Yrttiset ruisrieskat

Olen vannoutunut puuroihminen - erityisesti kaurapuuro saa vatsani hyvälle tuulelle ja päivän alkamaan energisesti. Joskus keitän puuronhimossani liiankin ison annoksen herkkuani enkä tietenkään raaskisi heittää loppua pois... eräänkin kerran tullut säilöttyä puuronloppuja jääkaapissa pari päivää, kun ei sitä sitten kuitenkaan ole ehtinyt hyödyntää mihinkään... :-)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja käytin aamupuuron loput leivontaan. Perhe sai iltapalalla herkutella yrttisillä ruisrieskoilla. Päälle voita ja juustoa, ai että oli hyvää! (Määrät ovat vähän sinnepäin, en mitannut mitään vaan tein taikinan näppituntumalla.)


Yrttiset ruisrieskat

loput aamiaiselta jääneestä kaurapuurosta (n. 4 dl)
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 2 dl ruisleseitä
n. 1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä
kuivattua oreganoa
suolaa
1 tl soodaa
n. 1 rkl oliiviöljyä


Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Tarkkaa jauhomäärää on vaikea antaa, koska taikinan nesteisyys riippuu mm. siitä, miten löysää käyttämäsi puuro on :-) Taputtele taikinasta jauhoisilla käsillä litteitä pikkurieskoja leivinpaperille. Voit myös levittää taikinan levyksi leivinpaperille ja leikata paistetusta taikinalevystä valmiita rieskoja.

Paista 200 C:ssa n. 10-15 min.

Hunajainen salaatinkastike

En ole kovin innokas salaatinkastikkeiden käyttäjä. Kaupasta saatavia myydään liian suurissa pulloissa (niitä tulisi kuitenkin käytettyä vain kerran tai pari), ja etenkin arki-iltaisin lapsiperheen salaatiksi välttävät useimmiten kurkku ja tomaatti - usein vielä mahdollisimman helpossa muodossa eli kirsikkatomaatteina tai miniluumutomaatteina.

Rakastan kaaliraastetta ja porkkanaraastetta! Ananas sopii mainiosti kaalin seuraksi, tai hapan puolukka (kokonaisena tai survottuna), appelsiini puolestaan porkkanan pariksi. Aina noita lisukkeita ei kuitenkaan ole tarjolla silloin kun tekisi raastetta mieli, ja jotain mehevyyttä pitäisi raasteeseen kuitenkin saada. Viime viikonloppuna olin kansalaisopiston Keskiajan hoitavat yrtit -kurssilla, jolla tehtiin tuoreista ja kuivatuista yrteistä kosmetiikkaa, jalkakylpyjä, teetä, leipää ja salaattia. Ensimmäisenä päivänä hääräsin keittiössä salaatin parissa, ja kehittelin tarjolla olleista aineksista tällaisen sangen maistuvaksi osoittautuneen salaatinkastikkeen (määriä en mitannut):

Salaatinkastike 

oliiviöljyä
sitruunamehua (joko tiivistettä tai tuoreesta sitruunasta puristettua)
kuivattua kirveliä ja kynteliä (tai muita yrttejä maun mukaan)
hienoa merisuolaa
hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada kastike raasteen tai salaatin sekaan. Sekoita hyvin.

(Voit myös pilkkoa sipulia ja sekoittaa silpun marinoitumaan salaatinkastikkeeseen, ja sekoittaa marinoidun sipulisilpun valmiin salaatin sekaan.)

Tylsää, keskeneräistä ja ihan solmussa

Onpa ankea otsikko! Ankeita ovat olleet säätkin viime päivinä, kylmää tuulta ja rankkana ryöpsähtelevää sadetta. Ensimmäinen syysflunssa kurkkii nurkan takana. Aamulla oli kurkku kipeänä ja olo viluinen, lapsetkin niiskuttavat ja aivastelevat vuorotellen.

Villasukat ovat marssineet esiin varastosta ja saaneet myös uusia kavereita. Lapset "tilasivat" jo kesällä mustia ja sinivalkoisia sukkia - paitsi kuopus, joka edelleen rakastaa pinkkiä yli kaiken. Kolmet sukat ovat jo päättelemistä vaille valmiina. Itselleni haluaisin neuloa mustat pitsisukat ohuesta langasta (esim. Novita Tico Tico), kun tuntuu että Nalle-sukistakin tulee talvikenkiin liian paksut.


Kerroin edellisessä postauksessa, että olimme elokuun lopussa sukulaistytön häissä. Olin mielestäni hyvissä ajoin hankkinut ihanaa lankaa hartiahuivia varten, mutta työ on edelleen kesken... ohuenohuesta (100 g / 1400 m) merinovillasta neulominen osoittautui hitaammaksi kuin olin arvannutkaan, vaikka malli onkin ihan helppo ja selkeä kaltaiselleni aloittelevalle pitsinneulojalle. Tuleehan noita juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa huivi pääsee käyttöön... vaikka teatterissa? Oopperassa? Pikkujouluissa?

Olen vuosien varrella mielestäni oppinut melko hyvin tulkitsemaan neule- ja virkkausohjeita kaavioineen, mutta Salomonin solmujen salaisuutta en ollut onnistunut ominpäin selvittämään. Ilokseni huomasin, että kotinurkille avatussa uudessa käsityöliikkeessä järjestetään monenlaisia kiinnostavia kursseja. Nyt on sitten Salomonin solmujen tekniikka hallussa, ensimmäinen huivi valmiina ja toinen valmistumassa hyvää vauhtia - ihanan koukuttavaa!

Kuopus omi tämän huivin heti itselleen ja nimesi sen Kulta-huiviksi :-)

Syksyn säveliä

Sade on rummuttanut peltikattoa koko päivän, linnut visertelevät muuttosuunnitelmiaan ja luonto alkaa muistella talviunilaulun säveliä. Sadonkorjuupuuhat ovat kiivaimmillaan, mutta iltaisin jo vetäydytään sisätiloihin tunnelmoimaan, hörppimään kuumaa teetä ja kutomaan villasukkia talven varalle.

Heinäkuun lopussa juhlin syntymäpäivääni ystävien seurassa - puoliso hemmotteli meitä herkuillaan ja aurinko lämmöllään. Oli kerrassaan ihana juhlapäivä ja -ilta!

Siskon kanssa urakoimme eräänä elokuisena maanantaina punaherukkamehua - päivän saldo kolme mehumaijallista! Puuhasta innostuneena menin ja ostin itsellenikin mehustimen tulevaa käyttöä varten, vaikka omat marjapensaamme ovatkin vielä melko pieniä... no tuli niistäkin sentään muutama litra marjoja pakastimeen talven varalle. Saimme tänäkin vuonna luvan hyödyntää naapureiden runsasta marjasatoa, ja niinpä tein mustaherukoista paitsi mehua myös nektaria tautisten talvipäivien taikajuomaksi.

Säiden hieman viilettyä innostuin sisustamaan myös kuistin uusiksi. Nyt sieltä löytyy mukava aamiaispaikka kahdelle hengelle :-) Viltti on Ikeasta ja kolmiopöytä taisi löytyä Kodin Ykkösestä. Noita sinisiä tuoleja on yhteensä 6 kpl ja ne ovat tähän asti palvelleet sarjaan kuuluvan ruokapöydän parina terassilla, mutta ovat olleet siihen tarkoitukseen hieman liian raskastekoisia ja saivatkin väistyä Ikean pikkujakkaroiden alta pois.

 

Kuopuksemme on ollut koko kesän ajan innokas puutarha-apulainen. Papusatoa tuli tänäkin vuonna runsaasti, ja kesäkurpitsapenkissä on edelleen muutama muhkea yksilö kasvamassa.

Rikkaruohojen kitkemisessä olen yhtä laiska kuin ennenkin. Sitä paitsi osa rikkaruohoista on aivan liian kauniita kitkettäväksi...

Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme lasten serkun häissä Pietarsaaressa. Hääpari ei halunnut mitään materiaa lahjaksi, mutta kortin kuitenkin askartelin. Ulkokerros käsintehtyä paperia, samasta paperista leikkasin piparimuotin avulla sydämet kirjekuoreen ja yhden sydämen myös kortin sisäosaan.

Sydänaukosta näkyy Risto Rasan runo:

Yötuuli heiluttaa

veneeni lyhtyä

Suuntaneulana rinnassani

pyörähtää sydämen sakara

Kesä oli upea, lämmin, aurinkoinen, rentouttava... mutta tervetuloa kaunis, värikäs, energinen syksy!

Marjaherkkuja

Meistä moni joutui lapsena vastentahtoisesti marjametsään - vanhemmat himoitsivat mustikoita, vadelmia ja puolukoita, joissain perheissä kuljettiin lakkasoillakin. Niin myös meillä, ja lisäksi piti poimia talteen punaiset ja mustat viinimarjat oman pihan pensaista. Parina kesänä olin töissä mansikanpoimijana. Marjojen poimiminen oli yhtä tuskaa: hiki valui ohimoilla ja selkää pitkin, hyttyset ja mäkäräiset riehuivat ympärillä, marjaämpäri ei tuntunut millään täyttyvän. Eipä ihme että marjametsään joutuneen Uppo-Nallen ajatus siitä, että yksi mansikka täyttäisi koko mukin, tuntuu hykerryttävältä.

Omia lapsiani olen vienyt metsän herkkujen äärelle varovaisesti ja heidän jaksamistaan tarkkaan kuulostellen. Jos touhu alkaa yhtään tuntua pitkäpiimäiseltä ja kärsimystä aiheuttavalta, kiirehdimme nopeasti pois. Marjoja saa syödä poiminnan lomassa niin paljon kuin haluaa ja metsässä saa välillä leikkiäkin. Juotavaa on oltava riittävästi mukana ja kunnon hyttysmyrkyt kaulassa ja kädenselässä.

Mutta kylläpä ne herkut maistuvatkin hyvältä uurastuksen jälkeen! Kuluneella viikolla olen tehnyt hilloa, marmeladia ja vispipuuroa punaherukoista, leiponut pari mustikkapiirakkaa (pullataikinapohjalla) ja pakastanut mustikoita ja lakkoja. Seuraavaksi ovat vuorossa mustaherukat ja karviaiset... kunhan ovat vielä imeneet itseensä aurinkoenergiaa muutaman päivän ajan!

Kotipizzaa

Klaukkalan Kotipizza tuli taannoin tunnetuksi ex-pääministerin kantapaikkana, ja mekin olemme törmänneet häneen muutaman kerran pizzaostoksilla. Kotipizzan pizzat (vaiko pitsat?) ovat ihan maistuvaa syötävää erityisesti ohjelmantäyteisinä viikonloppuina, kun aikaa ja voimia ruuanlaittoon ei tahdo löytyä. 

Itse tehty pizza on tietysti monin verroin herkullisempaa; valitettavan harvoin vain tulee hommaan ryhdyttyä. Tällä viikolla puoliso on ollut kesälomalla lasten kanssa, ja tänään oli pizzataikina valmiina odottamassa palatessani töistä kotiin. Täytteet oli pilkottu valmiiksi kulhoihin, ja minun tehtäväkseni jäi taikinoiden kauliminen. Tein sen siten että asettelin leivinpaperin vähän kostealle pöydälle ja kaulin taikinan marmorikaulimella suoraan paperille mahdollisimman ohueksi. 

Pohjan ohje löytyi googlaamalla (lähteenä taisi olla Myllyn Paras). Pizzat paistuivat 250 asteessa n. 10 minuuttia. 

Jokainen sai valita pizzaan mieleisensä täytteet - taka-alalla oma valintani: mozzarellaa, basilikaa, sipulia, paprikaa ja oliiveja.

Lasten pizza: jokaiselle oma neljännes. Urheilijapoikamme olisi halunnut omaan pizzaansa pelkästään jauhelihaa, pepperonia ja kinkkua, ja lähes suuttui kun siihen ujutettiin koristeeksi paprikaa ja yksi basilikanlehti :-)

Kassit ja krassit

Kesäloma lähenee ja huomenna pääsee päiväkotilaisemmekin ansaitulle 7 viikon lomalle! Ensin lomailevat isä ja lapset pari viikkoa keskenään, sitten koko perhe yhdessä pari viikkoa, ja loppukesän viimeiset viikot koulun alkuun asti vietän minä lasten seurana. Tänä vuonna vihdoin sain toteutettua monivuotisen suunitelmani virkata päiväkotiryhmän hoitajille kesäkassit. Hoitajia on ryhmässä neljä, mutta vain kaksi heistä on ollut vakituisia; ryhmässä ovat sijaiset vaihtunut tiheään. Niinpä päädyin sellaiseen ratkaisuun, että vain nämä kaksi pysyvää hoitajaa saavat omat kassit ja lisäksi vien heille sekä sijaishoitajille itse kasvatetut krassin taimet. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä jotain yhteistä syötävää, mutta ryhmässä on ollut nyt aika usein lasten syntymäpäiviä, läksiäisiä ja muita tapahtumia, joten päätin jättää ylimääräiset herkuttelut pois ohjelmasta.

Kassit on virkattu pääasiassa pylväillä, puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Googlailin useampaakin eri ohjetta ja sovelsin niistä. Pohja on pyöreä ja kantokahvoihin on virkattu ensin ketjusilmukoita, jotka on reunustettu kiinteillä silmukoilla ja puolipylväillä. Kassin suu on melko tiukka, mutta pohja ja reunat joustavat hyvin. Lankana on Lanaknits allhemp6, virkkuukoukkuna nro 3. Lanka oli melko hankalaa virkattavaa, koska se ei erityisen hyvin luistanut koukulla. Onneksi pylväillä saa nopeasti valmista aikaiseksi... projektin kanssa kun oli vähällä tulla hieman kiire (päättelin langat pari tuntia sitten).

Hyvää juhannusta!