Ruusunnuppu ja afrikankukka

Neiti 5 vee on edelleen vaaleanpunaisen, mekkojen ja erityisesti vaaleanpunaisten mekkojen ystävä. Edelliset neulemekot olivat jääneet jo aikoja sitten liian pieniksi, joten ei muuta kuin uutta puikoille. Tytär ihastui Novita Kevät 2012 -lehdessä olleeseen malliin nro 53 (lyhythihainen vihreä taskumekko Nallesta), mutta toivoi hihatonta mekkoa, joten jätin ohjeesta hihat neulomatta, virkkasin mekkoon vyön ja koristelin kaula-aukon ja hiha-aukot puuhelmillä.

Kaipaan jo kovasti kevättä ja kukkasia - tähän ikävään saa edes vähän helpotusta virkkaamalla afrikankukkia (ohje: Suuri Käsityö). Ensimmäinen kokeiluni meni sikäli vähän pieleen, että vaihdoin väriä joka kerroksella, vaikka 2. ja 3. olisi pitänyt tehdä samalla värillä. Ei aavistustakaan, mitä näistä kukkasista tekisin, mutta näiden virkkaaminen on ihanan koukuttavaa!

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäinen - kuten joulukin - on hyvän ruuan ja herkuttelun juhlaa. Toisin kuin jouluruokien tapauksessa, pääsiäispyhille meille ei ole vakiintunut mitään tiettyjä reseptejä, jotka pitäisi aina kaivaa esille. Usein pitkänperjantain päivällisruoka on ollut kalaa ja jompana kumpana pääsiäispäivänä syödään lammasta jossain muodossa. Tänä vuonna äitini oli meillä kyläilemässä perjantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun ja hoiti ison osan kokkauksista.

Pitkänperjantain iltana söimme uunikuhaa ja perunamuussia. Kuhan mausteeksi laitoimme sitruunapippuria, yrteillä maustettua ranskankermaa, Kolmen juuston ruokakermaa, silputtuja sipulinvarsia ja tuoretta tilliä (kypsennyksen jälkeen). Pilkoimme fileet annospaloiksi ja palaset olivat uunissa n.175 asteessa vajaan puoli tuntia. Fileitä oli neljä ja niistä riitti vielä lauantain lounaaksikin osalle porukasta.

Lauantai-iltana herkuttelimme lasten mieliksi makaronilaatikolla, jota oli kevennetty kesäkurpitsaraasteella. Kaikki meni :-)

Sunnuntain lounas oli brunssityyppinen: keitettyjä kananmunia (sen jälkeen kun  ne oli ensin maalattu), kylmäsavukirjolohta, oliiveja, tuoreita vihanneksia, fetatahnalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä pasteijoita. Päivällisellä söimme pekoniin käärittyjä karitsan sisäfileitä valkosipuliperunoiden kera. Perheen lihamestari hoiti kokkauksen, joten en ihan tarkkaan muista reseptin yksityiskohtia. Fileet olivat marinadissa muutaman tunnin, pekoni mehevöitti lihaa vielä entisestään - eikä muruakaan jäänyt tähteeksi.

Ketun keittiön väki tuli meille vierailulle pääsiäismaanantaina. Vietimme jälleen kerran mukavan päivän kokkaillen, ulkoillen, saunoen ja seurustellen (miesväki keskusteli lentokoneiden pienoismalleista, naiset mm. virkkausohjeiden mystisyydestä...). Lounaaksi valmistui porkkanasosekeittoa tätä ohjetta mukaillen (lisäsimme mm. kukkakaalia ja punaisia linssejä). Keiton lisukkeeksi leivoin Myllärin ruisleipäaineksista pieniä ruisleipiä, joihin pääsin testaamaan äidiltä saamaani ruisleivän juurta. Otin juuren pakastimesta sulamaan hyvissä ajoin edellisenä päivänä, liotin sen illalla n. 5 dl:aan kädenlämpöistä vettä ja sekoitin veteen n. 5 dl jauhoja. Taikinan alku sai levätä liinalla peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan aamuun asti, jolloin lämmitin lopun nesteen, murustelin hiivan nesteeseen, kaadoin hiivaliuoksen taikinan sekaan ja mittasin loput jauhot taikinaan. Taikinan sai mainiosti sekaisin puuhaarukalla, alustamista ei tarvita. Näiden vaiheiden jälkeen jatkoin pakkauksen ohjeen mukaan. Leivistä tuli todella hyviä, vaikka ensimmäinen erä olikin uunissa aavistuksen liian pitkään (aina välillä unohdan, että uunimme on aika ärhäkkä). Kuori oli rapea kuin oikeassa limpussa konsanaan ja sisus ihanan pehmeää. Nam!

Päivällisruuaksi teimme maalaissalaattia talon tapaan, lohkoperunoita ja paistettua hirvenmaksaa hunaja-salvia-sipuleiden kera (lapsille oli jauhelihapihvejä). Salaatissa oli sitä-sun-tätä: kiinankaalia, suippopaprikaa, silputtuja sipulinvarsia, kurkkua, hunajamelonia, paahdettuja pinjansiemeniä, rapeaksi paistettua pekonia ja keitettyä kananmunaa. Maksaa emme ole vuosikausiin laittaneet, mutta pitäisi kyllä rohkaistua useammikin - tämänkertainen kokeilu ainakin onnistui täydellisen hyvin! Pippurinen kastike sopi miedosti maustetun maksan seuraksi kerrassaan erinomaisesti.

Ähkyn viimeisteli Ketturouva jälkiruuaksi leipoma suussasulavan ihana sitruunapiirakka.

Iloista pääsiäistä!

Tänä vuonna en jaksanut lähettää pääsiäiskortteja. En viitsinyt laittaa rairuohoa tai ohraa kasvamaan (kissa olisi kuitenkin syönyt kaiken sitä mukaa kun jotain vihreää olisi tullut mullan alta näkyviin....). Lapset askartelivat virpomisvitsat keskenään ilman äidin auttavia käsiä. Pääsiäiskranssi pitäisi kaivaa esille varastosta. Mignon-munat odottavat vielä kaupan hyllyllä, muutaman keväisen liinan olen sentään saanut aseteltua pöydille ja tänään kävin hakemassa pari keväistä kukka-asetelmaa ja keltasävyisen gerberakimpun suosikkikukkakaupastani. Taitaa olla vähän kevätväsymystä ilmassa - tai pikemminkin takatalviväsymystä!

Palmusunnuntaina sain sentään huovutettua muutaman pääsiäismunan. Näissä on sisällä styroxmuna, päälle on neulahuovutettu Hahtuvaista. Uskokaa tai älkää niin kyseessä oli vasta ihka ensimmäinen neulahuovutuskokeiluni! Lapsetkin innostuivat huovutuksesta - kuopus teki nuo kirjavat munat ihan itse! Pienemmät munat on valmistettu virkkaamalla kiinteitä silmukoita pääsiäismunien sisällä olevien keltaisten koteloiden päälle.

Hauska metallilangasta taivuteltu noita on esikoisen tekemä; heillä oli tänään koulussa kädentaitojen pajapäivä.  Tytär toi tuon ohjeen myös kotiin - taisipa arvata että äitikin saattaisi olla kiinnostunut näpertelemään lisää tuollaisia noitia :-)

Hyvää pääsiäisen aikaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Tiimityötä

Pyöreiden vuosien juhliminen jatkuu aina vaan. Vähän aikaa sitten oli vuorossa työkaverini, joka ei itse harrasta neulomista, joten me tiimimme "hurahtaneet" päätimme ilahduttaa häntä tiimityönä neulotuilla säärystimillä. Kaivelimme lankavarastoja ja päädyimme 7 veljestä -lankaan. Värejä emme sen ihmeemmin sommitelleet etukäteen, vaan aloimme neuloa molempia säärystimiä samanaikaisesti aina välillä neulojaa vaihtaen. Aika sähäkät niistä sitten tulikin tällä menetelmällä :-) Silmukoita oli yhteensä 56 ja puikkokokona 4.

"Mikä tekee kissasta ahmatin..."

"... no se kun tarjolla on silakoita!" :-) Tosin meidän kissamme kävi vain nuuhkaisemassa ruokakuppiaan kun siihen oli laitettu kokeeksi muutama silakanpalanen. Saas nähdä katoavatko ne sieltä jossain vaiheessa vai nosteleeko kissa ne mielenosoituksellisesti lattialle...

Muulle perheelle silakkapihvit sen sijaan maistuivat yllättävän hyvin; ainoastaan kuopus yritti piilottaa silakanmurusia perunamuussin ja porkkanaraasteen alle. Perheen jalkapalloilija santsasi peräti kahdesti :-) 28 pihvistä taisi jäädä jäljelle vaivaiset kolme!

Silakkapihvit
6:lle

n. 800 g silakkafileitä
suolaa
valkopippuria
tuoretta ruohosipulia ja tilliä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhdo silakat siivilässä tai lävikössä kylmällä vedellä, valuta hyvin. Vuoraa pelti leivinpaperilla. Lado pellille silakkafileet nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria. Silppua ruohosipuli ja tilli, ripottele fileille ja laita päälle toiset fileet. Paista n. 15 minuuttia. 

Junailua

VR juhlii huomenna 150-vuotista taivaltaan ja on ollut muistakin syistä paljon otsikoissa viime aikoina - tänä talvena ei tosin yhtä usein sääolosuhteisiin liittyvien ongelmien takia kuin esimerkiksi parina edellisenä talvena. Olen itse aina ollut suuri junamatkailun ystävä; tulihan sitä nuoruudessa käytyä Interrailillakin Skotlannissa ja Irlannissa silloisen poikaystävän ja parin kaverimme kanssa. Kotimaan matkoillakin juna on kerrassaan kätevä vaihtoehto, ja junamatkalla neulominen on paljon miellyttävämpää kuin autossa neulominen - ja jos neulominen alkaa väsyttää niin tasaisen keinuva kyyti tuudittaa mukavasti uneen :-) Viimeksi pääsin nauttimaan junamatkailusta maanantaina työmatkalla Tampereelle, ja paluumatkalla onnistuin nukahtamaan Riihimäen ja Tikkurilan välillä kahteen eri otteeseen!

Nyt kun meillä on tuo mustaturkkinen perheenjäsen, on koko porukalla reissaaminen aiempaa haastavampaa Hiihtolomareissulle mummolaan kertyi taas kerran niin valtavasti tavaraa (viidet sukset + sauvat + monot, kuudet luistimet, kuuden ihmisen kylpylävarusteet, kasa liukureita ja pulkkia...) että kissan kuljetuslaatikon mahduttaminen auton kyytiin osoittautui ylivoimaiseksi. Niinpä päädyimme siihen ratkaisuun, että kuopus, kissa ja minä matkustimme edeltäpäin junalla ja muu perhe körötteli autolla perässä, ja paluumatkalle lähdettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Junamatkat menivät oikein mukavasti eväitä syödessä, neuloessa, lukiessa ja piirrellessä, mutta 5-vuotias ei oikein ymmärtänyt, miksi olisin halunnut ottaa torkut :-D Paluumatkalla lemmikkivaunussa oli suorastaan tiivis tunnelma: enimmillään 7 koiraa ja 2 kissaa 12 hengen osastossa... eipä ihme että Rudolf-ressukka oli hieman järkyttynyt kotiuduttuamme ja vetäytyi muutamaksi tunniksi saunaan mököttämään.

Pieni junamatkustaja halusi matkaseurakseen itse ompelemansa Mustikka-nallen :-)

Eräs ystäväni sai helmikuussa pienen poikavauvan, ja Tanjan esimerkin innostamana neuloin pikkuiselle lahjaksi junasukat - tosin hieman muokattuna versiona. Lankana oli Novita Alpaca, joka oli mielestäni vähän turhan löpsöä sukkalangaksi, vaikka onkin suloisen pehmeää. Sukan suut jäivät niin löysiksi että virkkasin niihin reunukset tummansinisella 7 veljestä -langalla.  

Naistenpäivä

... se oli ja meni. Mutta oikeasti - meillä Suomessahan on naistenpäivä joka päivä, ainakin jos vertaa moniin muihin maihin. Meillä ei ehditty naistenpäivää juhlia silloin kun sen oikea ajankohta olisi ollut, joten perheen naisten valitsema juhlamenu toteutettiin vasta nyt viikonloppuna.


Tulppaanikimppu: Kukkahuone Linnea, Klaukkala

Alkuruuaksi oli suppilovahverokeittoa, pääruuaksi pitkän kaavan mukaan valmistettua (n. 5 tuntia haudutettua) spaghetti bolognesea ja jälkiruuaksi suklaanougatjäätelöä. Minä kokkasin alkuruuan ja puoliso huolehti pääruuasta ja jälkiruuan lisukkeena olleesta suklaakastikkeesta.


Suppilovahverokeitto

1 punasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
mustapippuria
Persilladea (tai suolaa)
kuivattua salviaa (tai muita yrttejä maun mukaan)
n. 6 dl vettä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 1 rkl maustettua crème fraichea (pippurisekoitus)
tuoretta timjamia

Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi, kuullota öljyssä ja lisää murennetut sienet. Anna öljyn imeytyä sieniin, mausta ja lisää vettä muutama desi kerrallaan (anna välillä kiehahtaa). Keittele n. 10 minuuttia ja lisää kerma ja crème fraiche.

Maistuvan päivällisen jälkeen menimme saunaan. Olin jo aiemmin iltapäivällä laittanut perheen naisille jalkakylpyainekset valmiiksi: laventelintuoksuista kylpysuolaa, kuivattua laventelia, minttua, salviaa, teetä ja ruusunlehtiä. Päälle n. 1/2 l kiehuvaa vettä, annetaan hautua hetki ja päälle lämmintä vettä (vati suurinpiirtein puolilleen). Ah ihanaa! Jalkakylpyjen jälkeen oli ohjelmassa vielä kynsien lakkaaminen.

Ai niin, hemmottelin itseäni lauantaina myös ostamalla uudet ihanat juhlakengät... kauniita kenkiähän ei naisilla voi olla liikaa, eihän? :-)