SIMPLY THE BEST!!

Vähäiseksi jääneiden yöunien takia jutustelu on tänään hyvin lyhytsanaista. Kuva puhukoon puolestaan:



Oli kyllä aika uskomaton keikka eilen illalla! Ollapa itse samanlaisessa vedossa vielä seitsemänkymppisenä. http://iltalehti.fi/viihde/200904249468329_vi.shtml

Ilta alkoi mainiolla herkutteluhetkellä Aikatalon Ichiban Sushissa hauskassa seurassa.

Nyt on olo väsynyt mutta virkistynyt :-)

Pieniä kevätpuuhia

Keväisten vatsatautien ja työkiireiden aikaansaaman parin viikon hiljaisuuden aikana on toki tullut puuhattua monenlaista.


Pääsiäiskanamme Helmiina muni tänäkin vuonna monta herkullista suklaamunaa. Kana on ostettu Tammisaaren torin laidalla sijainneesta pienestä lahjatavarakaupasta keväällä 2003. Liikkeen nimeä en muista, mutta ajankohta on jäänyt elävästi mieleen: seuraavana yönä ajelin taksilla samaan kaupunkiin synnytysosastolle :-)

Nuorimmaisemme oli kylvänyt päiväkodissa oman rairuohon. Hoitajat varmaan vähän auttoivat purkin koristelussa :-)

Leskenlehdet eivät säikähdä pientä takatalvea. Miten noin pienen ja vaatimattoman kukan ilmestyminen jaksaakaan ilahduttaa niin kovasti joka vuosi?!?

Pääsiäispuput kokoontuivat ihastelemaan keväistä persikka-tuorejuustokakkua, jonka leivoin pääsiäisherkuksi. Täytteenä oli persikanpalasia ja vaniljatuorejuustoa. Osoittautui enemmän aikuisten herkuksi, tosin 2-vuotiaallemme maistui oikein hyvin, mutta hänen makunsa on muutenkin hieman valtavirran ulkopuolella (tykkää mm. raa'asta sipulista...).

Keväinen perhonen lennähti keittiöön - mikä lie hopeasiipi? No, oikeasti tämä on kyllä peräisin viime viikonlopun hopeasavikurssilta. Siellä kaulittiin ja käänneltiin hopeasavea ja piperrettiin siitä pienenpieniä koruja erilaisia apuvälineitä (mm. hammaslääkärin työvälineitä, ripsenerottimia ja nappeja) hyödyntäen. Perhonen on kooltaan n. 3 cm x 2 cm.

Näihin riipuksiin on hopealietteen avulla kiinnitetty pienet keramiikkapalaset koristeiksi. Kukkakuvio on painettu napilla ja pisaranmuotoinen riipus muotoiltu muovilusikalla.

Päiväkävelyllä palmusunnuntaina

Olen sisämaan kasvatti ja tottunut katselemaan järvimaisemaa, joka vuodenajasta riippumatta pysyttelee keskimäärin melko rauhallisena. Nuoruus- ja opiskeluvuodet pääkaupunkiseudulla tutustuttivat minut merenrantaan, ja meistä tulikin hyvänpäiväntuttuja muttei mitään sydänystäviä, vaikka kyllähän esimerkiksi Suomenlinnan kallioilta on upeaa ihailla meren kimallusta aurinkoisena heinäkuun päivänä.

Joki on minulle näistä kolmesta vesielementistä tuorein tuttavuus. Olihan lapsuudenkotini läheisyydessä kyllä parikin puroa, joiden rantakivikossa lapsukaisten oli mukava kastella lenkkareitaan ja joiden jään kestävyyttä piti talvisin testailla, mutta Ihan Oikeaan Jokeen pääsin lähemmin tutustumaan vasta muutama vuosi sitten muutettuamme nykyiseen kotiimme. Joki eri olomuodoissaan tarjoaa loputtomasti ihmeteltävää erityisesti lapsille. Nyt olemme päässeet hämmästelemään naapurien pelloille tulvivaa jokea ja lintujen kevätmuuttoa. Vedenmäärä lisääntyy päivä päivältä ihan silmissä, kunnes sitten kesähelteillä joki vetäytyy pieneksi lirinäksi laakson pohjalle palatakseen sieltä taas syyssateiden myötä täyteen kuohuunsa. Viime talven se sai levätä rauhassa jääkannen alla ja vahvistua kevättä varten, mutta monena talvena ovat lapset päässeet tammi-helmikuussakin heittelemään kiviä sulana virtaavaan veteen.

Eilen oli palmusunnuntai, ja ensimmäistä kertaa meidänkin lapsemme innostuivat lähtemään virpomisreissulle. Kuvassa poseeraavat Kissaprinssi, Noita Nokinenä ja Vahva Velho! Ompelukonetta en tällä kertaa jaksanut kaivaa esille, joten asusteet valmistuivat suit sait sukkelaan kuumaliimapistoolia apuna käyttäen. Kissan korvat sekä noidan ja velhon hatut on tehty mustasta lakanakankaasta ja vahvistettu paksulla paperilla. Velhon viitta on paksua puuvillakangasta, johon kirjoin koristeeksi tähtikuvioita Novita Silver -langalla. Kissan häntä ei vilahtanut mukaan tähän kuvaan, mutta se syntyi kuparilangasta sekä 7 veljestä (musta)- ja Nalle (harmaa) -langoista ketjusilmukoilla, pylväillä ja kiinteillä silmukoilla virkkaamalla. Kuparilanka oli juuri sopiva vahvike, jotta häntää sai muotoiltua vähän taipuisammaksi eikä se vain lötköttänyt suoraan alaspäin.

Mehevä makaronilaatikko ja muita arkiherkkuja

Havahduinpa siihen, ettei ole aikoihin tullut blogattua mitään kokkauksia. Arki-illat alkavat täyttyä perusohjelman lisäksi kaikenlaisesta kevätkuhinasta: liikuntatapahtumaa, muskarikonserttia, kevätnäytöstä, kuorolaisten ylimääräisiä harjoituksia... Pihamaatakin pitäisi saada kevätjärjestykseen. Viikonloppuna onneksi saimme homman alulle ja siirsimme sukset, jääpallomailat ja enimmän osan jouluisista ulkovaloista varastoon. Arki-iltojen aterioiden on siis syytä olla sellaisia, että ne valmistuvat joko nopeasti ja vaivattomasti (kuten kinkkupasta) tai lähes itsestään (makaronilaatikko), jotta aikaa jää muuhunkin puuhasteluun.

Jauheliha ja kinkku ovat varmasti monessa perheessä kestosuosikkeja ja siitä käteviä, että niiden kyljessä tulee kuin huomaamatta syödyksi erilaisia vihanneksiakin, jotka muuten ehkä jäisivät pyörimään pitkin lautasenreunoja.

Makaronilaatikko vaatii jonkinverran alkuvalmisteluja mutta ei kaipaa uunissa muhiessaan erityistä valvontaa. Meidän perheessämme tämä perinneherkku katoaa nälkäisiin suihin alta aikayksikön. Perusohje on peräisin Kotitalous 7 -kirjasta, josta mielestäni löytyvät parhaat ohjeet moneen perusruokaan ja -taikinaan (sämpylät, pullat, kääretorttu..). Muokkasin ohjetta siten että pelkän paistetun jauhenlihan sijasta pyöräytin paksuhkon jauhelihamuhennoksen, jolloin ruuasta tuli todella mehevää ja maukasta, ja lisäsin mukaan myös pätkän kesäkurpitsaa.

Makaronilaatikko
(n. 6 nälkäiselle)

6 dl makaronia
(suolaa, valkosipulijauhetta)

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
n. 10 cm:n pala kesäkurpitsaa
(suolaa, mustapippuria)
1/2 pussillista tomaattikeittoaineksia
2 1/2 dl ruokakermaa

munamaito:
n. 1 1/2 l maitoa
1-2 kananmunaa
suolaa
paprikajauhetta
basilikaa

päälle:
juustoraastetta

Keitä makaronit puolikypsiksi (lisäsin keitinveteen ripauksen suolaa, kypsiin makaroneihin lisäsin pari teelusikallista valkosipulijauhetta). Hienonna sipuli (ja kesäkurpitsa) hienoksi ja kuullota öljyssä. Ruskista jauheliha, ripottele päälle tomaattikeittoainekset ja sekoita hyvin vihannessilpun kanssa. Lisää kerma ja anna hautua hetki. Kaada puolet makaroneista voideltuun vuokaan. Lusikoi väliin jauhelihamuhennosta ja kaada päälle loput makaronit. Sekoita munamaidon ainekset ja kumoa vuokaan siten että makaronit juuri ja juuri peittyvät. Ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta. Paista 200 C:ssa n. 40 minuuttia. Tarjoa ketsupin ja porkkanaraasteen kera.

Kinkkupasta
(n. 6:lle)

400 g ylikypsää saunapalvikinkkua
n. 10 cm:n pätkä kesäkurpitsaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
tuoreita tai kuivattuja yrttejä maun mukaan
2,5 dl Kippari-juuston makuista ruokakermaa

koristeeksi:
helmisipulin varsia silputtuna

Samanaikaisesti kun pasta kypsyy, syntyy kinkkukastike:

Pilko kinkku, kesäkurpitsa ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Halutessasi voit ensin ruskistaa kinkkukuutiot kevyesti, mutta itse oikaisin ja kippasin kaikki kuutiot samanaikaisesti kasariin kypsymään tilkassa oliiviöljyä. Hienonna valkosipuli hyvin ja lisää kasariin. Mausta mustapippurilla (ja yrteillä). Kaada sekaan tölkillinen maustettua ruokakermaa ja anna hautua. Tarjoa kuuman pastan ja raikkaan salaatin kanssa.

Keväistä viherrystä

Lakaisukoneet ovat jo lähteneet liikkeelle, joten kohta päästään pyöräilemään! (Ylläolevassa kuvassa komeilee Globe Hopen pussukka, joka on juuri sopivan kokoinen kameratarvikkeiden säilytykseen.) Pyöräilyn riemua odotellessa yritän näillä kevätaiheisilla jutuilla sinnikkäästi maanitella kevätkeijuja liikkeelle. Jotkut sääennustukset kuulemma jo veikkailevat lämmintä pääsiäistä. Tämä lumiensulamisvaihe on kyllä vuoden kurjinta kurahousuaikaa. Aamuisin on vielä vilpoiset villasukkafiilikset mutta iltapäivästä puskee hiki hatun alle.

Vilukissan villasukat tummanharmaasta Nalle-langasta. Sukkapuikot nro 3, 48 silmukkaa, pari senttiä 1 o 1 n -joustinta, sen jälkeen pitsineuletta joulukuun 2008 Pirkassa ollutta sukkaohjetta mukaillen.

Ainakin helmisipulit ovat sitä mieltä, että nyt on kevät tullut. Vihreät versot maistuvat mainiolta, muistuttavat maultaan vahvaa ruohosipulia!

Pääsiäisruohojen kanssa alkaa kohta tulla jo hoppu. Muitakin siemeniä voisi jo vähitellen ruveta ripottelemaan multaan. Korissa odottavat mm. kesäkurpitsat Sunburst ja Diamant, pensaspapu, sipuli, basilika, jäävuori- ja lollo rosso -salaatti sekä punajuuri. Kukansiemeniäkin löytyy: asteria, unikkoa, peikonkakkaraa, lobeliaa, samettikukkia. Kun nyt vielä nikkari saisi aikaiseksi yrttihyllyn keittiön ikkunaan niin pääsisin kunnolla kylvöhommiin!

Lankarintamallakin alkaa vihertää. Tekeillä on sukat ja lapaset herneenvihreästä Nallesta ystäväni vielä syntymättömälle vauvalle. Kuvaan ovat päässeet myös suosikkisukkapuikkoni, ruusupuiset nro 3.

Loppuun vielä nostalgiaa. Työkaverini oli löytänyt isoäidilleen kuuluneen 10-osaisen ompelu- ja kaavasarjan vuodelta 1951. Aivan ihanaa katseltavaa! Vähän toisenlaista tunnelmointia voikin sitten harjoittaa Kasari-kirjan seurassa... oi niitä aikoja ja olkatoppauksia!

Ratiritiralla

Niin se pakkanen vaan pitelee meitä vielä otteessaan. Tiistain vastaisena yönä humpsahti meidän leveysasteillemme luntakin toistakymmentä senttiä. Uskaltaisikohan sitä tuudittautua siihen, että tämä on talven viimeinen loppukiri ennen kuin lumiukot lopullisesti sulavat ja kevätpörriäiset pääsevät lentoon?

Tänä talvena on linnunruokaa saanut raahata kaupasta kotiin melkein viikoittain. Pihapiirissämme ovat vierailleet ainakin talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, keltasirkut, varpuset, pikkuvarpuset, punatulkut, mustarastaat, närhet, naakat, käpytikka ja varmasti vielä muutama muukin siivekäs ystävä. Oravia on enimmillään ollut yhtäaikaa kuusi ruokailemassa tai kisailemassa pitkin pihaa. Pupusetkin ovat pistäytyneet vierailulla useamman kerran. Tänä talvena niille ovat maistuneet mm. juhannusruusujen oksat - vai ovatkohan herkutelleet viimevuotisilla ruusunmarjoilla?

Viime päivinä valmistuneista käsitöistä on esittelyvuorossa raitapipo pienelle poikavauvalle. Pipo on kuvausta varten aseteltu niin etteivät päättelemättömät langanpäät erotu :-) Miksi ihmeessä lankojen päättely on olevinaan aina niin työlästä hommaa?!? Aika joutuisastihan se sujuu sitten kun vaan saa aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Tämä pipo pääsee pakettiin ja toivottavasti pikapuoliin lentomatkalle Sveitsiin asti.

Vauvan raitapipo Novita Nalle- (tummanharmaa, vaaleanharmaa) ja Novita Merino (tummansininen, valkoinen) -langoista. 100 silmukkaa, joustin 1 o 1 n, pyöröpuikko nro 2,5.

Loppuun vielä tekstinpätkä, joka tarttui mukaan täältä:

"Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain."

Aurinkoisia ajatuksia

Aamulla sai laittautua liikkeelle talviturkissa mutta pakkasta uhaten ja kevään etenemisen innoittamana tein listan mieltäni lämmittävistä ja valaisevista asioista.

1. Kevätaurinko – raaka ja armoton mutta niin tervetullut lupaus lämmöstä ja valosta pimeän vuodenajan jälkeen.

2. Iloisenväriset langat – vielä ennätin aloittaa yhtä harmaata sukkaparia mutta pian lankakorissanikin loistavat keltaiset krookukset ja leskenlehdet!

3. Sitrushedelmät. Ihanan värikäs vitamiinipommi!

4. Keltaiset tulppaanit. Niitä pitäisi olla kotona ihan aina. Tai mitä tahansa keltaisia kukkia. Muistaakseni Gabriel García Márquezilla on aina kotonaan tai hotellihuoneessaan keltaisia kukkia, koska ne tuovat hyvää onnea.

5. Suklaa. Varsinkin muutama palanen tummaa suklaata nautittuna hyvän kahvin kanssa. Myös puolikas suklaalevy sohvannurkassa ahmittuna kohentaa vetämätöntä oloa ihan ihmeesti.

6. Pienet vauvat. Tuttavapiirissä on melkoinen vauvavillitys meneillään joten pipoa ja lapasia syntyy tasaista tahtia.

Ylläolevat pipo ja lapaset ovat menossa lahjaksi työkaverin pienelle tyttövauvalle. Lankana Novita Nalle ja Tango Fani. Pipossa silmukoita n. 90, lapasissa 32. Joustin 1 o 1n, pyöröpuikko nro 2,5 ja sukkapuikot nro 3.


7. Talitiaisen laulu. Peipposia, pajulintuja ja muita ihania pikku visertäjiä odotellessa.

8. Munakokkeli – salmonellan uhallakin minulle toivottavasti tarjoillaan äitienpäivän aamuna perinteinen English breakfast. Vinkkinä ja muistutuksena jo näin hyvissä ajoin :-)

9. Nauravat lapset. Me aikuisetkin voisimme vähän vähentää yleistä yrmytystämme ja nauraa tai ainakin hymyillä enemmän.

10. Sosekeitto porkkanasta/bataatista. Nam! Tällaista söimme eilen:

Porkkana-vuohenjuustososekeitto

10 isoa porkkanaa
5 perunaa
1 iso sipuli
1 liemikuutio
n. 150 g pehmeää vuohenjuustoa
vettä
ruokakermaa
suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kuori ja paloittele sipuli, perunat ja porkkanat ja lisää kiehuvaan veteen. Jos vettä on liikaa, kaada pois ylimääräinen niin että kasvikset nipinnapin peittyvät. Lisää liemukuutio. Keitä kypsiksi ja soseuta sauvasekoittimella, lisää samalla vuohenjuusto ja notkista ruokakermalla sopivan löysäksi. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa paahdettujen leipäkuutioiden kera.