Syksyn säveliä

Sade on rummuttanut peltikattoa koko päivän, linnut visertelevät muuttosuunnitelmiaan ja luonto alkaa muistella talviunilaulun säveliä. Sadonkorjuupuuhat ovat kiivaimmillaan, mutta iltaisin jo vetäydytään sisätiloihin tunnelmoimaan, hörppimään kuumaa teetä ja kutomaan villasukkia talven varalle.

Heinäkuun lopussa juhlin syntymäpäivääni ystävien seurassa - puoliso hemmotteli meitä herkuillaan ja aurinko lämmöllään. Oli kerrassaan ihana juhlapäivä ja -ilta!

Siskon kanssa urakoimme eräänä elokuisena maanantaina punaherukkamehua - päivän saldo kolme mehumaijallista! Puuhasta innostuneena menin ja ostin itsellenikin mehustimen tulevaa käyttöä varten, vaikka omat marjapensaamme ovatkin vielä melko pieniä... no tuli niistäkin sentään muutama litra marjoja pakastimeen talven varalle. Saimme tänäkin vuonna luvan hyödyntää naapureiden runsasta marjasatoa, ja niinpä tein mustaherukoista paitsi mehua myös nektaria tautisten talvipäivien taikajuomaksi.

Säiden hieman viilettyä innostuin sisustamaan myös kuistin uusiksi. Nyt sieltä löytyy mukava aamiaispaikka kahdelle hengelle :-) Viltti on Ikeasta ja kolmiopöytä taisi löytyä Kodin Ykkösestä. Noita sinisiä tuoleja on yhteensä 6 kpl ja ne ovat tähän asti palvelleet sarjaan kuuluvan ruokapöydän parina terassilla, mutta ovat olleet siihen tarkoitukseen hieman liian raskastekoisia ja saivatkin väistyä Ikean pikkujakkaroiden alta pois.

 

Kuopuksemme on ollut koko kesän ajan innokas puutarha-apulainen. Papusatoa tuli tänäkin vuonna runsaasti, ja kesäkurpitsapenkissä on edelleen muutama muhkea yksilö kasvamassa.

Rikkaruohojen kitkemisessä olen yhtä laiska kuin ennenkin. Sitä paitsi osa rikkaruohoista on aivan liian kauniita kitkettäväksi...

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme lasten serkun häissä Pietarsaaressa. Hääpari ei halunnut mitään materiaa lahjaksi, mutta kortin kuitenkin askartelin. Ulkokerros käsintehtyä paperia, samasta paperista leikkasin piparimuotin avulla sydämet kirjekuoreen ja yhden sydämen myös kortin sisäosaan.

Sydänaukosta näkyy Risto Rasan runo:

Yötuuli heiluttaa

veneeni lyhtyä

Suuntaneulana rinnassani

pyörähtää sydämen sakara

Kesä oli upea, lämmin, aurinkoinen, rentouttava... mutta tervetuloa kaunis, värikäs, energinen syksy!

Marjaherkkuja

Meistä moni joutui lapsena vastentahtoisesti marjametsään - vanhemmat himoitsivat mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joissain perheissä kuljettiin lakkasoillakin. Niin myös meillä, ja lisäksi piti poimia talteen punaiset ja mustat viinimarjat oman pihan pensaista. Parina kesänä olin töissä mansikanpoimijana. Marjojen poimiminen oli yhtä tuskaa: hiki valui ohimoilla ja selkää pitkin, hyttyset ja mäkäräiset riehuivat ympärillä, marjaämpäri ei tuntunut millään täyttyvän. Eipä ihme että marjametsään joutuneen Uppo-Nallen ajatus siitä, että yksi mansikka täyttäisi koko mukin, tuntuu hykerryttävältä.

Omia lapsiani olen vienyt metsän herkkujen äärelle varovaisesti ja heidän jaksamistaan tarkkaan kuulostellen. Jos touhu alkaa yhtään tuntua pitkäpiimäiseltä ja kärsimystä aiheuttavalta, kiirehdimme nopeasti pois. Marjoja saa syödä poiminnan lomassa niin paljon kuin haluaa ja metsässä saa välillä leikkiäkin. Juotavaa on oltava riittävästi mukana ja kunnon hyttysmyrkyt kaulassa ja kädenselässä.

Mutta kylläpä ne herkut maistuvatkin hyvältä uurastuksen jälkeen! Kuluneella viikolla olen tehnyt hilloa, marmeladia ja vispipuuroa punaherukoista, leiponut pari mustikkapiirakkaa (pullataikinapohjalla) ja pakastanut mustikoita ja lakkoja. Seuraavaksi ovat vuorossa mustaherukat ja karviaiset... kunhan ovat vielä imeneet itseensä aurinkoenergiaa muutaman päivän ajan!

Hilloja hyllylle

Syksyisin minut valtaa aina hirmuinen säilömisvimma. Nautin hellalla porisevien hillokattiloiden hämmentämisestä ja marjamehun pirskahtelusta survimen alla. Lasiset hillopurkit ovat kauniita jääkaapin hyllyllä, ja purkeista on mukavaa kaapaista aamuisin vitamiiniherkkuja puuron, jogurtin tai paahtoleivän päälle.

Puolukkahilloa



Pihlajanmarjahyytelöä

Kahdenlaista omenahilloa: tavallista sekä inkiväärillä ja kanelilla maustettua

Puolukkamehua

Hillojen, hyytelöiden ja marmeladien ohjeet olen katsonut hillosokeri- ja Melatin-pakkauksista, mutta en ole noudattanut niitä mitenkään orjallisesti. Mielestäni sokeripakkauksissa lievimmin sanottuna liioitellaan sokerin määrää, itse käytin esimerkiksi omenahilloon vain neljäsosan ohjeessa olleesta sokerimäärästä.

Ahkera Apulaiseni kirjoitti tarralaput pakastimeen meneviin puolukkasurvosrasioihin.

Sunnuntain iltapala: omena-puolukkapiirakkaa vaniljajäätelön ja
kinuskikastikkeen kera, nam-nam!

Marjaenergiaa

Sunnuntaiaamut ovat mahtavia. Ei kiirettä minnekään, voi rauhassa lökötellä yöpuvussa vaikka puoleenpäivään ja lueskella Hesaria kahvikupposen äärellä. Aamiainenkin on yleensä jotain vähän herkullisempaa kuin kiireisenä arkiaamuna. Vähän ylikypsistä hedelmistä ja pakastimen pohjalle unohtuneista marjojen rippeistä syntyy pienellä vaivalla herkullinen

Päärynä-mustaherukka -smoothie

2 kypsää päärynää
2 dl mustaherukoita
4 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl ruisleseitä
1 rkl juoksevaa hunajaa
maitoa

Kuori ja pilko päärynät. Laita päärynänpalat ja jäiset mustaherukat korkeareunaiseen kulhoon. Ripottele sekaan ruisleseet, kaada päälle jogurtti ja hunaja. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Löysennä seos sopivaksi maidolla.




















Marjoista puheenollen – kaksospojistamme aina toisinaan kysellään, että ovatko pojat keskenään samanlaisia. Yleensä totean vain että niinhän nuo ovat kuin kaksi marjaa. Mansikka ja mustikka… Tässäpä siis mansikan ja mustikan lapaset kummankin lempiväreissä.
















Lanka: Seitsemän veljestä, 44 s, ruusupuiset sukkapuikot nro 3. (Lapasten kuviointi oman mallin mukaan nurjilla silmukoilla.)