Näytetään tekstit, joissa on tunniste helmityöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helmityöt. Näytä kaikki tekstit

15.5.2012

Turkkilaista helmivirkkausta

Olen kevään aikana innostunut helmitöistä, joten sormia syyhytti päästä kokeilemaan, miten helmien yhdistäminen virkkaukseen onnistuisi. Kansalaisopiston kesäkurssitarjonnasta silmään osui turkkilainen helmivirkkaus, joten sitähän piti päästä kokeilemaan :-)

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla tutustuimme helmiin ja valmiisiin koruihin ja saimme kotitehtävän: lankaan piti pujottaa valmiiksi muutaman metrin verran siemenhelmiä ja putkihelmiä. Tämä oli melko hidasta ja tylsää puuhaa, ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että tässähän olisi hyvinkin voinut hyödyntää näppäräsormista lapsityövoimaa.


Käytin omassa työssäni Sinellin (halpoja) helmiä ja samasta kaupasta ostettua helmivirkkauslankaa. Toimivat ihan hyvin tässä ensimmäisessä harjoitustyössä, mutta juhlavampia koruja saisi käyttämällä lasihelmiä. Helmien laatu vaihtelee hurjasti: laadukkaimmat (ja kalleimmat) siemenhelmet ovat japanilaisia ja tsekkiläisiä. Putkihelmien valikoima tuntuu Suomessa olevan melko vaatimaton ainakin värien suhteen: mustaa, valkoista, kirkasta, hopeaa, kultaa. Kateellisena katselin erään kurssikaverin löytämiä oranssinsävyisiä putkihelmiä.


Alku oli hankalaa, suorastaan tuskaista ähräämistä. En millään ensin hahmottanut, missä järjestyksessä aloituksen helmilehdyköitä piti ruveta käsittelemään, ja käyttämäni 0,6-numeron virkkuukoukku oli ehkä hivenen liian pieni tähän työskentelyyn.


Mutta kyllä se siitä! Puolessatoista tunnissa olin saanut aikaiseksi jo näin pitkän pötkön helmivirkkausta!


Valmis rannekoru! Tulihan siitä aika hieno, vai mitä? :-) Tekniikka oli innostava ja eriväristen helmien kanssa on kiva tehdä kokeiluja, joten taidanpa jatkaa harjoituksia.

9.5.2012

Kevättä kropassa!

Ihmeellinen tuo valon vaikutus ihmisen mieleen ja fysiikkaan! Talvi ei tänä vuonna tuntunut mitenkään uuvuttavan pitkältä, mutta alkutalven/vuodenlopun pimeys ja harmaus taisi vetää talvikauden energiatasot valmiiksi aika matalalle. Uni maistui ja suklaa/karkit/herkkujuustot myös. Kevättalven ihanat aurinkoiset hiihtelypäivät pitkin joenrannan peltoja virittivät sopivasti kevään ja kesän odotukseen, ja kevätväsymyksestä huolimatta jaksoin viikosta toiseen tsempata itseni säännöllisesti aerobicciin, vesijumppaan ja sauvakävelylenkille (mikä se olotila olisikaan ollut ilman näitä arkirutiineja!).

Usein minulle käy keväällä ohjattujen liikuntaryhmien päätyttyä niin, että säännöllistä kuntoilua ei tule ihmeemmin harrastettua koko kesänä. Kansalaisopiston kausi päättyy tosi aikaisin, jo pääsiäisen tienoilla - siinä vaiheessa kun peruskunto on vasta saatu suurinpiirtein kohdalleen. Tänä vuonna päätimme puolison kanssa molemmat ryhdistäytyä ja tarttua paikallisen kuntokeskuksen kesätarjouksiin. Mies liittyi saman tien jäseneksi, minä puolestani päätin testata kesäpakettia (4 kk:n kuntoilut 200 €:lla, ja tästä hinnasta vielä puolet pois SporttiPassilla). Nyt on oma harjoitusohjelma tehtynä ja ohjelmaa testattukin jo pari kertaa, tuloksena ihanat lihassäryt! :-)

Kuntosalilla on käytössä näpprä älyavainjärjestelmä: jokaisen kuntoilijan omalle avaimelle (joka siis avaa myös kuntosalin ovet) on tallennettu harjoitusohjelman tiedot: mitä laitteita, missä järjestyksessä, millaiset painot jne. Kaikki harjoitukset tallentuvat avaimelle, ja sen avulla pääsee seuraamaan oman harjoittelun kehitystä. Aika fiksua ja motivoivaa! Koska jostain ihmeen syystä meillä kotona tavarat eivät useinkaan pysy omilla paikoillaan (sikäli kun niillä sellaisia - pysyviä ainakaan - edes on), niin on tietysti olemassa sekaannusvaara kuntosaliavainten suhteen. Niinpä näpertelin molemmille omat helmiavaimenperät - ihan vaan yksinkertaisesti pari, kolme helmeä metallilangalla kiinni avaimeen. Nyt eivät mene avaimet ja saliohjelmat sekaisin! :-D


28.2.2012

Talviunessa?

Blogipäivitykset ovat olleet pitkähköllä tauolla - ei siksi, ettenkö olisi tehnyt mitään käsilläni, vaan siksi, että tekemiseni ovat olleet enimmäkseen sitä samaa vanhaa:

- muutama pipo
- pari huivia
- jokunen tilkku kissan tyynyä varten



Itselleni neuloin punasävyisestä Puro Kajastus -langasta palmikkopipon ja -huivin. Langan värisävyt eivät ole ihan  lempivärejäni, mutta sopivat kivasti yhteen wanhan wiininpunaisen willakangastakkini kanssa. Eikö vaan? :-)

Samoissa sävyissä pysyttelen edelleen: nyt on työn alla lyhythihainen mekko kuopukselle (ohje Novita Kevät 2012 -lehdestä, malli 53).

Jotain uuttakin on tullut opeteltua - olin muutama viikko sitten helmikorukurssilla ja siellä tuli tehtailtua vähän korviksia... taisipa käydä niin että hurahdin helmitöihin lopullisesti!

3.1.2012

Tähtien tuiketta uuteen vuoteen!

 







Vanha vuosi on taas saateltu muistoihin ja uusi vuosi otettu vastaan asiaankuuluvin juhlamenoin. Joululoma oli koululaisillamme tänä vuonna valitettavan lyhyt, hädin tuskin puolitoista viikkoa. Sinä aikana en ehtinyt sen paremmin siivota kaappeja, järjestää varastoa kuin päivittää blogiakaan... mutta ei kai kaikesta jaksa ottaa stressiä? ;-) (Joulustressin mieheni ja minä olemme jo vuosikaudet onnistuneet välttämään joulu-excelillä, joka on herättänyt hämmästystä, kummastusta ja hilpeyttäkin ystäväpiirissäni - tosin myös matkimishalukkuutta!)

Kamera pullistelee jouluaiheisia kuvia, joten nautiskellaan hetki vielä lomapäivien leppoisasta tunnelmasta muutaman kuvan äärellä, vaikka tänään olikin jo toinen työpäiväni loman jälkeen. Sentään arkirumba lasten harrastusmenoineen käynnistyy vasta ensi viikolla! Jonkinlainen pehmeä lasku siis sentään :-)


Meillä oli ensimmäistä kertaa kaksi joulukuusta - toinen olohuoneessa ja toinen kuistilla lintujen ja oravien ilona :-) 


Norjalaiset Arne & Carlos onnistuivat tekemään Joulupallot -kirjastaan varsinaisen hittituotteen! Minäkin ostin tuon kirjan itselleni joululahjaksi :-) Kuvan kolme palloa päätyivät lahjoiksi kuopuksen päiväkotiryhmän hoitajille. Kuinkahan monta tällaista mahtaa joulukuusestamme löytyä ensi jouluna? :-)


Jouluisia herkkuja... kermakaramellien ohje on HS:n Ruokatorstai-kirjasta, pähkinärouhe oli oma lisäyksemme ohjeeseen.



Havusydämen pohjana on keväällä 2011 tekemäni risusydän. Havusydämen askartelin aatonaattoiltana, kun "ei ollut muutakaan tekemistä" (vai oliko se niin ettei huvittanut siivota...) :-) 

*  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *  ***  *


Oikein hyvää uutta vuotta 2012!