia, joten iltojen viiletessä on mukava käpertyä sohvannukkaan niitä hypistelemään.