Sateisia sukkailtoja

Hyvästi helteet, sadekausi saapui ja sen mukana viileät illat ja villasukkayöt. Nämä molemmat sukkaparit on tehty SNY:n keväällä lähettämistä langoista. Ohjeet ovat muistaakseni kevään ja kesän Novita-lehdistä. Molemmat parit pääsivät omaan käyttööni - Tofutsies-langasta neulotut palmikkosukat ovat mukavan ohuet ja vilpoiset, Schoppel Wollesta neulotut pitsisukat puolestaan suloisen lämpimät. Molempia lankoja jäi vielä reilusti yli, mitähän niistä keksisin? Ehkä pitäisi yrittää yhdistää niitä joihinkin yksivärisiin lankoihin?

Kesähattu

Kevätkausi ei ollut erityisen tuottoisa valmistuneiden käsitöiden suhteen. Tämän kesähatun virkkaamisen aloitin pääsiäisen aikoihin, ja vasta eilen illalla sain viimeistelyhommat (langanpätkien päättely ja napin ompeleminen) valmiiksi. Hattu oli ensimmäinen kokeiluni Novitan Puro Batik -langasta. Kerällä ollessaan lanka vaikuttaa mukavan ohuelta, sileältä ja pehmeältä, jotenkin bambuiselta koostumukseltaan, vaikka onkin 100 %:sti akryylia. Halusin hatusta melko napakan ja tiiviin, joten päädyin 3-koon virkkuukoukkuun. 3,5 olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, sillä lanka olikin yllättävän paksua eikä valmis hattu liiemmin jousta. Ehkä se kuitenkin vähän venyy käytössä? Nähtäväksi jää... 

Ohje on omasta päästä ja hattu sopii mittojensa puolesta sekä minulle että esikoiselle.

Kasvisherkkuja

Kesä ja tuoreet kasvikset - mikä ihana yhdistelmä! Olen yrittänyt lanseerata perheessämme kasvisruokapäivän ja heittänyt ilmaan ajatuksen jopa kasvisruokaviikosta, mutta ihan vielä muu perhe ei ole ajatukselle lämmennyt. Lapset varsinkin katselevat hieman otsa  kurtussa kaikenlaisia uusia kokeiluja lautasellaan, mutta luotan siihen, että sitkeä maistatus jossain vaiheessa palkitaan.

Perjantai-illan herkkupalat kokkasi puoliso minun ideointini pohjalta.

Täytetyt herkkusienet

1 iso herkkusieni/ruokailija
pekonisiivuja (1-3/sieni)
Aura-juustoa
maustettua tuorejuustoa
sipulia
tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. korianteria ja timjamia)

Leikkaa sienistä jalka pois ja pilko pieneksi silpuksi. Hienonna myös sipuli (kuullota pannulla öljyssä) ja yrtit ja sekoita sienenpalasten kanssa. Murustele Aura-juusto täytteen sekaan. Notkista tuorejuustolla. Annostele täytettä sienten sisälle. Kääri sienten ympärille pekoniviipale(et) ja kiinnitä cocktail-tikulla. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.



Paistetut munakoisoviipaleet















Viipaloi munakoiso n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja itketä niitä (molemmin puolin). Pyyhi irronnut neste pois talouspaperilla. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti kumaltakin puolelta; mausta mustapippurilla ja tarjoa kuumina herkkusienten lisukkeena.

Hellepäivä

Juhannusruusut puhkesivat kukkaan viikonlopun aikana, ja uusia nuppuja 

on odottamassa  sadoittain!

Mansikkamaata en kaipaa - vielä ainakaan. Amppelimansikka riittäköön tänä kesänä!

Rakastan hellepäiviä! On ihanaa hikoilla puutarhapuuhissa, syödä lounasta tai päivällistä terassilla, lueskella tai neuloa aurinkotuolissa. Tänään kävin paikallisessa puutarhamyymälässä ostamassa perennoita, yrttejä ja amppelimansikan ja vietin muutaman tunnin auringonpaahteessa niitä istuttaen. Hyötykäyttöön pääsi mm. vanha kylpyamme, jonka pohjaan mieheni oli jo aiemmin porannut reikiä. Istutin siihen tänään ostamani piparmintun, laventelin, sitruunamelissan, iisopin, oreganon ja meiramin taimet. Aiemmin olin jo hankkinut pari basilikaa, rosmariinia, timjamia, rakuunaa ja  lehtiselleriä taimina sekä kylvänyt maahan tillin ja persiljan siemeniä. Ihme kyllä korianteri oli selvinnyt talvesta - arvelen että se oli siementänyt onnistuneesti loppukesästä ja siemenet olivat saaneet rauhassa talvehtia paksun lumihangen alla. Myös salaatti kukki komeasti ennen talven tuloa ja pian pääsemme maistelemaan uuden sukupolven salaatinlehtiä.

Viime keväänä teimme havukasveille oman kasvupaikan, ja onneksi kaikki näyttivät selvinneen talvesta. Havut taitavat kasvaa melko hitaasti, ja havualue oli minusta jo jonkin aikaa näyttänyt siltä, että se kaipaisi jotain piristystä. Niinpä istutin siihen lehtosalviaa, kurjenpolvia ja muita väriläiskiä. Palavarakkaus pääsi kivisydämen viereen :-)

Hellepäivän lounaaksi nautimme tänään kanasalaattia. Ohje oli tyypillinen "otetaan mitä löytyy", mutta hyvää siitä tuli!

Kanasalaatti
(6-8 hengen annos)

(hunaja)marinoituja kanasuikaleita
spagettia tai muuta pastaa (n. 200g)
1 prk kikherneitä
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
kourallinen salaatinlehtiä
muutama ruohosipulin varsi
n. 10 isoa basilikan lehteä

lisäksi:: oliiveja, kapriksia, grillattua paprikaa, fetaa... (tai jotain muuta suolaista)

Nämä kurjenpolvet tuntevat nimen "Hempukka" :-)

Hellepäivän janojuoma - vettä ja jäisiä viinimarjoja.

Karkkipussi

En ole oikein ompelijaluonne. En kykene hahmottamaan ohjeita muutamalla silmäyksellä, ja työn edetessä monesti kaipaisin täsmällisempiä neuvoja kuin mitä kaavoihin ja selostuksiin on kirjoitettu. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka "kiinnitä vetoketju" - minulle ei intuitio kerro esimerkiksi sitä, mille etäisyydelle reunasta vetoketju pitäisi ommella.

No joo. Tämä äskeinen purkaus olkoon johdantona Erään Jännittävän Ompeluprojektin esittelyyn. Olen käynyt muutaman kerran istumassa kansalaisopiston tilkkutyökurssilla, jossa on tehty enimmäkseen kierrätysmateriaaleja hyödyntäen kaikenlaisia hauskoja töitä. Pieni vetoketjullinen pussi karkkipapereista kuulosti kerrassaan mainiolta idealta, ja ohjekin vaikutti aika selkeältä. Tai niinhän minä luulin...

Vaikeudet alkoivat jo vaiheessa 1) sopivien karkkipapereiden löytäminen. Olisin halunnut käyttää Fazerin Parhaiden Kiss-Kiss -karkkipapereita, mutta ne olivat tarkoitukseen aivan liian ohuita. Repesivät jo siinä vaiheessa, kun vasta kuorin karkkeja papereistaan... (hillitön makeannälkä EI ollut syynä!) Vaihtoehdoksi 2) valikoituivat Omar-kermakarkit, joiden paperit miellyttivät minua väriltään ja tuntuivat kestävän vähän kovakouraisempaakin käsittelyä...

3) En ehtinyt silittää karkkipapereita ennen tilkkukurssin seuraavaa kokoontumista. Olisi ehkä kannattanut, koska ryppyisiä papereita oli tosi hankala käsitellä. Erityisen hankalaa ne oli 4) saada silitettyä kiinni applikaatioharsoon. Uhhuh. Siinä vaiheessa melkein jo luovutin - joko paperit eivät tarttuneet harsoon ollenkaan tai sitten ne vinksahtelivat miten sattuu (eipä sillä että olisin edes pyrkinyt tekstien täydelliseen kohdistamiseen).

5) Kristallimuovin tikkaaminen karkkipapereihin sujui suht helposti, mitä nyt muovi pyrki menemään ruttuun mutta lopputulos oli ihan OK, ja ihmeekseni 6) sain applikaatioharson riekaleetkin aika hyvin irrotettua karkkipapereista. 7) Seuraavaksi piti kiinnittää edellämainitut vuorikankaaseen ja vanuun (poikkesin ohjeesta ja käytin ohuehkoa fleeceä). OK... pientä ryppyilyä mutta ei mitään sen pahempaa.

Sitten huolittelemaan reunoja vinonauhalla. VINONAUHALLA? Ai niin, minunhan piti ostaa sitä mutta unohdin! Mikäs nyt neuvoksi? Sain varsinaisen älynväläyksen ja 8) päätin kokeilla huolitteluun silkkinauhaa. Voi huokaus! Värinsä puolesta aivan täydellistä mutta leveyttä olisi saanut olla vähintäänkin sentin verran enemmän eikä se silkkinauhan liukkaus varsinaisesti helpottanut käsittelyä... Mutta taistellen ja hammasta purren sain kuin sainkin nauhan ommeltua kiinni. Sitten se 9) vetoketjun kiinnittäminen. Aikani vetoketjua ja pussukan aihiota käsissäni pyöriteltäni sain kuin sainkin vetoketjun asettumaan työhön loogisesti (jos nyt nuoalussa tuskailemani etäisyysmitat unohdetaan...).

10) Viimeistelyvaiheen ohjeiden tulkintaan tarvitsinkin sitten jo mieheni apua, kun en kerta kaikkiaan hahmottant, että miten päin kappaleen reunoja piti taivutella. Ja taas piti 11) huolitella... sillä silkkinauhalla :-)

No, tulipahan tehtyä! Taisi kyllä jäädä ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi... vaikka jossain vaiheessa innostuksen huumassa ajattelinkin, että näitähän voisi tehtailla vaikka sukulaisille ja ystäville joululahjaksi. Jospas ei kuitenkaan... :-)

Salaisen neuleystävän paljastuspaketti

Tänään on ollut kerrassaan mainio päivä, vaikka päätäni onkin särkenyt eilisillasta saakka. Kotiuduin eilen illalla parin päivän työmatkalta sateisesta Jyväskylästä, mutta tänään on aurinko paistanut siniseltä taivaalta. Kuopuksemme oli tänään kotona toipilaana mutta onneksi vointi oli niin hyvä, että hän jaksoi lähteä seurakseni nimikkokukkakauppaansa. Ostimme sieltä ison kimpun huumaavasti tuoksuvia kieloja. Esikoinen puolestaan sai tänään sekä piano-opettajan kehut loistavasti menneestä vuodesta että tiedon paikasta kuvataideleirillä (päiväleiri, jolle saa kulkea ominpäin bussilla - sopiva itsenäistymisharjoitus 10-vuotiaalle). Illalla kävimme katsomassa koululaisten kevätnäyttelyä: kylläpä olivat taiteilleet upeita töitä kouluvuoden aikana! Harmitti etten tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Ja sokerina pohjalla: Salaisen neuleystävän paljastuspaketti oli saapunut postiin! SNY:kseni paljastui Olga. Täytyypä oikein ajan kanssa tutustua Olgan blogiin, joka pikaisella ensivilkaisulla näytti kerrassaan upealta! Kiitos Olga kaikista ihanista yllätyksistä joita olet minulle kevään aikana keksinyt; olet selvästikin tutkinut blogiani tarkkaan ja miettinyt, miten voisit minua parhaiten ilahduttaa!

Olgan lähettämästä toukokuun paketista löytyi kaikenlaista ihanaa: Nalle Kukkaketo Päivänkakkara -lankaa (rakastan päivänkakkaroita, ovathan ne kotimaakuntani Keski-Suomen maakuntakukka), paketillinen Novitan Minikeriä (ihan kuin karkkeja...nam!), tummaa suklaata (nam-nam!), lätkänameja (namskis!) ja tyylikäs muistikirja, jonka kannessa on vaaleanpunaisella langalla kirjottu ristipistokissa - miau! Kerrassaan täydellistä!

Kukkia ja perhosia

Voi miten kevät on mennyt nopeasti - olisiko syynä se että pääsiäinen oli niin myöhään tänä vuonna? Vastahan tuskailimme valtavien lumikinosten keskellä miettien, että ehtisivätkö ne sulaa juhannukseen mennessä, ja nyt on kohta jo toukokuukin ohi.

SNY:ni ilahdutti minua lähettämällä kirjekuorellisen kesäkukkien siemeniä! Kiitos sinulle - rakastan kesäkukkia ja nämä pääsevät varmasti kokeilemaan kasvuonneaan. Kuluneella viikolla on ollut niin kiire, että kuori on edelleen avaamatta, mutta nopeastihan ne varmasti kasvuun lähtevät jos sää pysyy näin lämpimänä. (Kuvassa kukkakuori nojaa kasvatuslaatikkoon, jossa ovat voimia keräämässä pienet auringonkukan taimet - nämä siitä siemenpussista, jonka sain sinulta SNY joskus talvella!)

Käsityörintamalla olen puuhastellut sitä sun tätä saamatta oikein mitään kunnolla viimeisteltyä. Kevättalvella neuloin äidilleni vihreän pipon - sen langat ovat edelleen päättelemättä. Itselleni olen tehnyt 1,5 sukkaparia SNY:n lähettämistä keltaisista langoista. Toisesta parista puuttuu siis toinen sukka ja toisesta lankojen päättely... Esikoiselle rupesin virkkaamaan kesähattua - näinköhän valmistuu täksi kesäksi? Kansalaisopiston tilkkukurssilla olen saanut aikaiseksi kasan vaaleanpunaisia neliöitä chenille-töitä varten (en ole erityisemmin innostunut chenille-tekniikasta joten taitavat päätyä johonkin muuhun käyttöön...). Pesin pari vanhaa villaista vilttiä 60 asteessa mutta eivät ne sanottavammin huopuneet. Tiivistyivät kuitenkin sen verran, että muuttuivat oivalliseksi materiaaliksi villatilkkuja varten. Tilkut leikataan kengänkoron muotoisiksi ja reunat ommellaan pykäpistoilla. Tilkut voi myös koristella vaikkapa linnunsilmäpistoin. Tilkkuja on nyt valmiina muutama kymmenen... käyttökohde vielä auki :-) Samaisella tilkkukurssilla olen myös saanut alulle karkkipapereista tehtävän meikkipussin... Omar-paperien silittäminen applikaatioharsoon oli hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Joko paperit eivät tarttuneet ollenkaan tai vinksahtivat ihan väärään asentoon. Siellä se arkki odottaa jatkokäsittelyä (vuorikankaan ja kristallimuovin väliin ompelua ja vetoketjun kiinnitystä).

Yksi työ tässä kevään aikana sentään on valmistunut esiteltäväksikin: ystävälleni 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi valmistunut Papillon-huivi. Ostin huivia varten Lankamaailma Nordiasta upeaa, sateenkaaren väreissä välkehtivää Silkindian Sari Silk Yarn -lankaa, joka on valmistettu kierrätetyistä sareista. Lanka oli kallista ja sen kilohintaa nosti vielä sekin, että kiireessä en huomannut laittaa pysäköintikiekkoa joten sainpa sitten kaupanpäällisiksi parkkisakot :-( Lanka oli aika hankalaa käsiteltävää - vaihtelevanpaksuista, melko karheaa ja pölisevää; etenkin mustiin vaatteisiin tarttui ärsyttäviä kirjavia lankahöytyviä. Käytin huiviin melkein kolme kerää lankaa. Raitalanka olisi varmaankin sopinut Papillonin ideaan paremmin, mutta tuli kirjavasta huivistakin ihan hauskannäköinen. Neuloin 10-koon puikoilla, ja niillä neuloksesta tuli niin väljää ja reikäistä, että erillisiä reikäkerroksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ollenkaan. Syntymäpäiväsankari sai lahjansa eilen hauskoissa juhlissa ja huivi pääsikin samantien käyttöön.