Turkkilaista helmivirkkausta

Olen kevään aikana innostunut helmitöistä, joten sormia syyhytti päästä kokeilemaan, miten helmien yhdistäminen virkkaukseen onnistuisi. Kansalaisopiston kesäkurssitarjonnasta silmään osui turkkilainen helmivirkkaus, joten sitähän piti päästä kokeilemaan :-)

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla tutustuimme helmiin ja valmiisiin koruihin ja saimme kotitehtävän: lankaan piti pujottaa valmiiksi muutaman metrin verran siemenhelmiä ja putkihelmiä. Tämä oli melko hidasta ja tylsää puuhaa, ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että tässähän olisi hyvinkin voinut hyödyntää näppäräsormista lapsityövoimaa.

Käytin omassa työssäni Sinellin (halpoja) helmiä ja samasta kaupasta ostettua helmivirkkauslankaa. Toimivat ihan hyvin tässä ensimmäisessä harjoitustyössä, mutta juhlavampia koruja saisi käyttämällä lasihelmiä. Helmien laatu vaihtelee hurjasti: laadukkaimmat (ja kalleimmat) siemenhelmet ovat japanilaisia ja tsekkiläisiä. Putkihelmien valikoima tuntuu Suomessa olevan melko vaatimaton ainakin värien suhteen: mustaa, valkoista, kirkasta, hopeaa, kultaa. Kateellisena katselin erään kurssikaverin löytämiä oranssinsävyisiä putkihelmiä.

Alku oli hankalaa, suorastaan tuskaista ähräämistä. En millään ensin hahmottanut, missä järjestyksessä aloituksen helmilehdyköitä piti ruveta käsittelemään, ja käyttämäni 0,6-numeron virkkuukoukku oli ehkä hivenen liian pieni tähän työskentelyyn.

Mutta kyllä se siitä! Puolessatoista tunnissa olin saanut aikaiseksi jo näin pitkän pötkön helmivirkkausta!

Valmis rannekoru! Tulihan siitä aika hieno, vai mitä? :-) Tekniikka oli innostava ja eriväristen helmien kanssa on kiva tehdä kokeiluja, joten taidanpa jatkaa harjoituksia.