Kuppi kuumaa

Löysin Arjen estetiikkaa -blogista mukavan mukihaasteen:

1. Miksi pidät juuri tästä mukista?
2. Mistä olet sen saanut / hankkinut?
3. Mitä siitä juot silloin, kun hetki lempimukin kanssa on parhaimmillaan ja onko mukihetkeen olemassa jokin erityisen hyvä paikka?

***** ***** ***** ***** *****

1. Tämän mukiparin värimaailma miellyttää kovasti silmääni (vaikken päälleni pukisi sen paremmin vaaleansinistä kuin liilanpinkkiäkään väriä). Mukeissa on kaunis kiilto ja niiden muotoilu on silmää miellyttävä sekä funktionaalinen: kuuma teevesi jäähtyy mukeissa tasaisesti. Muki on myös käytännöllisen iso, eli siihen mahtuu kunnon annos teetä ja sen kuumissa kyljissä on hyvä lämmitellä viluisia sormia.

2. Mukit ovat syntymäpäivälahja vuosien (tai pikemminkin kai jo vuosikymmenien...) takaisen ex-poikaystävän äidiltä. Hän oli ostanut ne muistaakseni Suomenlinnasta jostain pikku putiikista.

3. Näistä juodaan vain ja ainoastaan teetä. Mieluusti Lapsang Souchongia, Earl Greytä tai vihreää teetä (ja ehdottomasti hunajan kera) sateisena syysiltana kynttilänvalossa oman kullan kainalossa.

Kuvaustilannetta varten varustin mukin annoksella Uskollinen ystävä -teetä, tällä kertaa ihan pussiteeversiona, vaikka yleensä suosin kyllä irtoteetä.

Ratiritiralla

Niin se pakkanen vaan pitelee meitä vielä otteessaan. Tiistain vastaisena yönä humpsahti meidän leveysasteillemme luntakin toistakymmentä senttiä. Uskaltaisikohan sitä tuudittautua siihen, että tämä on talven viimeinen loppukiri ennen kuin lumiukot lopullisesti sulavat ja kevätpörriäiset pääsevät lentoon?

Tänä talvena on linnunruokaa saanut raahata kaupasta kotiin melkein viikoittain. Pihapiirissämme ovat vierailleet ainakin talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, keltasirkut, varpuset, pikkuvarpuset, punatulkut, mustarastaat, närhet, naakat, käpytikka ja varmasti vielä muutama muukin siivekäs ystävä. Oravia on enimmillään ollut yhtäaikaa kuusi ruokailemassa tai kisailemassa pitkin pihaa. Pupusetkin ovat pistäytyneet vierailulla useamman kerran. Tänä talvena niille ovat maistuneet mm. juhannusruusujen oksat - vai ovatkohan herkutelleet viimevuotisilla ruusunmarjoilla?

Viime päivinä valmistuneista käsitöistä on esittelyvuorossa raitapipo pienelle poikavauvalle. Pipo on kuvausta varten aseteltu niin etteivät päättelemättömät langanpäät erotu :-) Miksi ihmeessä lankojen päättely on olevinaan aina niin työlästä hommaa?!? Aika joutuisastihan se sujuu sitten kun vaan saa aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Tämä pipo pääsee pakettiin ja toivottavasti pikapuoliin lentomatkalle Sveitsiin asti.

Vauvan raitapipo Novita Nalle- (tummanharmaa, vaaleanharmaa) ja Novita Merino (tummansininen, valkoinen) -langoista. 100 silmukkaa, joustin 1 o 1 n, pyöröpuikko nro 2,5.

Loppuun vielä tekstinpätkä, joka tarttui mukaan täältä:

"Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain."