Turkkilaista helmivirkkausta

Olen kevään aikana innostunut helmitöistä, joten sormia syyhytti päästä kokeilemaan, miten helmien yhdistäminen virkkaukseen onnistuisi. Kansalaisopiston kesäkurssitarjonnasta silmään osui turkkilainen helmivirkkaus, joten sitähän piti päästä kokeilemaan :-)

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla tutustuimme helmiin ja valmiisiin koruihin ja saimme kotitehtävän: lankaan piti pujottaa valmiiksi muutaman metrin verran siemenhelmiä ja putkihelmiä. Tämä oli melko hidasta ja tylsää puuhaa, ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että tässähän olisi hyvinkin voinut hyödyntää näppäräsormista lapsityövoimaa.

Käytin omassa työssäni Sinellin (halpoja) helmiä ja samasta kaupasta ostettua helmivirkkauslankaa. Toimivat ihan hyvin tässä ensimmäisessä harjoitustyössä, mutta juhlavampia koruja saisi käyttämällä lasihelmiä. Helmien laatu vaihtelee hurjasti: laadukkaimmat (ja kalleimmat) siemenhelmet ovat japanilaisia ja tsekkiläisiä. Putkihelmien valikoima tuntuu Suomessa olevan melko vaatimaton ainakin värien suhteen: mustaa, valkoista, kirkasta, hopeaa, kultaa. Kateellisena katselin erään kurssikaverin löytämiä oranssinsävyisiä putkihelmiä.

Alku oli hankalaa, suorastaan tuskaista ähräämistä. En millään ensin hahmottanut, missä järjestyksessä aloituksen helmilehdyköitä piti ruveta käsittelemään, ja käyttämäni 0,6-numeron virkkuukoukku oli ehkä hivenen liian pieni tähän työskentelyyn.

Mutta kyllä se siitä! Puolessatoista tunnissa olin saanut aikaiseksi jo näin pitkän pötkön helmivirkkausta!

Valmis rannekoru! Tulihan siitä aika hieno, vai mitä? :-) Tekniikka oli innostava ja eriväristen helmien kanssa on kiva tehdä kokeiluja, joten taidanpa jatkaa harjoituksia.

Talviunessa?

Blogipäivitykset ovat olleet pitkähköllä tauolla - ei siksi, ettenkö olisi tehnyt mitään käsilläni, vaan siksi, että tekemiseni ovat olleet enimmäkseen sitä samaa vanhaa:

- muutama pipo
- pari huivia
- jokunen tilkku kissan tyynyä varten

Itselleni neuloin punasävyisestä Puro Kajastus -langasta palmikkopipon ja -huivin. Langan värisävyt eivät ole ihan  lempivärejäni, mutta sopivat kivasti yhteen wanhan wiininpunaisen willakangastakkini kanssa. Eikö vaan? :-)

Samoissa sävyissä pysyttelen edelleen: nyt on työn alla lyhythihainen mekko kuopukselle (ohje Novita Kevät 2012 -lehdestä, malli 53).

Jotain uuttakin on tullut opeteltua - olin muutama viikko sitten helmikorukurssilla ja siellä tuli tehtailtua vähän korviksia... taisipa käydä niin että hurahdin helmitöihin lopullisesti!

Pieniä kevätpuuhia

Keväisten vatsatautien ja työkiireiden aikaansaaman parin viikon hiljaisuuden aikana on toki tullut puuhattua monenlaista.


Pääsiäiskanamme Helmiina muni tänäkin vuonna monta herkullista suklaamunaa. Kana on ostettu Tammisaaren torin laidalla sijainneesta pienestä lahjatavarakaupasta keväällä 2003. Liikkeen nimeä en muista, mutta ajankohta on jäänyt elävästi mieleen: seuraavana yönä ajelin taksilla samaan kaupunkiin synnytysosastolle :-)

Nuorimmaisemme oli kylvänyt päiväkodissa oman rairuohon. Hoitajat varmaan vähän auttoivat purkin koristelussa :-)

Leskenlehdet eivät säikähdä pientä takatalvea. Miten noin pienen ja vaatimattoman kukan ilmestyminen jaksaakaan ilahduttaa niin kovasti joka vuosi?!?

Pääsiäispuput kokoontuivat ihastelemaan keväistä persikka-tuorejuustokakkua, jonka leivoin pääsiäisherkuksi. Täytteenä oli persikanpalasia ja vaniljatuorejuustoa. Osoittautui enemmän aikuisten herkuksi, tosin 2-vuotiaallemme maistui oikein hyvin, mutta hänen makunsa on muutenkin hieman valtavirran ulkopuolella (tykkää mm. raa'asta sipulista...).

Keväinen perhonen lennähti keittiöön - mikä lie hopeasiipi? No, oikeasti tämä on kyllä peräisin viime viikonlopun hopeasavikurssilta. Siellä kaulittiin ja käänneltiin hopeasavea ja piperrettiin siitä pienenpieniä koruja erilaisia apuvälineitä (mm. hammaslääkärin työvälineitä, ripsenerottimia ja nappeja) hyödyntäen. Perhonen on kooltaan n. 3 cm x 2 cm.

Näihin riipuksiin on hopealietteen avulla kiinnitetty pienet keramiikkapalaset koristeiksi. Kukkakuvio on painettu napilla ja pisaranmuotoinen riipus muotoiltu muovilusikalla.

Ketjut – vitjat

Tällaisilla muistisäännöillä pänttäsin venäjän verbitaivutusta joskus vuosikymmeniä sitten. Yhtäkään verbiä en enää taitaisi osata taivuttaa ja muutenkin venäjästä on jäänyt mieleen vain joitakin käyttökelvottomia lausahduksia tyyliin ”viime vuonna rakensimme koulua kolhoosille” tai ”neuvostotuotantoa laatumerkin kera”.

Laatumerkin voisi kyllä empimättä lätkäistä näihin viikonlopun hopeaketju-urakan (venäjästä lainattu tuokin sana) tuotoksiin. Liikkeelle lähdettiin viidestä metristä millinvahvuista hopealankaa, joka väännettiin ruuvipenkissä spiraalille pitkän neulepuikon (!) ympärille. Milliselle langalle käytettiin puikkoa nro 3,5, paksummille langoille vastaavasti paksumpia puikkoja. Valmis spiraali irrotettiin puikosta ja sahattiin kaarisahalla toista samankokoista, kärjestä halkaistua (!!) neulepuikkoa apuna käyttäen erillisiksi pyöreiksi lenkeiksi. Tämä työvaihe oli hidas, työläs, keskittymistä vaativa ja sormenpäitä kuluttava. Sahanterä katkesi aika monta kertaa mutta pinna onneksi venyi. Enkä onneksi onnistunut saamaan terää sormeeni – kuulemma näinkin on jollekin joskus käynyt. Ne, jotka ovat syöneet leikkaamaani leipää, tietävät etten todellakaan ole syntynyt saha kädessä… sahaamiseen kului aikaa varmasti kolmatta tuntia. Tuloksena oli keko pikkuruisia lenkkejä, joita sitten kaksia pihtejä apuna käyttäen naksauteltiin kiinni toisiinsa. Itse taivuttelin ketjuja vasta aivan ensimmäistä kertaa, joten pitäydyin perusmalleissa, mutta edistyneemmät saivat parissa päivässä loihdittua ties minkälaista Piinaa ja Tuskaa kaulansa tai ranteidensa ympärille.
















Ylinnä: Muinaisketju
Keskellä: Kuningasketju
Alhaalla: Korvakorut muinaisketjusta (vas.) ja kuningasketjusta (oik.)