Rudolf Aarre Mörökölli

Mollamaijan muodonmuutos

Ostin joitakin vuosia sitten kuopuksellemme joululahjaksi ihanan mollamaijan Tampereen Kädentaidot-tapahtumasta. Nukella oli ihanaiset pellavalangasta tehdyt letit, mutta vuosien retuutuksen jälkeen nukke alkoi valitettavasti näyttää... no... ankarista sytostaattihoidoista toipuvalta tyttöparalta. Hiuksia oli enää pieni tukko jäljellä ja nekin vain löysästi kiinni päässä, eikä lapsi enää oikein halunnut kelpuuttaa nukkea mukaan leikkeihin.

Hätä keinot keksii ja lapsen luottamus äidin käsityötaitoihin on onneksi vielä rajaton :-) Niinpä esittelin tyttärelle muutaman hyvän ehdotuksen uusiksi hiuksiksi, ja päädyimme siihen, että pellavapää muuttuisi kiharapäiseksi brunetiksi. Novitan Polku-langasta löytyi juuri sopivaa ruskeansävyistä lankaa uusia hiuksia varten. Lisäksi siinä väri vaihtelee elävästi, joten hiuksistakin tuli tosi oikean näköiset: tummanruskean seassa vilahtelee siellä täällä punertavanruskeita raitoja. Kiinnitin hiukset virkkuukoukun avulla ompelulankaan, joka oli pudonneiden hiusten jäljiltä jäänyt jakaukseksi nuken päähän.

Mollamaija näytti hiustensiirto-operaation jälkeen kerrassaan iloiselta - ja niin nuken omistajakin! Kyllä nyt kelpaa taas leikkiä!

Kissapäiviä

Viime tiistaina kuulin naapuriltamme, että kotitiellämme ja pihoillamme on hiiviskellyt tuntematon musta kissa. Kissa on ollut  kovasti sen oloinen, että se olisi ollut jo jonkin aikaa karkuteillä - nälkäinen, väsynyt ja pyrkinyt sisälle keinolla millä hyvänsä. Tiistai-iltana myöhään palasimme mieheni kanssa Ian Andersonin keikalta, ja eiköhän musta kissa tassutellut auton valokeilassa suoraan pihallemme. Se pääsi livahtamaan tuulikaappiin ja vain vaivoin saimme sen häädettyä ulos kylmään ja pimeään yöhön...

... Aamulla selvisi, että kaunis kulkuri oli viettänyt yön terassillamme pehmustetussa terassituolissa. Siellä se nukkui pienellä kerällä aamulla, kun raotimme sälekaihtimia. Mies vei sille aamiaiseksi kupillisen kermaa (jälkeenpäin kuulin, että maitoa ja kermaa ei kissoille saisi antaa, eikä kuulemma raakaa kalaakaan...). Minulla oli iltapäivästä edessä lähtö työmatkalle, joten olin päivän etätöissä kotona ja yritin samanaikaisesti selvitellä kissan omistajaa. Soitin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen ja kyselin, oliko heillä tietoja kadonneesta mustasta kissasta. Sainkin erään paikkakunnallamme asuvan naisen yhteystiedot, ja pari tuntia myöhemmin nainen tuli katsomaan vierastamme. Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ollut heidän kissansa.

Sovimme naapurin kanssa, että vuorotteleme kissan hoitajina ja yritämme vielä selvitellä sen omistajaa. Huomenna on tulossa perhe Porista asti katsomaan kissaa... Toivottavasti kissan oikea koti löytyisi - muuten voi olla edessä kissanhoitotarvikkeiden hankinta. Tai no...mies oli kyllä työmatkani aikana hankkinut jo hiekkalaatikon :-)

Yrttiset ruisrieskat

Olen vannoutunut puuroihminen - erityisesti kaurapuuro saa vatsani hyvälle tuulelle ja päivän alkamaan energisesti. Joskus keitän puuronhimossani liiankin ison annoksen herkkuani enkä tietenkään raaskisi heittää loppua pois... eräänkin kerran tullut säilöttyä puuronloppuja jääkaapissa pari päivää, kun ei sitä sitten kuitenkaan ole ehtinyt hyödyntää mihinkään... :-)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja käytin aamupuuron loput leivontaan. Perhe sai iltapalalla herkutella yrttisillä ruisrieskoilla. Päälle voita ja juustoa, ai että oli hyvää! (Määrät ovat vähän sinnepäin, en mitannut mitään vaan tein taikinan näppituntumalla.)


Yrttiset ruisrieskat

loput aamiaiselta jääneestä kaurapuurosta (n. 4 dl)
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 2 dl ruisleseitä
n. 1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä
kuivattua oreganoa
suolaa
1 tl soodaa
n. 1 rkl oliiviöljyä


Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Tarkkaa jauhomäärää on vaikea antaa, koska taikinan nesteisyys riippuu mm. siitä, miten löysää käyttämäsi puuro on :-) Taputtele taikinasta jauhoisilla käsillä litteitä pikkurieskoja leivinpaperille. Voit myös levittää taikinan levyksi leivinpaperille ja leikata paistetusta taikinalevystä valmiita rieskoja.

Paista 200 C:ssa n. 10-15 min.

Hunajainen salaatinkastike

En ole kovin innokas salaatinkastikkeiden käyttäjä. Kaupasta saatavia myydään liian suurissa pulloissa (niitä tulisi kuitenkin käytettyä vain kerran tai pari), ja etenkin arki-iltaisin lapsiperheen salaatiksi välttävät useimmiten kurkku ja tomaatti - usein vielä mahdollisimman helpossa muodossa eli kirsikkatomaatteina tai miniluumutomaatteina.

Rakastan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta! Ananas sopii mainiosti kaalin seuraksi, tai hapan puolukka (kokonaisena tai survottuna), appelsiini puolestaan porkkanan pariksi. Aina noita lisukkeita ei kuitenkaan ole tarjolla silloin kun tekisi raastetta mieli, ja jotain mehevyyttä pitäisi raasteeseen kuitenkin saada. Viime viikonloppuna olin kansalaisopiston Keskiajan hoitavat yrtit -kurssilla, jolla tehtiin tuoreista ja kuivatuista yrteistä kosmetiikkaa, jalkakylpyjä, teetä, leipää ja salaattia. Ensimmäisenä päivänä hääräsin keittiössä salaatin parissa, ja kehittelin tarjolla olleista aineksista tällaisen sangen maistuvaksi osoittautuneen salaatinkastikkeen (määriä en mitannut):

Salaatinkastike 

oliiviöljyä
sitruunamehua (joko tiivistettä tai tuoreesta sitruunasta puristettua)
kuivattua kirveliä ja kynteliä (tai muita yrttejä maun mukaan)
hienoa merisuolaa
hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada kastike raasteen tai salaatin sekaan. Sekoita hyvin.

(Voit myös pilkkoa sipulia ja sekoittaa silpun marinoitumaan salaatinkastikkeeseen, ja sekoittaa marinoidun sipulisilpun valmiin salaatin sekaan.)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Syksyn säveliä

Sade on rummuttanut peltikattoa koko päivän, linnut visertelevät muuttosuunnitelmiaan ja luonto alkaa muistella talviunilaulun säveliä. Sadonkorjuupuuhat ovat kiivaimmillaan, mutta iltaisin jo vetäydytään sisätiloihin tunnelmoimaan, hörppimään kuumaa teetä ja kutomaan villasukkia talven varalle.

Heinäkuun lopussa juhlin syntymäpäivääni ystävien seurassa - puoliso hemmotteli meitä herkuillaan ja aurinko lämmöllään. Oli kerrassaan ihana juhlapäivä ja -ilta!

Siskon kanssa urakoimme eräänä elokuisena maanantaina punaherukkamehua - päivän saldo kolme mehumaijallista! Puuhasta innostuneena menin ja ostin itsellenikin mehustimen tulevaa käyttöä varten, vaikka omat marjapensaamme ovatkin vielä melko pieniä... no tuli niistäkin sentään muutama litra marjoja pakastimeen talven varalle. Saimme tänäkin vuonna luvan hyödyntää naapureiden runsasta marjasatoa, ja niinpä tein mustaherukoista paitsi mehua myös nektaria tautisten talvipäivien taikajuomaksi.

Säiden hieman viilettyä innostuin sisustamaan myös kuistin uusiksi. Nyt sieltä löytyy mukava aamiaispaikka kahdelle hengelle :-) Viltti on Ikeasta ja kolmiopöytä taisi löytyä Kodin Ykkösestä. Noita sinisiä tuoleja on yhteensä 6 kpl ja ne ovat tähän asti palvelleet sarjaan kuuluvan ruokapöydän parina terassilla, mutta ovat olleet siihen tarkoitukseen hieman liian raskastekoisia ja saivatkin väistyä Ikean pikkujakkaroiden alta pois.

 

Kuopuksemme on ollut koko kesän ajan innokas puutarha-apulainen. Papusatoa tuli tänäkin vuonna runsaasti, ja kesäkurpitsapenkissä on edelleen muutama muhkea yksilö kasvamassa.

Rikkaruohojen kitkemisessä olen yhtä laiska kuin ennenkin. Sitä paitsi osa rikkaruohoista on aivan liian kauniita kitkettäväksi...

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme lasten serkun häissä Pietarsaaressa. Hääpari ei halunnut mitään materiaa lahjaksi, mutta kortin kuitenkin askartelin. Ulkokerros käsintehtyä paperia, samasta paperista leikkasin piparimuotin avulla sydämet kirjekuoreen ja yhden sydämen myös kortin sisäosaan.

Sydänaukosta näkyy Risto Rasan runo:

Yötuuli heiluttaa

veneeni lyhtyä

Suuntaneulana rinnassani

pyörähtää sydämen sakara

Kesä oli upea, lämmin, aurinkoinen, rentouttava... mutta tervetuloa kaunis, värikäs, energinen syksy!