Hilloja hyllylle

Syksyisin minut valtaa aina hirmuinen säilömisvimma. Nautin hellalla porisevien hillokattiloiden hämmentämisestä ja marjamehun pirskahtelusta survimen alla. Lasiset hillopurkit ovat kauniita jääkaapin hyllyllä, ja purkeista on mukavaa kaapaista aamuisin vitamiiniherkkuja puuron, jogurtin tai paahtoleivän päälle.

Puolukkahilloa



Pihlajanmarjahyytelöä

Kahdenlaista omenahilloa: tavallista sekä inkiväärillä ja kanelilla maustettua

Puolukkamehua

Hillojen, hyytelöiden ja marmeladien ohjeet olen katsonut hillosokeri- ja Melatin-pakkauksista, mutta en ole noudattanut niitä mitenkään orjallisesti. Mielestäni sokeripakkauksissa lievimmin sanottuna liioitellaan sokerin määrää, itse käytin esimerkiksi omenahilloon vain neljäsosan ohjeessa olleesta sokerimäärästä.

Ahkera Apulaiseni kirjoitti tarralaput pakastimeen meneviin puolukkasurvosrasioihin.

Sunnuntain iltapala: omena-puolukkapiirakkaa vaniljajäätelön ja
kinuskikastikkeen kera, nam-nam!

Talven varalle

Muutamana aamuna ulkoilma on jo puraissut sen verran kipakasti että pakko se on myöntää: kylmä ja pimeä vuodenaika on päivä päivältä lähempänä. Syksy tuntuu melkein tekevän kiusaa kun aamulla lämpötila lähentelee nollaa ja päivällä päästään hellelukemien tuntumaan. Syksy on kyllä upeaa aikaa: luonto hehkuu lämpimänsävyisissä väreissä, sateenraikas metsä kutsuu retkeilemään, puut ja pensaat ojentelevat herkkujaan hullujen hilloajien ulottuville.

Jääkaapin hyllyt täyttyvät hilloista, hyytelöistä, soseista ja marmeladeista. Aineksina on mm. punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja, karviaisia ja omenia (niin omista, naapureiden kuin sukulaistenkin puista). Valitettavasti päärynäpuu teki satoa vain yhden hedelmän verran... Näitä herkkuja tulee talven mittaan popsittua mm. maustamattoman jogurtin, puuron, täytekakkujen tai paahtoleipien lisukkeena. Vähän houkuttelisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä; se voisi maistua mainiolta jonkin syksyisen lihapadan kanssa tai ohuena kerroksena kääretortun välissä.

Makeat omenaherkut maistuvat ampiaisillekin!

Villasukkaurakan lisäksi tätä neulojaa odottaa myös piposavotta. Puro-pipoa ajattelin alunperin itselleni, mutta innostuksissani aloitin kaventamisen hieman liian aikaisin, joten piposta tuli minulle malliltaan liian matala mutta esikoisen päähän juuri sopiva. Puro-lanka on suloisen pehmeää ja tosi mukavaa neuloa. Olen kantanut sitä kotiin jo aika monta kerää, vaikka värisävyjen yhdistelmät herättävätkin vähän ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki noista väreistä ovat yksinään todella kauniita mutta ovatko yhdistelmät vähän turhan räväköitä? Toisaalta, kyllähän kaikenlainen värienergia on harmaina ja kylminä aamuina tarpeen.

Pipo Novita Puro (Kanervikko) -langasta, malli omasta päästä, 2 o 2 n, 90 silmukkaa, pyöröpuikko nro 5. Tähän meni aika tarkalleen yhden lankakerän verran eli n. 50 g.