Salaiset sukat

Lähdin tammikuussa mukaan Salaiset sukat -haasteeseen, ja sukat valmistuivat hiihtolomaviikolla mummolassa. Niistä tuli hienot, vaikkeivat ihan tismalleen ohjeen mukaiset olekaan. Esikoinen omi nämä heti itselleen, joten pitää varmaan ruveta katselemaan jotain vähän toisenlaista väriyhdistelmää omia sukkiani varten - sitten kun saan ensin yhden parin tikuteltua siskolleni!

Uuden vuoden sukkahaaste

Pienimuotoinen neulomishyytymys oli vähällä iskeä tässä vuodenvaihteen tienoilla. Olen koko syksyn puuhastellut ahkerasti nukkekotini parissa enkä ole oikeastaan kaivannutkaan mitään perussukkia kummallisempaa neulottavaa, mutta nyt tuli sellainen olo että olisi välillä kiva kokeilla jotain vähän erilaista. Minulla on vuosia sitten hankittua kauniin keväisen keltaista Novita Kelo -lankaa, josta haluaisin tehdä villapaidan tai neuletakin, mutta sopivaa ohjetta ei ole vielä löytynyt. Vinkatkaa, jos jokin kiva ohje tupsahtaa eteen!

Kuulun Facebookissa muutamaan käsityöaiheiseen ryhmään, ja eräässä niistä oli kiva uuden vuoden haaste, johon minäkin päätin osallistua. Tarkoituksena on siis neuloa sukat salaisen ohjeen mukaan, eli blogin pitäjä julkaisee ohjetta aina pala kerrallaan, eli aloittaessaan ei tiedä millaiset sukista loppujen lopuksi on tulossa! Hauskaa!

Loppuvuodesta 2013 minun tuli perussukkien ja -säärystimien lisäksi neulottua yksi tilaustyö tänään 5 vuotta täyttävälle neitoselle (lastemme serkulle), joka tilasi minulta pipon ja huivin ja lupasi "maksaa" poimimalla minulle ensi syksynä suppilovahveroita :-) Enpä valitettavasti muistanut ottaa lahjasta kuvaa ennen kuin toimitin sen synttärisankarille. Nuo muut syksyn aikana valmistuneet tekeleet ovat ihan perussukkia, suurin osa raidallisia (aidoilla raidoilla, ei raitalangoilla).

Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille tämän blogin seuraajille ja satunnaisille vierailijoille!

Sukupuu

Koululaisena ja vielä parikymppisenä opiskelijanakin olin hulluna ristipistoihin. Minua kiehtoi se, miten pienillä rasteilla saattoi taiteilla mitä moninaisimpia kuvioita ja väripintoja. Lisäksi olen aina tykännyt matematiikasta, ja ristipistotöissä yksi homman jujuista on nimenomaan aloituskohtien ja pistojen lukumäärien laskeminen.

Ruuhkavuosien aikana ristipistotyöt ovat unohtuneet laatikoihin ja komeroihin. Muutama valmiiksi tullut on päässyt esille kotimme seinillä (ja tietysti myös mummolassa). Harmittaa, etten ollut tullut kirjoneeksi vuosilukua tähän sukupuuhun, jonka tein valmista mallia hieman täydentäen joskus 1990-luvun alkupuolella. Olettaisin vuoden olleen 1992 tai korkeintaan 1993, koska muistan tehneeni tätä TKY:n opiskelija-asunnossa Otaniemessä - kämppäkavereitani taisi vähän ihmetyttää erikoinen harrastukseni.

Työ on ollut vuosikaudet makuuhuoneen seinällä, ja lasten synnyttyä olen monesti miettinyt, että puuta pitäisi täydentää lasten nimillä ja syntymävuosilla. Vihdoin sain aikaiseksi korjata tämän puutteen! Työ täydentyi sopivasti isänpäiväksi, ja samalla lisäsin myös 2000-luvulla kuolleiden isovanhempieni kuolinvuodet. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut nauttia isovanhempien rakkaudesta pitkälle aikuisikään. Toinen mummoni asustelee vielä fyysisesti hyväkuntoisena mutta lapsuusmuistoissaan eläen palvelutalossa, ja käyn tervehtimässä häntä aina silloin tällöin, vaikkei hän valitettavasti minua enää tunnekaan.

Kokonaisille omenoille ei puussa ollut enää tilaa, joten lapset saivat tyytyä pelkkiin laatikoihin. Toinen pojistani - tarkkasilmäinen ja teräväpäinen kun on - huomasi heti, että laatikoissa ei ole tilaa toiselle vuosiluvulle. Ei niin - toivon, etten ainakaan minä ole sitten aikanaan niitä tietoja kirjomassa.

Vihdoinkin syksy!

Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa. Rakastan talven aurinkoisia pikkupakkaspäiviä, lumi- ja jäälyhtyjä, luisteluhetkiä ja hiihtoretkiä. Rakastan kevään lupauksia valosta ja lämmöstä, ujoja kevätkukkasia, pitenevistä päivistä hullaantuneita pikkulintuja. Rakastan yli kaiken kesän aurinkoa, uimarannalla lötköttelyä, lämpimiä iltoja ja kesäihmisten rentoutta. Syksyä rakastan ehkä kuitenkin kaikista eniten: maiseman maalauksellista värikkyyttä, energistä uusien juttujen suunnittelua, pimeitä iltoja teekupin ja neuletyön parissa.

Tänään kuopukseni ilmoitti haluavansa askarrella syksyisen kranssin. Olivat koulun jälkeen iltapäiväkerhossa liimanneet lehtiä, ruusunmarjoja, pihlajanmarjoja ynnä muita sopivia tarvikkeita paperista leikattuihin kranssipohjiin. Kävin kaivamassa varastosta vanhan joulukranssin; siinä oli ollut pähkinöitä, appelsiininviipaleita ynnä muita koristeita, jotka olivat aikojen kuluessa päätyneet parempiin suihin ja nokkiin. Kävimme poimimassa lähimetsästä ison kasan värikkäitä lehtiä, muutaman kauniin kävyn ja oksanpätkän ynnä muuta sopivaa askartelumateriaalia. Lisäksi varastosta löytyi vuosikertapähkinöitä, -manteleita ja -kurpitsansiemeniä... (tunnustan olevani melkoinen hamsteri). Tuunaamisen kohteeksi päätyi myös koivunrisuista tehty sydän, joka on koristanut ulko-oveamme jo muutaman vuoden ajan.

Juhlahumua!

Ei, ei, ei - ei se nyt sentään ole mikään erityinen juhlan aihe että päätin pitkän tauon jälkeen ryhdistäytyä täällä käsityö- ja askartelublogin puolella - kiitos vaan Eräälle Ystävälle huhuilusta! ;-)

Tänään on kuitenkin juhlapäivä - perheen nuorimmaisen 7-vuotissynttäripäivä! Neitonen on kovasti innostunut kaikenlaisista nukkeleikeistä, joten näpertelin hänelle kasan barbinvaatteita lahjaksi. Olkaapa hyvät, ohessa päivänsankarin siskon suosikkibarbi esittelee teille loppukesän ja alkavan syksyn muotia! :-)

Keltainen lyhythihainen villaneule on monikäyttöinen. Raikas punainen pallokuvioinen kellohame ja samasta kankaasta ommeltu lierihattu neuleella täydennettynä ovat mitä mainioin asu vaikkapa kaupunkilomaa varten.
(Mekkokangas 1980-luvulta.)

 

Rentoa tyttöjen iltaa varten Barbi on pukenut neuleen pariksi pirteän trikoominihameen. Viileämpinä iltoina pitkä trikoohame on mukava valinta. 

(Hameet on ommeltu lasten sukkahousujen lahkeista.)

Barbin ystävät järjestävät paljon juhlia ympäri vuoden. Ystävättärensä kesähäihinn Barbi pukeutuu pitkään, vaaleanvihreään hameeseen ja samansävyiseen pitsipuseroon. Tämä viehättävä asukokonaisuus vie ajatukset suoraan viktoriaaniselle ajalle - tosin pitsipuseron läpinäkyvä materiaali olisi saattanut saada tuon aikakauden kaunottaret punastumaan.

Nämä kaksi juhlavaa asua puolestaan sopivat alkusyksyn ja tulevan talvikauden juhliin. Viininpunainen pitkä, kapea iltapuku on saanut somisteekseen puvun takaosan yläreunaan kiinnitetyn kultakimalteisen huivin, jonka pitkät liepeet voi asetella joko kaulan ympärille tai olkavarsille. Hopeanvärinen mekko on koristeltu dramaattisella mustalla pitsillä. Tämä elegantti juhla-asu oli lahjan saajan suosikki :-)

Punainen mekko on tehty sateenvarjon suojuksesta ja hopeanvärinen puolestaan lasten juhlasukkahousuista.

Vielä on kesää jäljellä! Kevyt halterneck-mekko sopii mainiosti asuksi vaikkapa loppukesän grillijuhliin!

Päiväjuhliin Barbie valitsee kauniin liilasävyisen asun, jossa on himmeästi hohtelevia kimalle- ja hopealankakoristeluja. 

 Pinkin trikoomekon korkea musta kaulus on tämän syksyn uutta huippumuotia! 

(Mekkokangas jälleen kerran lasten sukkahousuista leikattua.)

Sinisen ja turkoosin sävyt pukevat upeasti vaaleaa, sinisilmäistä Barbia. Turkoosi mekko on yksinkertaisen kaunis ja monikäyttöinen. (Tässäkin materiaalina sukkahousutrikoo.)

Iltojen viiletessä Barbi kietoutuu pehmeään villaviittaan, jonka kaula-aukko on koristeltu upealla paljettilangalla. (Viitan materiaalina pilalle huovuttunut villahuivi.)

Ja sokerina pohjalla Barbin morsiuspuku! Yksinkertaisen kaunis puku ei kaipaa edes huntua somisteeksi. (Puvun materiaalina valkoinen tylli, yläosassa palanen sukkahousujen vyötärönauhaa.)

Tauon paikka

Tässä syksyn mittaan mielessäni on kypsynyt ajatus pistää tämä blogi ainakin hetkeksi aikaa tauolle. Olin kai virheellisesti kuvitellut, että oman ajan määrä lisääntyisi, kun lapset kasvavat, mutta eihän se ihan niin mennytkään. Meillä kaikki neljä harrastavat jo aika innokkaasti ja itsekin yritän aina välillä nostaa peffani liikkeelle tästä sohvannurkasta.

Käsityö- ja askarteluharrastusta jatkan varmasti yhä edelleen, mutta ennustaisin sen suuntautuvan jatkossa enemmän tuonne miniatyyrimaailmaan :-) Tervetuloa sinne vierailulle!

Rauhallista, lumista ja valoisaa joulunaikaa kaikille blogiystävilleni!

Pieni talo unelmissa

Tänään perustettu nukkekotiblogini löytyy täältä - tervetuloa tutustumaan!

Nukkekotihurahduksen partaalla!

Autoin tänään siskoani blogin aloittamisessa, ja nyt tuntuu siltä, että nukkekotikärpänen taisi puraista minuakin :-) Paluumatkalla siskon luota mietiskelin jo nukkeperheenjäsenille sopivia nimiä ja elämäntarinoita. Pari pientä ongelmaa vain pitäisi ensin ratkaista: 1) tilanpuute, 2) ajanpuute, 3) kissaturvallinen esillepanoratkaisu...

Taidanpa viettää tämän toisen adventtisunnuntain illan Minimaailmassa seikkaillen!

Himmeli

Joulu se jo kurkkii nurkan takana - tajusin tässä, että joulukuuhan oikeasti alkaa jo viikon päästä! Kohta on masentavan harmaa marraskuu ohi ja joulunaika kaikkine puuhineen käsillä. Tänä syksynä on kiirettä riittänyt niin työ- kuin harrastuskuvioissakin, enkä ole ehtinyt ollenkaan niin monelle käsityö- ja askarteluaiheiselle kurssille kuin olisin halunnut. Himmelikurssille onneksi pääsin, ja nyt olohuoneen katossa roikkuu uusi, kaunis olkihimmeli! Meillä oli ennestään lapsena tekemäni kaislahimmeli, jolle täytyy nyt miettiä uusi paikka... ehkä terassille? Viime vuonna meillä oli pieni joulukuusi kuistilla lintujen ilona, ja kai sellainen pitää täksikin jouluksi hankkia? :-)

Valmis!

Opettajalla oli monenlaisia ideoita olkiaskartelua varten. Nuo letitetyt pikku koristeet näyttävät mielestäni kerrassaan ihastuttavilta! Haluaisin myös kokeilla helmien ja olkien yhdistämistä - voisivat näyttää kivalta vaikkapa tähdissä. 

Kuopuksemme sai pujotella himmelistä yli jääneitä pieniä oljenpätkiä ja helmiä roikkuviksi koristeiksi. 

Vanhaa ja uutta

Käsityöharrastuksen uusi tuleminen ja vanhojen käsityötaitojen arvostuksen kasvaminen ovat olleet mielestäni kerrassaan mahtava juttu! Koululaisena en juuri välittänyt käsitöistä - yhtenä syynä opettajat, joiden kanssa kemiat eivät toimineet, ja eivät ne materiaalitkaan silloin erityisen houkuttelevia olleet. Kouluaikojen käsitöistä vain pari on jäänyt pysyvään käyttöön: alaluokilla kirjottu vohvelikankainen käsityöpussi (taisi olla silloin jumppapussikäytössä) ja yläasteen kotitaloustunteja varten ommeltu esiliina. Kirjontatöistä pidin kovasti ja jossain vaiheessa suorastaan hurahdin ristipistoihin, nyt en ole niitä tehnyt moneen vuoteen...

 

Kehruumestarin taidonnäyte

Toinen ilahduttava trendi on ollut kierrätysmateriaalien käyttö käsitöissä. Esimerkiksi kahvipusseista saa loihdittua vaikka minkälaisia esineitä hyötykäyttöön, niin arkeen kuin juhlaankin. Jokunen viikko sitten olin kansalaisopiston kurssilla opettelemassa kahvipussipunonnan perustekniikoita. Itse punonta oli oikein kivaa ja helppoa, mutta kukahan jaksaisi valmistella minulle kaikki materiaalit valmiiksi punontaa varten?! Oluttölkkien nipsuista en ole vielä innostunut kokeilemaan mitään, ja tiskikaappiin jemmaamani metalliset kissanruokapurkitkin katosivat jossain vaiheessa, kun mies oli "muutamaan" kertaan kysellyt, mitä tarkoitusta varten niitä säästelin.... :-)

Vasemmalla vinopunonnalla punottu koppa (aloituksessa 6 x 6 suikaletta), 

oikealla paperisuikaleista suorapunonnalla punottu koppa (pohjassa 6 x 6 suikaletta).

Osattiin sitä kierrätysmateriaaleja toki hyödyntää aikaisemminkin. Pappani (äidin isä) oli rakennusmies ja keräsi rakennustyömailta erivärisiä muovinauhoja, tai mitä nuo kovat muoviset suikaleet nimeltään mahtavat ollakaan. Niistä hän punoi iltapuhteinaan monenlaisia koreja ja kasseja ihan noilla samoilla punontatekniikoilla, joita kahvipussikurssillakin käytiin läpi. Sekä äidillä että minulla on käytössä useita papan tekemiä koppia:

Osa hajuvesipulloistani majailee tässä matalahkossa kopassa.

Tähän kannelliseen koppaan olen piilottanut meikkivarastoni tärkeimmät tuotteet...

Sinisessä kassissa on tärkeitä lääkkeitä, perusvoiteita ja muita isompia usein tarvittavia tavaroita. 

Seinälle ripustetuissa koreissa ovat minun ja esikoisen hiusharjat, kammat, peilit, lakkapullot ynnä muut hiusjutut.

Vohvelikangastöitä harrastetaan kouluissa edelleen. Alla 3.-luokkalaisten poikieni taidonnäytteet tältä syksyltä! Tyynyistä käy hyvin ilmi poikien erilainen tyyli vähän asiassa kuin asiassa: toinen on individualisti taiteilijasielu (huomatkaa hienot nimikirjaimet signeerauksena!), toinen tarkka ja rationaalinen insinööriluonne :-D

Bella Ballerina

Mohair-langat ovat kerällä ollessaan houkuttelevan pehmeitä ja suloisia, kuin karkkikaupan höttöisiä vaahtokarkkeja. Langan keveys tuo lupauksen unelmanpehmeästä kosketuksesta ja keijukaisen tanssista satumetsässä. Vuosia sitten aloitin pitsisen kolmiohuivin neulomista Rose Mohair -langasta, mutta eipä aikaakaan kun huomasin tehneeni virheen - ja jokainen mohair-lankaa käsitellyt varmasti ymmärtää, ettei purkamisesta tietenkään tullut yhtään mitään. Tuskastuneena paiskasin huivintekeleen jonnekin komeron uumeniin, missä se edelleen seikkailee ulkoavaruuden ufona.

Seuraava mohair-yritykseni päättyi jo paremmin: tein itselleni keväisen tunikan vaaleanvihreästä Rose Mohairista. Mukavan lämmin mutta kuitenkin kevyt päällä. Olenkohan muistanut laittaa siitä kuvaa tänne...? Hmmm. Sama pää kesät talvet :-)

Viime keväänä rupesin neulomaan itselleni suorakaiteen muotoista huivia vaaleanpunertavasta Rose Mohairista, ohjeena Haruha-huivi. Ohje oli mukavan helppo, yksinkertainen ja kaunis. Huivi unohtui jonnekin kesän ajaksi, mutta nyt syksyllä sain sen ahkeroitua valmiiksi. Lankaa jäi toisesta kerästä aika paljon yli, joten päätin neuloa vielä piponkin. Alunperin ajattelin tehdä piponkin samalla ohjeella, mutta työ pääsi alulle esikoisen vanhempainillassa, johon tietenkin unohdin ottaa ohjeen mukaan, joten päädyin tekemään pipon reunaan vain muutaman reikäkerroksen koristeeksi. Kävi kuitenkin niin kuin vanhassa tutussa Hiiri kissan räätälinä -sadussa: ei tullut myssyä minulle, tuli sopiva perheen kuopukselle :-) Samantien sitten luovutin huivinkin pikku tanssijattaremme käyttöön: olihan nuo asusteet alunperinkin pariksi tarkoitettu.

Neitonen kiipeilemässä kaiteella tanssituntinsa jälkeen. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että baletti kiinnostaisi enemmän kuin nykytanssi - valinta on edessä vasta parin vuoden kuluttua. Ties vaikka liikunnallisesti lahjakas tyttösemme valitsisi molemmat; sekin on tanssiopistossamme mahdollista.

Tässä kuvassa huivin kuviointi näkyy vähän paremmin (vaikka kuva muuten onkin vähän epätarkka).

Metsänkeijun polvisukat

Viime kesänä hankin jostain kirja-alesta omakseni Melissa Morgan-Oakesin kirjan Varpaista varteen - Neulo 2 sukkaa kerralla. Kirjan ohjeet näyttivät ihastuttavilta ja kokeilunhalua herättäviltä, ja innoissani aloitinkin elämäni ensimmäisen pyöröpuikolla neulottavan sukkaparin salaisuuksiin perehtymisen. Ei ollut ihan helppoa ei... Ensimmäinen tenkkapoo tuli heti silmukoiden luomisessa, ja olikohan se nyt niin hyvä idea ruveta neulomaan yhtä sukkaa lankakerän ulkopuolelta ja toista lankakerän sisältä tulevasta langanpäästä... Arvannette että solmuunhan ne langat jossain välissä menivät! Onneksi Regian kaunis sinivihreäsävyinen lanka kuitenkin houkutteli urakoimaan sukat valmiiksi, ja tänään ne vihdoin pääsivät 6-vuotiaan keijukaisemme sorjia sääriä lämmittämään!

Alkusyksyn tunnelmia

Syksy on saapunut. Vesisateet huuhtelevat maisemasta kesän vehreyden ja syksy taiteilee tilalle kauniit kelta-puna-oranssit maalauksensa. Eilen illalla oli hyytävän kylmä tuuli; aamulla oli vastassa vesisade ja +8 C. Viikonlopulle on kaiketi kuitenkin luvassa ulkoilua suosivaa säätä, joten ehkäpä pääsemme kuin pääsemmekin ystäväperheen kanssa viettämään kuopuksen "kummittelusynttäreitä" luonnon helmassa?

Sen verran viileää aamulla oli, että piti ottaa jo kynsikkäät käyttöön. Nämä ovat joistakin vanhoista halpissormikkaista tuunatut, mutta olisi minulla tuolla jossain jemmassa söpöt pikkuiset sormikaspuikotkin, jos vaikka joskus kokeilisi neuloa sellaiset itsekin!

Vielä riittää kuitenkin aurinkoisia - ja auringonkukkaisia - päiviä! Nautitaan niistä!

Tintti Taavetti

Serkkuni sai heinäkuussa pienen pojan, ja ”Tintti Taavetti” vietti kastejuhlaansa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Minä sain hoidettavakseni kummin kunniatehtävän. Lapsukainen oli uskomattoman rauhallinen koko kastetoimituksen ajan ja loppujen lopuksi nukahti syliini. Enpä ollut muistanutkaan, miten rankkaa on pidellä pientä vauvaa sylissä – molemmat kädet ovat vieläkin kipeät tuosta ponnistuksesta! 

Kastepuku on tätini 1980-luvulla virkkaama. Itse olin kietoutunut pitsihuiviin, jonka neulomisen aloitin reilu vuosi sitten miehen siskontytön häihin… mutta silloin tuli deadline vastaan hieman liian äkkiä. :-)

Tyttäret ponchoissaan (virkattu Novita Crystal -langasta, koristekukkaset omalla ohjeella) 

Kesälomalla neuloin vauvalle silkkisekoitelangasta nutun ja housut. Kauankohan mahtavat mahtua pikkuiselle…? Vaatteet näyttävät kuvassa olevan hieman "eri paria", ja niin ne todellisuudessa ovatkin: nuttu valmistui jo alkukesästä ja pöksyt vasta pari viikkoa sitten. Ohje oli vähän sinnepäin (taisin soveltaa jostain Novitan ohjeesta) ja lankakin ihan eri kuin mitä ohjeessa käytettiin. 

Knit'n'Tag

Vaikken virallisesti martta olekaan, osallistun mielelläni aina tilaisuuden tullen Uudenmaan marttojen Kässämartat-ryhmän tapahtumiin.  Viime keväänä Tanja päätti ilmoittaa ryhmän mukaan Knit'n'Tag- tapahtumaan, jonka Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus ja Novita järjestivät ränään 25.8.2012 Helsingin Vanhan kirkon puistossa eli Ruttopuistossa. Tapahtumassa osa  puiston puista päällystettiin neulegraffiteilla. Tapahtuma oli kerrassaan mahtava: aurinko paistoi,  musiikki pauhasi ja sekä osallistujilla että ohikulkijoilla oli hauskaa. Pääsipä tapahtuma Kymppiuutisten loppukevennykseenkin!

Kesälomalla!

Vihdoinkin se alkoi, odotettu 6 viikon kesäloma! Koululaisemme ovat lomailleet jo kuukauden - siitä vajaan viikon mummolassa, lopun aikaa kotona keskenään. Kaikki kolme ilmoittivat jo aikaisin keväällä, etteivät halua tänä vuonna minnekään leireille tai kesäkerhoihin. Ja ihan hyvinhän tuo ominpäin lomailu sujui. Muutamana päivänä reippaat lapsukaiset polkivat keskenään meiltä Klaukkalaan (matkaa n. 8 km) joko kirjastoon, jäätelökioskille tai kauppaan ostamaan jotain pientä.

Mutta nyt pääsi siis tuleva eskarilainenkin aloittamaan lomailun, ja viimeisen hoitopäivän kunniaksi veimme ryhmän hoitajille kukkasia ja yrttejä virkatuissa amppeleissa. Sininen amppeli oli luovutettu jo aikaisemmin hoitajalle, jonka kesäloma alkoi kesäkuun alkupuolella. Punaisen amppelin ripustusnauhat ovat haarukkanyöriä - uusi ihana addiktioni :-)