Syksyisiä herkkuja

Lauantaina tuli vietettyä useampikin hetki keittiössä huumaavan ihania tuoksuja nuuhkien. Iltapäiväkahvilla herkuttelimme omenapiirakalla, joka tällä kertaa valmistui pikaversiona kaupan valmistaikinasta. Ihan hyvää vaniljakastikkeen kera nautiskeltuna! Lisäksi keittelin kattilallisen inkiväärillä maustettua omenahilloa pakastettavaksi ja päivällisen (uunikirjolohta ja couscousta) kasvislisuketarpeiksi kävin poimimassa kulhollisen papuja ja muutaman muhkean punajuuren. Nuorimmaisemme mielistyi punajuurilisukkeeseen niin kovasti että ohje oli pakko kirjoittaa muistiin:

Pikkusiskon punajuuriherkku

4 keskikokoista punajuurta

muutama valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

viinietikkaa

(tilkka vettä)

Viipaloi punajuuret ohuiksi viipaleiksi ja kuullota oliiviöljyssä. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja mustapippuria. Viipaloi valkosipulinkynnet ja lisää punajuuriviipaleiden sekaan. (Olen muutaman kerran onnistunut polttamaan valkosipulin pohjaan joten lisäsin varmuuden vuoksi kattilaan tässä vaiheessa myös tilkkasen vettä.) Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Jos pidät vähän kirpakammasta lisukkeesta, lorauta kypsennyksen loppuvaiheessa seokseen vajaa ruokalusikallinen viinietikkaa (itse käytin tätä herkkua). Ohjetta voi helposti muunnella erilaisilla yrteillä (esim. salvia tai rosmariini sopisi hyvin) tai vaikkapa sinihomejuustolla.

Keitetyt vihreät pavut

kulhollinen pensaspapuja

suolaa

tarjoiluun

voita

Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi. Vettä saa olla reilusti. Huuhtele pavut ja kaada ne kiehuvan, suolalla maustetun veden sekaan. Suolaakin saa olla melko reilusti (toki sitä voi lisätä papujen päälle myös tarjoiluvaiheessa). Keitä pavut kypsiksi (n. 10 min). Kaada keitinvesi pois, lisää kattilaan reilusti voita ja kanna höyryävän kuumat pavut tarjolle ruokapöytään.

Talven varalle

Muutamana aamuna ulkoilma on jo puraissut sen verran kipakasti että pakko se on myöntää: kylmä ja pimeä vuodenaika on päivä päivältä lähempänä. Syksy tuntuu melkein tekevän kiusaa kun aamulla lämpötila lähentelee nollaa ja päivällä päästään hellelukemien tuntumaan. Syksy on kyllä upeaa aikaa: luonto hehkuu lämpimänsävyisissä väreissä, sateenraikas metsä kutsuu retkeilemään, puut ja pensaat ojentelevat herkkujaan hullujen hilloajien ulottuville.

Jääkaapin hyllyt täyttyvät hilloista, hyytelöistä, soseista ja marmeladeista. Aineksina on mm. punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja, karviaisia ja omenia (niin omista, naapureiden kuin sukulaistenkin puista). Valitettavasti päärynäpuu teki satoa vain yhden hedelmän verran... Näitä herkkuja tulee talven mittaan popsittua mm. maustamattoman jogurtin, puuron, täytekakkujen tai paahtoleipien lisukkeena. Vähän houkuttelisi kokeilla myös pihlajanmarjahyytelön tekemistä; se voisi maistua mainiolta jonkin syksyisen lihapadan kanssa tai ohuena kerroksena kääretortun välissä.

Makeat omenaherkut maistuvat ampiaisillekin!

Villasukkaurakan lisäksi tätä neulojaa odottaa myös piposavotta. Puro-pipoa ajattelin alunperin itselleni, mutta innostuksissani aloitin kaventamisen hieman liian aikaisin, joten piposta tuli minulle malliltaan liian matala mutta esikoisen päähän juuri sopiva. Puro-lanka on suloisen pehmeää ja tosi mukavaa neuloa. Olen kantanut sitä kotiin jo aika monta kerää, vaikka värisävyjen yhdistelmät herättävätkin vähän ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki noista väreistä ovat yksinään todella kauniita mutta ovatko yhdistelmät vähän turhan räväköitä? Toisaalta, kyllähän kaikenlainen värienergia on harmaina ja kylminä aamuina tarpeen.

Pipo Novita Puro (Kanervikko) -langasta, malli omasta päästä, 2 o 2 n, 90 silmukkaa, pyöröpuikko nro 5. Tähän meni aika tarkalleen yhden lankakerän verran eli n. 50 g.

Kahden Kruunun Prinsessa

Tapahtuipa eräänä päivänä että eräässä pienessä kylässä muuan pieni tyttönen heräsi uuteen päivään tavallistakin päättäväisempänä. Oli koittanut loppukesän suuri juhlapäivä, tyttösen 3-vuotissyntymäpäivä!

Tyttönen oli jo kesän alussa ruvennut suunnittelemaan juhlapäivänsä tarjoiluja (kakussa oli täytteenä banaania, persikoita ja valkoherukkahilloa, koristeena leppäkerttuja ja tuoreita vadelmia), kutsuvieraslistaa, juhla-asuaan, korujaan... ja pitänyt äitinsä tarkkaan selvillä suunnitelmistaan ja toiveistaan. Bambulankavarastoja oli pengottu ja tehtaanmyymälästä tilattu varmuuden vuoksi täydennystä vaaleanpunaiseen lankakasaan. Jossain vaiheessa vaativa asiakas ilmoitti, että vaaleapunainen mekko ei kelpaakaan vaan siihen pitäisi saada myös punaista ja vihreää. Hiki otsalla äiti näperteli mekkoon koristeeksi muutaman pienen kukkasen, minkä jälkeen mekko läpäisi laatukontrollin.

Tyttönen kiemurteli mekkoon ja antoi äidin asetella hieman liian pitkät helmat ojennukseen. Tyttösen isä oli hyvissä ajoin hankkinut päivänsankarille ihanan kruunun juhlapäivää varten. Isä asetteli kruunun paikalleen ja koko perhe kerääntyi ihastelemaan päivänsankaria. Tyttönen katseli hetken aikaa peilikuvaansa arvioivasti ja ilmoitti sitten otsa kurtussa, että haluaa toisenkin kruunun. Päiväkodista edellisenä päivänä saatu paperikruunu kirjaimellisesti kruunasi juhla-asun ja prinsessa oli vihdoin tyytyväinen (ja äiti huokaisi helpotuksesta).

Sen pituinen se tarina.

P.S. Välillä toinen kruunu putosi päästä ja selkään kasvoivat keijunsiivet.

Pikkutytön juhlamekko (Novita Kesä 2009, malli 75 vähän muokattuna). Vaaleanpunainen Novita Bambu, kukissa punaista ja vaaleanvihreää Bambua, reunusröyhelöt Tango Fani, virkkuukoukku nro 3).

Kommentteja ohjeesta: Virkkasin mekon 80-senttisen ohjeen mukaan ja silti siitä tuli keijukaisellemme liian iso! Mallivirkkaus oli mielestäni liian väljää ja reikäistä, jos aloittaisin uudestaan niin virkkaisin helmaan kukkia tiheämpään ettei jokaisella juoksuaskeleella sujahtaisi isovarvas läpi...

Syksyn värejä

Syksyn saapumisen huomaa siitä, että päässä alkaa pyöriä vinhaa vauhtia kaikenlaisia uusia neulesuunnitelmia. Selailen intoa täynnä kansalaisopiston kurssitarjontaa ja merkitsen muistiin kiinnostavan kuuloisia kursseja.

Rakastan syksyn värejä: aurinkoista keltaista, hehkuvaa oranssia, suloista kanervanpunaista, ruskean eri sävyjä. Alkusyksyn iltapäivän lämmin aurinko saa luonnon väriloiston hehkumaan päivä päivältä kauniimpana ja innostavampana!

Sadonkorjuuta

Sukkasatoa tuntuu kypsyvän joka puolella, joten intouduinpa itsekin mukaan tähän yhteisprojektiin!

Tanssiaskelia Tildan tapaan

Vikkeläkinttuinen nuorimmaisemme, joka on suloinen yhdistelmä keijukaista, perhosta ja pientä sirkuttavaa linnunpoikasta, pääsi vihdoin viimein liihottelemaan isosiskon viitoittamaa tietä lastentanssin harrastajana. Olihan se aloituspäivämäärä tietenkin merkitty kalenteriin hyvissä ajoin (ja jopa siirretty arjen tahdistajana toimivaan paperiprinttiin jääkaapin ovessa), mutta tottahan toki tälläkin kertaa kävi niin että edellisenä iltana havahduin tokkurasta todellisuuteen: pieni tanssija tarvitsee tietysti ikioman tanssikassin, jossa kuljettaa tanssipukua, leggingsejä ja juomapulloa.

Ihastuttavan vaaleanpunaiset liljat johdattelivat sopivasti oikeanlaiseen värimaailmaan.

Mikä onnenkantamoinen että olin paria päivää aikaisemmin lainannut kirjastosta Tone Finnangerin Tildan tapaan -opuksen (kiitokset Villisillille vinkistä!), josta löytyi juuri sopivan kuuloinen ohje - ja erityisesti erilaisten laukkujen tarpeellisuutta tavaransäilytyksessä korostava taustaselvitys inspiroi kivasti... Kutistin mittoja - ehkä vähän liikaakin, mutta toisaalta, laukusta tuli pikkutytön kannettavaksi aika näppärän kokoinen ja mielestäni kerrassaan söpö. Ompelu oli taas aikamoista kokeilua ja arvailua, koska olen ompelijana edelleen ihan turhan kärsimätön ja huoleton. Niinpä jouduinkin siistimään lopputulosta käsin. Mutta mikä tärkeintä, laukusta tuli omistajalleen kerrassaan mieluinen kapistus!

Vielä on kesää jäljellä...

... en ole koskaan ollut Mamba-fani, mutta tuo korvamadoksi pesiytynyt laulu kuvaa hyvin tämänhetkisiä tunnelmia loman päätyttyä ja arkisen aherruksen alettua. Vuosi vuodelta kesä tuntuu pakenevan hyppysistä nopeammin ja nopeammin ja jättävän jälkeensä aina vain haikeamman fiiliksen. Loma meni ihan liian nopeasti, mutta onneksi sentään hemmottelevaa aurinkoa ja energisen viileitä suursiivouspäiviä oli aika sopivassa suhteessa. Mukavia muistoja tallentui mieleen kaikkien aistien välityksellä. Jospahan niitä kauniita päiviä riittäisi vielä pitkälle syksyyn ettei kovin monena päivänä tarvitsisi tapella kuravaatteiden pukemisesta...

Päivänkakkarat ja auringonkukat ovat lempikukkiani keskikesällä.

Herkuteltuakin tuli monin eri tavoin...

... ja juhlittua vuosikerran paranemista hyvässä seurassa grilli- ym. herkkuja nautiskellen. Eikä ruoka loppunut tälläkään kertaa kesken :-)

Harrastimme pienimuotoista kotimaanmatkailua sekä entisessä että nykyisessä pääkaupungissa.

Kaisa Salmen gerberalabyrintti Helsingin Rautatientorilla sai pienet taiteen ystävät villiksi ilosta. Taideherkkuja nautiskelimme kesän aikana myös Ateneumissa; lisäksi kesäperinteisiimme kuuluu käynti Iittalassa. Esikoisen kanssa kävimme kesäteatterissa ja puolison kanssa festareilla.

Yleensä kesällä tulee luettua lähinnä dekkareita mutta nyt tartuin vihdoin viimein Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan. Jostain syystä en kovin usein jaksa lukea murteella kirjoitettuja kirjoja, mutta Kähkösen teksti oli niin luontevaa savoa ja Mustat morsiamet niin mukaansatempaava tarina että lukeminen oli kyllä todella nautinnollista.

Muutama käsityökin valmistui:

Myssy sekkuni puolivuotiaalle pikkuneidille Novita Luxus Cottonista (kukka Bambusta), virkattu koukulla nro 4 pylväillä, puolipylväillä ja kiinteillä silmukoilla (oman ohjeen mukaan).

Neiti 8 vee sai keväthameensa vihdoin käyttöön heinäkuussa... Ohje on muunnelma tämän hameen ohjeesta, lanka mitälie-puuvillalankaa, neulottu puikoilla nro 4 ja koristeltu ketjusilmukkareunuksella.

Sisareni saivat syntymäpäivälahjaksi samanlaiset huivit Novita Luxus Cottonista. Täti Vihreän huivi ehti jo omistajalleen joten kuvassa vain Täti Sinisen huivi. Malli on sama kuin Novita Kesä 2009 -lehdessä olleessa Bambu-langasta tehdyssä pitsihuivissa (malli 33).

Minua ahkerammat neulojat ovat jo aloitelleet syksyn sukkaprojektia, ja kai sitä pitäisi itsekin suunnata ajatukset vähitellen kohti villalankoja. Onneksi syksyisten lankojen värit ovat toinen toistaan herkullisempia, joten iltojen viiletessä on mukava käpertyä sohvannukkaan niitä hypistelemään.